Olen yksinäinen mies, minulla on elämässäni ollut suhde vain yhteen naiseen jos sitäkään suhteeksi voi sanoa mutta alku kuitenkin. Sain sen pilattua omalla käytökselläni, en tiennyt miten toimia kun joku sanoo välittävänsä, en osannut antaa toiselle omaa aikaa, kiinnyin liikaa. En vain millään ole päässyt asiasta ylitse, palasin tuon pienen onnellisen hetken jälkeen tähän yksinäisyyteen. Sitä ei voi normaali ihminen käsittää mitä se yksinäiselle merkitsee kun joku sanoo rakastavansa, tunsin hetken olevani itsekkin normaali ihminen. Pystyin töissäkin olemaan aidosti iloinen, juttelemaan niitä näitä työkaverien kanssa enkä vain tiuskimaan väkipakolla vastauksia vain jotain kysyttäessä niin kuin yleensä käyttäydyn. Pelkään ja uskon todella että vastaavaa ei enään tässä elämässä tapahdu, muutenkin kaikki asiat tuntuvat menevän huonompaan suuntaan. Itsemurha pyörii mielessä jatkuvasti, mutta en tee sitä ainakaan vielä. Koitan vielä kerran saada asiani kuntoon, jotta elämä olisi elämisen arvoista. Aion koittaa selvittää asiat tuon naisen kanssa. En tiedä vain miten, kerronko vain suoraan kuinka yksinäinen olen ollut koko elämäni ja sen takia käyttäydyin niin kuin käyttäydyin. Ja kuinka olin onnellinen hänen kanssaan. Hän voisi arvostaa suoraa puhetta. Sen vain tiedän että jos hän torjuu minut niin siitä en usko enään jaksavani jatkaa elämääni, tiedän kuinka tyhmältä se kuulostaakin, onhan naisia maailma täynnä mutta näin vain on asiat minun elämässäni. Mietin ensin että tapan vain suoraan itseni, sain kuitenkin idean että miksi en vielä yrittäisi korjata asioita. Silloin kun tämä meidän suhteen alku katkesi niin nainen jätti kaikki asiat avoimeksi, ei vastannut mitään kun kysyin voitaisiinko vielä yrittää. Saattoi tosin vain olla loukkaamatta minua olemalla sanomatta mitään suoraan, olin ehkä niin säälittävä. Mutta miksi hän alunperin kiinnostui minusta, kaunis nainen jolla on paljon ystäviä, minä olen taasen vähemmän kaunis eikä ystäviäkään liioin ole. Varmasti on parempiakin miehiä ollut tarjolla, ehkä jo tämän huomannut. Mutta en menetä enään mitään, niin paljon on vastoin käymisiä että tappaisin itseni ilman tätä naistakin. Ja tämä ei ole mitään teinin puheita ensirakkauden mentyä pieleen, olen jo vähän vanhempi.
Yritän saada asiani kuntoon vielä kerran...
joku mies vain
171045
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kumman paljon sikiää näin kesällä näitä itsemurha-viestejä tälle saitille.
Kesällä saa jatkuvasti todistaa, kun muut iloitsevat fantastisesta säästä ystäviensä ja - mikä pahempaa - kumppaniensa kanssa. Kyllä se laittaa vakaammankin persoonallisuuden miettimään, että missä vaiheessa kaikki meni pieleen.
Kerro ihmeessä suoraan tuolle naiselle tunteistasi, ota häneen vielä yhteyttä! Olen itse ollut samankaltaisessa tilanteessa ja tekisin mitä vain, että voisimme vielä selvittää asiat. Et menetä mitään jos vielä kerran yrität järjestää asianne, kerro suortaan mitä tunnet ja miksi käyttäydyit niin..Onnea yritykseen!
Kuulin juuri että on jo kuulemma löytänyt toisen, taitaa olla myöhäistä yrittää selvittää enään mitään. Onhan tuosta meidän jutusta jo muutama kuukausi aikaa. En todellakaan tiedä miten tästä jatkaa. Monelle normaalille ihmiselle, tästä olisi varmasti helppo päästä ylitse, mutta aina yksin olleelle tämä on liian kova paikka. Toisaalta kun miettii että olisiko ollut parempi ettei oltaisi ikinä tavattukaan mutta en tätä kokemusta vaihtaisi pois, en oikeasti ole koskaan ole ollut niin onnellinen kuin olin tuon lyhyen ajan kun tapailtiin. Vuosien synkkyyden jälkeen näytti olevan valoa tunnelin päässä mutta edessä on taas se sama toivottomuus. Jonkun muun mielestä tämä saattaa olla hyvä kokemus josta on hyvä jatkaa etsien sitä oikeaa. Itselle se ei ainakaan luonut yhtään lisää elämän iloa, lannisti vain entisestään. En todellakaan sitä kiellä ettei elämä olisi hymyillyt tuota lyhyttä aikaa, nyt tuntuu vain että vajosin syvemmälle tämän jutun myötä. Tekisi mieli vain päästä täältä pois, paljon ollut haaveita elämän aikana kaikki vain ovat pikku hiljaa murentuneet. Kaikista eniten toivon elämässäni sitä että saisin perheen. Pelkään etten kauaa enään jaksa jatkaa päivä kerrallaan.
Oikeesti ajattele nyt monella ei ole edes tuommoista kokemusta, ole ensi kerralla viisaampi. Meni vain rohkeesti sosiaalisiin tilanteisiin elämässä.
Kuinka? Miten muuten paitsi seksuaaliterapialla? Sinun on pystyttävä toisenlaiseen kontaktiin ihmisten kanssa, koska psyykkinen kontakti ei onnistu. Kaikille naisille on valtiossamme seksuaaliterapiaa, koska olemme feminiinisessä valtiossa ihmisoikeuksien näkökannalta ainakin. Sun pitää ensisijaisesti huolehtia sen kaltaisen luonnehdinnan asioista itse. Ei liikaa taakkaa yhdelle kädelle ja siksi et saa ensisijaista sosiaalista kontaktiasi. Siksi tarvitset erilaisia maailmoja, joita kukaan ei Jumala ei sinulle luo. Suutut seksuaalikontaktiisi, joka on potilas. Siksi opettelet tätä vielä uudelleen... Haetko vain seksuaalikontaktia terapian merkeissä? Ymmärrätkö ihan täysin lukemaasi olipa kerran-satua? Olipa kerran lulla, joka maistoi puuroa kolmen karhun luona. Eka oli liian kuumaa, toinen oli annoskooltaan liian iso, mutta jo kolmas oli sopivaa. Niinpä Lulla söi koko puuron, jos haet seksuaaliterapia kontaktiltasi puuron ominaisuuksia olet erehtynyt. Entä Lullan ominaisuudet? Vähän raskasta sellainen seksuaaliterapeuttinen ammattitaidoton raiskailu, jossa yrität laskea yhteen puuron ominaisuuksia uppo-oudosta ihmisestä. Sitten luulet olevasi seksuaaliterapeutti, kuinka ymmärrät työsi? Sinullahan ei ole kokemusta siitä, koska et ole Lulla ja tavannut et Mengeleä tai kolmea karhua. Miksi kolme karhua raiskasivat Lullan? Kuka on maistanut puuroani, kysyi isä Karhu hämmästyneenä metsän keskellä olevassa mökissä? Lulla oli siis piiloutunut, eikä mikään ihme. Onhan Karhu aivan valtava petoeläin. Entä äiti karhu, hänen annoksensa oli liian kuituinen. Sekään ei ollut Lullan oma ja hänkin oli ihmeissään, kuka olikaan sotkinut lusikkansa hänen puurossaan. Miksi Lulla olisi saanut sekaantua äiti-karhun puuroon? Numerona neuroosi siis. Lulla on oikeasti olemassa. Hän tekee orjana kaiken Pikku Karhulle. Mitä hän saa, paeta petoeläintä. Petoeläin ei suinkaan ole seksuaalisuus, vaan sen puute. Raskasmielisyys on seksuaalisuuden puute. Sun ei tule seurata näitä näin satuna lapsen päästä, ne ovat oikeita asioita, joihin pitää keskittyä useita kymmeniä vuosia. Edes joskus päästäisit nukkuun.
Hei, voit edelleen selvittää asiat entisen ystäväsi kanssa, se voisi helpottaa omaa oleasi sekä myös hänen. ymmärtäisi miksi käyttäydyit niinkuin teit? ratkaisemattomat ja kesken jääneet asiat vain vaikeuttavat elämää. mietin tässä...miten palajon yksinäisyyteesi vaikuttaa se, ettet puhu ihmisten kanssa...töissäkin vain ärähtelet? mikä syynä siihen..yksinäisyyskö? ei ätähtelemällä ystäviä saa! ystävät ovat ihan yhtä tärkeitä kuin elämänkumppanikin! oletko koskaan harrastanut mitään? harrastukset voivat avata uusia ystävyys-ja ihmissuhteita! itse olen sitä mieltä, että ensin pitäisi osata tulla toimeen oman itsensä kanssa, osata viihtyä omassakin seurassaan...vasta sen jälkeen ollaan valmiita kohtaamaan muita. mutta se on tietenkin oma kantani ja kokemukseni. viihdyn yksikseni ja osaan olla seurassa. tuo sinun jatkuva "tapan itseni" on huolestuttavaa...oletko ollut yhteydessä kehenkään asian johdosta? kehenkään joka osaa auttaa..masennukseen...?? toivottavasti saat elämäsi ojennukseen .
On harrastuksia ollut paljonkin mutta kaikki ovat jääneet pahanolon myötä, enkä voi ollenkaan kuvitella tässä jamassa harrastavani mitään, en oikeastaan pysty hoitamaan edes arjen pakollisia askareita. En ole hakenut apua, en siihenkään kykene. Toivon että lähtö tulisi pian, ei jaksa enään mitään. Turhaa enään yritää selvitellä mitään, se tilaisuus meni ohitse, mutta eipä tuosta voi muita syyttää kuin itseään niin kuin koko elämästä joka on täynnä virheitä.
Lainaa kirjastosta tai käy ostamassa kaupasta Neil Straussin kirja nimeltä Pelimies ja lue se. Se kirja avasi silmäni. Ja uskaltaisin väittää että se auttaa myös sinua.
googletin samantien kyseisen opuksen ja saatavahan se on ....tilaus on jo vetämässä..
kiits.
Ei kai tuollaiset pelimiestemput oikeasti toimi. Ainut pelimieskikkojen teho saattaa perustua siihen, että noiden typerien temppujen kautta niitä opetellut mies saa paremman itsetunnon ja sitä kautta vaikuttaa naisten silmissä kiinnostavammalta.
Osuit naulan kantaan. Pointti ei olekaan siinä toimiiko joku temppu vai ei, vaan itseluottamuksen kasvattaminen ja siinä mielestäni tuo kirja onnistuu varsin hyvin.
voi toimia tai sitten ei. Kannattaa kokeilla.
Mitä tärkeintä, niin jos ei toimi niin tulevaisuutta varten olet oppinut tästä suhteesta jotain.
Kyseli tuo nainen kuulumisia tuossa hiljattain, on saanut jostain tietää että oon vähän huonossa jamassa, sairastellut ja juopotellut. Hieno ele minun mielestäni, mutta jotenkin tuli pahaolo jälkeen päin, varmaan on onnellinen hänen nykyinen miesystävänsä noin ihanasta ihmisestä. Minulle tekee kokoajan todella pahaa ajatella että kuinka ihanan ja kultaisen ihmisen menetin omalla käytökselläni, rakastuin oikeasti tuohon naiseen vaikka alkuun olin vain että katsotaan nyt millainen ihminen on. Mutta mitä enemmän olen häneen tutustunut sitä hienommalta ihmiseltä hän vaikuttaa. Tyhmäähän täällä netissä on ruikuttaa aikuisen miehen mutta en vain pääse asiasta ylitse.
Ainahan se ensimmäinen, ns. vakavampi ihastuminen, rakastuminen on semmoinen uskomattoman ihana tunne.
En tiedä, millä lailla mokasit, eikä se tietenkään ole tärkeääkään, mutta taisit olla vähän kaljoissa, oletan? Täytyisi vain osata ottaa tämä suhteen päättyminen (jos ei ala uudelleen) sillä tavalla, että kaikella on aina tarkoituksensa.
Otat vain itseäsi niskasta kiinni, ja jatkat harrastuksiasi, elämääsi niinkuin ennenkin, kyllä se kaipaus ja tuska siitä lievittyy. Sen paremmin, mitä enemmän on itsellä tekemistä-ei yhden suhteen vuoksi kannata itseään sairaaksi surra. Onko sinulla kavereita, joiden kanssa vietät aikaa-ei kannata jäädä neljän seinän sisälle, synkkien ajatusten keskelle. Ei ero ole elämää suurempi asia, ja aivan varmasti löydät vielä tytön, joka on kanssasi samalla aaltopituudella. Nyt tuntuu elämä tietysti sietämättömän tuskaisalta, mutta kun pidät silmäsi auki, menet muiden ihmisten joukkoon, niin eihän sitä tiedä, vaikka tapaisit jonkun vieläkin ihanamman naisen. Jaksamisia sinulle, päivä kerrallaan.
Alkoholilla oli kyllä osuutensa tapauksessa. Elämässäni on vain enään todella vähän asioita joista pitää kiinni. Kaikki ystävät ovat vuosien varrella kadonneet ja mitään en ole enään hetkeen pystynyt harrastamaan pahanolon vuoksi. Muutenkin elämässä riittää kaikenlaisia murheita. Ehdin tosiaan hetken jo luulla että elämän suunta muuttuisi mutta kyllä tämä alamäki jatkuu. Olen niin väsynyt yrittämään enään mitään.
jos/kun elämä tuntuu sellaiselta, että mielihyvää tuottavia asioita on omasta mielestään todella vähän, niin kyllä tärkein asia on silloin hakea itselleen apua. Ihmisen hyvä olo, iloisuus, monet pienetkin asiat, tuovat sitä mukavaa mieltä, ja elämä maistuu. Onko se nyt sitten sitä aivojen dopamiinia, serotoniinia-jotain sellaista? Kun serotoniinitaso aivoissa laskee, huolet ja murheet saavat entistä suuremmat mittasuhteet, näin itse ajattelen.
Kun asiat tuntuvat jatkuvasti menevän aina vain huonommin (näin ei aina välttämättä ole) väsymys lisääntyy, mitään ei jaksaisi tehdä, ja masennus/ahdistus kasvaa. Yleensä monet asiat tuntuvat itsestä ylipääsemättömiltä. Jostain pitäisi saada sitä "potkua", voimaa itselleen, että jaksaisi hakea itselle apua, koska sitä on tarjolla. Kun saa pään auki, niin pikkuhiljaa alkaa elämäkin näyttämään valoisemmalta. Terveyskeskus on yksi paikka, josta voisit tilata ajan itsellesi, mutta voisit esimerkiksi soittaa mielenterveystoimistoon, ja kysellä sieltä neuvoja, ja rohkeasti kertoa, millaista apua tarvitset?
Tuossa kommentisi otsikossa kirjoitit:-yritän saada asiani kuntoon vielä kerran, eli äläpäs anna periksi, ei elämä ole niin vaikeaa ja tuskaista, ( toki joskus) vaikka se välillä sellaiselta tuntuukin. Ehkä tarvitset joksikin aikaa jotain mieltä tasaavaa, ja rauhoittavaa lääkettä, menee se pahin ahdistus ohitse, ja elämä alkaa taas maistumaan.
Oli surullista lukea kirjoituksesi ja toivon sydämestäni, että saat elämäsi parempaan kuntoon, hae oikeasti itsellesi apua-vielä se päiväkin paistaa, usko pois. Yritä saada asiasi kuntoon.