Antakaa vanhusten kuolla

nainen90

Minulla on vahva mielipide elämästä ja vanhustenhoidosta. Miksi kuolema on niin kamala asia? Kaikki kuolevat joskus.

Yhteiskunta voisi asettaa tietyn iän, jolloin jokainen vanhus tutkittaisiin. Katsottaisiin millaisessa kunnossa hän on, onko sairauksia sun muuta. Lopuksi kysyttäisiin, että haluaisiko hän vielä elää. Jos ei, niin sitten ei tarvitsisi. Jos hän haluaisi vanhainkotiin/vuodeosastolle, niin vietäisiin.

Minun mummoni on nyt vuodeosastolla. Joka päivä hän toivoo, että hän saisi kuolla. Mitä kivaa on elämää, jossa ei ole enää sisältöä? Toivon, että mummoni kuolisi pian, jotta hän pääsisi kärsimyksistään. Samalla sukulaiset voisivat huokaista helpotuksesta.

Miksi elämää pidetään väkisin yllä? Ei se ole luonnollista. Kun minä itse täytän 70-vuotta, mietin tarkkaan mitä haluan.
Jos läheiseni ovat kuolleet tai muuten vaan etäisiä eikä minulla ole mitään tekemistä, en halua jatkaa. En halua istua yksin kotona kaiket päivät.

Jos vanhuksille annettaisiin lupa kuolla, yhteiskunta säästäisi paljon rahaa. Ne rahat voisi laittaa vaikkapa nuorempien sairaalahoitoon.

Vanhusten elämä ei ole ihmiselämän arvoista. Miksi siis pitää sitä yllä turhaan, kun niin harva sitä haluaa?

14

1021

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • LXXVI

      tarkoitatko, että vanhuksella ei enää ole ihmisarvoa? sopii kyllä yleiseen trendiin, jopa
      hoito-,tai hoitamattajättämissuunnitelmiin. ehkäpä sopiva 70.v lahja olisikin laittaa päi-
      vänsankari säkkiin ja juhlamenoin upottaa veteen kuten kissanpennut ennen. itse olen
      sairas ja vanha enkä lisäpäiviä pyydä. eutanasia vaan ei ole sallittua, vaikka se olisi oma
      päätös eikä muiden pyrkimys säästää yhteis-(tai peri-)kunnan varoja ja vaivoja

      • Anonyymi

        Sinulla on paha luetun ymmärtämisen vaikeus.


    • LXXVI

      olisin vielä kiinnostunut oletko samaa mieltä esim. pahasti vammautuneista, joilla ei ole
      enää elämänhalua. entä masentuneet tai pahoista mielenterveysongelmista kärsivät?
      mihin sijoittuvat vammaisina syntyneet lapset? onkohan mielestäsi yhteiskunnassa liikaa
      rupuväkeä, joka lisää menoja. jotenkin tuttua asiaa mennneisyydestä.
      ja onhan paljon hienompaa ja moderninpaa suojella liito-oravia ja aarnimetsiä.

      • Anonyymi

        Sinulla on paha luetun ymmärtämisen vaikeus


    • omaishoitaja minäkin

      lääketiede kun on kehittynyt, onko se huono asia?
      Ehkä, ihmisikä pitenee, kun on monenlaisia lääkkeitä/ hoitoja enempi mitä ennenvanhaan oli...
      Kuitenkin jokaiselle kuuluu perus huolenpito/ hoiva ja kun ikää tulee tarve lisääntyy automaattisesti.

      Jokaisen kannattaa miettiä jo ennen kun täyttää 70 vuottakaan miten haluaa oman vanhuuden elää, haluaako lisähoitoja tai ei ( hoitotahto)
      Siitä huolimatta vaikka haluaakin, että ei missään letkunpäässä roiku loppuaikoja jokaiselle kuuluu inhimillinen perushoito, olipa ikä mikä tahansa!

      Onneksi maailma ei vielä ainakaan ole sellainen, että täällä olisi vain yhdenlaisia nuoria, terveitä ja kauniita ihmisiä, sitäkö tarkoitat kirjoituksellasi?
      Olisihan se merkillistä jos tiettynä ikänä pää pantaisiin pölkylle ja veks!
      Kunnon hoito vanhuksille, ikään ja "naamaan" katsomatta, ei ihminen voi määrätä elämänsä pituutta!

      • Anonyymi

        Sinulla on paha luetun ymmärtämisen vaikeus


    • mummomuori*

      joka ”toivoo” kuolevansa autettaisiin kuolemaan, se ei koskisi vain vanhuksia. Ellet tiedä, oire on varsin tavallinen depressiossa ja koskee ihan kaikkia ikäluokkia.

      Oletko pysähtynyt miettimään, miksi ei esim. mummosi elämässä ole sisältöä? Voisko se johtua siitä, ettei hän enää voi / saa osallistua normaaliin elämänmenoon? Tämä meidän tapamme ”eristää” vanhukset pois silmistä, on siinä mielessä ikävää että he jäävät ulkopuolelle niin monesta asiasta. Kuten lasten ja lastenlasten arjesta.

      Toisaalta kun lääketiede kehittyy, eli yhä suurempi joukko saa elää, toisaalta se johtaa näihin laitoksiin ja laitostumiseen. Haaste on siis se, kuinka tuonne laitokseen voisi viedä kaikkea tätä normaaliin elämään liittyvää. Osassa tuota työtä jo tehdään, osassa vanhuksia lähinnä säilytetään ”potilaina” ilman virikkeitä.

      Se että elämä ei ole elämisen arvoista voi johtua siitä, että elämästä on tehty tyhjäksi – joko ympäristön taholta (vanhuksia ei arvosteta, heitä ei haluta mukaan aktiivielämään, eikä heidän elämäkokemustaan juuri arvosteta) tai he itse masentuvat, koska sairaudet estävät heitä tekemästä itse mitään itselleen arvokasta ja he tarvitsisivat apua.

    • nainen90

      Minun mielestäni myös aivokuolleet onnettomuuksien uhrit pitäisivät päästää kärsimyksistään. Oli uhri sitten lapsi tai aikuinen.

      Joku kyseli myös, olenko samaa mieltä masentuneista yms. mielisairaista ihmisistä. Olen sairastanut syömishäiriötä jo viisi vuotta, olen vahvalla masennuslääkityksellä ja käyn jatkuvasti hoidossa. Olen joutunut suljetulle osastolle, koska olen yrittänyt itsemurhaa muutamaan otteeseen.

      Minä halusin kuolla. En saanut. Mutta toisaalta minulla on vielä mahdollisuus parantua, jos vaan itse siihen ryhtyisin. Vanhukset ja aivokuolleet eivät pysty.

      • myös kovia kokenut

        kokemasi kyllä selittää osin vahvat mielipiteesi, mutta oletko ajatellut, että "koko suku huokaa
        helpotuksesta" on juuri sitä, mikä nakertaa vanhuksen elämänhalua - samoin "säästyisi rahaa".
        kukin on aikoinaan eläkkeensä maksanut, mutta sehän menee yleiseen rahapottiin, joka
        on käytetty aikaa sitten ja nyt sitten ollaan hirvittävä rasite yhteiskunnalle. iän tuomien
        vaivojen lisänä varmasti vaikuttaa mielialaan. vanhuusvastaisuutta tuutin täydeltä.
        miksei kuolinilmoituksissa muuten ole muistolauseena: helpotuksesta huokaava suku?


      • mummomuori*

        monikaan joka haluaa kuolla, ei sitten kuitenkaan halua. Halu johtuu vain sietämättömästä olosta ja kun se korjataan, elämänhalukin palaa.

        Vanhuus ei ole samaa kuin aivokuollut. Oletko ajatellut sitä? Aivokuollut ei tiedä kärsivänsä. Kovat kivut voivat masentaa, mutta isänikään joka kuoli syöpään, halusi ”luonnollisen” kuoleman - ei hautonut itsemurhaa. Nykyään saa hyvän lääkityksen myös kipuja vastaan. Dementikot eivät myöskään kärsi, he elävät lapsuutta uudelleen.

        Kärsimys kuuluu ihmisen elämään. Se on kasvamista että oppii elämään sen kanssa ja löytää siitä huolimatta onnellisuutta. Olen itse sairastanut depressiota, suunnittelut itsemurhaa. Vain uteliaisuus on pitänyt elämän liekkiä yllä – onko vielä jotain mitä en ole kokenut? Entä mitähän seuraavaksi tapahtuu?

        Se jolla ei ole odotettavaa eikä yhtään edes pientä unelmaa täytettävä, haluaa kuolla. Joku haluaa kostaa, kun kukaan ei välitä. Siis kuka on se, joka kykenee määräämään toisen kuolemaan?

        Kuka on se joka määrää, kenen kärsimys on kylliksi ja kenen ei? Joku kärsii kun lemmikki kuolee, joku kärsii kun huumeita tai alkoholia ei enää saa, joku kärsii kun on yksinäinen, joku kärsii lapsettomuudesta, joku kärsii reumasta, joku kärsii syövästä – kenet näistä siis pitäisi lopettaa?

        Entä jos tämä kärsijä on vaikka äitisi tai oma lapsesi?


      • piisaa
        mummomuori* kirjoitti:

        monikaan joka haluaa kuolla, ei sitten kuitenkaan halua. Halu johtuu vain sietämättömästä olosta ja kun se korjataan, elämänhalukin palaa.

        Vanhuus ei ole samaa kuin aivokuollut. Oletko ajatellut sitä? Aivokuollut ei tiedä kärsivänsä. Kovat kivut voivat masentaa, mutta isänikään joka kuoli syöpään, halusi ”luonnollisen” kuoleman - ei hautonut itsemurhaa. Nykyään saa hyvän lääkityksen myös kipuja vastaan. Dementikot eivät myöskään kärsi, he elävät lapsuutta uudelleen.

        Kärsimys kuuluu ihmisen elämään. Se on kasvamista että oppii elämään sen kanssa ja löytää siitä huolimatta onnellisuutta. Olen itse sairastanut depressiota, suunnittelut itsemurhaa. Vain uteliaisuus on pitänyt elämän liekkiä yllä – onko vielä jotain mitä en ole kokenut? Entä mitähän seuraavaksi tapahtuu?

        Se jolla ei ole odotettavaa eikä yhtään edes pientä unelmaa täytettävä, haluaa kuolla. Joku haluaa kostaa, kun kukaan ei välitä. Siis kuka on se, joka kykenee määräämään toisen kuolemaan?

        Kuka on se joka määrää, kenen kärsimys on kylliksi ja kenen ei? Joku kärsii kun lemmikki kuolee, joku kärsii kun huumeita tai alkoholia ei enää saa, joku kärsii kun on yksinäinen, joku kärsii lapsettomuudesta, joku kärsii reumasta, joku kärsii syövästä – kenet näistä siis pitäisi lopettaa?

        Entä jos tämä kärsijä on vaikka äitisi tai oma lapsesi?

        Äitini on odottanut kuolemaa 20 vuotta. Siis sanonut odottavansa. Siitä huolimatta käynyt varmuuden vuoksi lääkärissä, syönyt yltiöterveellisesti ja huolehtinut muutenkin omasta hyvinvoinnistaan. Nykyään hän on täysin dementoitunut, ei osaa juuri mitään. Istuu tylsänä tuolissaan ja tuijottaa jonnekin toiseen maailmaan. Silti häntä välillä naurattaa, lämmin kosketus joskus tuottaa silminnähden mielihyvää - kuuluuko hän lopetettavien ryhmään?
        Omille lapsilleni olen luvannut, ettei heidän tarvitse kokea mitä minä koen nyt. Toimitan itseni pois päiviltä hyvissä ajoin, jos saan alzheimerin. Se on minun päätökseni, ei heidän eikä yhteiskunnan. Syynä ei ole taloudellinen säästö eikä omien kärsimysten minimointi vaan halu säästää lapset turhalta tuskalta ja vuosia kestävältä piinalta. Äitini ei ajatellut niin eikä kenelläkään ole oikeutta tehdä toisten puolesta moisia päätöksiä.
        Hiukan koomiselta tuntui tuo 70 vuoden ikäraja, kun tunnen monta täyttä elämää elävää melkein yhdeksänkymppistä. Ei elämänlaatua voi mitata vuosissa, se on pitkälti tuurista kiinni millaisten vaivojen kanssa itse kukanenkin vanhenee. Eläköön se erilaisuus!


      • EX-om.hoitaja
        piisaa kirjoitti:

        Äitini on odottanut kuolemaa 20 vuotta. Siis sanonut odottavansa. Siitä huolimatta käynyt varmuuden vuoksi lääkärissä, syönyt yltiöterveellisesti ja huolehtinut muutenkin omasta hyvinvoinnistaan. Nykyään hän on täysin dementoitunut, ei osaa juuri mitään. Istuu tylsänä tuolissaan ja tuijottaa jonnekin toiseen maailmaan. Silti häntä välillä naurattaa, lämmin kosketus joskus tuottaa silminnähden mielihyvää - kuuluuko hän lopetettavien ryhmään?
        Omille lapsilleni olen luvannut, ettei heidän tarvitse kokea mitä minä koen nyt. Toimitan itseni pois päiviltä hyvissä ajoin, jos saan alzheimerin. Se on minun päätökseni, ei heidän eikä yhteiskunnan. Syynä ei ole taloudellinen säästö eikä omien kärsimysten minimointi vaan halu säästää lapset turhalta tuskalta ja vuosia kestävältä piinalta. Äitini ei ajatellut niin eikä kenelläkään ole oikeutta tehdä toisten puolesta moisia päätöksiä.
        Hiukan koomiselta tuntui tuo 70 vuoden ikäraja, kun tunnen monta täyttä elämää elävää melkein yhdeksänkymppistä. Ei elämänlaatua voi mitata vuosissa, se on pitkälti tuurista kiinni millaisten vaivojen kanssa itse kukanenkin vanhenee. Eläköön se erilaisuus!

        Olet kertonut lapsillesi päätöksen että päätät päiväsi?
        Tiedätkö minkä tuskan olet aiheuttanut lapsillesi tuolla kertomisellasi?
        Onko tuo muka oikea ja oikeudenmukainen päätös?
        Eikö tuo päätöksesi muka piinaa läheisiäsi?
        Veikkaan, että enempi, mitä jos eläisit sen elämäsi niin kuin se on suotu sinun elävän, kaikella tapahtuvalla on tarkoituksensa, myös sillä mitä sinun äitisi on kokenut/ sinä olet kokenut hänen sairautensa kautta.

        Minun äitini on myös dementikko, sairastanut yli kymmenen vuotta, olin hänen omaishoitajansa niin kauan kun pystyin häntä oman terveyteni takia hoitamaan, olen käynyt kaikki hänen sairautensa vaiheet läpi, ne tuskat omaiselle on raastavia, elämän hiipuminen joka päivä taantumana askel askeleelta, nyt jo lähes vuodepotilaana, lähes sanattomana, elämä lapsuudessa, lähes sikiö vaiheessa...
        Ei tunne läheisiään, vaikka joka päivä olen läsnä, kuitenkin tuntee, että on jotenkin tuttu, pitää hyväilystä ja läheisyydestä, hän on ihminen, vaikka on vanhus, yli 90v.
        Onko hänkin lopetettavien listalla?

        Äitini oma toive muutama kuukausi sitten: Haluaisin jo pois täältä Taivaan kotiin, toivon vain luonnollista kuolemaa!
        Sitä minäkin lähiomaisena toivon hänelle, kun se aika on kypsä!

        Ei meidän omaisten pidä tuntea katkeruutta siitä miten omat äitimme/ isämme ovat eläneet/ sairastaneet ja eläneet rankan pitkän elämän sotineen, jälleen rakentamisineen, kasvattaneet suuret lapsikatraat puutteen keskellä, saaneet elintason nousemaan, kouluttaneet lapsensa pienistä rahavaroistaan
        huolimatta.
        Minä henk. koht. olen suuresti kiitollinen siitä, että sain tilaisuuden hoitaa omaa äitiäni nuo vuodet, vaikka ne olivatkin raskaat, mutta jotain korvaamatonta jäi minulle itselleni...
        Jotain opin elämästä/ sairaudesta, mistä en muuten ymmärtäis pätkääkään, vain kuka on käynyt läpi nämä asiat ymmärtää näitä, kuka mitenkin ne mieltää itselleen...ei nämä kokemukset ole turhia, ei kukaan ole kiusallaan sairas omille läheisilleen rakkailleen.

        Eiköhän anneta meidän jokaisen elää oma elämämme niin kuin se on tarkoitettu, kaikella on tarkoituksensa, sitä me vaan ei vielä ymmärretä mitä se tarkoitus on, mutta joskus sekin selviää...
        TOIVOTAAN!


    • vieno 2

      Joko olet tilannut piikin omille vanhemmillesi?
      Sitten voit heille iloisena ilmoittaa asian. Saattaa kyllä käydä niin että vanhempasi tilaa sen sinulle kun kuulevat ajatuksistasi
      toteavat vaan ei tuo ole terve

    • Anonyymi

      Pitkä tie on nykyhmisillä kujettavana ennenkuin kolema korjaa. Usein se viimeinen suora on yli 10 vuotta kun ollaan toisten autettavana. Se on yhteiskunnalle hyödytöntä aikaa, jos ei hoitotyöhön työllistyviä lasketa. Noiden laitosten pyörittäminen on tehty sekä hoidettavalle, että yhteiskunnalle kalliiksi. Bisnesajattelu on niissä laitoksissa, joissa tuotetaan nuo palvelut.
      Kuoleminen on tosi kallista. Pelkkä ruumiin siirtely mutaman kilomtrin matkoila, maksaa satasia. Liikkeellelähtö hautaustoimiston autolla maksaa 200e. Jos näitä siirtoja on 3 tai neljä, niin se kustantaa yli 600e. Siihen päälle arkku, uurna, arkkuunlaitto, krematorio ja kukat ja tarjoilut. 5000e läheltä lippaa ihmisen hautaan järjestäminen.

      Pahin kartelli on hautausalalla, eikä siihen kukaan eduskunnassa ole puuttunut.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille

      Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?
      Ikävä
      163
      1453
    2. Heikki Silvennoinen ( Kummeli)

      Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on
      Kotimaiset julkkisjuorut
      68
      1269
    3. Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos

      Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä
      Maailman menoa
      25
      1248
    4. Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?

      Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?
      Sinkut
      215
      1134
    5. Mitä toivot

      ensi vuodelta? :)
      Ikävä
      127
      1076
    6. Hyvää huomenta 18. luukku

      Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️
      Ikävä
      224
      1002
    7. Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?

      Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk
      Pyhäjärvi
      317
      999
    8. Haluaisin vain varmistua

      Sinusta tarpeeksi.
      Ikävä
      42
      939
    9. Olet sä silti

      Ihana ❤️ tykkään
      Ikävä
      72
      905
    10. Minkä merkkisellä

      Autolla kaivattusi ajaa? Mies jota kaipaan ajaa Mersulla.
      Ikävä
      73
      899
    Aihe