Minusta tuntuu että en enää jaksa. Velkajärjestelyä jo useampi vuosi takana ja vielä on muutama jäljellä (enkä maksa kevytkenkäisyydestä vaan ihan muusta) olen kaikkeni antanut ja yrittänyt. Tämä elämä on yhtä rimpuilua. Näkeekö kukaan onko helpotusta tulossa? selviänkö tästä? ajoneuvoakaan en saanut myytyä joka ehkä olisi ollut viimeinen pelastus. Seinä on vastassa. Ahdistaa ja päätä särkee, tuntuu siltä että yhdelle ihmiselle on nyt kaadettu liian iso kuorma. Luhistun sen alle.
Hätähuuto
hätähuutaja
4240
0Äänestä
Vastaukset 4
Vanhimmat
Helpotusta on luvassa kunhan vain hoitelet kärsivällisesti asiat yksi kerrallaan pois päiväjärjestyksestä.
Raha ei ole kuin rahaa. Pankeilla on niin paljon rahaa että niitä ei paina paskaakaan se että oletko sinä maksanut heille. Pankit tekevät rahaa koko ajan tarjoamalla velkaa, eikä sitä rahaa tehdä missään valtion rahapajoissa vaikka niin kuvittelisitkin.
Nyt ota rennosti. Asiat hoituvat omalla painollaan. Lopeta huolehtiminen. Yksinkertaisesti kun sinua huolettaa jokin tulevaisuuden asia, lopeta siitä huolehtiminen. Hyväksy se että tilanne on se mitä se on ja sinä et voi sitä muuksi sillä hetkellä muuttaa.
Yksinkertaisesti hyväksy se.
Muista yksi elintärkeä asia, eli se että valtio pitää sinusta huolen vaikka sinulla menisi kaikki päin persettä. Jos maksat liikaa vuokraa, hanki pienempi asunto. Jos sinulla on iso ja kallis auto, vaihda se pienempään. Älä huolehdi vaan tee sinun velkajärjestelyistä sinulle työ. Kun teet töitä, teet niitä täysillä, kun lopetat työnteon, silloin lopetat huolehtimisen ja menet tyytyväisenä nukkumaan ja harrastamaan ja keskustelemaan ystäviesi kanssa.
Usko pois, vaikka minun viestini sinulle kuulostaa ehkä julmalta ja ehkä jopa sinua alentavalta, niin minä olen paininut samanlaisten velkojen kanssa 90 luvun lamasta lähtien ja vasta tämän vuosikymmenen loppupuolella olen oppinut hyväksymään sen että tilanne on se mikä se on ja että pikkuhiljaa mennään eteenpäin. Ainoa mikä siihen auttoi oli se vapaa-ajallani harrastama helvetillinen huolehtiminen sellaisista asioista mille minä en yksinkertaisesti voinut mitään. Minä tiedän että minä olen tässä asiassa oikeassa. Tiedän sen siitä että sinuakin, aivan kuten satoja tuhansia velkaisia ja työttömiä suomalaisia, vaivaa se että olet muka toisen luokan kansalainen. Et sinä ole, sinä olet ihan tavallinen ihminen.
Eräs työtön kerran kirjoitti köyhyys palstalle sellaisen viestin joka käänsi oman kelkkani kerralla. Hän kirjoitti ihmetellen sitä miksi ihmiset ottavat niin hirveän stressin siitä että he ovat työttömänä. Hän, työttömänä, oli ottanut työnhaun työkseen ja teki sitä päivällä työajan puitteissa, mutta vapaa-aikanaan hän vain nautti elämästään, rauhastaan ja kiirettömyydestään - velkojensakin keskellä.
Toivon sinulle valtavasti halauksia ja olen siitä varma että pitkään sinulla kestää ennenkuin opit huolehtimisesta pois, koska laskut ja muut sellaiset muistuttavat siitä että sinulla olisi velvollisuuksia. Mutta opi hyväksymään elämäsi ja itsesi sellaisena kuin se on. Sinulla ei ole kuin kaksi kättä ja yksi pää. Sinä et voi tiskata astioita kuin yksi lautanen kerrallaan! Sinä et voi ajatella kuin yksiä asioita kerrallaan ja siksi sinun täytyy välillä antaa niiden huolien ja murheiden jäädä mielestäsi pois ja iltapäivällä "töiden jälkeen" vain nauttia elämästäsi!
Raha on sellaista että sitä tulee tietty määrä. Ellet sitten pelaa riskillä, ja esimerkiksi veikkaa, jolloin voit menettää valtavat summat rahaa, mitä en suosittele sellaisessa tilanteessa jossa olet.
Jos sinulla on selkeä velkajärjestely jossa tulee ja menee rahaa juosten ja saat siitä kuormasta oman osasi että saat pitää katon pään päällä ja murua rinnan alle, niin sinulla menee hyvin. Ei sitä rahaa liikaa ole, mutta sinun asiasi ovat kuitenkin järjestyksessä ja se on se mikä on sinun turvasi!
Monien velkaisten hätä johtuu siitä että entistä elintasoa ei voi pitää yllä. Ei voikaan kun on velkaa, se on hyvin yksinkertaista matematiikkaa. Silloin elintasosta pitää tinkiä ja tyytyä vähempään, eli hyväksyä tilanne ja omat kyvyt.
Asia on samanlainen kuin painon kanssa. Jos kulutat enemmän kuin saat, silloin laihdut. Jos taas kulutat vähemmän kuin saat, silloin lihot. En tiedä mitä sinulle tapahtui, mutta selkeästi talouselämässäsi tuli kupru ja hetkellisesti kulutit paljon enemmän kuin sait ja taloudellinen tilanteesi laihtui pahasti. Nyt kokeilet pikkuhilljaa nostella sitä painoa takaisin.
Muistat vain sen, vaikka se vaikealta tuntuisikin, että kun sinun työpäiväsi loppuu, silloin jätät työasiat ja murheesi taka-alalle vaikka väkisin. Jos hymyä ei tule, mene peilin eteen ja harjoittele, sitten menet istumaan aurinkoon ja hymyilet ja pikkuhiljaa se alkaa tuntumaan niin typerältä että alat nauramaan itsellesi ja muille ja sieltä se ilo alkaa tulla ja herätä.
Ei ne sinun velkasi pankkeja kaada. Ne ovat tehneet niin helvetisti voittoja että sinun velkasi on jo maksettu tuhansia kertoja, joten ei se velka loppujen lopuksi niin suuri asia ole ettetkö saisi joka päivä neljän jälkeen ja viikonloput päälle olla omissa oloissasi ja rauhassa ja hymyillä.
Edellisen lisäksi - suosittelen lämpimästi käymään kirjastossa ja etsimään sieltä käsiisi esim. Salaisuus -nimisen kirjan... tai esim. Wayne W. Dyerin kirjoittaman Pyrkimyksen voima -nimisen kirjan. Kaikki kirjallisuus missä puhutaan vetovoiman laista ym. sen kaltaisesta antaa sinulle avaimia ja voimia selviämiseen.
Lämpimiä halauksia Sinulle.
Ota yhteys oman (lähi)seurakuntasi diakoniatyöntekijään.
He auttavat sinua, vaikka et kuuluisikaan kirkkoon (kaikilla ei oo varaa maksaa kirkollisveroa)
Saat ruokakassin ja useilla seurakunnilla on työttömien/eläkeläisten ruokailu ihan pikkurahalla.
Kuulun järjestöön, joka nimenomaan lahjoittaa seurakunnandiakoniatyölle varoja, joten juuri tähän tarkoitukseen me niitä varoja vapaaehtois- ja talkootyöllä keräämme.
Voimia Sinulle. Kyllä selviydyt.
Suomen Perustuslakiin on säädetty kunnollinen perusturva ja toimeentulo kaikille suomalaisille.
Mikään hyväksyminen ei poista köyhyyttä, nälkää, ahdistusta, sairastumista sen seurauksena jne vaan siihen tarvitaan konkreettista tukea niin omaisilta, yhteiskunnalta, kuin mistä tahansa auttamaan valmiilta taholta. Ihan yksityiset ihmiset voivat lahjoittaa rahaa suoraan vaikeuksissa oleville. Sitä ei ole kielletty missään.
Köyhyys ei ole psyykestä kiinni, se on eriarvoisuutta ja sortoa, jonka takia ihmiset kärsivät ihan oikeasti. Oikeudenmukaisuusvaatimukset on otettava todesta ja ne kansalaisoikeudet toteutettava, hyvinvoinnin pitää kuulua kaikille.