elikkäs tarkotus olis siihen lähteä mukaan. kertokaa teidän vauvoista, minklä ikäsiä oli ja mikä oli ongelma? kuinka pian apu tuli, onnistuiko hyvin myös isiltä tuo kouoluttaminen? =) kiitos vastanneille!
kokemuksia unikoulusta?
unta kaipaava.
22
4433
Vastaukset
- kikrkkkkkk
Mun kokemuksen ja kavereiden kokemuksen perusteella unikoulu ei ole tuonut kuin haittaa. Heräilyt vähenivät hetkeksi, kunnes jatkuivat entistä pahempina. Huudatusunikouluihin en siis suosittelen lähtevän mukaan. Ne ovat vain haitaksi.
- gfgtttt
Unikoulu ei ole hyväksi lapselle
Unikoululla (controlled crying) tarkoitetaan sitä, että lapsi jätetään yksin huoneeseen ja annetaan itkeä vähitellen pidempieä ja pidempiä aikoja, ennenkuin häntä mennään rauhoittelemaan. Tämän tarkoituksena on opettaa vauva nukahtamaan yksin. Jotkut asiantuntijat ovat huolissaan, että tällä saatetaan aiheuttaa vahinkoa lapsen kehitykselle. Lapsi itkee aikansa ja odottaa, että joku vastaa hänen huutoonsa. Hän on yksin, avuton ja peloissaan. Hän on stressitilassa, hänen verenpaineensa nouseeja hänen lihaksensa ovat jännittyneet. Jos kukaan ei tule hän lopulta luovuttaa. Näin lapsi oppii, että hänen tarpeensa eivät ole tärkeitä ja lakkaa kommunikoimasta hätäänsä. Huudatusunikoulun sijaan lasta voidaan totuttaa nukkumaan lempeämmin ns. tassu-hoidolla.
Lapsen totuttaminen nukkumaan yksin voi olla molemmille osapuolille raskasta ja apu saattaa olla vain lyhytaikainen. Eri kehitysvaiheet näkyvät öisenä levottomuutena, jolloin lapsi tarvitsee vanhemman läheisyyttä.
Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James McKenna on tutkinut vauvojen nukkumista jo vuosia ja hänen mukaansa pitkät unijaksot eivät ole luonnollisia ihmisvauvoille. Pienet vauvat havahtuvat hereille unestaan useita kertoja yössä ja sillä näyttää olevan selkeä merkitys vauvan selviytymisen kannalta. Tuore tutkimus antaa osviittaa, että vauvat, jotka nukkuvat liian syvästi ja liian pitkään saattavat olla suuremmassa riskissä kätkytkuolemalle. Vauvan unijakson pidentäminen pidempien unijaksojen toivossa ei siis välttämättä ole vauvan edun mukaista. On normaalia, että 6 kk vauva herää vielä useita kertoja yössä ja kahteen ikävuoteen asti useimmat lapset heräilevät öisin. Vauvan katsotaan nukkuvan läpi yön, kun hän nukkuu yhtäjaksoisesti 5 tuntia yöllä. Ensimmäiset 6 kuukautta vauvan tulisi aina nukkua vanhempiensa huoneessa. Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James Mc Kenna muistuttaa, että vieressä nukkuminen vaikuttaa suotuisasti vauvan hengitysrytmiin, keskushermostoon ja verenkiertoon, joten alle 1-vuotiaan nukkuminen vanhempien vieressä suojelee vauvaa kätkytkuoleman riskiltä.
Monet äidit kokevat luonnollisimmaksi tavaksi nukuttaa vauvan rinnalle. Useimmat alle 2-vuotiaat lapset tarvitsevat vielä vanhempien apua nukahtaakseen, monet lapset vielä pidempäänkin. - 16+17
gfgtttt kirjoitti:
Unikoulu ei ole hyväksi lapselle
Unikoululla (controlled crying) tarkoitetaan sitä, että lapsi jätetään yksin huoneeseen ja annetaan itkeä vähitellen pidempieä ja pidempiä aikoja, ennenkuin häntä mennään rauhoittelemaan. Tämän tarkoituksena on opettaa vauva nukahtamaan yksin. Jotkut asiantuntijat ovat huolissaan, että tällä saatetaan aiheuttaa vahinkoa lapsen kehitykselle. Lapsi itkee aikansa ja odottaa, että joku vastaa hänen huutoonsa. Hän on yksin, avuton ja peloissaan. Hän on stressitilassa, hänen verenpaineensa nouseeja hänen lihaksensa ovat jännittyneet. Jos kukaan ei tule hän lopulta luovuttaa. Näin lapsi oppii, että hänen tarpeensa eivät ole tärkeitä ja lakkaa kommunikoimasta hätäänsä. Huudatusunikoulun sijaan lasta voidaan totuttaa nukkumaan lempeämmin ns. tassu-hoidolla.
Lapsen totuttaminen nukkumaan yksin voi olla molemmille osapuolille raskasta ja apu saattaa olla vain lyhytaikainen. Eri kehitysvaiheet näkyvät öisenä levottomuutena, jolloin lapsi tarvitsee vanhemman läheisyyttä.
Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James McKenna on tutkinut vauvojen nukkumista jo vuosia ja hänen mukaansa pitkät unijaksot eivät ole luonnollisia ihmisvauvoille. Pienet vauvat havahtuvat hereille unestaan useita kertoja yössä ja sillä näyttää olevan selkeä merkitys vauvan selviytymisen kannalta. Tuore tutkimus antaa osviittaa, että vauvat, jotka nukkuvat liian syvästi ja liian pitkään saattavat olla suuremmassa riskissä kätkytkuolemalle. Vauvan unijakson pidentäminen pidempien unijaksojen toivossa ei siis välttämättä ole vauvan edun mukaista. On normaalia, että 6 kk vauva herää vielä useita kertoja yössä ja kahteen ikävuoteen asti useimmat lapset heräilevät öisin. Vauvan katsotaan nukkuvan läpi yön, kun hän nukkuu yhtäjaksoisesti 5 tuntia yöllä. Ensimmäiset 6 kuukautta vauvan tulisi aina nukkua vanhempiensa huoneessa. Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James Mc Kenna muistuttaa, että vieressä nukkuminen vaikuttaa suotuisasti vauvan hengitysrytmiin, keskushermostoon ja verenkiertoon, joten alle 1-vuotiaan nukkuminen vanhempien vieressä suojelee vauvaa kätkytkuoleman riskiltä.
Monet äidit kokevat luonnollisimmaksi tavaksi nukuttaa vauvan rinnalle. Useimmat alle 2-vuotiaat lapset tarvitsevat vielä vanhempien apua nukahtaakseen, monet lapset vielä pidempäänkin.Unikouluja on erilaisia, läheskään kaikki niistä ei todellakaan perustu itkettämiseen. Mm. MLL:n lanseeraama unikoulu "tassutteluineen" perustuu siihen, että äiti rauhoittelee kosketuksella lapsen uneen. Lasta ei itketetä tässä menetelmässä.
Unikoulu auttaa heräilemiseen, joka johtuu lapsen unisyklistä. Mikäli heräily johtuu esim. korvatulehduksesta tai vaikka hampaiden puhkeamisesta, ei siitä ole vaivaan apua.
Lempeä unikoulu ei taatusti ole vaarallinen lapselle, mutta vaatii äidiltä (tai isältä) pitkää pinnaa. Kaveripiirissä olen huomannut, että toisille siitä on apua ja toisille ei. Meidän 7kk en ole vielä alkanut unikouluttamaan, koska en ole nähnyt sille tarvetta. - JapanilaisenMies
gfgtttt kirjoitti:
Unikoulu ei ole hyväksi lapselle
Unikoululla (controlled crying) tarkoitetaan sitä, että lapsi jätetään yksin huoneeseen ja annetaan itkeä vähitellen pidempieä ja pidempiä aikoja, ennenkuin häntä mennään rauhoittelemaan. Tämän tarkoituksena on opettaa vauva nukahtamaan yksin. Jotkut asiantuntijat ovat huolissaan, että tällä saatetaan aiheuttaa vahinkoa lapsen kehitykselle. Lapsi itkee aikansa ja odottaa, että joku vastaa hänen huutoonsa. Hän on yksin, avuton ja peloissaan. Hän on stressitilassa, hänen verenpaineensa nouseeja hänen lihaksensa ovat jännittyneet. Jos kukaan ei tule hän lopulta luovuttaa. Näin lapsi oppii, että hänen tarpeensa eivät ole tärkeitä ja lakkaa kommunikoimasta hätäänsä. Huudatusunikoulun sijaan lasta voidaan totuttaa nukkumaan lempeämmin ns. tassu-hoidolla.
Lapsen totuttaminen nukkumaan yksin voi olla molemmille osapuolille raskasta ja apu saattaa olla vain lyhytaikainen. Eri kehitysvaiheet näkyvät öisenä levottomuutena, jolloin lapsi tarvitsee vanhemman läheisyyttä.
Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James McKenna on tutkinut vauvojen nukkumista jo vuosia ja hänen mukaansa pitkät unijaksot eivät ole luonnollisia ihmisvauvoille. Pienet vauvat havahtuvat hereille unestaan useita kertoja yössä ja sillä näyttää olevan selkeä merkitys vauvan selviytymisen kannalta. Tuore tutkimus antaa osviittaa, että vauvat, jotka nukkuvat liian syvästi ja liian pitkään saattavat olla suuremmassa riskissä kätkytkuolemalle. Vauvan unijakson pidentäminen pidempien unijaksojen toivossa ei siis välttämättä ole vauvan edun mukaista. On normaalia, että 6 kk vauva herää vielä useita kertoja yössä ja kahteen ikävuoteen asti useimmat lapset heräilevät öisin. Vauvan katsotaan nukkuvan läpi yön, kun hän nukkuu yhtäjaksoisesti 5 tuntia yöllä. Ensimmäiset 6 kuukautta vauvan tulisi aina nukkua vanhempiensa huoneessa. Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James Mc Kenna muistuttaa, että vieressä nukkuminen vaikuttaa suotuisasti vauvan hengitysrytmiin, keskushermostoon ja verenkiertoon, joten alle 1-vuotiaan nukkuminen vanhempien vieressä suojelee vauvaa kätkytkuoleman riskiltä.
Monet äidit kokevat luonnollisimmaksi tavaksi nukuttaa vauvan rinnalle. Useimmat alle 2-vuotiaat lapset tarvitsevat vielä vanhempien apua nukahtaakseen, monet lapset vielä pidempäänkin.http://www.naturalchild.org/james_mckenna/cosleeping_world.html
James J. McKenna argumentointi ei ole kovinkaan vakuuttavaa.
Mutta muuten lapsen nukkuminen samassa huoneessa vanhempien kanssa toimii varsin hyvin imeväisen kanssa.
- 6+20
Meillä käytiin läpi tuo tassuttelu-unikoulu 8,5kk iässä (lapsi nyt 11kk). Lapsi heräili 5kk-6,5kk iässä 1-2h välein (yleisimmin 1h välein ja aamuyöstä jopa tiheämmin...) ja siitä sitten 8,5kk ikään asti 3h välein. Öisin imetin vielä ajoittain kerran, ajoittain ei tarvinnut. Nukahtaminen oli lapsella siis vaikeaa yöllä kun havahtui hereille. Lapsi siirrettiin omaan huoneeseen 6,5kk iässä, se hieman vähensi heräämisiä. Tassuttelu-unikoulua aloitin, mutta oikeastaan lapsi alkoi nukkua samantien paremmin. Ei siis ollut itkemisiä kuin 1-2krt ja ne oli sellaista itkeskelyä, noin pari minuuttia vain. Aiemmin olin rauhoittanut ja ollut vierellä nukahtamiseen asti, mutta jouduin sitä tekemään sitten joka kerta kun lapsi heräsi (oli "oppinut" nukahtamaan siten). Meillä siis unikoulu oli menestys, siitä asti ollaan nukuttu muutamaa poikkeusta lukuunottamatta koko yö 20-06. Hampaiden tulo aiheuttaa joskus levottomuutta, mutta yleensä vain kerran herää yöllä ja aamuheräämiset saattaa aikaistua viiteen...
Meillä homma alkoi oikestaan siitä, kun sain terkalta unikouluohjeen ja muokattiin päivärytmi toisenlaiseksi, unikoulun mukaiseksi. Sekin muutos onnistui heti. Itkettämään en olisi unikoulussa pystynyt. eli jos lapsi olisi itkenyt enemmän, niin olisi jäänyt kyllä homma siihen. Mutta onneksi kävi näin, aika ja ikä oli meidän kohdalla oikea :) Niin ja opetin myös illalla nukahtamaan ilman imetystä samalla, sekin varmaan auttoi asiaan.- ap.
juu ei mitään itketysjuttuja! en tiedä oisko meille apua kun tilanne se että 5,5kk vauva nukahtaa klo 21, herää eka kerran tunnin sisällä, itkee, tutti tippunu, joskus ei sekään. ja tätä jatkuu läpi yön ja kolme kertaa syö (syönti ok kun ei paljoa kiinteitä vielä saa) ja aamuyö pahin, heräilee tuon tuosta. mutta mietin onko apua koska kyllä rauhottuu heti kun laittaa tutin tai tassuttaa. eli sitähän lempeässä koulussa tehään. ja sitä olen jo tehnyt itekkin jo. siis pakostakin koska ei tarvi syliä rauhottuakseen vaan koskettelu riittää, esim pyllylle taputtelu :)
- 6+20
ap. kirjoitti:
juu ei mitään itketysjuttuja! en tiedä oisko meille apua kun tilanne se että 5,5kk vauva nukahtaa klo 21, herää eka kerran tunnin sisällä, itkee, tutti tippunu, joskus ei sekään. ja tätä jatkuu läpi yön ja kolme kertaa syö (syönti ok kun ei paljoa kiinteitä vielä saa) ja aamuyö pahin, heräilee tuon tuosta. mutta mietin onko apua koska kyllä rauhottuu heti kun laittaa tutin tai tassuttaa. eli sitähän lempeässä koulussa tehään. ja sitä olen jo tehnyt itekkin jo. siis pakostakin koska ei tarvi syliä rauhottuakseen vaan koskettelu riittää, esim pyllylle taputtelu :)
niin unohdin sanoa, että meillä kiinteitä alkoi mennä hyvin heti ja tuttia ei syö. Unikouluahan suositellaan vasta 6kk iän jälkeen ja meille se sopi juuri tuossa 8,5kk iässä vasta. 5kk iässä huitoi itsensä hereille ja potki vimmatusti ja rauhoittelin juuri paijaamalla yms. Hampaita tuli myös, joten en siksikään "unikouluttanut" vielä siinä vaiheessa. Heräilyhän kuuluu kyllä asiaan tuossa iässä ja vielä jopa 2 vuotiaanakin saattaa heräillä, mutta meillä se heräily oli myös niin tiheää, että sille täytyi tehdä jotain. Mutta en tosiaan tiedä, on varmaan aika yksilöllistä missä iässä kenellekin unikoulu sopii. Mutta tuo tutin tippuminenhan herättää myös monesti vauvaa, mutta eiköhän sekin vaihe mene jossain vaiheessa ohi. Tsemppiä, itse parhaiten tiedät milloin unikoulun voi aloittaa ja voihan sen "jättää kesken" jos tuntuu ettei aika olekaan vielä oikea! :)
- 15+++++
6+20 kirjoitti:
niin unohdin sanoa, että meillä kiinteitä alkoi mennä hyvin heti ja tuttia ei syö. Unikouluahan suositellaan vasta 6kk iän jälkeen ja meille se sopi juuri tuossa 8,5kk iässä vasta. 5kk iässä huitoi itsensä hereille ja potki vimmatusti ja rauhoittelin juuri paijaamalla yms. Hampaita tuli myös, joten en siksikään "unikouluttanut" vielä siinä vaiheessa. Heräilyhän kuuluu kyllä asiaan tuossa iässä ja vielä jopa 2 vuotiaanakin saattaa heräillä, mutta meillä se heräily oli myös niin tiheää, että sille täytyi tehdä jotain. Mutta en tosiaan tiedä, on varmaan aika yksilöllistä missä iässä kenellekin unikoulu sopii. Mutta tuo tutin tippuminenhan herättää myös monesti vauvaa, mutta eiköhän sekin vaihe mene jossain vaiheessa ohi. Tsemppiä, itse parhaiten tiedät milloin unikoulun voi aloittaa ja voihan sen "jättää kesken" jos tuntuu ettei aika olekaan vielä oikea! :)
Muista, että mikään unikoulu ei ole pakollinen. Meidän yöheräilijä vain yksinkertaisesti lopetti itse yöheräilyt ja yöimetykset, 11 kk ikäisenä. Nukkui vieressäni silloin. Alkoi nukkumaan ilman mitään kouluja.
- suht uupunut äiti
15+++++ kirjoitti:
Muista, että mikään unikoulu ei ole pakollinen. Meidän yöheräilijä vain yksinkertaisesti lopetti itse yöheräilyt ja yöimetykset, 11 kk ikäisenä. Nukkui vieressäni silloin. Alkoi nukkumaan ilman mitään kouluja.
Osaako kukaan neuvoa, miten "unikoulutan" vauvan jota ei saa tassuttaa. 9kk poika siis hermostuu totaalisesti jos häneen koskee (silittää, taputtaa, ottaa syliin tms.) yöllä. Ainoa rauhoittumismuoto on maitopullo, josta jo 30-50ml hörpyt auttavat uuteen uneen. Tätä heräilyä on n.1-2h välein, joten maitoa kuluu yössä reilusti ja pissavaippa alkaa aamuyöllä olla jo ääriään myöten täynnä. Jos maitoa ei anna (joskus kelpaa vesikin), alkaa huuto. Uskon, että rauhoittuminen liittyy imemiseen. Iltaisin vauva nukahtaa helposti itsekseen, mutta heräilee läpi yön. Tätä samaa on jatkunut jo monta kuukautta, parhaimmillaan vauva nukkui n.2-3kk iässä neljäkin tuntia yhteenmenoon.
- näin meillä
suht uupunut äiti kirjoitti:
Osaako kukaan neuvoa, miten "unikoulutan" vauvan jota ei saa tassuttaa. 9kk poika siis hermostuu totaalisesti jos häneen koskee (silittää, taputtaa, ottaa syliin tms.) yöllä. Ainoa rauhoittumismuoto on maitopullo, josta jo 30-50ml hörpyt auttavat uuteen uneen. Tätä heräilyä on n.1-2h välein, joten maitoa kuluu yössä reilusti ja pissavaippa alkaa aamuyöllä olla jo ääriään myöten täynnä. Jos maitoa ei anna (joskus kelpaa vesikin), alkaa huuto. Uskon, että rauhoittuminen liittyy imemiseen. Iltaisin vauva nukahtaa helposti itsekseen, mutta heräilee läpi yön. Tätä samaa on jatkunut jo monta kuukautta, parhaimmillaan vauva nukkui n.2-3kk iässä neljäkin tuntia yhteenmenoon.
Meillä oli neidin kanssa ihan sama ongelma 10 kk asti. Ainut mikä rauhoitti yöllä oli maito ja ihan pieni määrä riitti. Ei siis huutanut nälkäänsä vaan siitä oli muodostunut ihan vaan tapa. Meillä ei edes vesi kelvannut vaan sai siitä kauheat raivarit ja jatko niin kauan kun sai maitoa. Tätä tapahtu 2-3 kertaa yössä Lopulta päätettiin, että nyt saa loppua tämä leikki ja kokeiltiin MLL ohjeiden mukaista unikoulua. Lasta ei siis jätetty itkemään yksin, vaan siliteltiin ja rauhoiteltiin ja tarvittaessa otettiin syliin "turvaan" huutamaan. Ensimmäisenä yönä huutoa kesti pätkittäin melkein kaksi tuntia, mutta jo seuraava yö oli helpompi ja kolmantena nukkuin koko yön heräämättä. Tyttö on nyt vuoden vanha ja nukkuu 9-11 tuntia yössä kiltisti. Jos olis tiedetty miten hyvin unikoulu toimii, olis tehty jo aiemmin, mutta itsekin luulin, että lasta huudatetaan yksin, ennen kuin juttelin asiasta neuvolassa. Kannatta kokeilla, mutta täytyy muistaa pysyä tiukkana jos siihen ryhtyy. Lasta ei saa ensin huudattaa ja sitten lopulta antaa maitoa jos ei itse enää jaksakaan, silloin lasta on "itketetty" turhaan ja oppii että saa lopulta tahtonsa läpi kun vaan huutaa tarpeeksi. Eli jos päättä unikoulun pitää, niin päätöksessä on pysyttävä vaikka kuinka itseä väsyttäisi...ja lopulta se kannattaa, tsemppiä!
- suht uupunut äiti
näin meillä kirjoitti:
Meillä oli neidin kanssa ihan sama ongelma 10 kk asti. Ainut mikä rauhoitti yöllä oli maito ja ihan pieni määrä riitti. Ei siis huutanut nälkäänsä vaan siitä oli muodostunut ihan vaan tapa. Meillä ei edes vesi kelvannut vaan sai siitä kauheat raivarit ja jatko niin kauan kun sai maitoa. Tätä tapahtu 2-3 kertaa yössä Lopulta päätettiin, että nyt saa loppua tämä leikki ja kokeiltiin MLL ohjeiden mukaista unikoulua. Lasta ei siis jätetty itkemään yksin, vaan siliteltiin ja rauhoiteltiin ja tarvittaessa otettiin syliin "turvaan" huutamaan. Ensimmäisenä yönä huutoa kesti pätkittäin melkein kaksi tuntia, mutta jo seuraava yö oli helpompi ja kolmantena nukkuin koko yön heräämättä. Tyttö on nyt vuoden vanha ja nukkuu 9-11 tuntia yössä kiltisti. Jos olis tiedetty miten hyvin unikoulu toimii, olis tehty jo aiemmin, mutta itsekin luulin, että lasta huudatetaan yksin, ennen kuin juttelin asiasta neuvolassa. Kannatta kokeilla, mutta täytyy muistaa pysyä tiukkana jos siihen ryhtyy. Lasta ei saa ensin huudattaa ja sitten lopulta antaa maitoa jos ei itse enää jaksakaan, silloin lasta on "itketetty" turhaan ja oppii että saa lopulta tahtonsa läpi kun vaan huutaa tarpeeksi. Eli jos päättä unikoulun pitää, niin päätöksessä on pysyttävä vaikka kuinka itseä väsyttäisi...ja lopulta se kannattaa, tsemppiä!
suht uupunut äiti jatkaa...
Meillä vaan tuo tassuttelu ei onnistu yhtään. Poika saa hervottomat raivarit jos koskettaa yöllä, vetää selän kaarelle, potkii, huitoo, sylistä rimpuilee pois jne ja huuto vaan yltyy. poika ei selvästikään halua herätä, on silmät kiinnikin ja raivostuu jos joku häntä koskettelemalla häiritsee kun muutenkin kiukuttaa kun uni ei tule. Joku muu keino täytyy olla tuossa nukutuksessa.
Poika menossa kuukauden päästä päivähoitoon ja rytmit muuttumassa, joten ainakaan sitä ennen on ihan turhaa edes yrittää mitenkään kouluttaa. - 12222
suht uupunut äiti kirjoitti:
suht uupunut äiti jatkaa...
Meillä vaan tuo tassuttelu ei onnistu yhtään. Poika saa hervottomat raivarit jos koskettaa yöllä, vetää selän kaarelle, potkii, huitoo, sylistä rimpuilee pois jne ja huuto vaan yltyy. poika ei selvästikään halua herätä, on silmät kiinnikin ja raivostuu jos joku häntä koskettelemalla häiritsee kun muutenkin kiukuttaa kun uni ei tule. Joku muu keino täytyy olla tuossa nukutuksessa.
Poika menossa kuukauden päästä päivähoitoon ja rytmit muuttumassa, joten ainakaan sitä ennen on ihan turhaa edes yrittää mitenkään kouluttaa.-Vauvan itkettäminen ei perustu tosiasioihin-
Pikkuvauvat itkevät viestiäkseen. Ajatus, että vauva yrittäisi itkullaan manipuloida, syntyy vanhempien päässä. Suhtaudu vauvasi itkuun signaalina, jota tulee kuunnella ja johon tulee vastata, äläkä heti ala ajatella "Mitä tuo vauva nyt taas tahtoo minulta?". Jos olet huolissasi siitä, että hemmottelet vauvasi pilalle tai että vauva hallitsee sinua, vauvanlukutaitosi jää haparoinnin asteelle. Vauvan itkua tulee pitää viestintävälineenä pikemminkin kuin hallintakeinona. Vauvat eivät itke hallitakseen vaan viestiäkseen.
Jos viivästät vastaustasi vauvan itkuun, hän ei opi tästä itkemään vastaisuudessa vähemmän, vaan kokemus saattaa johtaa voimakkaampaan ja häiritsevämpään itkuun. Tutkimukset ovat osoittaneet käytännössä, että vauvat, joiden itkuihin vastataan heti, oppivat myöhemmällä vauvaiällä itkemään vähemmän. Ajattele, mitä opetat vauvallesi. Kun viivästät vastaustasi, vauva oppii, että hänen täytyy itkeä täysin voimin herättääkseen sinun huomiosi. Kun hän seuraavan kerran on hoivan tarpeessa, hän alkaa heti itkeä täydellä voimalla. Jotkut vauvat - ne joilla on rennompi ja vähemmän tulinen tempperamentti - saattavat lopettaa itkun, jollei hoivanantaja vastaa. Mutta useimmat eivät hevillä anna periksi.
PITÄISIKÖ LAPSEN ANTAA ITKEÄ?
Jossain vaiheessa uraasi vanhempana joku tulee ehdottamaan sinulle, että vauvasi itkuihin tulee suhtautua niin, että annetaan vauvan itkeä itkunsa. Älä tee näin, varsinkaan vauvan ensimmäisinä kuukausina. Anna vauvan itkeä itkunsa loppuun on neuvo, joka voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Tutkitaanpa tätä epäherkkää kehoitusta osa kerrallaan, jotta näkisit, miten epäviisas ja epäkäytännöllinen se on.
"Anna lapsesi...."
Henkilöltä, jolla ei ole biologista yhteyttä vauvaasi, on varsin röyhkeää tulla luennoimaan sinulle siitä, miten sinun pitäisi reagoida oman vauvasi itkuihin. Vaikka neuvo tulisi isovanhemmilta tai muulta läheiseltä, ymmärrä, ettei tämä henkilö tunne vauvaasi niin hyvin kuin sinä. Hän ei myöskään ole kuuntelemassa miltä vauvasi itku kuulostaa kolmen aikaan aamuyöstä. Tällaisia neuvoja tarjotaan todennäköisesti sinun takiasi, ja koska itku mielletään häiriöksi. Mutta sinä tiedät, että se heijastaa tarvetta.
"Itkeä..."
Mitä vauva itku oikeastaan on? Niille, jotka antavat vauvan itkeä, itkulla ei ole merkitystä. Mutta itse asiassa vauva yrittää viestiä jotain. Hän yrittää epätoivoisesti tehdä tarpeensa tiettäväksi. Tapasi vastata itkuun on myös tapasi viestiä.
Itku on suunniteltu herättämään vastaus vanhemmissa.
"Itkunsa---"
Mikä itku vauvan pitäisi antaa itkeä? Onko kyseessä ärsyttävä tottumus, josta vauvan pitäisi oppia luopumaan? Tuskinpa, eihän tarvetta voi kutsua tottumukseksi. Eivätkä vauvat itke mielellään. Myös uskomus, jonka mukaan itkeminen tekee hyvää keuhkoille, on yksinkertaisesti perätön. Liiallinen itkeminen alentaa vauvan veren happipitoisuutta ja kohottaa stressihormonien pitoisuutta. Kiinnittyneelle vanhemmalle itku edustaa tarvetta. Itku ei lopu, ennenkuin tarve täytetään.
"Loppuun---"
Mitä oikeastaan tapahtuu, kun lapsi itkee itkunsa loppuun? Mihin itku menee? Itkeekö vauva loppuun itkukykynsä? Voiko hän itkeä kaikki itkunsa pois niin ettei ole enää mitään itkettävää? Ei! Lapsi voi itkeä tunnista toiseen eikä silti unohda itkemisen kykyään. Sen sijaan vauva menettää itkunsa motivaation ja samalla jotain muutakin arvokasta. Kun kukaan ei vastaa vauvan itkuun, hänellä on kaksi mahdollisuutta: hän voi itkeä entistä kovemmalla äänellä ja tuottaa entistä häiritsevämmän signaalin siinä toivossa, että joku kuuntelisi; tai hän voi luovuttaa ja tulla "kiltiksi vauvaksi", joka ei ole häiriöksi kenellekkään. Mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos sinulla olisi jokin tarve ja olisit parhaasi mukaan yrittänyt tehdä sen tiettäväksi, mutta kukaan ei kuuntelisi. Silloin tulisit vihaiseksi. Tuntisit itsesi voimattomaksi ja mitättömäksi, ja uskoisit, ettei kukaan välitä sinusta, koska tarpeillasi ei ole kenellekkään väliä. Se mikä loppuu, kun lapsi jätetään huutamaan, on luottamus: luottamus hänen omaan viestintäkykyynsä ja luottamus hoivanantajien reagointiin.
Kun lapsi jätetään itkemään itkunsa loppuun, myös vanhemmilta loppuu jotain. He menettävät herkkyytensä. Sinua ehkä neuvotaan, että sinun on kovetettava sydämesi vauvan itkulta, ja ehkä ehdotetaan jopa, että sinun pitäisi tehdä tämä vauvasi parhaaksi. Tämä on väärin. Jos tietoisesti pyrit tekemään itsestäsi epäherkän vauvasi signaaleille ja tukahduttamaan vaistomaiset reaktiosi, toimit omaa biologista rakennettasi vastaan. On kyllä totta, että itkeminen lakkaa lopulta häiritsemästä sinua, mutta tällä on vakavat seuraukset vanhemmuutesi kannalta. Menetät luottamuksen vauvasi signaaleihin, ja menetät kykysi ymmärtää vauvasi primitiivistä kieltä. Tämä on seuraus, jos vanhemmat suhtautuvat itkuun hallintakysymyksenä pikemminkin kuin viestintävälineenä. - 10003
12222 kirjoitti:
-Vauvan itkettäminen ei perustu tosiasioihin-
Pikkuvauvat itkevät viestiäkseen. Ajatus, että vauva yrittäisi itkullaan manipuloida, syntyy vanhempien päässä. Suhtaudu vauvasi itkuun signaalina, jota tulee kuunnella ja johon tulee vastata, äläkä heti ala ajatella "Mitä tuo vauva nyt taas tahtoo minulta?". Jos olet huolissasi siitä, että hemmottelet vauvasi pilalle tai että vauva hallitsee sinua, vauvanlukutaitosi jää haparoinnin asteelle. Vauvan itkua tulee pitää viestintävälineenä pikemminkin kuin hallintakeinona. Vauvat eivät itke hallitakseen vaan viestiäkseen.
Jos viivästät vastaustasi vauvan itkuun, hän ei opi tästä itkemään vastaisuudessa vähemmän, vaan kokemus saattaa johtaa voimakkaampaan ja häiritsevämpään itkuun. Tutkimukset ovat osoittaneet käytännössä, että vauvat, joiden itkuihin vastataan heti, oppivat myöhemmällä vauvaiällä itkemään vähemmän. Ajattele, mitä opetat vauvallesi. Kun viivästät vastaustasi, vauva oppii, että hänen täytyy itkeä täysin voimin herättääkseen sinun huomiosi. Kun hän seuraavan kerran on hoivan tarpeessa, hän alkaa heti itkeä täydellä voimalla. Jotkut vauvat - ne joilla on rennompi ja vähemmän tulinen tempperamentti - saattavat lopettaa itkun, jollei hoivanantaja vastaa. Mutta useimmat eivät hevillä anna periksi.
PITÄISIKÖ LAPSEN ANTAA ITKEÄ?
Jossain vaiheessa uraasi vanhempana joku tulee ehdottamaan sinulle, että vauvasi itkuihin tulee suhtautua niin, että annetaan vauvan itkeä itkunsa. Älä tee näin, varsinkaan vauvan ensimmäisinä kuukausina. Anna vauvan itkeä itkunsa loppuun on neuvo, joka voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Tutkitaanpa tätä epäherkkää kehoitusta osa kerrallaan, jotta näkisit, miten epäviisas ja epäkäytännöllinen se on.
"Anna lapsesi...."
Henkilöltä, jolla ei ole biologista yhteyttä vauvaasi, on varsin röyhkeää tulla luennoimaan sinulle siitä, miten sinun pitäisi reagoida oman vauvasi itkuihin. Vaikka neuvo tulisi isovanhemmilta tai muulta läheiseltä, ymmärrä, ettei tämä henkilö tunne vauvaasi niin hyvin kuin sinä. Hän ei myöskään ole kuuntelemassa miltä vauvasi itku kuulostaa kolmen aikaan aamuyöstä. Tällaisia neuvoja tarjotaan todennäköisesti sinun takiasi, ja koska itku mielletään häiriöksi. Mutta sinä tiedät, että se heijastaa tarvetta.
"Itkeä..."
Mitä vauva itku oikeastaan on? Niille, jotka antavat vauvan itkeä, itkulla ei ole merkitystä. Mutta itse asiassa vauva yrittää viestiä jotain. Hän yrittää epätoivoisesti tehdä tarpeensa tiettäväksi. Tapasi vastata itkuun on myös tapasi viestiä.
Itku on suunniteltu herättämään vastaus vanhemmissa.
"Itkunsa---"
Mikä itku vauvan pitäisi antaa itkeä? Onko kyseessä ärsyttävä tottumus, josta vauvan pitäisi oppia luopumaan? Tuskinpa, eihän tarvetta voi kutsua tottumukseksi. Eivätkä vauvat itke mielellään. Myös uskomus, jonka mukaan itkeminen tekee hyvää keuhkoille, on yksinkertaisesti perätön. Liiallinen itkeminen alentaa vauvan veren happipitoisuutta ja kohottaa stressihormonien pitoisuutta. Kiinnittyneelle vanhemmalle itku edustaa tarvetta. Itku ei lopu, ennenkuin tarve täytetään.
"Loppuun---"
Mitä oikeastaan tapahtuu, kun lapsi itkee itkunsa loppuun? Mihin itku menee? Itkeekö vauva loppuun itkukykynsä? Voiko hän itkeä kaikki itkunsa pois niin ettei ole enää mitään itkettävää? Ei! Lapsi voi itkeä tunnista toiseen eikä silti unohda itkemisen kykyään. Sen sijaan vauva menettää itkunsa motivaation ja samalla jotain muutakin arvokasta. Kun kukaan ei vastaa vauvan itkuun, hänellä on kaksi mahdollisuutta: hän voi itkeä entistä kovemmalla äänellä ja tuottaa entistä häiritsevämmän signaalin siinä toivossa, että joku kuuntelisi; tai hän voi luovuttaa ja tulla "kiltiksi vauvaksi", joka ei ole häiriöksi kenellekkään. Mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos sinulla olisi jokin tarve ja olisit parhaasi mukaan yrittänyt tehdä sen tiettäväksi, mutta kukaan ei kuuntelisi. Silloin tulisit vihaiseksi. Tuntisit itsesi voimattomaksi ja mitättömäksi, ja uskoisit, ettei kukaan välitä sinusta, koska tarpeillasi ei ole kenellekkään väliä. Se mikä loppuu, kun lapsi jätetään huutamaan, on luottamus: luottamus hänen omaan viestintäkykyynsä ja luottamus hoivanantajien reagointiin.
Kun lapsi jätetään itkemään itkunsa loppuun, myös vanhemmilta loppuu jotain. He menettävät herkkyytensä. Sinua ehkä neuvotaan, että sinun on kovetettava sydämesi vauvan itkulta, ja ehkä ehdotetaan jopa, että sinun pitäisi tehdä tämä vauvasi parhaaksi. Tämä on väärin. Jos tietoisesti pyrit tekemään itsestäsi epäherkän vauvasi signaaleille ja tukahduttamaan vaistomaiset reaktiosi, toimit omaa biologista rakennettasi vastaan. On kyllä totta, että itkeminen lakkaa lopulta häiritsemästä sinua, mutta tällä on vakavat seuraukset vanhemmuutesi kannalta. Menetät luottamuksen vauvasi signaaleihin, ja menetät kykysi ymmärtää vauvasi primitiivistä kieltä. Tämä on seuraus, jos vanhemmat suhtautuvat itkuun hallintakysymyksenä pikemminkin kuin viestintävälineenä.Tieteen tuloksia
-Vauvan itkettäminen ei perustu tosiasioihin-
Tutkimusten mukaan itkemään jätetyt vauvat eivät useimmissa tapauksissa vähennä itkemistään, mutta kylläkin useimmiten alkavat itkeä häiritsevämmällä tavalla, takertuvat vanhempiinsa ja saavuttavat hitaammin itsenäisyyden.
Vauvan itku ei ole samanlaista alusta loppuun. Jos piirtäisit siitä käyrän, se olisi nouseva. Jos vauvan itku kuitenkin jatkuu, koska kukaan ei ole kuunnellut eikä vastannut, siitä tulee yhä häiritsevämpää, kunnes vauva ylittää käyrän huippukohdan ja vaiheen, jossa itkulla on hoivanantajiin positiivinen vaikutus. Tämän jälkeen itku herättää välttämisreaktion, ja hoivanantajan on vastustettava haluaan päästä pois tämän parkuvan olennon läheisyydestä. Jos vauva ei vieläkään saa, mitä tarvitsee, itku siirtyy raivovaiheeseen. Hoivanantaja on vihainen, koska vauvan rauhoittaminen on niin vaikeaa ja vauva on vihainen, koska ei ole saanut itkulleen odottamaansa vastausta. Yksi syy reagoida nopeasti vauvan itkuihin on, että näin vauva pysyy itkukäyrän kiinnittymistä tukevassa vaiheessa, siis vaiheessa, jossa vauvojen itku on miellyttävämpää kuunneltavaa.
EI OLE SINUN SYYSI, ETTÄ VAUVASI ITKEE
Älä ajattele, että olisi sinun vikasi, jos sinulla on paljon itkevä vauva. Jos teet parhaasi vastataksesi herkkävaistoisesti vauvasi itkuihin, muttei aina onnistu rauhoittamaan vauvaasi, älä ajattele, että äitiydessäsi olisi jotain vikaa. Sinun ei tarvitse saada vauvasi itkua loppumaan. Tee vain parhaasi varmistaaksesi, ettei itkuun liity fyysistä syytä ja sitten kokeile erilaisia rauhoittumistapoja. Joskus ehkä tunnet kokeilleesi jo kaikkea, etkä vieläkään tiedä, miksi vauva itkee. Joskus vauvasikaan ei tiedä. Jos olet jo tehnyt kaiken voitavasi selvittääksesi, miksi vauvasi itkee, tarjoa rakastava syli, rintasi ja olkasi vauvan nojata, jottei hänen tarvitse jäädä yksin itkemään. Loppu on kiinni vauvastasi.
(Kiintymysvanhemmuuden kirja - Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears) - 4444444
10003 kirjoitti:
Tieteen tuloksia
-Vauvan itkettäminen ei perustu tosiasioihin-
Tutkimusten mukaan itkemään jätetyt vauvat eivät useimmissa tapauksissa vähennä itkemistään, mutta kylläkin useimmiten alkavat itkeä häiritsevämmällä tavalla, takertuvat vanhempiinsa ja saavuttavat hitaammin itsenäisyyden.
Vauvan itku ei ole samanlaista alusta loppuun. Jos piirtäisit siitä käyrän, se olisi nouseva. Jos vauvan itku kuitenkin jatkuu, koska kukaan ei ole kuunnellut eikä vastannut, siitä tulee yhä häiritsevämpää, kunnes vauva ylittää käyrän huippukohdan ja vaiheen, jossa itkulla on hoivanantajiin positiivinen vaikutus. Tämän jälkeen itku herättää välttämisreaktion, ja hoivanantajan on vastustettava haluaan päästä pois tämän parkuvan olennon läheisyydestä. Jos vauva ei vieläkään saa, mitä tarvitsee, itku siirtyy raivovaiheeseen. Hoivanantaja on vihainen, koska vauvan rauhoittaminen on niin vaikeaa ja vauva on vihainen, koska ei ole saanut itkulleen odottamaansa vastausta. Yksi syy reagoida nopeasti vauvan itkuihin on, että näin vauva pysyy itkukäyrän kiinnittymistä tukevassa vaiheessa, siis vaiheessa, jossa vauvojen itku on miellyttävämpää kuunneltavaa.
EI OLE SINUN SYYSI, ETTÄ VAUVASI ITKEE
Älä ajattele, että olisi sinun vikasi, jos sinulla on paljon itkevä vauva. Jos teet parhaasi vastataksesi herkkävaistoisesti vauvasi itkuihin, muttei aina onnistu rauhoittamaan vauvaasi, älä ajattele, että äitiydessäsi olisi jotain vikaa. Sinun ei tarvitse saada vauvasi itkua loppumaan. Tee vain parhaasi varmistaaksesi, ettei itkuun liity fyysistä syytä ja sitten kokeile erilaisia rauhoittumistapoja. Joskus ehkä tunnet kokeilleesi jo kaikkea, etkä vieläkään tiedä, miksi vauva itkee. Joskus vauvasikaan ei tiedä. Jos olet jo tehnyt kaiken voitavasi selvittääksesi, miksi vauvasi itkee, tarjoa rakastava syli, rintasi ja olkasi vauvan nojata, jottei hänen tarvitse jäädä yksin itkemään. Loppu on kiinni vauvastasi.
(Kiintymysvanhemmuuden kirja - Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)Oletko kuullut nämä neuvot?
"anna vauvan itkeä itkunsa"
"vauva pitäisi kyllä opettaa aikatauluun"
"et ikinä saa häntä pois sängystäsi"
"mitä, imetätkö yhä?"
Nämä erheelliset hoitovinkit ovat peräisin arkielämän "asiantuntijoilta", jollaisia on kaikkialla. Heistä tuntuu olevan kiinnostavampaa kertoa sinulle, miten vauvan voisi sopeuttaa mukavasti sinun elämääsi, kuin näyttää, miten vauvasta voisi kasvattaa terveen, onnellisen ja tasapainoisen.
Mikä vauvakoulutuksessa on vikana?
Vauvakoulutus ei ole sopusoinnussa äidin biologian kanssa. Vauvakoulutus tuhoaa herkkyyttä. Kun signaalit jättää tarpeeksi kauan huomiotta, kyky niiden tulkintaan menetetään. Sitten on luotettava aikatauluihin ja ulkopuolisiin neuvojiin, jotka kertovat mitä vauvan kanssa tulee tehdä.
Vauvakouluttajat käskevät äitiä luottamaan kirjaan tai vauvakouluttajan sanaan. Se ohittaa kokonaan mutkikkaan järjestelmän, jota vanhemmat voivat käyttää oppiakseen todella tuntemaan lastaan ja ymmärtämään tätä.
Jos kiintymysvanhemmuutta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi herkkyys. Herkkyys tarkoittaa sitä, että tunnet vauvasi (aistit hänen tarpeensa) ja luotat näihin tuntemuksiisi. Jos vauvakoulutusta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi epäherkkyys. Vauvakoulutuksessa äiti ja vauva pidetään kaukana toisistaan, minkä tuloksena on, että äiti menettää herkkyytensä - herkän vaiston, jolla hän lukee vauvansa tarpeita. Herkkyyden puute johtaa molemminpuoliseen eäluottamukseen. Vauva ei luota siihen, että hoivanantajat täyttäisivät hänen tarpeensa. Äiti ei luota enää itseensä, siihen että ymmärtäisi ja osaisi tyydyttää vauvan tarpeet.
Perinteisissä kulttuureissa, joita ei ole siunattu vauvakalusteilla tai lastenhoito-oppailla, kielessä ei ole edes olemassa hemmottelu-sanaa.Kun näille äideille kerrotaan pilalle hemmottelusta ja siitä, että vauvalle ei pitäisi antaa periksi, he torjuvat nämä ajatukset mielettöminä. Kaikki ovat tyytyväisempiä, kun äiti ja vauva voivat rentoutua ja nauttia toisistaan.
"Mutta se toimii", väittää vauvakouluttaja. Niinkö tosiaan? Riippuu siitä, mitä toimimisella tarkoitetaan. Vauva lakkaa kyllä lopulta itkemästä, jos sen itkuihin ei vastata. Lakkaa kuuntelemasta vauvan viestejä, niin hän lakkaa viestittämästä. Tämä on itsestäänselvää. Mitä tämä etäisyyttä painottava neuvonta todella opettaa vauvalle? Hän oppii, että hänen viestinsä eivät vaikuta hänen vanhempiinsa. Niillä ei ole arvoa ja tästä seuraa ettei hänellä itselläänkään ole arvoa. Kukaanhan ei loppujen lopuksi kuuntele häntä. Koulutus on opettanut vauvalle ainoastaan, että hän ei pysty viestimään vanhempiensa kanssa.
Riippuu vauvan persoonallisuudesta, miten hän käsittelee tätä oivallusta. Sinnikäs vauva jatkaa itkemistä ja kitinää entistä lujemmin. Vauvasta tulee takertunut ja ahdistunut ja hän käyttää paljon energiaa yrittäessään pysyä lähellä vanhempiaan ja hallita heitä. Hän on kaikkea muuta kuin itsenäinen. Hieman rennompi vauva taas yksinkertaisesti antaa periksi ja muuttuu apaattiseksi. Hänestä tulee "kiltti vauva", sellainen joka sopeutuu mukavasti hänelle saneltuun aikatauluun, nukkuu yön yli ja yleisesti ottaen on vähemmän vaivaksi. Tämä on se vauva, jonka vuoksi vauvakouluttaja sanoo, että "se toimii". Mutta vanhemmat maksavat tästä hinnan. Tämä vauva ei luota eikä tunne mitään. Hän sulkeutuu. - 4444444
4444444 kirjoitti:
Oletko kuullut nämä neuvot?
"anna vauvan itkeä itkunsa"
"vauva pitäisi kyllä opettaa aikatauluun"
"et ikinä saa häntä pois sängystäsi"
"mitä, imetätkö yhä?"
Nämä erheelliset hoitovinkit ovat peräisin arkielämän "asiantuntijoilta", jollaisia on kaikkialla. Heistä tuntuu olevan kiinnostavampaa kertoa sinulle, miten vauvan voisi sopeuttaa mukavasti sinun elämääsi, kuin näyttää, miten vauvasta voisi kasvattaa terveen, onnellisen ja tasapainoisen.
Mikä vauvakoulutuksessa on vikana?
Vauvakoulutus ei ole sopusoinnussa äidin biologian kanssa. Vauvakoulutus tuhoaa herkkyyttä. Kun signaalit jättää tarpeeksi kauan huomiotta, kyky niiden tulkintaan menetetään. Sitten on luotettava aikatauluihin ja ulkopuolisiin neuvojiin, jotka kertovat mitä vauvan kanssa tulee tehdä.
Vauvakouluttajat käskevät äitiä luottamaan kirjaan tai vauvakouluttajan sanaan. Se ohittaa kokonaan mutkikkaan järjestelmän, jota vanhemmat voivat käyttää oppiakseen todella tuntemaan lastaan ja ymmärtämään tätä.
Jos kiintymysvanhemmuutta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi herkkyys. Herkkyys tarkoittaa sitä, että tunnet vauvasi (aistit hänen tarpeensa) ja luotat näihin tuntemuksiisi. Jos vauvakoulutusta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi epäherkkyys. Vauvakoulutuksessa äiti ja vauva pidetään kaukana toisistaan, minkä tuloksena on, että äiti menettää herkkyytensä - herkän vaiston, jolla hän lukee vauvansa tarpeita. Herkkyyden puute johtaa molemminpuoliseen eäluottamukseen. Vauva ei luota siihen, että hoivanantajat täyttäisivät hänen tarpeensa. Äiti ei luota enää itseensä, siihen että ymmärtäisi ja osaisi tyydyttää vauvan tarpeet.
Perinteisissä kulttuureissa, joita ei ole siunattu vauvakalusteilla tai lastenhoito-oppailla, kielessä ei ole edes olemassa hemmottelu-sanaa.Kun näille äideille kerrotaan pilalle hemmottelusta ja siitä, että vauvalle ei pitäisi antaa periksi, he torjuvat nämä ajatukset mielettöminä. Kaikki ovat tyytyväisempiä, kun äiti ja vauva voivat rentoutua ja nauttia toisistaan.
"Mutta se toimii", väittää vauvakouluttaja. Niinkö tosiaan? Riippuu siitä, mitä toimimisella tarkoitetaan. Vauva lakkaa kyllä lopulta itkemästä, jos sen itkuihin ei vastata. Lakkaa kuuntelemasta vauvan viestejä, niin hän lakkaa viestittämästä. Tämä on itsestäänselvää. Mitä tämä etäisyyttä painottava neuvonta todella opettaa vauvalle? Hän oppii, että hänen viestinsä eivät vaikuta hänen vanhempiinsa. Niillä ei ole arvoa ja tästä seuraa ettei hänellä itselläänkään ole arvoa. Kukaanhan ei loppujen lopuksi kuuntele häntä. Koulutus on opettanut vauvalle ainoastaan, että hän ei pysty viestimään vanhempiensa kanssa.
Riippuu vauvan persoonallisuudesta, miten hän käsittelee tätä oivallusta. Sinnikäs vauva jatkaa itkemistä ja kitinää entistä lujemmin. Vauvasta tulee takertunut ja ahdistunut ja hän käyttää paljon energiaa yrittäessään pysyä lähellä vanhempiaan ja hallita heitä. Hän on kaikkea muuta kuin itsenäinen. Hieman rennompi vauva taas yksinkertaisesti antaa periksi ja muuttuu apaattiseksi. Hänestä tulee "kiltti vauva", sellainen joka sopeutuu mukavasti hänelle saneltuun aikatauluun, nukkuu yön yli ja yleisesti ottaen on vähemmän vaivaksi. Tämä on se vauva, jonka vuoksi vauvakouluttaja sanoo, että "se toimii". Mutta vanhemmat maksavat tästä hinnan. Tämä vauva ei luota eikä tunne mitään. Hän sulkeutuu.Sulkeutumisoireyhtymä
Lindan ja Normin vauva oli viettänyt tuntikausia kantoliinassa, hänen itkuihinsa oli vastattu heti ja hyvin, häntä imetettiin kun hän sitä tarvitsi. Koko perhe kukoisti. Sitten kuvaan astuivat vauvakouluttajat. Hyvää tarkoittavat ystävät olivat saaneet vanhemmat vakuuttuneiksi siitä, että he hemmottelivat vauvaansa, että vauva manipuloi heitä ja että vauvasta kasvaisi takertuva, epäitsenäinen lapsi. Norm ja Linda antoivat periksi ulkopuolisille paineille. He antoivat vauvan itkeä itsensä uneen, syöttivät aikataulussa ja kantoivat häntä vähemmän. 2 kk:ssa vauvan paino lakkasi nousemasta ja hänestä tuli syrjäänvetäytyvä. Lääkäri diagnosoi kasvupysähdyksen ja oli aikeissa aloittaa laajan lääketieteellisen hoitokuurin. Minä diagnosoin sulkeutuneisuusoireyhtymän. Vanhemmat olivat tietämättään riistäneet vauvan kiintymysturvan. Tuloksena oli eräänlainen vauvan masennustila. Neuvoin vanhempia kantamaan vauvaa paljon, imettämään vauvantahtiin ja reagoimaan herkästi itkuun. Kuukauden sisällä vauva alkoi voida hyvin.
Uskomme, että vauvat pystyvät opettamaan vanhemmilleen, minkä tasoista vanhemmuutta he tarvitsevat. Vanhempien osana on kuunnella ja ammattilaisten osana on tukea vanhempien itseluottamusta eikä nakertaa sitä suosittelemalla liian etäisiä toimintamalleja kuten "sinun olisi annettava hänen olla enemmän omassa sängyssään". Vain vauva tietää oman tarvetasonsa ja vanhemmat ovat parhaalla paikalla ymmärtääkseen vauvan kielen.
Vauvat, jotka on koulutettu olemaan ilmaisematta tarpeitaan, saattavat näyttää tyyniltä, mukautuvaisilta ja kilteiltä. Nämä vauvat saattavat tosiasiassa olla masentuneita ja sulkemassa ilmaisukanaviaan ja heistä saattaa kehittyä lapsia, jotka eivät ikinä pyydä mitään mitä tarvitsevat ja lopulta erittäin haasteellisia aikuisia.
Eivät kaikki vauvat reagoi vauvakoulutukseen yhtä dramaattisesti. He eivät ehkä varsinaisesti lakkaa kasvamasta. Mutta he saattavat lakata kasvamasta toisessa mielessä. Vauvakoulutustekniikoita käyttävät vanhemmat ehkä voivat itsekin huonosti.
***************
Vauvakoulutus perustuu vanhemman ja lapsen välisen suhteen väärintulkintaan. Siinä oletetaan, että vastasyntyneet putkahtavat maailmaan hallitsemaan vanhempiaan ja että jollet ehdi ensimmäisenä hallitsemaan vauvaa, hän ottaa ohjat käsiinsä ja alkaa johtaa. Vauvakoulutuksessa hahmotetaan lapsen ja vanhemman välille vihollisuussuhde. Tämä ei ole tervettä. Perhe-elämä ei ole kilpailua, jossa jonkun on voitettava ja jonkun hävittävä. Perheessä päämääränä on, että kaikki voittavat.
Vauvakouluttajissa on maallikkoja, mutta jotkut ovat psykologeja tai lastenlääkäreitä. He ovat etääntyneet kauas vauvojen ja äitien todellisuudesta, ja se näkyy heidän neuvoistaan. Usein he jättävät huomiotta tosiasioita joita ei voi mitata, kuten äidin intuition tai herkkävaistoisuuden. Heidän ajatustavassaan vauvanhoito on pikemminkin tiedettä kuin taidetta ja vauva on pikemminkin projekti kuin persoona. Vauvakouluttajilla ei ole lainkaan sietokykyä persoonallisuuseroille, eivätkä he anna arvoa äidin herkkyystason tai vauvan tarvetason vaihteluille.
*******************
Kiintymysvanhemmuuden kirja Onnellisen vauvan hoito-opas (William Sears & Martha Sears)
William ja Martha Sears ovat avio- ja työpari, jonka puoleen amerikkalaisvanhemmat yhä usemmin kääntyvät. Searsit ovat kirjoittaneet useita kirjoja ja ovat tulleet amerikkalaiskatsojille tutuiksi televisiosta. Searseilla on 8 lasta. William Sears on opiskellut Harvardissa ja harjoitellut maailman suurimmassa lastensairaalassa. Hän on toiminut lastenlääkärinä melkein 30 vuotta. - R
suht uupunut äiti kirjoitti:
suht uupunut äiti jatkaa...
Meillä vaan tuo tassuttelu ei onnistu yhtään. Poika saa hervottomat raivarit jos koskettaa yöllä, vetää selän kaarelle, potkii, huitoo, sylistä rimpuilee pois jne ja huuto vaan yltyy. poika ei selvästikään halua herätä, on silmät kiinnikin ja raivostuu jos joku häntä koskettelemalla häiritsee kun muutenkin kiukuttaa kun uni ei tule. Joku muu keino täytyy olla tuossa nukutuksessa.
Poika menossa kuukauden päästä päivähoitoon ja rytmit muuttumassa, joten ainakaan sitä ennen on ihan turhaa edes yrittää mitenkään kouluttaa.Asutko kaupungissa jossa on ensi-ja turvakoti? Itse olin aivan poikki lapsen kanssa, en olisi luultavasti jaksanut yöheräämisiä ja itkuja enää kauaa. Sain kotikuntani sosiaalityöntekijältä maksusitoumuksen ensi-ja turvakodin unikouluun toiselle paikkakunnalle. Apua pyysin alunperin neuvolasta, jonka ihana terveydenhoitaja otti ongelmani todesta ja jutteli sosiaalityöntekijälle joka teki pikaisen päätöksen ennakoivasta lastensuojelusta. Lapsi oli 11 kk vanha unikoulun aikaan toukokuussa. Vein hänet sinne illalla ja hain aamulla pois, päivät vietimme niinkuin ennenkin. Unikoulu kesti 3 yötä ja se toimi. Sen jälkeen lapsi on nukkunut omassa huoneessaan ja paremmin kuin koskaan! Toisinaan hän itkee yöllä mutta rauhoittuu useimmiten itsekseen. Tietysti kuuntelemme itkua ja reagoimme siihen tarpeen tullen, mutta unikoulun jälkeen sitä on tarvinnut tehdä todella harvoin.
Omat voimani olivat jo niin lopussa etten olisi itse kyennyt mitään kotiunikoulua toteuttamaan. Tämä oli meille todella hyvä vaihtoehto. Jos voit kuvitella että unikoulun toteuttaisi joku muu kuin sinä itse tai lapsen isä, voin suositella lämpimästi! Pyydä vain apua omaasta neuvolastasi pikaisesti! - ajatuskin
R kirjoitti:
Asutko kaupungissa jossa on ensi-ja turvakoti? Itse olin aivan poikki lapsen kanssa, en olisi luultavasti jaksanut yöheräämisiä ja itkuja enää kauaa. Sain kotikuntani sosiaalityöntekijältä maksusitoumuksen ensi-ja turvakodin unikouluun toiselle paikkakunnalle. Apua pyysin alunperin neuvolasta, jonka ihana terveydenhoitaja otti ongelmani todesta ja jutteli sosiaalityöntekijälle joka teki pikaisen päätöksen ennakoivasta lastensuojelusta. Lapsi oli 11 kk vanha unikoulun aikaan toukokuussa. Vein hänet sinne illalla ja hain aamulla pois, päivät vietimme niinkuin ennenkin. Unikoulu kesti 3 yötä ja se toimi. Sen jälkeen lapsi on nukkunut omassa huoneessaan ja paremmin kuin koskaan! Toisinaan hän itkee yöllä mutta rauhoittuu useimmiten itsekseen. Tietysti kuuntelemme itkua ja reagoimme siihen tarpeen tullen, mutta unikoulun jälkeen sitä on tarvinnut tehdä todella harvoin.
Omat voimani olivat jo niin lopussa etten olisi itse kyennyt mitään kotiunikoulua toteuttamaan. Tämä oli meille todella hyvä vaihtoehto. Jos voit kuvitella että unikoulun toteuttaisi joku muu kuin sinä itse tai lapsen isä, voin suositella lämpimästi! Pyydä vain apua omaasta neuvolastasi pikaisesti!että vauva viettäisi yön laitoksessa ihan tuntemattoman ihmisen kanssa,luulisi että huuto olisi valtava ja hätä.
- suht uupunut äiti
ajatuskin kirjoitti:
että vauva viettäisi yön laitoksessa ihan tuntemattoman ihmisen kanssa,luulisi että huuto olisi valtava ja hätä.
R:lle tiedoksi: sain eilen neuvolasta tietoa unikoulusta ja pyysivät soittamaan kouluttajalle. Jos pojan ongelma vaikuttaa tee-se-itse menetelmällä hankalalta selvittää, saan lähetteen juuri mainitsemaasi unikouluun. Minä en pidä yhtään pahana ajatuksena, että vauva on muutaman yön pois kotoa, jos siitä on apua tulevaisuudessa. Ei mullakaan olisi tällä hetkellä yhtään voimia tehdä mitään isoja unikoulujuttuja kotona. Viime yönäkin herättiin 7-8 kertaa, en pysy enää edes laskussa mukana.
- R
ajatuskin kirjoitti:
että vauva viettäisi yön laitoksessa ihan tuntemattoman ihmisen kanssa,luulisi että huuto olisi valtava ja hätä.
Jollekin se varmasti on kauhea ajatus, että lapsi on yötä laitoksessa. Itse en, kuten sanoin, olisi enää pystynyt mitään unikoulua kotona tekemään koska odotin liian kauan että vauva oppisi itsekseen nukkumaan. Vaan kun ei oppinut, oli pakko opettaa. Ei se ajatus minustakaan aluksi niin mukavalta tuntunut, että vauva nukkuu vieraassa paikassa vieraan ihmisen kanssa. Itse laitoin lapsen unikoulussakin nukkumaan ja olin aamulla paikalla kun hän heräsi. Vauva oli herännyt ensimmäisenä yönä kerran ja nukahtanut nopeasti uudelleen, kaksi muuta yötä olivat menneet yhtä hyvin.
Ilmeisesti lapsi oli vaistonnut oman väsymykseni ja hermostuneisuuteni eikä sen takia saanut raukka nukuttua. En koe aiheuttaneeni lapselleni mitään traumoja, hän on iloinen ja reipas lapsi joka osaa nykyään nukahtaa itse ja rauhoittua yksinään. Ja kyllä ne 3 hyvin nukuttua yötä silloin pahimmassa vaiheessa tekivät todella hyvää myös minulle.
Mutta kukin tekee tietysti ratkaisunsa omista lähtökohdistaan ja varmasti tietää mikä on omassa tilanteessa se oikea ratkaisu. - teillä
R kirjoitti:
Jollekin se varmasti on kauhea ajatus, että lapsi on yötä laitoksessa. Itse en, kuten sanoin, olisi enää pystynyt mitään unikoulua kotona tekemään koska odotin liian kauan että vauva oppisi itsekseen nukkumaan. Vaan kun ei oppinut, oli pakko opettaa. Ei se ajatus minustakaan aluksi niin mukavalta tuntunut, että vauva nukkuu vieraassa paikassa vieraan ihmisen kanssa. Itse laitoin lapsen unikoulussakin nukkumaan ja olin aamulla paikalla kun hän heräsi. Vauva oli herännyt ensimmäisenä yönä kerran ja nukahtanut nopeasti uudelleen, kaksi muuta yötä olivat menneet yhtä hyvin.
Ilmeisesti lapsi oli vaistonnut oman väsymykseni ja hermostuneisuuteni eikä sen takia saanut raukka nukuttua. En koe aiheuttaneeni lapselleni mitään traumoja, hän on iloinen ja reipas lapsi joka osaa nykyään nukahtaa itse ja rauhoittua yksinään. Ja kyllä ne 3 hyvin nukuttua yötä silloin pahimmassa vaiheessa tekivät todella hyvää myös minulle.
Mutta kukin tekee tietysti ratkaisunsa omista lähtökohdistaan ja varmasti tietää mikä on omassa tilanteessa se oikea ratkaisu.ole kahta aikuista ihmistä talossa kun olette ulkopuoliseen apuun päätynyt?
- suht uupunut äiti
teillä kirjoitti:
ole kahta aikuista ihmistä talossa kun olette ulkopuoliseen apuun päätynyt?
Ainakin meillä on myös isä samassa osoitteessa, mutta niin sikeäuninen tapaus, että naapuritkin herää vauvan itkuun ennen isää. Eli meillä ei isän kanssa nukkuminen onnistu yhtään. Minä en saisi yhtään paremmin nukuttua vaikka nukkuisin eri huoneessa kun kuitenkin heräisin vauvan itkuun ennen isää.
Mummo on kerran ollut yön vauvan kanssa ja samalla tavalla heräili silloinkin, joten tuskin meillä on kysymys minun ja vauvan välisestä uniongelmasta.
Minä ainakin luotan ammatilaisiin jos uniongelma ei kotikonstein onnistu. Todellakaan mitään valvomista en enää jaksa, eikä mieskään voi montaa yötä valvoa kun käy töissä. - R
teillä kirjoitti:
ole kahta aikuista ihmistä talossa kun olette ulkopuoliseen apuun päätynyt?
Kyllä meitäkin kaksi on, isä vaan oli ja on edelleenkin töissä kaukana meistä ja joskus menee viikkoja ettemme näe ollenkaan. Minä en pidä ulkopuolista apua ollenkaan pahana asiana, oli pakko myöntää itselleen että tästä en yksin selviä. Ja unikoulun jälkeen kynnys pyytää ulkopuolista apua on madaltunut entisestään.
Toivottavasti sinä suht uupunut äiti saat tämän teidän nukkumisongelmanne pian hoidettua. Kun lapsi oppii nukkumaan ja sinäkin saat kunnolla levättyä, teidän kaikkien elämä helpottuu huomattavasti!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 941729
Kolme miestä joukkoraiskasi nuoren naisen metsässä Helsingissä.
https://www.hs.fi/helsinki/art-2000011193871.html?utm_medium=promobox&utm_campaign=hs_tf&utm_source=is.fi&utm_content=pr2391493- 891346
Sunnuntai terveiset kaivatulle
Maa on vielä valkoinen vaikka vappu lähestyy, otetaan pitkästä aikaa pyhä terveiset kaivatullesi tähän ketjuun !!651015Aika usein mietin sitä
Että miksi juuri minä olen se jonka kanssa haluaisit vakavampaa? Mikä minusta voi tehdä sellaisen että koet niin syviä t46921- 47908
Miksei voitaisi vaan puhua asiat selväksi?
Minulla on ollut niin kova ikävä sinua, etten oikein edes löydä sanoja kuvaamaan sitä. Tuntuu kuin jokainen hetki ilman38898Eräästä kalastuksenvalvojasta leviää video !
Ennemmin tai myöhemmin tänne palstalle tulee videonpätkä, jossa kerrotaan paikallisesta "kalastuksen valvojasta". Ei si9874- 46842
IS Viikonloppu 26.-27.4.2025
Koviksen ovat laatineet Eki Vuokila ja piirrospuolista vastaa Lavonius, jolloin 2,5 vaikeusasteen ristikko on saatu aika35819