uroksella, kun naaras jo kolmatta päivää jahtaa sitä ympäri akvaa. Naaras tahtoisi kutea, mutta urosta ei kiinnosta.. Uros piilottelee naarasta milloin missäkin aivan mustana ja ahdistuneen näköisenä. Sitten kun naaras sen löytää ja yrittää hienovaraisesti pullistella sille ja kertoa rakkaudenkaipuustaan se pyyhältää lasit kopisten karkuun kunnes löytää piilopaikan. Se vetää kaikki evänsä yhteen kuin klimppiin ja näyttää tosi surkealta. Siten kun se hetken hengähtää piilopaikassaan evät kyllä aukaisee normaaliksi joten mitään evätauteja sillä ei ole.
Uros ei juurikaan ole edes uskaltautunut syömäänkään naaraan takia. Kuinkahan kauan naaras voi tuota jatkaa...vai lopettaakohan koskaan..
voinko tehdä asialle jotain...
toissapäivänä vedenvaihdon jälkeen kaikki alkoi.. yhdessä vaiheessa jo luulin, että uros on suostuvainen kun "pusutteli" naaraan kanssa, mutta tarkemmin katsottuna huomasin, että tuo pusuttelu olikin puremista. Ne olivat päät vastakkain ja tarttuivat toistensa suuhun ja purivat..hetken näin oltuaan irroittivat ja iskivät taas uudestaan. Nyt niillä on suupielet mustelmilla (naaraalla ehkä vähän pahemmin), mutta ei se ole syömättömyyden syynä, ja kyllähän nyt muutaman päivän pärjää ilman ruokaakin..
..kun nyt tälläinen sotku on niiden elämään tullut niin tuleeko niistä enää koskaan paria...
ei kait urokskaan voi ikuisesti elää ahdistuneena ja piilotellen...
Täällä ei muistaakseni ole kovin paljon ahvenista tietäviä tyyppejä ollut, ainakaan kirjoituksista pätellen, mutta ajattelin nyt kysäistä kun huolestuttaa tuo tilanne...
..toivottavasti jollain on jotain vinkkejä..
Uros ei juurikaan ole edes uskaltautunut syömäänkään naaraan takia. Kuinkahan kauan naaras voi tuota jatkaa...vai lopettaakohan koskaan..
voinko tehdä asialle jotain...
toissapäivänä vedenvaihdon jälkeen kaikki alkoi.. yhdessä vaiheessa jo luulin, että uros on suostuvainen kun "pusutteli" naaraan kanssa, mutta tarkemmin katsottuna huomasin, että tuo pusuttelu olikin puremista. Ne olivat päät vastakkain ja tarttuivat toistensa suuhun ja purivat..hetken näin oltuaan irroittivat ja iskivät taas uudestaan. Nyt niillä on suupielet mustelmilla (naaraalla ehkä vähän pahemmin), mutta ei se ole syömättömyyden syynä, ja kyllähän nyt muutaman päivän pärjää ilman ruokaakin..
..kun nyt tälläinen sotku on niiden elämään tullut niin tuleeko niistä enää koskaan paria...
ei kait urokskaan voi ikuisesti elää ahdistuneena ja piilotellen...
Täällä ei muistaakseni ole kovin paljon ahvenista tietäviä tyyppejä ollut, ainakaan kirjoituksista pätellen, mutta ajattelin nyt kysäistä kun huolestuttaa tuo tilanne...
..toivottavasti jollain on jotain vinkkejä..
Vastaukset 7
Vanhimmat
kaloista puhuttaessa käytetään koiras- ja naaras-sanoja sukupuolista. Vain nisäkkäillä on uroksia.
Sinulla ei ilmeisesti ole hajuakaan noiden ahventen lajista, koska visusti varot sitä kertomasta?
tyttö tai poika, ihan sama...ahvenet ovat edelleen samoja avainkirjoahvenia mitä ovat olleet syntymästään saakka..käsittääkseni ne eivät voi muuttua miksikään toiseksi lajiksi elinaikanaan..
Olet tainnut nousta väärällä jalalla tänä aamuna sängystäsi?
se lajikin sieltä. Kaikki kun eivät lue kaikkia vanhoja viestejä, olisi hyvä kertoa kalajin nimi, jotta tietää heti mistä keskustellaan.
Kirjoahvenet ovat yksi kehittyneimpiä kalaheimoja, ja siksi niiden käyttäytymisesssä on yksilöllisiä eroja.
Voi olla että kalojen erottaminen toisistaan joksikin aikaa auttaa. Tuon erottamisen voi toteuttaa vaikka lasilevyllä tai jollain jäykällä muovinerkolla.
itse pikkuseikkoihin niin mikä on muovinerkko?
eikös!
Sori nyt, mut et vaan kertonut kalalajia kirjoittaessasi... Noo, mutta kerronpas vaan että mun lehtikalapariskunta oli vihasii, ja ne myös puri toisiaan, ja siitä on noin kolme viikkoa... Nyt on kutua akvassa.. Ei kai hätää... Toivottavasti selviytyvät parina...;)
rauhoittuneet. Haavattiin tyttö eilen toiseen nurkkaan jotta uros pääsi syömään. Aamulla kaikki oli jo rauhoittunut. Pientä varoivaisuutta on havaittavissa uroksen käyttäytymisessä, mutta uskalsi jopa jo hienovaraisesti kosisikella naarasta...