Olen ollut pihkassa poikaan nyt jonkun verran yli puolvuotta, enkä oikein vieläkään osaa päättää mitä teen. Se polttaa (mutta ei koulussa), dokaa viikonloppuisin ja kiroilee aikamoisesti. Mie en harrasta mitään noista.. Kun sain kännykän, aloin pitämään siihen yhteyttä, ja se vastaili mukavanoloisesti viesteihin. Mutta sitte, kun nähtiin hiihtoloman jälkeen koulussa, se hiljeni täysin. En käsitä ~ se tais pelästyä (?) kun "salaperäinen tekstareiden lähettäjä" olikin meikitön, normaalipainoinen pätkä .__. Kun jos se replasi mun viesteihin, se vastas vain kaikkein ilkeimmillä tavoilla (tapasin kutsua sitä romeoks, mutta se sitten sanoi etten mie olisi ikinä julia), sanoi "suohirviöksi" (huvittavaa..), "maailman rumimmaksi ämmäksi" ja lopulta "lutkaks". Lopuksi se väitti olevansa "varattu".
Päätin sittemmin jättää sen rauhaan (juh, 2 viikoks), kunnes halusin välttämättä tietää miten sillä ja sen tyttöystävällä sujuu. No vastausta. Mua alkoi harmittamaan tosissaan. Pyytelin anteeksi kaikkea sitä harvaa mikskä olin häntä vastanimitellyt ja odotin hänen myös pyytävän anteeksi -- tuloksetta.
Koulussa jouduin kuuntelemaan kuinka se valitteli kavereilleen tunneilla ett' 'miten eräs jakso kysellä niin perkeleesti kaikkee'.. Nykyisin sei mun kuullakseni enää harrasta juoruilua siitä mitä joskus sille olin sanonut.
Tuossa vähän taustatietoa... ja nyt tiedustelisin mielipiteitä/neuvoja. Pidän siitä pojasta vieläkin kaikesta huolimatta (epäilen sitä "varattu"-juttua), mutta minusta tuntuu ettei tässä ole mitään järkeä. Vaikka olen ihastunut häneen, niin en ole kyllä ajatellut ikinä alkaa (mahdollisesti) seurustelemaan hänen kanssaan -- haluaisin hänet vain ystäväksi. Hän on hauska ja mukava, huomioonottamatta haukkumisia :/
Onko meidän 'täydellinen' erilaisuutemme este unelmoimaani ystävyydelle?
Noh? Kommentteja? Ollaan muuten kumpikin vuosimallia -87. (eli ei mitään niin pienii enää :P)
Tiedän kuulostavani mahd. täysidiootilta ^___^
Päätin sittemmin jättää sen rauhaan (juh, 2 viikoks), kunnes halusin välttämättä tietää miten sillä ja sen tyttöystävällä sujuu. No vastausta. Mua alkoi harmittamaan tosissaan. Pyytelin anteeksi kaikkea sitä harvaa mikskä olin häntä vastanimitellyt ja odotin hänen myös pyytävän anteeksi -- tuloksetta.
Koulussa jouduin kuuntelemaan kuinka se valitteli kavereilleen tunneilla ett' 'miten eräs jakso kysellä niin perkeleesti kaikkee'.. Nykyisin sei mun kuullakseni enää harrasta juoruilua siitä mitä joskus sille olin sanonut.
Tuossa vähän taustatietoa... ja nyt tiedustelisin mielipiteitä/neuvoja. Pidän siitä pojasta vieläkin kaikesta huolimatta (epäilen sitä "varattu"-juttua), mutta minusta tuntuu ettei tässä ole mitään järkeä. Vaikka olen ihastunut häneen, niin en ole kyllä ajatellut ikinä alkaa (mahdollisesti) seurustelemaan hänen kanssaan -- haluaisin hänet vain ystäväksi. Hän on hauska ja mukava, huomioonottamatta haukkumisia :/
Onko meidän 'täydellinen' erilaisuutemme este unelmoimaani ystävyydelle?
Noh? Kommentteja? Ollaan muuten kumpikin vuosimallia -87. (eli ei mitään niin pienii enää :P)
Tiedän kuulostavani mahd. täysidiootilta ^___^
Vastaukset 3
Vanhimmat
mä en usko et se haluu olla sun kans missää tekemisissä.
se varmaa haluu omankaltasia frendejä jotka dokaa ja polttaa.
ja jos se haukkuu sua niin mitä järkee haluta olla sen kaveri??
mä en tajuu...
ja eiksse oo jo tosi selvä merkki et se valehtelee olevansavarattu ja ettei se vastaa tekstareihin??
sun kannattais unohtaa se jätkä ihan lopullisesti! se ei haluu ol sun kans missää tekemisis...ei millää pahal!
Ootte varmaan ihan oikeassa... Kiitos, olette ihania