Mikä on se puuttuva pala, joka on jättänyt olosi yksinäiseksi? Palstalla on varmasti paljon sellaisia, joilla ei ole ensimmäistäkään ihmissuhdetta ja joille kaikenlainen sosiaalinen kanssakäyminen olisi tervetullutta, mutta sekin on niin laaja käsite. Kaipaatteko ennenkaikkea puolisoa, kahviseuraa, kaveria harrastukseen tai ostoksille, ryyppyseuraa, etäistäkin ihmiskontaktia arkeen vai kaveria henkevään keskusteluun? Millaisia tutavuuksia teillä jo on?
Itse kaipaan nimenomaan välitöntä ja elämää nähnyttä seuraa vaikka teemukin ääreen. Olen ikäisekseni paljon nähntyt ja ikätovereiden (varmasti oikein viihtyisä mutta) muovinen elämänsisältö tuntuu vieraalta. Onneksi olen jo löytänyt elämääni moniuloitteisempia suhteita, mutta jotenkin tuntuu, että aina jossain vaiheessa keskustelua kaverilta tulee ällistynyt reaktio "Mistä oikein puhut?".
Itse kaipaan nimenomaan välitöntä ja elämää nähnyttä seuraa vaikka teemukin ääreen. Olen ikäisekseni paljon nähntyt ja ikätovereiden (varmasti oikein viihtyisä mutta) muovinen elämänsisältö tuntuu vieraalta. Onneksi olen jo löytänyt elämääni moniuloitteisempia suhteita, mutta jotenkin tuntuu, että aina jossain vaiheessa keskustelua kaverilta tulee ällistynyt reaktio "Mistä oikein puhut?".
Vastaukset 8
Vanhimmat
Samalla olisi myös mielenkiintoista kuulla syitä ja taustoja yksinäisyydellenne. Itse vetoan ym.
Eniten kaipaan varmaan kumppania. Olisin varmaan jo ihan tyytyväinen, jos löytäisin itselleni kumppanin, jota rakastan. Sen jälkeen kaipaan ystäviä, joiden kanssa voisi tehdä kaikkia tavallisia asioita: käydä kahvilla, terassilla, urheilutapahtumissa, liikkumassa, ulkomailla, joskus kenties juhlimassa...
Itse kaipaisin sellaista lähellä asuvaa kaveria ja hengailuseuraa. Nykyiset kaverit asuvat kauempana ja heidän elämäntilanteidensa vuoksi tapaamiset pitää sopia päiviä etukäteen. Kaipaisin lähikaveria, jolle voisi extemporee soittaa, että voiko tulla piipahtamaan tai lähdetkö koiran kanssa ulos?
Bestis minulla on viimeksi ollut joskus lapsena, semmoinen sydänystävä olisi ihana, mutten usko sellaista löytäväni. Kumppanikin voi olla sydänystävä, niin sen ainakin minulla pitäisi mennä, mutta se on eri asia kuin paras tyttökaveri. Kumppaniakaan minulla ei ole ja sellaisenkin toki toivoisin löytäväni. Mutta sellainen tyttöbestis, sieluystävä, joka olisi samankaltainen ja samanlainen, samasta puusta veistetty, olisi unelmani!
Ja nimenomaan syvälliseen keskusteluun. Jonka kanssa voi puhua itseä kiinnostavista asioista, ja joka ymmärtää juttujani ja minua.
Tämäkin kuulostaa tutulta. Oli minullakin kerran ystävä, tai no..... ainaki silloin luulin ja pidin häntä sellaisena. Kävi ilmi että mä olin ja halusin hänen olevan,mutta hän oli eri mieltä asiasta ja vain esitti. Olisihan se niin ihana et olis joku aivan ihana samankaltainen johon vois oikeasti turvautua silloin tai tällöin tai vaikka päivittäin. Ja kun on huono ilta niin vois vain tulla teelle, marista ja kattoo vaik yhes joku leffa. Parast olis vielä sellainen joka olisi niin läheinen että voisi vaikka keskelläyötä soittaa ja pyytää apuu
Outoa että jollakin toisella voi olla sama ongelma. Luulin olevani ainut sellainen. Käytännössä "liian aikuinen". Voi sitä viettää aikaa vaikka bailaen tai vaikka huvipuistossa, mutta mitä tulee tavalliseen arkielämää, tuntuu että aina jään ulkopuoliseksi. Kun kyseseen tulee vaikka parisuhdepulma tai vaikka jokin arkinen ongelma, kaikilla tuntuu olevan vastaus kaikkeen. Valitettavasti näen asiat paljon laajemmin kuin vain tässä ja nyt. Alan olee sitä mieltä että se on vain luonnevika. Sitä kun kokee ja näkee kaikki muuttuu. Monesti pohtinut kuinka on vainut mm. nauttia aikoinaan sellaisesta mikä tänä päivänä tuntuu täysin turhalta ajanhukalta. Mut hei onneksi joka virheitä oppii ja en usko että yksinäisyys on pysyvää, jos tiete oo mikää hyvin arka ihminen. Ohimenevä vaihe, kyllä ne mutkin perässä tulee ajan kanssa.
Juttukaveria kaipaisin eniten, että voisi jutella vaikkapa arkisista asioista
kun kuitenkin arki on suurimmaksi osaksi läsnä.
Joskus menee viikkokausia ilman juttuseuraa.
Kun olen työkyvyttömyyseläkkeellä ei työkavereita siten ole
ja vanhemmatkin ovat kuolleet samoin kuin veli ja sisko.
1. Nainen, ns. tositarkoituksella.
2. Nainen tai mies, todellinen ystävä, jolle voi koska tahansa soittaa ja pyytää johonkin menoon tai muuten vaan olemaan.
3. Nainen, fuckbuddy. Reilu meininki, kumpikin tietää, että pidetään vaan hauskaa.
4. Nainen tai mies, kaverin ja ystävän välimaastossa, nähdään pari kertaa vuodessa tai jopa vain kerran parissa vuodessa, mutta tuttavuus ei ole lopullisesti katkennut.
5. Nainen tai mies, kaveritasolla. Näkee vain olosuhteiden pakosta, esim. työkaverina, muttei esim. erikseen kehtaa pyytää vapaa-ajalla mihinkään.
Tossa nuo varmaan oli, tärkeysjärjestyksessä. Tällä hetkellä ollaan kaiketi vitosessa, ei mee vahvasti.
Jotenkin olen kovin kiinnostunut yksinäisyyden anatomiasta. Siitä miten sellainen tunne syntyy ja miksi. Itsekkin olen suht sosiaalinen ja työssäkäyvä, mutta silti välillä olo on varsin tyhjä..Asutteko suuressa kaupungissa vai hieman syrjemmässä? Entä käytekö töissä? Miten itse koette, miten olette tilanteeseenne ajautuneet (tohon kun osaisini tsekkin vastata niin olis ratkaisu jo puoliksi valmis...)