itsemurhasta pitäisi tehdä rikos, jonka yrityksestä rangaistaisiin vakavemmin, kuin murhasta! Ajatelkaa, kuinka paljon itsemurhan tehnyt ihminen lyhentää läheistensä elinikää aiheuttamalla surun...
Itsemurha ja sen seuraukset
RIKOS!
6307
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
***itsemurhasta pitäisi tehdä rikos****
Onkohan siellä korvien välissä mitään ?? Suomi on niin kurja maa, että täällä voidaan tuomita vain eläviä. Kuollutta ei ole vielä koskaan käräjille viety.
Minä se vain olen... :(
Onkohan siellä korvien välissä mitään ????? Sinullahan ei ole siellä korvien välissä yhtään mitään, vain täyttä tyhjyyttä, jossa se sinun ainoa aivosolusi risteilee seinästä seinää etsin aivoja, kuitenkaan niitä koskaan löytämättä.... tiedät sen itsekkin olet aivoton olento... Näin se on Palstan rakas pikkupoliisinpalvoja!
En ole edes oikeasti olemassa...
Ihmisellä on oikeus hyvän elämän lisäksi inhimilliseen, hyvään kuolemaan. Jos elämä ei ole elämisen arvoista, tai edessä on kärsimyskuolema, miksi ihmisellä ei voisi olla oikeus päättää itse päivänsä tällaisessa tapauksessa? Eikö kuoleman pitäisi olla silloin helpotus myös läheisille ja ystäville?
Suomessa on menty lähinnä ev.lut kristillisen "moraalin" takia siihen, että ihmiseltä on riistetty oikeus ihmisarvoiseen loppuun. Tämä yhteiskunta ei enää ymmärrä sitä, että hyvä kuolema on yhtä tärkeä kuin elämä itse. Sitäpaitsi kuolema on joka tapauksessa meidän ihan jokaisen elämän päätöspysäkki.
Itse olen allekirjoittanut elinluovutuskortin, koska katson, että on inhimillisempää kuolla onnettomuudessa pois kuin jäädä makaamaan lopuksi elämää aivokuolleena letkuihin kytkettynä. Lääkärillä on siis velvollisuus huolehtia käyttökelpoiset elimet niitä tarvitsevalle ja päästää minut siinä kohtaa turhasta kärsimyksestä. Muutenkin olen sitä mieltä, että jos haluan päättää päiväni, niin minulla on siihen myös täysi oikeus. Päätän itse elämästä ja kuolemastani.
Miksi yleensä kuollutta pitäisi hirvittävästi surra? Buddhalaisessa ja Hindulaisessa kulttuurissa kuolema ei merkitse surua ja loppua, vaan on vain yhden matkan päättyminen samalla kun toinen on alkamassa. Sielu näet vaeltaa vartalosta toiseen kummankin uskonnon opin mukaan. Itse asiassa sielunvaellus oli alunperin mukana myös Raamatun evankeliumeissa kunnes katolinen kirkko meni ja muokkasi Raamattua mieleisekseen. Useampi alkuperäinen evankeliumi poistettiin kokonaan.
Joskus vain on niin, että elämä ei ole enää elämisen arvoista. Silloin pois pääsy on taatusti helpotus.
Aivokuollut on hurja käsite:
Ihmisen sielu on sekä yhteydessä fyysiseen, että henkiseen. Sielu itsessään on henkinen, eikä sen ole pakko olla yhteydessä fyysisyyteen. Tämän olen jo kokenut saatuani itseni pitkän harjoittelun jälkeen irtautumaan ruumiista. Ihmisen aivotoiminnan lakattua sielu siirtyy ihmisen henkiruumiin osaksi ja elämä jatkuu. Eli jos elämä määritellään niin, että ihmisen on itse fyysisessä ruumiissaan reagoitava, aistittava ja liikuttava, ei aivokuollut ole enää elävä. En tiedä miten se oikeasti määritellään, mutta kuka tahansa pystyy rakentamaan laitteen, joka kierrättää jossain putkistossa verta ja pumppaa ilmaa sisään ja ulos. Ei se ole elävä.
Tässä suhteessa on hurjaa ajatella, että ihminen voi nykyajan standardien mukaan olla ''elävänä'' kahdessa muodossa ja ''paikassa'' yhtäaikaa :) Muistakaa, että kuolemanjälkeinen elämä ei ole läheskään samankaltainen kuin tämä. Olemme silloin ''kehittyneempiä'' kuin nyt. Monet ihmiset ajattelevat liian materiaalisesti, mutta niinhän sen pitääkin olla, koska monet eivät pysty ajattelemaan tällaisia asioita ilman, että aivot menevät solmuun.