Aika ajoin musiikkikeskusteluissa tulee esiin tämä perspektiiviharha, joka aikaamme leimaa. Joku nostaa kissan pöydälle ja nostaa provokaatiohyökyaallon: vertaa esimerkiksi Beatlesia esimerkiksi Mozartiin.
Suuri, kuolematon Mozart saa verrokiksi 60-luvun kevyen musiikin klassikon. Vaikka tiedämme, että Beatles teki hyvin kauniita poplauluja, meidän EI TULE rinnastaa Beatlesia Mozartiin. Wolfgang Amadeus Mozart oli uskomaton musiikillinen nero, jonka teokset ovat "luonnollisempia kuin luonto" ja henkivät "ikuista kauneutta, joka vain odotti muotoa" (Einstein).
Mozartin 20. pianokonsertto, 40. sinfonia, "Grand Partita"-serenadi ja ooppera "Don Giovanni" ovat kauniimpaa ja ikuisempaa musiikkia kuin mikään mitä Beatles saattoi ikinä saada aikaan kenenkään avulla. Se on totuus.
Joten vaikka kaikilla on oikeus kuunnella Beatlesia, muistakaa kunnioittaa musiikillista Totuuttakin aina joskus. ;)
Suuri, kuolematon Mozart saa verrokiksi 60-luvun kevyen musiikin klassikon. Vaikka tiedämme, että Beatles teki hyvin kauniita poplauluja, meidän EI TULE rinnastaa Beatlesia Mozartiin. Wolfgang Amadeus Mozart oli uskomaton musiikillinen nero, jonka teokset ovat "luonnollisempia kuin luonto" ja henkivät "ikuista kauneutta, joka vain odotti muotoa" (Einstein).
Mozartin 20. pianokonsertto, 40. sinfonia, "Grand Partita"-serenadi ja ooppera "Don Giovanni" ovat kauniimpaa ja ikuisempaa musiikkia kuin mikään mitä Beatles saattoi ikinä saada aikaan kenenkään avulla. Se on totuus.
Joten vaikka kaikilla on oikeus kuunnella Beatlesia, muistakaa kunnioittaa musiikillista Totuuttakin aina joskus. ;)
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Se on totuus"..kirjoitat.Muista nyt kuitenkin,että se on ehkä sinun totuutesi;sillä et voi muiden puolesta esittää yhtään mitään.Siteeraamasi A.Einsteinkään ei kehottanut muita olemaan samaa mieltä,kuin hän,ei tietenkään,sellaiseen Albert oli aivan liian fiksu.Suvaitsemattomuutesi rajoittaa itseäsi;koita päästä siitä eroon....hyvällä.. :)
Monikohan loppujen lopuksi sitten säännöllisesti kuuntelee suurta kuolematonta Mozartia? Ei kai kovinkaan moni, luulisin. Tai Sibeliusta, tai Bachia, tai Beethovenia. Tai Beatlesiakaan.
Onko useimmille musiikki enää mitään muuta kuin jotain joka vain soi taustalla, ettei olisi niin hiljaista?
Onko niin että ne taiteelliset arvot joita Mozartin 20. pianokonsertto, 40. sinfonia, "Grand Partita"-serenadi ja ooppera "Don Giovanni" tai vaikkapa Figarosta Cherubinon aaria sisältävät eivät enää hetkauta ketään, vaan sen sijaan saavat niitä kuuntelevan lasittuneeksi muuttuneen katseen kaipauksella kohdistumaan TV:tä kohden; josko sieltä tulisi jotain kivaa?
Onpa elämänkielteistä, mätää ja kyseenalaista.
Miksi saa sinut olettamaan ettei ihmiset enää kykenisi hienon taiteen arvostamiseen, - hitto vie - aivan kuten ennenkin? Intohimoiset esim. klassisen musiikin ystävät todistavat ihan muuta.
Kyllä taiteenrakastajia ja keskittyneesti Mossen Figaroa ja muuta suurta taidetta kuluttavia tokikin on.
Musta on jiotenkin paskaa, että koska Beatles tuli 60-luvulla teineille niin suureen tarpeeseen ilmiönä ja musiikki on lisäksi hyvää, niin jotkut luulevat tarpeettomia tästä yhtyeestä, jota ei kuuna päivänä voi minkään musiikillisen ansion osalta verrata näihin Muusikoihin, kuten Schubert, jotka sävelsivät monipuolisesti lauluja, sinfonioita ja esim. pianosonaatteja ja jousisektiosävellyksiä ja vaikuttivat paljon ´länsimaisen musiikin kehitykseen.
Beatles ei vaikuttanut kuin nappulaliigan eli popin kehitykseen, joka on oma todellisuudesta irroitettu pieni maailmansa, jossa vähän taidokkaamman välineistön käyttö on lähes ennenkuulumatonta ja silloin kuin sellaista tapahtuu, pidetään muusikkoa lähes nerona. Ja koska rock-musikki lähti pelkistetystä kolmen soinnun barokki-taantumasta, on kaikki harmonisempi ja vähänkin monipuolisempi musiikki mielletty jotenkin "Uudeksi ja musiikin pohjaksi", vaikka todelliset Oikeat harmonian aarteet löytyvät klassisesta, ja niitä on tehty jo 1700-luvulla. :)
Sorry epäselvä ilmaisu, pointtini on että Beatlesin lauluihin juuttuminen on jotenkin... Koska sama asia, joka Beatlesin hyvissä melodioissa ja soinnuissa miellyttää, on tehty paljon hienommin ja taidokkaammin klassisessa.
Varmaankin harvalle meistä rahvaan edustajista Beatles on niin tärkeä kuin tälle Beatlesin soimaus-ketjujen tehtailijalle, ei edes niille jotka kysyttäessä sinänsä kertovat olevansa Beatles-faneja.
Kun valitettava totuus on että Schubert tai Mozart tai kukaan ns. klassisen musiikin suuri säveltäjä taiteineen ei merkitse massoille mitään. Kun valitettava totuus on että 75-vuotta nuorempi "klassinen"-musiikki ei merkitse edes klassisen musiikin friikeille mitään.
Kun valitettava totuus on että aikoinaan joskus 1920-luvulla ainakin USAssa Jazz-musiikki oli ehkä suosituinta musiikkia, mutta menetti asemansa kun muuttui daideelliseksi ts. sen säestyksellä ei voinut enää tanssia.
Rock-musiikki on tämän päivän kansanmusiikkia. Ns. klassinen musiikki aikoinaan kehittyi miksi kehittyi silloisesta kansanmusiikista pikkuhiljaa eroon lähtemällä tai kehittymällä. Beatlesit lukuisten kaltaistensa yhtyeiden kanssa ovat/olivat kansanmuusikoita, ts. itse itselleen soitto- ja laulunkirjoitustaidon opettaneet.
Mihin tuolla ja tällä höpinällä pyrin?, en tiedä itsekkään. Miksi edes pitäisi verrata Schuberttia tai Mozarttia Beatlesiin?, en tiedä. Miksei heitä verrata Duke Ellingtoniin tai T.Monkiin tai muihin Jazz-säveltäjiin?, en tiedä. Ehkä pitäisi, Schubert ja Mozart pyrkivät säveltämään taidetta, samoin jazz-säveltäjät. Beatlesit pyrkivät säveltämään jotain joka tekisi heistä the toppermost of the poppermost tai miten se nyt meni. Ei heillä ollut tarvetta tehdä sinfonioita, ei varmaan olisi ollut taitoakaan, peruslahjakkuutta siihen toki olisi ollut, koulutus tai harjaannus vain puuttui, samoin halu tietenkin. Beatles aiheutti populaarikulttuurissa big bängin, johon verrattavaan Mozart tai Schubert tai kukaan ei ole pystynyt oman aikansa kulttuurissa.
Johtuiko se siitä että Beatles oli niin ylimaallisen hyvä, vai vaan siitä että mailma vain silloin odotti heitä tai pikemminkin jotain heidän kaltaistaan, ja he sattuivat olemaan paikalla juuri oikeaan aikaan, ja sattuivat olemaan riittävän kyvykkäitä vastaamaan odotuksiin. Siinäpä kulttuuritutkijoille vastattavaa.
ettetkö sinä, erilaisia summauksia nimimerkkinäsi käyttävä, olisi mitä parhain ja ilmeisen sivistynyt kirjoittaja suomi24:ssa. ;)
Toit esiin lastillisen eteviä pointteja. Kysyn vain yhtä asiaa: mitä tarkoitit että 75-vuotta nuorempi klassinen ei kiinnosta klassisen musiikin fanaatikkoja? En ymmärrä koko lausetta, joten on vaikea lähteä sitä kritisoimaankaan.
Sellainen juttu, että tuo BIG BANG, jonka Beatles aiheutti kulttuurissa (samoin kuin Elvis) oli tietysti täysin velkaa ajan hengelle ja vastasyntyneelle massamedialle!
Jos Beatles olisi elänyt 1700-luvulla, olisivat varmaan ainakin Lennon ja Ringo kuolleet nälkään, koska popareenaa, jolla tienata miljoonaomaisuus, ei ollut. ;)
Paul olisi säveltänyt varmaan hyvää klassista, sillä oli taitava melodikko ja soinnuttaja. Harrison olisi mennyt isänsä hevosfirmaan.
Leikkiä leikkiä! :-) Mutta perustavanlaatuinen pointti on se, että Mozart ja Schubert priorisoivat taiteeseen, eivät kuuluisuuteen, jota ei edes ollut mahdollistaa saavuttaa nykyajan mitassa.
"Kysyn vain yhtä asiaa: mitä tarkoitit että 75-vuotta nuorempi klassinen ei kiinnosta klassisen musiikin fanaatikkoja?"
Nimeä yksikin ns. klassisen säveltäjä viimeisen 75 vuoden ajalta jonka nimen mainitseminen saisi luomet kostumaan ja hartaan kunnioittavan tunnelman leviämään sellaistenkin pariin jotka teoksiaan ei vaivaannu kuuntelemaan. Mainitsen esimerkin: Kuten Sibeliuksen kunnioitus Suomessa. Ja tuo ei sitten ollut Sibeliuksen halveerausta, mielestäni hän oli nero, vaikka en teoksiaan juurikaan ole ehtinyt kuunnella.
"Sellainen juttu, että tuo BIG BANG, jonka Beatles aiheutti kulttuurissa (samoin kuin Elvis) oli tietysti täysin velkaa ajan hengelle ja vastasyntyneelle massamedialle!"
Tottakai oli, siis velkaa massamedialle. Mutta ei se sinänsä saavutusta vähennä, yrittäjiä tai tyrkyllä oli muitakin.
"Jos Beatles olisi elänyt 1700-luvulla, olisivat varmaan ainakin Lennon ja Ringo kuolleet nälkään..."
Ei Lennon olisi kuollut 1700-luvulla nälkään, hän olisi elättänyt itsensä vaikkapa musiikkia tekevänä kiertelevänä torisoittajana ja pilamaakarina. Hänhän oli taitava sanojen kanssa, ja melkein McCartneyn veroinen melodikko. Ja mitä Ringoon tulee, rumpaleille oli 1700-luvulla käyttöä armeijoissa jne. Harrison varsin taitavana soittajana olisi pärjännyt ammattimuusikkona, samoin McCartney tarvittaessa.
"Mozart ja Schubert priorisoivat taiteeseen, eivät kuuluisuuteen,..."
Niin tietysti, mutta ei se Beatlesin vika ole jos heidän aikanaan oli jo massamediaa. Ja toisaalta eiköhän Lennon ja McCartney myös ensisijaisesti priorisoinut taiteeseensa, ja koittivat sitten parhaansa mukaan selvitä siitä seuranneesta kuuluisuudesta ja muusta oheishälinästä mitä kuuluisuuteen liittyi.
Yhtäkään konserttoa tai sinfoniaa ei Paul tehnyt, mutta kuten tiedämme, hän oli lahjakas melodikko ja soinnuttaja. Esimerkiksi "Yesterday"-säveltämässä on hienot soinnut hienon melodian lisäksi. Joten turha jäbä ei ollut hän.
Sen sijaan, mitenkä Lennon muka oli melkein McCartneyn veroinen melodikko? Lennonilla ei ole yhtä ainutta sellaista biisiä kuin jo mainittu monta kertaa levytetty klassikko tai "Hey Jude". Ne ovat Wilsonin "God Only Knows"-tasoisen materiaalin kanssa popin ikihelmiä, unohtamatta harvoja muita hyviä, esim. Abbaa.
Tajusin nyt mitä meinasit teesilläsi ja eipä aikamme apurahasäveltäjät varmaan 100 vuoden päästäkään saa ketään kunnioituksesta herkäksi.
Klassisen musiikin ihanuuden ja loiston yksi perustavanlaatuinen MAHDOLLISEKSITEKEVÄ taustatekijä on se, ettei ollut kuuluisuutta.
Monilla suurilla säveltäjillä oli aika ankara suhtautuminen musiikkiin. Esim. Bachilla oli toki pari vaimoa ja parikyt lasta, mutta kyllä ne yli tuhat sävellystä ja duuni kirkkourkurina veivät lopun ajan. Bachin käsittämätön ahkeruus ja omistautuminen ovat sitä lajia, että kuuluisa sanonta "toiselta planeetalta" on tarpeellinen vain häntä verratessa paskoihin nykymuusikoihin.
Tarkoitan sitä, että kun nykymuusikot käyvät stailauksessa, parturissa, kuntosalilla, naivat kauniita mallinaisia, pyörivät gaaloissa ja bileissä, juovat bisseä, ottavat promokuvia ja ovat haastatteluissa sekä tekevät kerran kolmessa vuodessa levyn, J.S.Bach sävelsi, sävelsi, sävelsi, sävelsi ja sävelsi.
Musiikkia johon ei parane verrata kovin montaa koko musiikinhistoriassa, ei Euroopan eikä muilta musiikkikulttuurien alueilta.
Eläköön h-mollimessu!
:D
Maalaireilla oli oppipojat, jotka viimeistelivät taulut - tai saattoivat ne alkuun. Mitenhän säveltäjillä?
Ilman valtiomiesten, aatelisten ja kirkon tukea ei olisi syntynyt yhtään sävellystä aikanaan.
Miten klassinen säilyisi ilman valtion tukea? Miten sitä saisi kansan pariin (sillä sitä se ansaitsee)?
Niin - miten pitäisi verrata muiden musiikkikulttuurien tuotoksia ja suosiota siellä. Olisiko länsimainen kulttuuri tullut tiensä päähän.
EinoJuhani kyllä kuvasi musiikissaan hammaslääkärillä käyntiä paremmin kuin mitään muuta.
Kuinka moni ihminen itkee, kun Paul kuolee? Ei Suomessa - meillä pitää olla kova, Helter Skelter
...heh,kun ei ollut kuuluisuutta ja massamediaa,niin musiikki on "ihanaa ja loistokasta"..voe äeti!...:)
http://www.youtube.com/watch?v=jTTtWybbUX4&feature=fvw
annetaanko miehen itsensä osallistua keskusteluun
aika paskassa jamassa on klassinen musa jos pop on nykyään klassista musaa.
onhan siinä ihan eri soittimetkin =)
ja u2 matkiin beatleja nykyään.
Vaan eikös ne jokseenkin kaikki musa suuntaukset ole enemmän tai vähemmän taiteellisesti jamassa siis lamassa nykyään. Artisteilla kun on se ikuinen ongelma, fanit haluavat että he tekevät uudet levyt ihan samanlailla kuin sen vanhan suosikkilevynsä, mutta kuitenkin niin että ei saa toistaa itseään. Ja se on taito jota harva jos kukaan osaa: tee sama levy uudestaan ja uudestaan, mutta älä kuitenkaan toista itseäsi.