Suku musta Mustalaisen,
Kansa laiska kiertolainen,
Jolla on se outo kieli,
Kansan kaiken tuntematon,
Jot´ ei kouluissa kysytä,
Oppihuoneissa osata;
Sitä äänellä isolla
Aiwan pulskasti puhuwat,
Röyhkeästi röykyttäwät.
Suku musta Mustalaisen,
Kansa työtön, kulkewainen,
Jok´ ei kylwä, eikä kynnä,
Eikä niitä, eikä leikkaa,
Leiwän syö kuin lemmon koira,
Pitääpi palat paremmat,
Kuin se wanha waiwannähnyt,
Joka wääntääpi wäkehen,
Työtä työntääpi hikehen.
Kun on mailla Mustalainen,
On waolla warkahia,
Kun on Tattari talossa,
On walehet wallan päällä;
Ruoska tullessa tupahan,
Kalu julma kainalossa
Warsin tappelun waralla.
Mitäs äijä äyhkäiseepi?
Hewoselle heinät ensin.
Akka, mitäs se sanoopi?
Siitäkö sialle ruoka,
Piimäpytyt itsellensä,
Lihat leiwät lapsillensa;
Siitä willat wiimeiseksi,
Pellawatkin päälle wielä.
Siin´ on ensin siunaukset,
Lohulliset loilotukset,
Kirouskin kiirehesti,
Kun ei käyne mieltä myöten.
Suku musta Mustalaisen,
Kansa laiska, kiertolainen:
Miehet on mitättömiä,
Akat on awuttomia.
Mikä miehistä parahin,
Kutsutaan se kuohariksi,
Sanotahan salwuriksi:
Mutt´ ei miestä milloinkana
Muuhun ollut ollenkana
Tässä laiskassa lajissa,
Koko konnassa suwussa.
Muuan akka Mustalainen,
Koska kortilla powaapi,
Talonpojan tyttärille,
Ennustaa hywän elämän,
Naimaonnen oiwallisen,
Saapi niiltä suuret palkat;
Se on akoista apua.
Kysyppä kylän ukoilta,
Mist´ on muona Mustalaisen,
Mistä kaikki waatewärkki,
Koreutensa kotoisin?
Heill´ on kyllä herrasnuttu,
Mutt´ on mustalaiskujeita;
Heill´ on paita palttinasta,
Waan on alla narrin nahka;
Heill´ on wielä herrashuiwi,
Waikk´ on kohta korpin kaula,
Korpin kieli, korpin mieli,
Kokonansa korpin luonto,
Roikumahan, raikumahan,
Omin luwin ottamahan.
Suku suuri Mustalaisen
Siew´ on kyllä siittämässä,
Nuorna naimahan nopea.
Kuret niitä kuuluttawat,
Siit´ on wiiassa wihitty,
Waipan alla wahwistettu,
Yksi ensin, toinen sitte,
Mikä milloin, kuka kulloin
Waihtokaupoissa walittu.
Ihme on isäni ollut,
Minun kumma mielestäni,
Kuinka kauwan kansakunta,
Esiwalta woimallinen
Sietääpi sitä sukua -
Miehiä mitättömiä,
Akkoja awuttomia -
Kulkemassa, kiertämässä,
Puistamassa, paistamassa,
Wiemässä, warastamassa,
Omin käsin ottamassa;
Ett´ei kiellä kiertämästä,
Neuwo niille muuta työtä,
Opeta ojaukoiksi,
Sotamiehiksi sowita.
Kansa laiska kiertolainen,
Jolla on se outo kieli,
Kansan kaiken tuntematon,
Jot´ ei kouluissa kysytä,
Oppihuoneissa osata;
Sitä äänellä isolla
Aiwan pulskasti puhuwat,
Röyhkeästi röykyttäwät.
Suku musta Mustalaisen,
Kansa työtön, kulkewainen,
Jok´ ei kylwä, eikä kynnä,
Eikä niitä, eikä leikkaa,
Leiwän syö kuin lemmon koira,
Pitääpi palat paremmat,
Kuin se wanha waiwannähnyt,
Joka wääntääpi wäkehen,
Työtä työntääpi hikehen.
Kun on mailla Mustalainen,
On waolla warkahia,
Kun on Tattari talossa,
On walehet wallan päällä;
Ruoska tullessa tupahan,
Kalu julma kainalossa
Warsin tappelun waralla.
Mitäs äijä äyhkäiseepi?
Hewoselle heinät ensin.
Akka, mitäs se sanoopi?
Siitäkö sialle ruoka,
Piimäpytyt itsellensä,
Lihat leiwät lapsillensa;
Siitä willat wiimeiseksi,
Pellawatkin päälle wielä.
Siin´ on ensin siunaukset,
Lohulliset loilotukset,
Kirouskin kiirehesti,
Kun ei käyne mieltä myöten.
Suku musta Mustalaisen,
Kansa laiska, kiertolainen:
Miehet on mitättömiä,
Akat on awuttomia.
Mikä miehistä parahin,
Kutsutaan se kuohariksi,
Sanotahan salwuriksi:
Mutt´ ei miestä milloinkana
Muuhun ollut ollenkana
Tässä laiskassa lajissa,
Koko konnassa suwussa.
Muuan akka Mustalainen,
Koska kortilla powaapi,
Talonpojan tyttärille,
Ennustaa hywän elämän,
Naimaonnen oiwallisen,
Saapi niiltä suuret palkat;
Se on akoista apua.
Kysyppä kylän ukoilta,
Mist´ on muona Mustalaisen,
Mistä kaikki waatewärkki,
Koreutensa kotoisin?
Heill´ on kyllä herrasnuttu,
Mutt´ on mustalaiskujeita;
Heill´ on paita palttinasta,
Waan on alla narrin nahka;
Heill´ on wielä herrashuiwi,
Waikk´ on kohta korpin kaula,
Korpin kieli, korpin mieli,
Kokonansa korpin luonto,
Roikumahan, raikumahan,
Omin luwin ottamahan.
Suku suuri Mustalaisen
Siew´ on kyllä siittämässä,
Nuorna naimahan nopea.
Kuret niitä kuuluttawat,
Siit´ on wiiassa wihitty,
Waipan alla wahwistettu,
Yksi ensin, toinen sitte,
Mikä milloin, kuka kulloin
Waihtokaupoissa walittu.
Ihme on isäni ollut,
Minun kumma mielestäni,
Kuinka kauwan kansakunta,
Esiwalta woimallinen
Sietääpi sitä sukua -
Miehiä mitättömiä,
Akkoja awuttomia -
Kulkemassa, kiertämässä,
Puistamassa, paistamassa,
Wiemässä, warastamassa,
Omin käsin ottamassa;
Ett´ei kiellä kiertämästä,
Neuwo niille muuta työtä,
Opeta ojaukoiksi,
Sotamiehiksi sowita.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kuolemasta:
Kaikki luonto kauhistuupi
Kuolon tullessa tupahan,
Hellä luonto hämmästyypi
Tuohon tuimahan tapahan,
Kun ei walta wanhemmilla
Yksin lastensa ylitse,
Eikä puolta puolisolla
Toisen puolesta puhua;
Ei ole lapsilla lakia,
Wiepi wanhemmat molemmat,
Lyöpi kuolema kumohon.
Lyöpi Kuolema kumohon
Onnettoman turvallensa,
Syyttömän pahasen,
Lapsiani halaisi,
Walta kuolon kehrä,
Mitä porvoo tehrä,
Koskaan lapsiani nähdä,
Näin kävi kuolon kehrä,
Walta mannen,
Wiepi wanhemmat molemmat,
Lyöpi Kuolema kumohon.
Paras kirjoitus vuosiin,mahtaako tulla lissää.
Rehggiltä,hienoa runoutta:-)
Tässä Paavon jatko kuolon runoon:
Tämän Aatami aloitti,
Luoja lopun tietäneepi,
Aatami isä imeisten,
Eewa äiti ensimmäinen.
Ei ole sitä sanottu,
Kumpi heistä ensin kuoli,
Siitä waan on wahwa tieto,
Ett´ on kuollut kumpainenkin.
Muut ne menewät perässä,
Warsin waipuwat sekaisin,
Niinkuin ilmassa itikat.
Kaks on miestä kaikkinansa,
Ne on Enok ja Elias,
Jotk´ on päässyt kuolematta,
Tuskin kolmatta tuleepi.
Tämä Eevali aloitti
Mielen paloitti ,
Wastaan ukin ,
Tosin pienen ,muorin,
Lukin, pastorin haastoin ,
Wuoren kaadoin ,
Toistin loistin,
Elämää hoin,
Kaikkia teille hoin,
Waloa loin,
Kaiken anoin,
Itseni jätin ,
Kaikille elämän soin.
mannen "runo
Aivan sanomattoman kaunista. Surumielisen uhrautuvaa elämää, mielikin paloina kuin Lieto Lemminkäinen osina ajan virran juoksussa, kaunista.
Hyvää yötä rakkaat kaaleet ja vaaleet;)
En ole runojen rakastaja, mutta menin Googleriin lukemaan lisää tämän Paavo Korhosen kirjoituksia ja pidin niistä kovin.
lienee Korhosen 200v sitten kirjoittama "runo".Todellakin vieläkin totuus ?
voi olla noin ajatteleva .
vaalee ihan sveitsistä asti osannut meitä oppimmattomia neuvoa.
Eipä osannutkaan, koska ei ole kaikkitietävä, mutta oppi palstalta jotain kovin arvokasta ja uutta.
Suuri kiitos lähettäjälle
muuttunut?