Ymmärtämisen vaikeutta 3,5-vuotiaalla

Osaa tuossa iässä laskea ihan mihin vain eli kymmenjärjestelmä on tuttu. Kymmeneen nyt on osattu laskea jo alle kahden vuoden iässä.

Eli jälkeenjääneeltähän tuo tuntuu tuossakin mielessä. Kirjaimien oppiminen on pelkkää visuaalisen muodon perusteella nimeämistä, senkin voi opettaa alle parivuotiaalle menestyksekkäästi. Lukeminen vaatii jo sitten tietyn älyllisen tason ja jotkut tuon ikäiset jo lukevat, joskin se on harvinaista.

Omat lapseni lukivat alle viiden vanhoina eivätkä he mitään erityislahjakkuuksia ole, eivät nyt tyhmimmästäkään päästä tietenkään.

ainakin mun lapset kirjoitti:

Osaa tuossa iässä laskea ihan mihin vain eli kymmenjärjestelmä on tuttu. Kymmeneen nyt on osattu laskea jo alle kahden vuoden iässä.

Eli jälkeenjääneeltähän tuo tuntuu tuossakin mielessä. Kirjaimien oppiminen on pelkkää visuaalisen muodon perusteella nimeämistä, senkin voi opettaa alle parivuotiaalle menestyksekkäästi. Lukeminen vaatii jo sitten tietyn älyllisen tason ja jotkut tuon ikäiset jo lukevat, joskin se on harvinaista.

Omat lapseni lukivat alle viiden vanhoina eivätkä he mitään erityislahjakkuuksia ole, eivät nyt tyhmimmästäkään päästä tietenkään.

Lue lisää

Kiitos vastauksesta, mutta sen verran lasten tason päälle ymmärrän, että huomaan omasta viestistäsi paistavan kateuden. On säälittävää olla kateellinen siitä, että huonohkosti puhetta ymmärtävä lapseni on oppinut tunnistamaan kirjaimia paremmin kuin oma jälkikasvusi ja laskee näppärämmin. Vastauksesi oli... hmm. sanotaan nyt vaikka, että jonkin verran omituinen... Tarkoitus ei ollut todellakaan yrittää tuoda esiin, että lapseni olisi mestari missään asioissa, mutta olisi kiva kuitenkin saada asiallisia kommentteja siitä, onko muilla ollut kysymysten osaamisen suhteen ongelmia.

Olemme olleet muutaman kerran puheterapeutilla ja siitä on jäänyt myös sellainen mielikuva, että jotain ongelmaa on, mutta toisaalta että normaalikin kehitys on vielä saavutettavissa.

Sen verran lisään kommentoijalle, että kymmeneen on meidänkin poika laskenut jo jonkin aikaa luvut luettelemalla, mutta ei välttämättä pysy laskuissa lukumäärää laskiessaan niin pitkälle vaan saattaa vahingossa osoittaa samaa kuvaa kaksi kertaa tai jättää joukosta jonkun välistä. TIEDÄN sen olevan ihan normaalilla tasolla, vaikka puheesta ja ymmärtämisestä olen huolissani. Yli kymmenen ei olla vielä laskemista ikinä opetettukaan, eikä sitä tarvitse mielestäni vielä tässä iässä osata.

Huolestunut mamma kirjoitti:

Kiitos vastauksesta, mutta sen verran lasten tason päälle ymmärrän, että huomaan omasta viestistäsi paistavan kateuden. On säälittävää olla kateellinen siitä, että huonohkosti puhetta ymmärtävä lapseni on oppinut tunnistamaan kirjaimia paremmin kuin oma jälkikasvusi ja laskee näppärämmin. Vastauksesi oli... hmm. sanotaan nyt vaikka, että jonkin verran omituinen... Tarkoitus ei ollut todellakaan yrittää tuoda esiin, että lapseni olisi mestari missään asioissa, mutta olisi kiva kuitenkin saada asiallisia kommentteja siitä, onko muilla ollut kysymysten osaamisen suhteen ongelmia.

Olemme olleet muutaman kerran puheterapeutilla ja siitä on jäänyt myös sellainen mielikuva, että jotain ongelmaa on, mutta toisaalta että normaalikin kehitys on vielä saavutettavissa.

Sen verran lisään kommentoijalle, että kymmeneen on meidänkin poika laskenut jo jonkin aikaa luvut luettelemalla, mutta ei välttämättä pysy laskuissa lukumäärää laskiessaan niin pitkälle vaan saattaa vahingossa osoittaa samaa kuvaa kaksi kertaa tai jättää joukosta jonkun välistä. TIEDÄN sen olevan ihan normaalilla tasolla, vaikka puheesta ja ymmärtämisestä olen huolissani. Yli kymmenen ei olla vielä laskemista ikinä opetettukaan, eikä sitä tarvitse mielestäni vielä tässä iässä osata.

Lue lisää

En tiedä montaakaan kolmivuotiasta, joka ei tuntisi kirjaimia tai ainakin yleisimmät niistä.

Eli tuskin nyt mistään kateudesta on kyse. Yleensäkään ei ole mitään syytä kadehtia ihmistä, joka epäilee lapsensa olevan jälkeenjäänyt älyllisesti.

Kateuskortti nyt on vain niin helppo vetää esiin. Jos jotain negatiivista sanoo, niin on automaattisesti kateellinen. Minusta todellakin on outoa, jos 3,5 -vuotias ei tunne kymmenjärjestelmää eli ei hahmota yli kymmenen meneviä lukuja.

Mutta jokainen tyylillään ja mahdollisesti se tuosta kohenee. Olen nähnyt tuon ikäisen jopa vaipoissa eli vanhempien viitseliäidyydestähän lapsen kehitys on paljolti kiinni.

Tuskin kade kirjoitti:

En tiedä montaakaan kolmivuotiasta, joka ei tuntisi kirjaimia tai ainakin yleisimmät niistä.

Eli tuskin nyt mistään kateudesta on kyse. Yleensäkään ei ole mitään syytä kadehtia ihmistä, joka epäilee lapsensa olevan jälkeenjäänyt älyllisesti.

Kateuskortti nyt on vain niin helppo vetää esiin. Jos jotain negatiivista sanoo, niin on automaattisesti kateellinen. Minusta todellakin on outoa, jos 3,5 -vuotias ei tunne kymmenjärjestelmää eli ei hahmota yli kymmenen meneviä lukuja.

Mutta jokainen tyylillään ja mahdollisesti se tuosta kohenee. Olen nähnyt tuon ikäisen jopa vaipoissa eli vanhempien viitseliäidyydestähän lapsen kehitys on paljolti kiinni.

Lue lisää

Alkuperäiuselle kirjoittajalle vastaan, koska muut kirjoitukset olivat aivan alta riman :D

Minun poikani on nyt reilun 4 vuotta vanha ja kuvauksesi pojastasi olivat prikulleen samat kuin olisit kuvannut minun poikaani. Olen ollut huolissani poikani ymmärryksestä aina 2 vuotiaasta saakka. Poikani ymmärtää hyvin toisinaan kaikkea just kun pyytää jotain tekemään tai sanoo niin kyllä hän ymmärtää mutta samanlailla kun kysyy jotain niin hän vastaa ihan puuta heinää eikä tunnu ymmärtävän. Mahdollisiiman lyhyesti ja asia selkeillä sanoilla sanoen pitää puhua että hän ymmärtää eli jos alkaa puhua liikaa liirumlaarumia niin hän ei enää ymmärrä.

Poikani oppi ensimmäiset sanat 3 vuotiaana ja nyt 4 vuotiaana sanavastao on hyvä ja pitkiä lauseita tulee kyllä mutta puhe on vielä toisinaan epäselvää. Ennen puhetta puhui siansaksaa niin että oli paljon äänessä :)
Numerot osaa kymmeneen saakka mikä on hyvä 4 vuotiaaksi sanoo nuo muut mitä tahansa ja kirjaimia osaa tasan niin paljon kun on niitä opetettu. Eli ei oppimisessa tunnu olevan pojalla mitään ongelmaa mutta puheenymmärryksessä on puutteita.

Onko lapsesi päiväkodissa? Minun lapseni aloitti päiväkodin muutama kuukausi sitten eli on ollut kotihoidossa koko ajan siihen saakka. Poikani käu pyheterapeutilla mutta säännönmukaisuus alkaa avsta kunnolla syksyllä joten sen tuomaa apua ei ole vielä ollut juuri havaittavissa.

Ensimmäinen vanhempi kokenut hyvä puheterapeutti joka oli pojallani muutamia kertoja ihan alkuun pojan ollessa n. 3 vuotias niin sanoi että pojassa on paljon potenttiaalia ja oppimiskykyä ja ymmärryskapasiteetti ei ole vaan vielä täysin käytössä kun asiat eivät ole järjestyksessä hänen päässään. Eli en tiedä voisiko olla myös siitä osittain että meillä ei ole ollut selviä päivärutiineja parina ensimmäisenä vuotena.

No mutta olet ensimmäinen ketä kirjoitti tästä ymmärryksestä kun siitä ei kauhesti löydy foorumeilta tekstiä. Puheenviivästyksestä ihmiset kirjoittavat mutta aina lukee että lapsi ymmärtää hyvin. Kirjoitellaan enemmänkin kun samassa tilanteessa ollaan :)

Äiti...Vantaa kirjoitti:

Alkuperäiuselle kirjoittajalle vastaan, koska muut kirjoitukset olivat aivan alta riman :D

Minun poikani on nyt reilun 4 vuotta vanha ja kuvauksesi pojastasi olivat prikulleen samat kuin olisit kuvannut minun poikaani. Olen ollut huolissani poikani ymmärryksestä aina 2 vuotiaasta saakka. Poikani ymmärtää hyvin toisinaan kaikkea just kun pyytää jotain tekemään tai sanoo niin kyllä hän ymmärtää mutta samanlailla kun kysyy jotain niin hän vastaa ihan puuta heinää eikä tunnu ymmärtävän. Mahdollisiiman lyhyesti ja asia selkeillä sanoilla sanoen pitää puhua että hän ymmärtää eli jos alkaa puhua liikaa liirumlaarumia niin hän ei enää ymmärrä.

Poikani oppi ensimmäiset sanat 3 vuotiaana ja nyt 4 vuotiaana sanavastao on hyvä ja pitkiä lauseita tulee kyllä mutta puhe on vielä toisinaan epäselvää. Ennen puhetta puhui siansaksaa niin että oli paljon äänessä :)
Numerot osaa kymmeneen saakka mikä on hyvä 4 vuotiaaksi sanoo nuo muut mitä tahansa ja kirjaimia osaa tasan niin paljon kun on niitä opetettu. Eli ei oppimisessa tunnu olevan pojalla mitään ongelmaa mutta puheenymmärryksessä on puutteita.

Onko lapsesi päiväkodissa? Minun lapseni aloitti päiväkodin muutama kuukausi sitten eli on ollut kotihoidossa koko ajan siihen saakka. Poikani käu pyheterapeutilla mutta säännönmukaisuus alkaa avsta kunnolla syksyllä joten sen tuomaa apua ei ole vielä ollut juuri havaittavissa.

Ensimmäinen vanhempi kokenut hyvä puheterapeutti joka oli pojallani muutamia kertoja ihan alkuun pojan ollessa n. 3 vuotias niin sanoi että pojassa on paljon potenttiaalia ja oppimiskykyä ja ymmärryskapasiteetti ei ole vaan vielä täysin käytössä kun asiat eivät ole järjestyksessä hänen päässään. Eli en tiedä voisiko olla myös siitä osittain että meillä ei ole ollut selviä päivärutiineja parina ensimmäisenä vuotena.

No mutta olet ensimmäinen ketä kirjoitti tästä ymmärryksestä kun siitä ei kauhesti löydy foorumeilta tekstiä. Puheenviivästyksestä ihmiset kirjoittavat mutta aina lukee että lapsi ymmärtää hyvin. Kirjoitellaan enemmänkin kun samassa tilanteessa ollaan :)

Lue lisää

Meidän poika ei ole päiväkodissa, vaan hän on ollut perhepäivähoidossa kokeneella ja hyvällä perhepäivähoitajalla, joka mielestäni yrittää hänkin prepata meidän poikaa puheessa.

Puhe menee päivä päivältä paremmin, vaikka sekin on hitaasti tullut ja huomattavasti enemmän huolestuttaa tuo puheen ymmärtäminen. Olen pistänyt saman merkille noista puheongelmien viesteistä, että niissä on aina sanottu ymmärtämisen toimivan kyllä. Sitäkin olen silti miettinyt, ettei sitä voi aina tietää niiden lapsien kohdalta, jotka eivät vielä kovin hyvin puhu, koska meilläkin ymmärtämättömyys alkoi tulla selvemmin esiin vasta kun lausepuhe toi sen esille.

Se mitä muuten voisi meidän pojan puheesta todeta, niin joitakin käsitteitä sekotti pienenä ja nyt abstraktimmat käsitteet sekoittuvat silloin tällöin. Joskus olen huomannut vastakohtien sekoittuvan keskenään (talvi-kesä ja pienempänä täti-setä). Lauseiden yhdistäminen ja, kun tai muilla pikkusanoilla ei ole vielä vakiintunut. Meillä poika sanoi sanoja vajaa kaksi vuotiaana ja jo ennenkin yksittäisiä, mutta kahden sanan lauseita alkoi tulla selkeämmin noin 2,5-vuotiaana. Nyt vasta hiljattain hän on alkanut reagoida vieraiden ihmisten keskustelunavauksiin tai hänelle esittämiin kysymyksiin.

Meinaamme ehkä viedä pojan vielä jonkin kehityspsykologin arvioitavaksi, mistä puheterapeutti vihjasi. Sellainen palvelu on ilmaiseksi myös tarjolla. Joulukuussa menemme seuraavan kerran puheterapeutille ja sitä kautta on mahdollista saada sen hetkeen tilanteen mukaan erikoislääkäriaika (foniatri/ lasten neurologi). Toisaalta lapsen arvioiminen ja mittaaminen hirvittää, mutta toisaalta taas on varmaan hyvä yrittää selvittää asiaa ja saada kaikki mahdollinen kuntoutusapu lapselle.

Onko teidän pojalta muuten kuulo tutkittu? Meillä ei, mutta kun itse kuiskaan ja pyydän toistamaan niin menee kyllä aika oikein, joten en uskoisi siitä olevan kiinni. Toisaalta pienikin kuulonalenema saattaa vaikuttaa merkittävästi enkä tiedä onko sellaista niin helppo havaita. Suvussamme huonokuuloisuutta kuitenkin löytyy.

Mietit niiden päivärutiinien puutteen osuutta asiaan. Voihan sellainenkin vaikuttaa, mutta uskoisin, että aika vähän. Luulen, että näihin asioihin vaikuttaa kuitenkin vähemmän ympäristön pikkuseikat, vaikka kukapa sen tietää. Meidän poika on tapittanut aika tiiviisti telkkaria (tallennettuja lastenohjelmia) milteinpä siitä lähtien kun oppi istumaan, vaikka liikkuu myös paljon. Olen itse miettinyt sitä, että mikähän vaikutus melko paljolla tv-ajalla on ollut puheen ja ymmärtämisen kehitykseen. Sitä kun vaan vaadittiin jo pitkälti ennen minkään muun kommunikaation aloitusta kaukosäätöä ja telkkua osoittelemalla, ja poika viihtyi niin äärimmäisen hyvin lastenohjelmien parissa. Se on myös ollut ainoa mielestäni merkittävästi muuttunut tekijä, kun vertaa kielellisesti lahjakkaaseen isoveljeen. Mutta olen silti sitä mieltä, että ympäristötekijät eivät ole poikamme ongelman syy vaan jokin muu asia.

Aikamoisen kehitysharppauksen teidän poika on ottanut noin vuoden sisään. Siitä se lähtee ja on hienoa, että se on tapahtunut noin vauhdilla eli kirittää kyllä ikätasoa huippuvauhdilla :-)

Kirjoitellaan vaan puolin ja toisin lisää kokemuksista eikä välitetä "turhista" viesteistä.

Normaalisti 3,5 vuotias ei pyöräile vielä ilman apupyöriä ja jotkut ei vielä apupyörilläkään. Harva 3,5 vuotias osaa laskea pidemmälle kuin kahdeksaan ja harvat edes tuohon kahdeksaan. Tytöt ovat näissä asioissa paljon poikia edellä ja pysyvät kehityskäyrissä kun taas pojilla kaikki voi tulla hyvinkin viiveellä ja silti voivat olla huomattavasti älykkäämpiä kuin se nopeammin oppinut tyttö. Pojat myös usein panttaavat taitojaan kuten puhetta.
Mikäs tämmöinen "ihmissuhteiden häiriintyminen" on diagnoosina? Jos lapsella on selvää kontaktinoton vaikeutta eikä tunnu reagoivan ihmisten puheisiin niin silloin puhutaan autismista tai autisminkirjoon kuuluvista häiriöistä jotka eivät nekään kerro lapsen älykkyydestä eikä pärjäämisestä elämässä vielä mitään.
ADHD, ADD, asperger, dysfasia ja monet muut kuuluvat autismin kirjoon ja eivät ole sinällään ollenkaan huono asia kun vanhammat osaavat vain tukea lasta käyttämään älyään.
Vaikka usein asiasta saa vain kielteisen kuvan AD/HD, ADD ja dysleksia myös rikastuttavat ihmiskuntaa, sillä näitä oireyhtymiä potevat ihmiset sukulaisineen ovat monesti muita lahjakkaampia. Monet heistä ovat myös keskimääräistä taiteellisempia ja luovempia henkilöitä. He pyrkivät elämässä eteenpäin, ovat uteliaita ja kehittyviä yksilöitä, jopa itsepäisyydessään.
Mm. monet suurmiehet kuten A. Einstein, W. Churchill, T.A. Edison ja B. Franklin ovat edustaneet tyypillisiä AD/HD- tapauksia. Leonardo da Vinci ja W. Disney potivat lukivaikeutta. I. Newtonin käytös oli rajatila normaalin ja skitsofrenian välillä. AD/HD ei ole pelkkä vitsaus vaan koko ihmiskuntaa hyödyttävä rikkaus parhaimmillaan. Tieteet, taiteet ja muut henkisen kehityksen kannalta arvokkaat asiat kulkevat eteenpäin kehityksessään. Näiden yksilöiden vahvistaminen tukitoimenpiteillä edesauttaa heidän terveyttään luoden tasapainoa ja hyvinvointia sekä sisäisesti että ulkoisesti.


Ja sitten vastaan aluperäiselle kirjoittajalle taasen :)

Eli meillä kanssa on telkkari ollut päällä aivan liikaa ja sitä itse syytän kyllä todella paljon. Ei se pelkkä telkkari varmasti ole syypää ymmärtämisen ongelmiin mutta on ollut pahentamassa asiaa kun aina on hälinä taustalla.
Tällee kesällä tuntuu että kyllähän tuo poika nyt ymmärtää kaikkea mutta sitten kun taas alotetaan päiväkoti niin eron huomaa selkeästi kun vertaa muihin saman ikäisiin lapsiin.
Miten lapsesi reagoi siirtymätilanteisiin? Elis jos pitää tulla syömään tai lähteä johonkin tai mennä eri reittiä kuin ennen kauppaan tms...? Entä saako raivareita paljon? Ja ottaako katsekontaktia hyvin ihmisiin?

Enpä ole odottanut kommentteja, ettei mitään olisi, koska juuri siksi olenkin huolestunut kun huomaan, että jotain on pielessä. Tiedän, että YLEENSÄ 3,5-vuotias osaa tarinoida jo sujuvasti, mutta se ei täysin poissulje sen mahdollisuutta, etteikö lapsi voisi ottaa vielä ikätasoaan kiinni. Niitähän tarinoita riittää myös. Olemme käyttäneet pojan omasta pyynnöstämme puheterapeutilla, jossa olemme olleet viimeisen puolen vuoden aikana 3 kertaa. Hänkään ei ole kertomamme ja testaamansa perusteella pystynyt antamaan vielä meille mitään yhteenvetoa, vaikka pitkän kokemuksen omaava henkilö onkin. Huoleemme hänkin on vastannut, että vielä ei voi oikein mitään sanoa ja kehityspyrähdyksiä vielä odotetaan.

Mutta täysin mahdollista, että on esimerkiksi juuri dysfasiasta kyse tai pahimmillaan jopa lievästä älyllisestä kehitysvammasta. Elämämme on tasapainossa ja lapsi voi henkisesti hyvin eli vuorovaikutuksessa en usko sikseen olevan ongelmaa.

Kyllä saa kommentoida, koska olen altistanut asiamme tänne kaikkien arvioitavaksi ja otan ilman muuta kaikki järkevän oloiset kommentit vastaan ilomielin, jos siitä vaan apua poikamme tai oman olotilani suhteen on. Siinäkin pitäisi kuitenkin olla vähän herkkyyttä kommentoijilla, että mihin sävyyn vastataan. Tietysti on aina sellaisiakin henkilöitä, jotka haluavat aiheuttaa muille lisää surua sen sijaan, että olisivat rakentavia.

Aloituksen ihmettelyyn ei pitäisi olla syytä. Etkö oikein ymmärrä, että lapseni kehitys huolestuttaa minua ja olen kuvannut viesteissäni mahdollisimman tarkkaan kokonaiskehitystä siksi, että saisin muilta jonkinlaista osviittaa, onko kehitys muuten ok ja lievä älyllinen kehitysvamma vaikkapa poissuljettu ja onko ongelma siten pelkästään kielellinen.

Näistä muutamasta vastauksesta päätellen lapsi kyllä taitaa sitten olla kehitysvammainen pahastikin, kun ei kerran laske vielä vähintään 20:een ja pyöräile ilman apupyöriä kuten normaalit samanikäiset lapset. Näyttää kyllä pahasti siltä, että asummekin kehitysvammaisten alueella ;-) ja minulle ei ole kerrottu sitä. Johtopäätös: olen itsekin siis korkeakoulun käynyt kehitysvammainen. Niin, ja hyvin koulussa pärjäävä isovelikin taitaa olla.

Äiti...vantaa kirjoitti:

Normaalisti 3,5 vuotias ei pyöräile vielä ilman apupyöriä ja jotkut ei vielä apupyörilläkään. Harva 3,5 vuotias osaa laskea pidemmälle kuin kahdeksaan ja harvat edes tuohon kahdeksaan. Tytöt ovat näissä asioissa paljon poikia edellä ja pysyvät kehityskäyrissä kun taas pojilla kaikki voi tulla hyvinkin viiveellä ja silti voivat olla huomattavasti älykkäämpiä kuin se nopeammin oppinut tyttö. Pojat myös usein panttaavat taitojaan kuten puhetta.
Mikäs tämmöinen "ihmissuhteiden häiriintyminen" on diagnoosina? Jos lapsella on selvää kontaktinoton vaikeutta eikä tunnu reagoivan ihmisten puheisiin niin silloin puhutaan autismista tai autisminkirjoon kuuluvista häiriöistä jotka eivät nekään kerro lapsen älykkyydestä eikä pärjäämisestä elämässä vielä mitään.
ADHD, ADD, asperger, dysfasia ja monet muut kuuluvat autismin kirjoon ja eivät ole sinällään ollenkaan huono asia kun vanhammat osaavat vain tukea lasta käyttämään älyään.
Vaikka usein asiasta saa vain kielteisen kuvan AD/HD, ADD ja dysleksia myös rikastuttavat ihmiskuntaa, sillä näitä oireyhtymiä potevat ihmiset sukulaisineen ovat monesti muita lahjakkaampia. Monet heistä ovat myös keskimääräistä taiteellisempia ja luovempia henkilöitä. He pyrkivät elämässä eteenpäin, ovat uteliaita ja kehittyviä yksilöitä, jopa itsepäisyydessään.
Mm. monet suurmiehet kuten A. Einstein, W. Churchill, T.A. Edison ja B. Franklin ovat edustaneet tyypillisiä AD/HD- tapauksia. Leonardo da Vinci ja W. Disney potivat lukivaikeutta. I. Newtonin käytös oli rajatila normaalin ja skitsofrenian välillä. AD/HD ei ole pelkkä vitsaus vaan koko ihmiskuntaa hyödyttävä rikkaus parhaimmillaan. Tieteet, taiteet ja muut henkisen kehityksen kannalta arvokkaat asiat kulkevat eteenpäin kehityksessään. Näiden yksilöiden vahvistaminen tukitoimenpiteillä edesauttaa heidän terveyttään luoden tasapainoa ja hyvinvointia sekä sisäisesti että ulkoisesti.


Ja sitten vastaan aluperäiselle kirjoittajalle taasen :)

Eli meillä kanssa on telkkari ollut päällä aivan liikaa ja sitä itse syytän kyllä todella paljon. Ei se pelkkä telkkari varmasti ole syypää ymmärtämisen ongelmiin mutta on ollut pahentamassa asiaa kun aina on hälinä taustalla.
Tällee kesällä tuntuu että kyllähän tuo poika nyt ymmärtää kaikkea mutta sitten kun taas alotetaan päiväkoti niin eron huomaa selkeästi kun vertaa muihin saman ikäisiin lapsiin.
Miten lapsesi reagoi siirtymätilanteisiin? Elis jos pitää tulla syömään tai lähteä johonkin tai mennä eri reittiä kuin ennen kauppaan tms...? Entä saako raivareita paljon? Ja ottaako katsekontaktia hyvin ihmisiin?

Lue lisää

Äidille Vantaalta:
En ole huomannut mitään erityistä siirtymätilanteissa, mutta sellaista jääräpäisyyttä löytyy. Olen laittanut ne vielä pitkälti rajojen testauksen ja luonteenpiirteiden piikkiin, mutta täytyy tarkkailla sitäkin puolta. Raivareita kyllä tulee ja monesti kiukuttelee, ettei tulisi syömään jos on kiva leikki kesken. En ole kovin paljon huomannut myöskään tuota katsekontaktia tarkkailla vieraisiin ihmisiin päin, mutta meihin kotona ja lähipiiriin ottaa mielestäni ihan hyvin katsekontaktin. Sen olen huomannut verrattuna muihin lapsiin, että poika kiinnittää kovasti aina huomiota ympäristöstä kuuluviin kolahduksiin ja yllättäviin ääniin eli siinä kohtaa voisi olla autistisiakin piirteitä.

Äiti...vantaa kirjoitti:

Normaalisti 3,5 vuotias ei pyöräile vielä ilman apupyöriä ja jotkut ei vielä apupyörilläkään. Harva 3,5 vuotias osaa laskea pidemmälle kuin kahdeksaan ja harvat edes tuohon kahdeksaan. Tytöt ovat näissä asioissa paljon poikia edellä ja pysyvät kehityskäyrissä kun taas pojilla kaikki voi tulla hyvinkin viiveellä ja silti voivat olla huomattavasti älykkäämpiä kuin se nopeammin oppinut tyttö. Pojat myös usein panttaavat taitojaan kuten puhetta.
Mikäs tämmöinen "ihmissuhteiden häiriintyminen" on diagnoosina? Jos lapsella on selvää kontaktinoton vaikeutta eikä tunnu reagoivan ihmisten puheisiin niin silloin puhutaan autismista tai autisminkirjoon kuuluvista häiriöistä jotka eivät nekään kerro lapsen älykkyydestä eikä pärjäämisestä elämässä vielä mitään.
ADHD, ADD, asperger, dysfasia ja monet muut kuuluvat autismin kirjoon ja eivät ole sinällään ollenkaan huono asia kun vanhammat osaavat vain tukea lasta käyttämään älyään.
Vaikka usein asiasta saa vain kielteisen kuvan AD/HD, ADD ja dysleksia myös rikastuttavat ihmiskuntaa, sillä näitä oireyhtymiä potevat ihmiset sukulaisineen ovat monesti muita lahjakkaampia. Monet heistä ovat myös keskimääräistä taiteellisempia ja luovempia henkilöitä. He pyrkivät elämässä eteenpäin, ovat uteliaita ja kehittyviä yksilöitä, jopa itsepäisyydessään.
Mm. monet suurmiehet kuten A. Einstein, W. Churchill, T.A. Edison ja B. Franklin ovat edustaneet tyypillisiä AD/HD- tapauksia. Leonardo da Vinci ja W. Disney potivat lukivaikeutta. I. Newtonin käytös oli rajatila normaalin ja skitsofrenian välillä. AD/HD ei ole pelkkä vitsaus vaan koko ihmiskuntaa hyödyttävä rikkaus parhaimmillaan. Tieteet, taiteet ja muut henkisen kehityksen kannalta arvokkaat asiat kulkevat eteenpäin kehityksessään. Näiden yksilöiden vahvistaminen tukitoimenpiteillä edesauttaa heidän terveyttään luoden tasapainoa ja hyvinvointia sekä sisäisesti että ulkoisesti.


Ja sitten vastaan aluperäiselle kirjoittajalle taasen :)

Eli meillä kanssa on telkkari ollut päällä aivan liikaa ja sitä itse syytän kyllä todella paljon. Ei se pelkkä telkkari varmasti ole syypää ymmärtämisen ongelmiin mutta on ollut pahentamassa asiaa kun aina on hälinä taustalla.
Tällee kesällä tuntuu että kyllähän tuo poika nyt ymmärtää kaikkea mutta sitten kun taas alotetaan päiväkoti niin eron huomaa selkeästi kun vertaa muihin saman ikäisiin lapsiin.
Miten lapsesi reagoi siirtymätilanteisiin? Elis jos pitää tulla syömään tai lähteä johonkin tai mennä eri reittiä kuin ennen kauppaan tms...? Entä saako raivareita paljon? Ja ottaako katsekontaktia hyvin ihmisiin?

Lue lisää

että lapset keskimäärin pyöräilevät 3,5 -vuotiaina ilman apupyöriä, vaan että motorisesti lahjakkaat lapset kyllä tähän kykenevät, jos vain apupyörät otetaan pois. Useat vanhemmathan alkavat kokeilla koko hommaa, kun lapsi on neljä tai jopa viisi.

Pyörän on oltava pieni, niin että lapsen koko jalkapohja ulottuu tukevasti maahan. Kyllä se onnistuu usein näin. Jos lapsen kanssa pyöräilee paljon, niin on etu, että lapsi osaa pyöräillä ilman apupyöriä, koska pyörän hallitseminen silloin kaarteissa on luonnollisesti aivan toista luokkaa.

Kyllä lapsen poikkeava kehitys voi perustua muuhunkin kuin neurologiseen häiriöön. Monet elämäntilanteet ja kodin ilmapiiri saattavat vaikuttaa puheen kehitykseen. Pikkusisaruksen tulo saattaa taannuttaa esikoisen kehitystä, liian ankara kasvatus "mykistää" lapsen jne. Jos taustalla on fysiologisia syitä, niin ne selviävät sitten tutkimuksissa, jos selviävät. Luettelmasi diagnoosit ovat osin harmaata aluetta ja niistä on asiantuntijoidenkin piirissä kiistaa.

Tässä en tietenkään ota kantaa, mikä aloittajan kohdalla on syynä lapsen viivästymään. Dysfasia ensimmäisenä tulee mieleen, mutta voi kyseessä olla moni muukin asia.

Television katselun on todettu vaikuttavan kielteisesti lapsen puheen kehitykseen. Etenkin sellainen kodin tapa, että televisio huutaa koko ajan taustalla, vaikka sitä ei katsottaisi on vahingollista. Eli ei kenenkään puheen kehitys siitä kärsi jos tunnin päivässä katselee pikku kakkosta.

Huolestunut mamma kirjoitti:

Enpä ole odottanut kommentteja, ettei mitään olisi, koska juuri siksi olenkin huolestunut kun huomaan, että jotain on pielessä. Tiedän, että YLEENSÄ 3,5-vuotias osaa tarinoida jo sujuvasti, mutta se ei täysin poissulje sen mahdollisuutta, etteikö lapsi voisi ottaa vielä ikätasoaan kiinni. Niitähän tarinoita riittää myös. Olemme käyttäneet pojan omasta pyynnöstämme puheterapeutilla, jossa olemme olleet viimeisen puolen vuoden aikana 3 kertaa. Hänkään ei ole kertomamme ja testaamansa perusteella pystynyt antamaan vielä meille mitään yhteenvetoa, vaikka pitkän kokemuksen omaava henkilö onkin. Huoleemme hänkin on vastannut, että vielä ei voi oikein mitään sanoa ja kehityspyrähdyksiä vielä odotetaan.

Mutta täysin mahdollista, että on esimerkiksi juuri dysfasiasta kyse tai pahimmillaan jopa lievästä älyllisestä kehitysvammasta. Elämämme on tasapainossa ja lapsi voi henkisesti hyvin eli vuorovaikutuksessa en usko sikseen olevan ongelmaa.

Kyllä saa kommentoida, koska olen altistanut asiamme tänne kaikkien arvioitavaksi ja otan ilman muuta kaikki järkevän oloiset kommentit vastaan ilomielin, jos siitä vaan apua poikamme tai oman olotilani suhteen on. Siinäkin pitäisi kuitenkin olla vähän herkkyyttä kommentoijilla, että mihin sävyyn vastataan. Tietysti on aina sellaisiakin henkilöitä, jotka haluavat aiheuttaa muille lisää surua sen sijaan, että olisivat rakentavia.

Aloituksen ihmettelyyn ei pitäisi olla syytä. Etkö oikein ymmärrä, että lapseni kehitys huolestuttaa minua ja olen kuvannut viesteissäni mahdollisimman tarkkaan kokonaiskehitystä siksi, että saisin muilta jonkinlaista osviittaa, onko kehitys muuten ok ja lievä älyllinen kehitysvamma vaikkapa poissuljettu ja onko ongelma siten pelkästään kielellinen.

Näistä muutamasta vastauksesta päätellen lapsi kyllä taitaa sitten olla kehitysvammainen pahastikin, kun ei kerran laske vielä vähintään 20:een ja pyöräile ilman apupyöriä kuten normaalit samanikäiset lapset. Näyttää kyllä pahasti siltä, että asummekin kehitysvammaisten alueella ;-) ja minulle ei ole kerrottu sitä. Johtopäätös: olen itsekin siis korkeakoulun käynyt kehitysvammainen. Niin, ja hyvin koulussa pärjäävä isovelikin taitaa olla.

Lue lisää

Korostan, ,etten sanonut, että lapset YLEENSÄ pyöräilevät 3,5 -vuotiaina ilman appareita, vaan se on motorisesti lahjakkaalle lapselle aivan mahdollista. Nämä lapset pyöräilevät n. kaksivuotiaina apupyörien kanssa kyllä.

En tiedä missä asut, mutta täällä Helsingissä näin. Ehkä esim. omakotialueilla ei niin paljon pyöräillä, en tiedä... Paljonhan on kyse vanhempien toiminnasta. Kuinka lapsi voisikaan pyöräillä ilman appareita, jos niitä ei oteta pois ja kokeilla miten se sujuu.

Tuosta vielä, ettei poika tunnu ymmärtävän kysymyksiä, niin kokeile tehdä mahdollisimman yksiselitteisiä ja konkreettisia kysymyksiä. Eli ei näin: "miten päiväkodissa meni", vaan kenen kanssa leikit ulkona päiväkodissa, oliko Emma tänään päiväkodissa jne.

Ehkä olet jo tätä yrittänytkin, mutta vinkkinä kuitenkin.

Huolestunut mamma kirjoitti:

Enpä ole odottanut kommentteja, ettei mitään olisi, koska juuri siksi olenkin huolestunut kun huomaan, että jotain on pielessä. Tiedän, että YLEENSÄ 3,5-vuotias osaa tarinoida jo sujuvasti, mutta se ei täysin poissulje sen mahdollisuutta, etteikö lapsi voisi ottaa vielä ikätasoaan kiinni. Niitähän tarinoita riittää myös. Olemme käyttäneet pojan omasta pyynnöstämme puheterapeutilla, jossa olemme olleet viimeisen puolen vuoden aikana 3 kertaa. Hänkään ei ole kertomamme ja testaamansa perusteella pystynyt antamaan vielä meille mitään yhteenvetoa, vaikka pitkän kokemuksen omaava henkilö onkin. Huoleemme hänkin on vastannut, että vielä ei voi oikein mitään sanoa ja kehityspyrähdyksiä vielä odotetaan.

Mutta täysin mahdollista, että on esimerkiksi juuri dysfasiasta kyse tai pahimmillaan jopa lievästä älyllisestä kehitysvammasta. Elämämme on tasapainossa ja lapsi voi henkisesti hyvin eli vuorovaikutuksessa en usko sikseen olevan ongelmaa.

Kyllä saa kommentoida, koska olen altistanut asiamme tänne kaikkien arvioitavaksi ja otan ilman muuta kaikki järkevän oloiset kommentit vastaan ilomielin, jos siitä vaan apua poikamme tai oman olotilani suhteen on. Siinäkin pitäisi kuitenkin olla vähän herkkyyttä kommentoijilla, että mihin sävyyn vastataan. Tietysti on aina sellaisiakin henkilöitä, jotka haluavat aiheuttaa muille lisää surua sen sijaan, että olisivat rakentavia.

Aloituksen ihmettelyyn ei pitäisi olla syytä. Etkö oikein ymmärrä, että lapseni kehitys huolestuttaa minua ja olen kuvannut viesteissäni mahdollisimman tarkkaan kokonaiskehitystä siksi, että saisin muilta jonkinlaista osviittaa, onko kehitys muuten ok ja lievä älyllinen kehitysvamma vaikkapa poissuljettu ja onko ongelma siten pelkästään kielellinen.

Näistä muutamasta vastauksesta päätellen lapsi kyllä taitaa sitten olla kehitysvammainen pahastikin, kun ei kerran laske vielä vähintään 20:een ja pyöräile ilman apupyöriä kuten normaalit samanikäiset lapset. Näyttää kyllä pahasti siltä, että asummekin kehitysvammaisten alueella ;-) ja minulle ei ole kerrottu sitä. Johtopäätös: olen itsekin siis korkeakoulun käynyt kehitysvammainen. Niin, ja hyvin koulussa pärjäävä isovelikin taitaa olla.

Lue lisää

voit poissulkea sillä tavoin, että jos lapsi tekee ikätasoisesti tehtäviä, joissa ei tarvita verbaalista ilmaisua.

Tekeekö hän ikäisilleen tarkoitettuja palapelejä, tunteeko kaikki värit ja muodot siten, että osaa ryhmitellä esineet oikein, osaako hän laskea pieniä laskutehtäviä eli 2 1 tms., jos voi käyttää apuna esineitä. Eli kaikesta muusta toiminnasta voit arvioida tämän.

Yleensä älyllisesti kehitysvammaiset ovat motorisesti hitaasti kehittyviä, eivät kylläkään aina. Mutta jos lapsesi liikkuu ketterästi ja tekee ikätasoiset asiat eli esim. hyppii yhdellä jalalla, tekee kuperkeikan jne, niin on epätodennäköistä, että olisi kehitysvammainen.

Edelleen minusta tämä kahdeksaan laskeminen tuntuu todella vähältä. Tietysti vertailen lähinnä omiini ja en osaa aivan tarkalleen tietysti sanoa yleistä tasoa, mutta kyllä he kymmenjärjestelmän hahmottivat ja kun sen hahmottaa, niin ei varsinaisesti ole rajaa sille, mihin osaa laskea. Mutta tämähän voi johtua vain siitä, ettette ole numeroiden kanssa puuhailleet eikä älyn puutteesta.

kokemusta on 5 lasta kirjoitti:

voit poissulkea sillä tavoin, että jos lapsi tekee ikätasoisesti tehtäviä, joissa ei tarvita verbaalista ilmaisua.

Tekeekö hän ikäisilleen tarkoitettuja palapelejä, tunteeko kaikki värit ja muodot siten, että osaa ryhmitellä esineet oikein, osaako hän laskea pieniä laskutehtäviä eli 2 1 tms., jos voi käyttää apuna esineitä. Eli kaikesta muusta toiminnasta voit arvioida tämän.

Yleensä älyllisesti kehitysvammaiset ovat motorisesti hitaasti kehittyviä, eivät kylläkään aina. Mutta jos lapsesi liikkuu ketterästi ja tekee ikätasoiset asiat eli esim. hyppii yhdellä jalalla, tekee kuperkeikan jne, niin on epätodennäköistä, että olisi kehitysvammainen.

Edelleen minusta tämä kahdeksaan laskeminen tuntuu todella vähältä. Tietysti vertailen lähinnä omiini ja en osaa aivan tarkalleen tietysti sanoa yleistä tasoa, mutta kyllä he kymmenjärjestelmän hahmottivat ja kun sen hahmottaa, niin ei varsinaisesti ole rajaa sille, mihin osaa laskea. Mutta tämähän voi johtua vain siitä, ettette ole numeroiden kanssa puuhailleet eikä älyn puutteesta.

Lue lisää

Minulla on 4 lasta ja kahdella on ollut ongelmaa. Nyt tämä 4 vuotias josta olen tässä viestiketjussa kirjoittanut niin osaa pyöräillä hyvin apupyörillä, osaa tehdä hyvin palapelejä jopa lahjakkaasti, osaa kaikki värit siis muutkin kuin päävärit, osaa laskea ainakin kymmeneen mutta joskus kun käskee niin voi sanoa ihan väärässä järsjetyksessä numerot mutta kun hän itsekseen laskee niin aina menee ihan oikein. Osaa mielestäni hyvinn jäjiltellä aikuisia.
Puhumaan poika alkoi 3 ikävuoden jälkeen ja nyt 4 vuotiaana puhe on vielä toisinaan hyvinkin epäselvää mutta sanavarastso tuntuu olevan jo aika hyvä ja pitkiä lauseita tulee. Voi kuitenkin toistaa ja hokea samoja lauseita ja sanoja joskus moneen kertaan.
Ymmärryksestä olin huolissani jo 2-3 vuoden iässä kun tuntui että ymmärsi vain paria käskyä ja siinä kaikki. Pikkuhiljaa ymmärrys on kehittynyt ja nyt 4 vuotiaana en osaa arvioida mitä kaikkea ymmärtää. Todella yksinkertaisiin kysymyksiin voi osata vastata mutta muuten vastaa kyllä ihan puuta heinää. Niin sanottuun järkevään keskusteluun ei vielä hänen kanssaan pääse vaan tuntuu että ymmärtää kun puhuu hyvin selkeillä lyhyillä lauseilla. Ymmärtää sanan sieltä sanan täältä eli pitää koittaa helpoilla tutuilla sanoilla asia esittää että ymmärtää asian ytimen edes. Monesti kuitenkin kattoo ihan hoomoilasena vaan ku koitan selittää asiaa. Kuitenkin hän itse puheessaan osaa yllättävänkin vaikeita ja uusia sanoja koko ajan.
Motorisesti ongelmia on keinumisessa ja kiipeilyssä ja hän on hyvin varovainen tekemään mitään uutta. Yritystä on jonkin verran ollut tänäkesänä mutta hän on tutkimusjakson läpi käynyt ja aistisäätelyn ongelmaa todettiin ja se vaikuttaa sitten tähän liikkumiseen.
Poika on myös hyvin itsepäinen ja raivareita tulee sillon töllön.
Meillä vauvaiässä telkkari pauhas päällä koko ajan siis aamusta iltaan se oli taustalla metelöimässä ja itse syytän pitkälti telkkaria mutta en tiedä voiko se aiheuttaa kaikkea kuitenkaan.
Pojallani on myös isoveli ja kaksi siskoa ja veljellä on samoja ongelmia mutta siskoilla ei ollut koskaan mitään ongelmia kehityksen kanssa.

Äiti...Vantaa kirjoitti:

Minulla on 4 lasta ja kahdella on ollut ongelmaa. Nyt tämä 4 vuotias josta olen tässä viestiketjussa kirjoittanut niin osaa pyöräillä hyvin apupyörillä, osaa tehdä hyvin palapelejä jopa lahjakkaasti, osaa kaikki värit siis muutkin kuin päävärit, osaa laskea ainakin kymmeneen mutta joskus kun käskee niin voi sanoa ihan väärässä järsjetyksessä numerot mutta kun hän itsekseen laskee niin aina menee ihan oikein. Osaa mielestäni hyvinn jäjiltellä aikuisia.
Puhumaan poika alkoi 3 ikävuoden jälkeen ja nyt 4 vuotiaana puhe on vielä toisinaan hyvinkin epäselvää mutta sanavarastso tuntuu olevan jo aika hyvä ja pitkiä lauseita tulee. Voi kuitenkin toistaa ja hokea samoja lauseita ja sanoja joskus moneen kertaan.
Ymmärryksestä olin huolissani jo 2-3 vuoden iässä kun tuntui että ymmärsi vain paria käskyä ja siinä kaikki. Pikkuhiljaa ymmärrys on kehittynyt ja nyt 4 vuotiaana en osaa arvioida mitä kaikkea ymmärtää. Todella yksinkertaisiin kysymyksiin voi osata vastata mutta muuten vastaa kyllä ihan puuta heinää. Niin sanottuun järkevään keskusteluun ei vielä hänen kanssaan pääse vaan tuntuu että ymmärtää kun puhuu hyvin selkeillä lyhyillä lauseilla. Ymmärtää sanan sieltä sanan täältä eli pitää koittaa helpoilla tutuilla sanoilla asia esittää että ymmärtää asian ytimen edes. Monesti kuitenkin kattoo ihan hoomoilasena vaan ku koitan selittää asiaa. Kuitenkin hän itse puheessaan osaa yllättävänkin vaikeita ja uusia sanoja koko ajan.
Motorisesti ongelmia on keinumisessa ja kiipeilyssä ja hän on hyvin varovainen tekemään mitään uutta. Yritystä on jonkin verran ollut tänäkesänä mutta hän on tutkimusjakson läpi käynyt ja aistisäätelyn ongelmaa todettiin ja se vaikuttaa sitten tähän liikkumiseen.
Poika on myös hyvin itsepäinen ja raivareita tulee sillon töllön.
Meillä vauvaiässä telkkari pauhas päällä koko ajan siis aamusta iltaan se oli taustalla metelöimässä ja itse syytän pitkälti telkkaria mutta en tiedä voiko se aiheuttaa kaikkea kuitenkaan.
Pojallani on myös isoveli ja kaksi siskoa ja veljellä on samoja ongelmia mutta siskoilla ei ollut koskaan mitään ongelmia kehityksen kanssa.

Lue lisää

nuo teidän 4-vuotiaan jutut kuin mitä meidän pojalla. Se onkin jotenkin niin kummallista, että jos ei kuitenkaan oikein puhetta hahmota ja ymmärrä, niin miten sitä oppii kuitenkin pääsääntöisesti monia asioita ihan hienosti kuten nuo laskemisten yms. oppiminen, jossa pitää pystyä vastaanottamaan puhetta. Niinhän sen täytyy olla, että silloin jotain menee jakeluun ;-)

En olekaan oikein selvillä aistisäätelyn ongelmista, että mitä se meinaa. Keinuminen on meilläkin aika alkutekijöissään, vaikka perhepäivähoidossa käyvät paljon puistossa ja sikäli voisi olla hyvinkin sen oppinut. Kiipeilyssä ei kuitenkaan todellakaan ole varovainen ja kiipeileekin tosi paljon ja on aika ketterä, mutta siihen olemme varmaan jonkin verran panostaneet kun isoveli oli taas aikoinaan aika varovainen.

Eipä nuo sisarukset muutoinkaan usein ole samasta puusta. Meillä tuntuu, että monissa asioissa nuo kaksi poikaamme eroavat kuin yö ja päivä. Missä vaan toinen on ollut hyvä, niin toinen on juuri siinä ollut tavanomaista heikompi ja päin vastoin. Esikoinen kyllä kanssa kehittyi kaikissa asioissa loppujen lopuksi hyvin ja joissakin oli varhaislapsuudessa jopa tosi paljon yleistä ikätasoaan edellä.

Meidän 3,5-vuotias on taas palapelien kanssa ollut aika onneton, mutta nyt kun aloimme harjoitella niitä niin tänään juuri teki aika hienosti. Ennen se olikin vähän sitä, että olen vaan laittanut nuppipalapelejä nenän eteen ja joskus harvoin kokeillut jotain haasteellisempaa jotka ei kuitenkaan kiinnostaneet häntä. Mutta kun jaksaa innostaa tarpeeksi ja palkita ja vähän vaatiakin, niin näköjään onnistuu. ;-)

Ehkä olet varmaan jostain jo lukenutkin, niin puheen kehitykseen voi yrittää vaikuttaa jossain määrin myös kehon keskiviivan ylityksellä. Se onnistuu esimerkiksi isolle paperille piirtämisellä tai sählymailalla ja pallolla pelaamisella. Polkupyöräilynkin pitäisi olla hyväksi ja olemmekin koittaneet nyt pyöräillä aika paljon. Portaiden nousun olen lukenut myös auttavan puhumisessakin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen... Aika vaan ei arjen pyörityksessä meinaa riittää.

TV voi olla se vihonviimeinen juttu. Meilläkin se on usein taustahälinänä, kun mies on aika innokas tv-ohjelmien seuraaja ja lisäksi koko perhe on vähän sellaista tv-friikkiväkeä ;-) Täytyy yrittää rajoittaa. Välillä pojallekin on sanottu, että muumit on telkusta rikki.

On siis paljon samaa teidän ja meidän pojissa. Ollaan vaan kuulolla silloin tällöin.

Huolestunut mamma kirjoitti:

nuo teidän 4-vuotiaan jutut kuin mitä meidän pojalla. Se onkin jotenkin niin kummallista, että jos ei kuitenkaan oikein puhetta hahmota ja ymmärrä, niin miten sitä oppii kuitenkin pääsääntöisesti monia asioita ihan hienosti kuten nuo laskemisten yms. oppiminen, jossa pitää pystyä vastaanottamaan puhetta. Niinhän sen täytyy olla, että silloin jotain menee jakeluun ;-)

En olekaan oikein selvillä aistisäätelyn ongelmista, että mitä se meinaa. Keinuminen on meilläkin aika alkutekijöissään, vaikka perhepäivähoidossa käyvät paljon puistossa ja sikäli voisi olla hyvinkin sen oppinut. Kiipeilyssä ei kuitenkaan todellakaan ole varovainen ja kiipeileekin tosi paljon ja on aika ketterä, mutta siihen olemme varmaan jonkin verran panostaneet kun isoveli oli taas aikoinaan aika varovainen.

Eipä nuo sisarukset muutoinkaan usein ole samasta puusta. Meillä tuntuu, että monissa asioissa nuo kaksi poikaamme eroavat kuin yö ja päivä. Missä vaan toinen on ollut hyvä, niin toinen on juuri siinä ollut tavanomaista heikompi ja päin vastoin. Esikoinen kyllä kanssa kehittyi kaikissa asioissa loppujen lopuksi hyvin ja joissakin oli varhaislapsuudessa jopa tosi paljon yleistä ikätasoaan edellä.

Meidän 3,5-vuotias on taas palapelien kanssa ollut aika onneton, mutta nyt kun aloimme harjoitella niitä niin tänään juuri teki aika hienosti. Ennen se olikin vähän sitä, että olen vaan laittanut nuppipalapelejä nenän eteen ja joskus harvoin kokeillut jotain haasteellisempaa jotka ei kuitenkaan kiinnostaneet häntä. Mutta kun jaksaa innostaa tarpeeksi ja palkita ja vähän vaatiakin, niin näköjään onnistuu. ;-)

Ehkä olet varmaan jostain jo lukenutkin, niin puheen kehitykseen voi yrittää vaikuttaa jossain määrin myös kehon keskiviivan ylityksellä. Se onnistuu esimerkiksi isolle paperille piirtämisellä tai sählymailalla ja pallolla pelaamisella. Polkupyöräilynkin pitäisi olla hyväksi ja olemmekin koittaneet nyt pyöräillä aika paljon. Portaiden nousun olen lukenut myös auttavan puhumisessakin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen... Aika vaan ei arjen pyörityksessä meinaa riittää.

TV voi olla se vihonviimeinen juttu. Meilläkin se on usein taustahälinänä, kun mies on aika innokas tv-ohjelmien seuraaja ja lisäksi koko perhe on vähän sellaista tv-friikkiväkeä ;-) Täytyy yrittää rajoittaa. Välillä pojallekin on sanottu, että muumit on telkusta rikki.

On siis paljon samaa teidän ja meidän pojissa. Ollaan vaan kuulolla silloin tällöin.

Lue lisää

En ole lukenutkaan tuosta kehon keskiviiva jutusta että voisi vaikuttaa tuommoisellakin. Tää mun 4 vuotias on pikkuisen kömpelö ja keinumassakin istuu ns. vauvan keinussa. Ei osaa pitää käsillä kiinni niin että istuisi normaali keinussa. Muuten on motorisesti ollut ihan normaali siis monelta osin mutta tää aistisäätelyn pulma vaikeuttaa näitä karkeamotorisia juttuja. Kiipeämisessäkään ei osaa siirtää voimaa käsiin että osais käsien varassa kiipeillä.

Kuitenkin sitten tämä oppiminen on semmoista että tosiaan oppii todella paljon minkä vaan aikuiset jaksaa opettaa. Jäjittelee ja toistaa aikuisia lähes koko ajan ja telkkaristakin oppii asioita koko ajan. 3 vuotis neuvolassa muistan kun ei osannut sanoa mitään kun kysyttiin värejä tai käskettiin laittamaan palikoita pinoon ja mitä kaikkea niitä tehtäviä nyt onkaan. Ja en suoraan sanoen edes tiennyt erottaako hän värejä silloin kun en päässyt yhtään jyvälle ymmärrystasosta. Sitten kuitenkin siitä vain pari kuukautta kun aloitimme puheterapian ja siellä alkoi tehdä tehtäviä terapautin kanssa niin yllättäen osasikin paljon värejä ja alkoi tehdä palapelejäkin aina vain vaikeampia ja vaikeampia. Kehitys menee kyllä eteenpäin koko ajan mutta ikätasoon ei kyllä ole saavuttanut, ainakaan ymmärryksen osalta eikä motorisestikaan..

Katsekontakti ja jäjittelytaito on hyvää ja joten ihan autisitinen ei voi olla mutta autistinkirjon häiriöitä voi olla koska osaa paljon asioita, mutta esimerkiksi jos osaa jonkun tietyn jutun tietyillä esineillä tai tietyillä väreillä, ei pakosta osaakaan samaa asiaa jos värit tai välineet muuttaa vaikka olisikin ihan sama juttu. Ja jos on jokin asia tullut tavaksi kuten tietty jogurttimerkki niin voi mennä pasmat aivan sekasin jos sitä jogurttia ei kotona satu olemaankaan tai jos olemme menneet tiettyä reittiä parina päivänä kauppaan niin seuraavalla kerralla kun teemmekin jotain muuta esim. menemme ulos vain leikkimään niin hän ei ymmärrä miksi emme lähdet kauppaan sitä samaa reittiä kun viimeksi.

No mutta jokatapauksessa kuitenkin yllättää useasti osaamalla asioita ja tietämällä asioita mitä en ole osannut kuvitellakaan hänen tietävän ja osaavan eli aika näyttää mitä tuleman pitää. 3,5 vuotias on kuitenkin niin pieni vielä ja poika kun on kyseeessä että kaikki on mahdollista kuten on vielä 4 vuotiaallakin.

Televisio on todellakin se vihoviimeinen mutta kun ei se ole niin helppoa pitää sitä telkkua kiinni kun on iso perhe ja kaikki on meilläkin televisiofriikkejä ja muutenkin on tietokoneet ja kaikki vempaimet aina päällä. Sen haluaisin vain tietää jostain että jos televisio aiheuttaa kehitysviivästymää tai muita ongelmia niin miten hyvin ne on korjattavissa kuntoutuksella.. Voidaankohan oikealla kuntoutuksella jopa ongelmat saada täysin korjattua? Tyhmiä pohdintoja kun ei tuohon varmaan kukaan osaa vastata mutta tämmöisiä tyhmiä sitä äitinä pohtii :)

Äiti... Vantaa kirjoitti:

En ole lukenutkaan tuosta kehon keskiviiva jutusta että voisi vaikuttaa tuommoisellakin. Tää mun 4 vuotias on pikkuisen kömpelö ja keinumassakin istuu ns. vauvan keinussa. Ei osaa pitää käsillä kiinni niin että istuisi normaali keinussa. Muuten on motorisesti ollut ihan normaali siis monelta osin mutta tää aistisäätelyn pulma vaikeuttaa näitä karkeamotorisia juttuja. Kiipeämisessäkään ei osaa siirtää voimaa käsiin että osais käsien varassa kiipeillä.

Kuitenkin sitten tämä oppiminen on semmoista että tosiaan oppii todella paljon minkä vaan aikuiset jaksaa opettaa. Jäjittelee ja toistaa aikuisia lähes koko ajan ja telkkaristakin oppii asioita koko ajan. 3 vuotis neuvolassa muistan kun ei osannut sanoa mitään kun kysyttiin värejä tai käskettiin laittamaan palikoita pinoon ja mitä kaikkea niitä tehtäviä nyt onkaan. Ja en suoraan sanoen edes tiennyt erottaako hän värejä silloin kun en päässyt yhtään jyvälle ymmärrystasosta. Sitten kuitenkin siitä vain pari kuukautta kun aloitimme puheterapian ja siellä alkoi tehdä tehtäviä terapautin kanssa niin yllättäen osasikin paljon värejä ja alkoi tehdä palapelejäkin aina vain vaikeampia ja vaikeampia. Kehitys menee kyllä eteenpäin koko ajan mutta ikätasoon ei kyllä ole saavuttanut, ainakaan ymmärryksen osalta eikä motorisestikaan..

Katsekontakti ja jäjittelytaito on hyvää ja joten ihan autisitinen ei voi olla mutta autistinkirjon häiriöitä voi olla koska osaa paljon asioita, mutta esimerkiksi jos osaa jonkun tietyn jutun tietyillä esineillä tai tietyillä väreillä, ei pakosta osaakaan samaa asiaa jos värit tai välineet muuttaa vaikka olisikin ihan sama juttu. Ja jos on jokin asia tullut tavaksi kuten tietty jogurttimerkki niin voi mennä pasmat aivan sekasin jos sitä jogurttia ei kotona satu olemaankaan tai jos olemme menneet tiettyä reittiä parina päivänä kauppaan niin seuraavalla kerralla kun teemmekin jotain muuta esim. menemme ulos vain leikkimään niin hän ei ymmärrä miksi emme lähdet kauppaan sitä samaa reittiä kun viimeksi.

No mutta jokatapauksessa kuitenkin yllättää useasti osaamalla asioita ja tietämällä asioita mitä en ole osannut kuvitellakaan hänen tietävän ja osaavan eli aika näyttää mitä tuleman pitää. 3,5 vuotias on kuitenkin niin pieni vielä ja poika kun on kyseeessä että kaikki on mahdollista kuten on vielä 4 vuotiaallakin.

Televisio on todellakin se vihoviimeinen mutta kun ei se ole niin helppoa pitää sitä telkkua kiinni kun on iso perhe ja kaikki on meilläkin televisiofriikkejä ja muutenkin on tietokoneet ja kaikki vempaimet aina päällä. Sen haluaisin vain tietää jostain että jos televisio aiheuttaa kehitysviivästymää tai muita ongelmia niin miten hyvin ne on korjattavissa kuntoutuksella.. Voidaankohan oikealla kuntoutuksella jopa ongelmat saada täysin korjattua? Tyhmiä pohdintoja kun ei tuohon varmaan kukaan osaa vastata mutta tämmöisiä tyhmiä sitä äitinä pohtii :)

Lue lisää

miettinyt samaa sen television haitallisuudesta ja siitä että voiko liiasta telkkuajasta jäädä pysyvää haittaa vai korjautuuko. Lapsillahan on tiettyjä herkkyyskausia, jolloin jotkut asiat kehittyvät erityisen helposti, mutta käsittääkseni herkkyyskausi ei noin vain ohitu vaan odottaa kehittymistä?? Muutenkin kielellisen kehityksen herkkyyskausi on muistaakseni 0-6 vuotta, joten eipä kai telkusta pysyvää haittaa pitäisi olla. Sieltä voi kuitenkin monia asioita myös oppia :-)

Kyllä 3-5-vuotiaan kehittyvät ja muuttuvat vielä paljon ja monet erot voivat tasoittuakin ja toivotaan sitä meidän lapsillemme.

Huolestunut mamma kirjoitti:

miettinyt samaa sen television haitallisuudesta ja siitä että voiko liiasta telkkuajasta jäädä pysyvää haittaa vai korjautuuko. Lapsillahan on tiettyjä herkkyyskausia, jolloin jotkut asiat kehittyvät erityisen helposti, mutta käsittääkseni herkkyyskausi ei noin vain ohitu vaan odottaa kehittymistä?? Muutenkin kielellisen kehityksen herkkyyskausi on muistaakseni 0-6 vuotta, joten eipä kai telkusta pysyvää haittaa pitäisi olla. Sieltä voi kuitenkin monia asioita myös oppia :-)

Kyllä 3-5-vuotiaan kehittyvät ja muuttuvat vielä paljon ja monet erot voivat tasoittuakin ja toivotaan sitä meidän lapsillemme.

Lue lisää

Minua ihmetyttää, miksi te yritätte televisiosta tehdä syyllistä lastenne puheenymmärtämisongelmiin. Jos lapsi katsoo vaikka Muumeja, niin sehän vain edistää kielenkehitystä. Muumeissa on niin hienoa kieltä ja sanastoa, että niitten katselu ei voi olla haitallista. Mun kaikki lapset ovat saaneet pienestä asti katsoa Muumeja niin paljon kuin ovat halunneet ja kaikki lapsemme ovat kielellisesti todella lahjakkaita (eikä vain itseni mielestä vaan myös opettajien mielestä). Kaksi lapsistamme on myös pelannut tietokonepelejä pienestä asti ja he oppivat niitä pelaamalla englantia. 8-vuotias osaa jo runsaasti englannin sanastoa, vaikkei ole sitä koulussa vielä lukenut. Hän pelaa koneellaan pelejä ja tarkistaa samalla sanakirjasta, mitä sanat tarkoittavat. Aikuinen poikamme taas oppi englantia jo ennen kouluikää ihan vain pelejä pelaamalla. En laittaisi kielenkehitysongelmia television ja tietokoneen syyksi.

Huolestunut mamma kirjoitti:

miettinyt samaa sen television haitallisuudesta ja siitä että voiko liiasta telkkuajasta jäädä pysyvää haittaa vai korjautuuko. Lapsillahan on tiettyjä herkkyyskausia, jolloin jotkut asiat kehittyvät erityisen helposti, mutta käsittääkseni herkkyyskausi ei noin vain ohitu vaan odottaa kehittymistä?? Muutenkin kielellisen kehityksen herkkyyskausi on muistaakseni 0-6 vuotta, joten eipä kai telkusta pysyvää haittaa pitäisi olla. Sieltä voi kuitenkin monia asioita myös oppia :-)

Kyllä 3-5-vuotiaan kehittyvät ja muuttuvat vielä paljon ja monet erot voivat tasoittuakin ja toivotaan sitä meidän lapsillemme.

Lue lisää

itselläni on myös 3,5-vuotias poika ja kehitystaso on aivan samallamallilla kuin teilläkin(huolestunut mamma ja äiti..vantaa) sain viesteistänne lohtua siihen ettei poikani ole ainoa ns.jälkeenjäänyt ja ainoa tapaus. olen kuullut paljon lapsuudenmuistoja,joissa lapset ovat oppineet puhumaan vasta 4-vuotiaina ymmärrettävästi, eikä heillä ole ollut mitään ongelmia myöhemmällä iällä älyllisellä tasolla. kuten aiemmin mainittiinkin niin osa lapsista vain "panttaa" osaamistaan. itse en epäile myöskään oman lapseni älyllistä kehitystä, vaan geenejä(pojan isällä on ollut lapsena vaikea puhevika ja miehen vanhempi poika on änkyttänyt 2-vuotiaasta asti)
olen itse jonottamassa pojalle puheterapeutille aikaa, joten katsotaan mitä siellä ollaan asiasta mieltä...
lapset vain ovat erilaisia ja kehittyvät eri tahtiin:) sanoo kirjat mitä sanoo..

entinen huolestunut kirjoitti:

itselläni on myös 3,5-vuotias poika ja kehitystaso on aivan samallamallilla kuin teilläkin(huolestunut mamma ja äiti..vantaa) sain viesteistänne lohtua siihen ettei poikani ole ainoa ns.jälkeenjäänyt ja ainoa tapaus. olen kuullut paljon lapsuudenmuistoja,joissa lapset ovat oppineet puhumaan vasta 4-vuotiaina ymmärrettävästi, eikä heillä ole ollut mitään ongelmia myöhemmällä iällä älyllisellä tasolla. kuten aiemmin mainittiinkin niin osa lapsista vain "panttaa" osaamistaan. itse en epäile myöskään oman lapseni älyllistä kehitystä, vaan geenejä(pojan isällä on ollut lapsena vaikea puhevika ja miehen vanhempi poika on änkyttänyt 2-vuotiaasta asti)
olen itse jonottamassa pojalle puheterapeutille aikaa, joten katsotaan mitä siellä ollaan asiasta mieltä...
lapset vain ovat erilaisia ja kehittyvät eri tahtiin:) sanoo kirjat mitä sanoo..

Lue lisää

Puhehäiriöt tosiaan usein periytyvät ja jos miehesi puhe on nykyisin ok, niin poikasikin kohdalla kyse on varmaan hyvänlaatuisesta viivästymisestä, josta ei jää pysyviä juttuja.

Tuossa aikaisemmin oioioioi ihmetteli tv:n syyttämistä. No, se ei ole taas ihan itsekeksimääni, vaan olen asiasta lukenut useammastakin eri lähteestä, että television katsominen ainakin liiallisessa määrin saattaa haitata lapsen kielellistä kehitystä (alle 3-vuotiaalla). Mikään asiahan ei ole tietenkään niin mustavalkoinen eli, jos lapsi on kielellisesti lahjakas ja kaikki muut asiat natsaavat paitsi se että lapsi viihtyy tv:n edessä, niin ei se tarkoita että lapsen puheenkehitys siitä häiriytyisi. Meidän lomanaikainen preppauskin on nyt tuottanut hieman tulosta ja olen huomannut, että meidänkin poika on ammentanut joitakin juttuja juuri telkusta eli niin huonoa ettei jotain hyvääkin :-) Se mitä puheterapeutti piti televisiossa juuri tällä hetkellä meidän pojallemme huonona, on se että se tuottaa ylimääräistä taustahälyä.

Kehitimme tosiaan poikaa urakalla loman aikana ihan itsemme väsyksiin asti ja ihan viikon parin sisällä on menty isoja askelia hyvään suuntaan. Kiitos myös nimimerkille 5 lasta joistain pienistä vinkeistä. Nyt poitsu tekee hienosti kuperkeikkoja, joita emme ennen olleet edes kokeilleet. Edistystä tapahtui huimasti myös palapelien suhteen ja siinä kuin sivussa tuntuu, että osaa jo vastailla paljon paremmin kysymyksiimmekin. Puheessa ei ole välttämättä ollenkaan enää ikätasoa jäljessä. Eli vaikka treenaaminen väsyttää itseä ja vähän lastakin, niin se kyllä kannattaa.

Huolestunut mamma kirjoitti:

Puhehäiriöt tosiaan usein periytyvät ja jos miehesi puhe on nykyisin ok, niin poikasikin kohdalla kyse on varmaan hyvänlaatuisesta viivästymisestä, josta ei jää pysyviä juttuja.

Tuossa aikaisemmin oioioioi ihmetteli tv:n syyttämistä. No, se ei ole taas ihan itsekeksimääni, vaan olen asiasta lukenut useammastakin eri lähteestä, että television katsominen ainakin liiallisessa määrin saattaa haitata lapsen kielellistä kehitystä (alle 3-vuotiaalla). Mikään asiahan ei ole tietenkään niin mustavalkoinen eli, jos lapsi on kielellisesti lahjakas ja kaikki muut asiat natsaavat paitsi se että lapsi viihtyy tv:n edessä, niin ei se tarkoita että lapsen puheenkehitys siitä häiriytyisi. Meidän lomanaikainen preppauskin on nyt tuottanut hieman tulosta ja olen huomannut, että meidänkin poika on ammentanut joitakin juttuja juuri telkusta eli niin huonoa ettei jotain hyvääkin :-) Se mitä puheterapeutti piti televisiossa juuri tällä hetkellä meidän pojallemme huonona, on se että se tuottaa ylimääräistä taustahälyä.

Kehitimme tosiaan poikaa urakalla loman aikana ihan itsemme väsyksiin asti ja ihan viikon parin sisällä on menty isoja askelia hyvään suuntaan. Kiitos myös nimimerkille 5 lasta joistain pienistä vinkeistä. Nyt poitsu tekee hienosti kuperkeikkoja, joita emme ennen olleet edes kokeilleet. Edistystä tapahtui huimasti myös palapelien suhteen ja siinä kuin sivussa tuntuu, että osaa jo vastailla paljon paremmin kysymyksiimmekin. Puheessa ei ole välttämättä ollenkaan enää ikätasoa jäljessä. Eli vaikka treenaaminen väsyttää itseä ja vähän lastakin, niin se kyllä kannattaa.

Lue lisää

olen huolestunut 3v5kk pojastani.. Eli ei osaa päävärejä, on nyt alkanut niistä kiinnostua, mutta sanoo usein väärin. polkemaan oppi hienosti apupyörien kanssa 3-vuotiaana. Leikkii paljon siskon kanssa ja muutamien vieraampien kanssa. Mielikuvitusta löytyy. Isoiossa ryhmissä pysyttelee äidin seurassa. Kävellä alkoi vasta 1,5 vuotiaana, osasi kyllä aijemmin mutta pelkäsi sitä ja oli varovainen. Nyt hänellä on jalka kipsissä mutta 3-vuotiaana juoksi aika hitaasti mielestäni. Palapelit ei kiinnosta, mutta kirjoja tykkää nyt kuunnella. tv:tä ei ole meillä. Sanoja alkoi tulla vuoden tietämillä mutta sanavarasto kehittyi hitaasti. 2,5 vuotiaana alkoi enemmän höpöttämään js nyt puhuu aika mukavasti. Vaikeemmat sanat on hankalia ja pari kirjainta puuttuu. 3-vuotisneuvolassa teki tarvittavat tehtävät oikein. Olen aika ahdistunut kun ei oikeen tiedä onko asiat kunnossa vai ei... yleensä kun vertaa samanikäiseen niin tuntuu että olisi jälessä.

huolestuja kirjoitti:

olen huolestunut 3v5kk pojastani.. Eli ei osaa päävärejä, on nyt alkanut niistä kiinnostua, mutta sanoo usein väärin. polkemaan oppi hienosti apupyörien kanssa 3-vuotiaana. Leikkii paljon siskon kanssa ja muutamien vieraampien kanssa. Mielikuvitusta löytyy. Isoiossa ryhmissä pysyttelee äidin seurassa. Kävellä alkoi vasta 1,5 vuotiaana, osasi kyllä aijemmin mutta pelkäsi sitä ja oli varovainen. Nyt hänellä on jalka kipsissä mutta 3-vuotiaana juoksi aika hitaasti mielestäni. Palapelit ei kiinnosta, mutta kirjoja tykkää nyt kuunnella. tv:tä ei ole meillä. Sanoja alkoi tulla vuoden tietämillä mutta sanavarasto kehittyi hitaasti. 2,5 vuotiaana alkoi enemmän höpöttämään js nyt puhuu aika mukavasti. Vaikeemmat sanat on hankalia ja pari kirjainta puuttuu. 3-vuotisneuvolassa teki tarvittavat tehtävät oikein. Olen aika ahdistunut kun ei oikeen tiedä onko asiat kunnossa vai ei... yleensä kun vertaa samanikäiseen niin tuntuu että olisi jälessä.

Lue lisää

Mielestäni kuvailemasi lapsi vaikuttaa ihan normaalilta 3-vuotiaalta. Jotkut tuntemanne 3-vuotiaat voivat toki olla kehittyneempiä, mutta sellaistahan se on, että tuossa iässä taidot ovat vielä aika eri tasolla ja tasottuvat aika usein kouluikään mennessä. Ja onhan koulussakin tietenkin tasoeroja, mutta ei se hitaampi kehitys kuitenkaan tarkoita automaattisesti huonompaa koulumenestystä tai nopea kehitys hyvää koulumenestystä. Ihminen on kuitenkin niin kokonaisvaltainen tapaus... EIkä kaikkia lapsia kiinnosta esimerkiksi mainitsemasi päävärit. Jos niitä ei ole opetettu, niin siinä tapauksessa ei niitä ole voinut oppiakaan. Värejä kannattaa varmaan opettaa jotenkin erityisen miellyttävillä esineillä ja asioilla, jotka ovat tuttuja. Niin on ainakin meillä värit menneet jakeluun :-) Kävelyn oppiminen oli vähän keskivertoa myöhemmin, mutta se ei ole kuitenkaan poikkeavan myöhään ja normaalit vaihteluvälit ovat isot. Kirjaimia hänellä puuttuu vähän ja vaikeammissa sanoissa voi olla hankaluutta ihan hyvin 5-vuotiaaksi asti ja samoin juuri tuo kirjainten puuttuminen noteerataan paremmin 5-vuotiaalta.

Huolestunut mamma kirjoitti:

Mielestäni kuvailemasi lapsi vaikuttaa ihan normaalilta 3-vuotiaalta. Jotkut tuntemanne 3-vuotiaat voivat toki olla kehittyneempiä, mutta sellaistahan se on, että tuossa iässä taidot ovat vielä aika eri tasolla ja tasottuvat aika usein kouluikään mennessä. Ja onhan koulussakin tietenkin tasoeroja, mutta ei se hitaampi kehitys kuitenkaan tarkoita automaattisesti huonompaa koulumenestystä tai nopea kehitys hyvää koulumenestystä. Ihminen on kuitenkin niin kokonaisvaltainen tapaus... EIkä kaikkia lapsia kiinnosta esimerkiksi mainitsemasi päävärit. Jos niitä ei ole opetettu, niin siinä tapauksessa ei niitä ole voinut oppiakaan. Värejä kannattaa varmaan opettaa jotenkin erityisen miellyttävillä esineillä ja asioilla, jotka ovat tuttuja. Niin on ainakin meillä värit menneet jakeluun :-) Kävelyn oppiminen oli vähän keskivertoa myöhemmin, mutta se ei ole kuitenkaan poikkeavan myöhään ja normaalit vaihteluvälit ovat isot. Kirjaimia hänellä puuttuu vähän ja vaikeammissa sanoissa voi olla hankaluutta ihan hyvin 5-vuotiaaksi asti ja samoin juuri tuo kirjainten puuttuminen noteerataan paremmin 5-vuotiaalta.

Lue lisää

lapsen kehitysasiat askarruttaa usein. Varsinkin jos ei etene niin jouhevasti kun esimerkiksi muilla tuntuu etenevän. Kiva toisaalta kuulla että on muitakin äitejä jotka miettii näitä kehitysasioita. Ja harmittaa sitten inhottavammat kommentiti mitä melkein aina tulee. Kun ihmiset titävät mukamas niin hyvin pienen vertailumarginaalin perusteella( omat lapset, sukulaisten lapset). Iloisia hetkiä sinulle huolestunut mamma poikasi kanssa!