Oon sairastanu anoreksiaa sekä bulimiaa yli 5 vuotta. Nyt kun muutin miesystäväni kanssa yhteen olen lihonnut taas monta kiloa ja "laihduttaminen" on todella vaikeata! En enään pysty samalailla kontroloimaan omaa syömistäni niin kuin ennen. Eilen päätin että nyt paastoan kun tullut taas herkuteltua viikonloppuna niin paljon kun miesystäväni tuli intistä lomille,mutta se meni mönkää.No tänään oli taas uus yritys ja sekin sitten päätty taas kauppareissuun jossa palo herkkuihin yli 20e ja nyt TAAS maha niin kipeä että tuskin saa edes nukuttua!Miten saatte pidettyä itsenne kurissa?
Parisuhteni kärsii tästä sekä oma elämäni,työ ja opiskelut! Olen PALJON onnellisempi kun minulla on OTE minun syömisestä. Aina kun suunnitelmani menee pilalle masennun täysin.En halua nähdä ketään,haluan olla vaan yksin ja itkeä.
En tarvitse mitään "mene hoitoon" tyylisiä kommenteja. TIEDÄN että ajattelutapani ei ole tervettä. Mutta vain se että saavutan taas ihanne painoni ja pystyn kontroloimaan itseäni tekee minut onnelliseksi. Olen koittanut hakea apua,mutta ei siitä mitään tullut koska vaikka haluaisinkin parantua, on minussa vahva puoli joka haluaa tätä ja saa siitä onnistumisen tunteesta suurta nautintoa.
Parisuhteni kärsii tästä sekä oma elämäni,työ ja opiskelut! Olen PALJON onnellisempi kun minulla on OTE minun syömisestä. Aina kun suunnitelmani menee pilalle masennun täysin.En halua nähdä ketään,haluan olla vaan yksin ja itkeä.
En tarvitse mitään "mene hoitoon" tyylisiä kommenteja. TIEDÄN että ajattelutapani ei ole tervettä. Mutta vain se että saavutan taas ihanne painoni ja pystyn kontroloimaan itseäni tekee minut onnelliseksi. Olen koittanut hakea apua,mutta ei siitä mitään tullut koska vaikka haluaisinkin parantua, on minussa vahva puoli joka haluaa tätä ja saa siitä onnistumisen tunteesta suurta nautintoa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kokeile laksatiivejä?
käytän jo
Laksatiivit ei auta mihinkään itsekurin parantamiseen, eivätkä liioin laihduttamiseenkaan. Itsekuri taas kasvaa kuulemma harjoittelemalla ja itselle sopivilla metodeilla: rangaistus, tsemppaus tai optimismi ovat eräitä keinoja. Joillakin toimii itsekurin menettämisessä itsensä rankaiseminen jollain tapaa (huonoimmaksi todettu keino), tsemppaus toimii joillakin (nyt kun menen ja teen sitä ja tätä niin saan palkinnoksi tämän/ nytpäs olen reipas ja--- tms.) ja itse olen parhaaksi keinoksi löytänyt optimismin. Siis yksi keksi tai leipä tai muu vastaava ei maailmaa kaada, huomenna on aina uusi päivä ja näin.
Miksi et halua mennä hoitoon kysytään näin päin? Oletko valmis maksamaan sen hinnan, että parusuhteesi, työsi ja opiskelusi kärsivät sairaudestasi? Se vahva puoli joka sinussa saa nautintoa tuosta ei ole vahva puoli vaan sairaspuoli. Siksi toivonkin ettet kuuntele sitä.
hei, minulla oli itselläni joskus aiemmin oireita bed:sta, nyt vasta jälkikäteen ne tunnistan. olin luullut vain olevani kaikkien herkkujen ym.hyvän perään kunnes tajusin ongelmani: se on tunneperäistä. ei pidä syödä pahaan mieleen, suruun koska silloin voi todella syödä aivan loputtomasti eikä se kuitenkaa ratkaise itse ongelmaa, vaan koittaa ymmärtää(tai pyytää apua muilta) ongelman ydin. kun ymmärsin tämän,minusta tuli fiksumpi ja ahminta loppui. asiaa auttoi myös ihanan miehen ilmestyminen elämääni
Mulla on täysin sama homma ollu. Jätkäkaveri oli intissä,aina ku vietettii aikaa yhessä, olin onnellinen, mutta samaan aikaan tunsin hirveetä syyllisyyttä sen takia,että hänen seurassaan söin mielestäni liikaa. Nooh, kaikki meni hyvin sillon kun olin yksinäni. Pystyin kontrolloimaan syömistäni ja se tuntui älyttömän hyvältä. Loppujen lopuksi meillä kävi niin, että mulla on masennus, en osannu pitää helvetin hyvästä suhteesta kiinni, koska ajatukset pyöri vaan itseni ja ruoan ympärillä. Jätkä pääs armeijasta pois, vaan toivo oli jo menetetty, koska haluan "olla laiha!.