Siunaus
Aamenesta öylättiin - kirkon ja uskon sanasto
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kristillisen käsityksen mukaan siunaus on Jumalan läsnäoloa ja huolenpitoa tässä maailmassa. Kristillisessä kirkossa siunaus liittyy tapahtumiin, joissa Jumalan rakkaus erityisesti näkyy maailmassa. Jumala siunasi ihmisen, kaiken elollisen ja koko luomakunnan sen jälkeen, kun hän oli päättänyt luomistyönsä.
Sisällysluettelo
[piilota]
* 1 Herran siunaus
* 2 Siunaus tulee aina perimmiltään Jumalalta
* 3 Tutustu myös
* 4 Muualla verkossa
Herran siunaus
Herran siunaus, toiselta nimeltään Aaronin siunaus (4. Moos. 6:24–26), kuului aikanaan israelilaiseen temppelijumalanpalvelukseen. Kirkko ei ottanut Herran siunausta jumalanpalveluskäyttöön ennen kuin Martti Luther sijoitti sen sekä latinankieliseen (Formula missae 1523) että saksankieliseen messuunsa (Deutsche Messe 1526). Kristillisessä käytössä siihen on lisätty trinitaarinen eli Pyhään kolminaisuuteen viittaava päätös. Seurakunta ottaa papin lausuman tai laulaman siunauksen vastaan aamenella.
Siunaus tulee aina perimmiltään Jumalalta
Mitähän vl-uskovainen mahtaa tarkoittaa siunauksella? Minulle "täyttä hebreaa (anteksi kesitas)".
Miliaikku krijoittaa toisessa ketjussa näin:
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9211348/45043743
Jotenkin tuntuu että absoluutio ja siunaus tarkoittavat vanhoillislestadiolaisille samaa asiaa. Niinhän siunauksen sisältö ei ole luterilaiselle käsitteenä, jonka ainakin itse olen oppinut laajempana kuten
aamenesta öylättiin sen kuvaa eli näin:
Siunaus
Siunaus on kätketty elämän ja olemisen lahjaan. Ihminen kokee siunauksen yleensä myönteisenä asiana. Siunaus tuntuu konkreettiselta, kun elämässä on rakkautta, läheisyyttä, lämpöä ja luottamusta. Siunausta voi kokea esimerkiksi lapsen syntymässä, rakastumisessa, luonnon keskellä ja taiteen äärellä. Siunaus tulee tietoisuuteemme silloin, kun avaudumme näkemään asioissa enemmän kuin välittömästi läsnä olevan ajallisen merkityksen. Erityisesti se ilmenee pyhissä toimituksissa, joissa Jumalan armollinen siunaus välittyy erityisellä tavalla. Siunaus liittyy kirkon pyhiin toimituksiin kuten kasteeseen, konfirmaatioon, rippiin, ehtoolliseen, avioliittoon vihkimiseen ja hautaan siunaamiseen.
Siunausta voidaan toivottaa ja rukoilla myös yksityisessä sielunhoidossa ja muutoinkin ihmisten tavatessa toisiaan. Kaikille ihmisille voidaan toivottaa siunausta. Tällöin rukoillaan, että Jumalan hyvä tahto, siunaus, toteutuisi ihmisen elämässä. Ihminen voi puolestaan ottaa Jumalan siunauksen vastaan vain uskon avulla.
Siunaus tulee aina perimmiltään Jumalalta. Siunaus on helppo yhdistää elämän myönteisiin asioihin. Ahdistuksen, kärsimyksen ja kuoleman äärellä ihmisen on vaikeampi nähdä siunausta. Kuitenkin siunaus voi olla silloinkin läsnä. Ristinteologian mukaisesti Jumala kätkeytyy joskus kärsimykseen ja kuolemaan. Siunaus ei ole yksiulotteista onnea ja hyvinvointia. Se on Jumalan läsnäoloa kaikissa elämän vaiheissa, myös tuskassa ja kärsimysten keskellä. Siunaus ja jumalallinen rakkaus kohdataan myös siellä, missä niitä ei osata odottaa.
Ihminen voi siunata itsensä aamu- ja iltarukouksessa. Aterian aluksi voidaan lausua ruokarukous. Kristitty voi siunata itsensä tai toisia tekemällä ristinmerkin. Tällöinkin on kysymys Jumalan siunauksen välittämisestä. Siunauksen ulkoisia merkkejä voivat olla myös käden päällepano tai käsien kohottaminen. Kätten päällepano on vanhakirkollinen siunauksen symboli, jota käytetään muun muassa kasteessa, konfirmaatiossa sekä papiksi ja piispaksi vihkimisessä.
Kirkon palvelukseen astuva voidaan siunata tulevaan tehtäväänsä. Myös paikat ja rakennukset voidaan siunata kuten kodinsiunaamisessa tapahtuu. Tällöin niille ja niissä oleville ihmisille toivotaan Jumalan siunausta ja läsnäoloa. Lisäksi siunauksen avulla jokin asia tai esine voidaan erottaa jumalanpalveluskäyttöön.
Kaikkiin kirkon jumalanpalveluksiin ja toimituksiin sisältyy ihmisten siunaaminen. Jokainen messu ja jumalanpalvelus päättyy Herran siunaukseen, jolloin liturgi siunaa koko läsnäolevan seurakunnan Kolmiyhteisen Jumalan nimessä ja valtuutuksella.
Uudessa, vuonna 2003 hyväksytyssä Kirkollisten toimitusten kirjassa on runsaasti siunausluonteisia rukoushetkiä. Tämä kertoo osaltaan siitä, että siunaaminen on kirkon, pappisviran ja kristityn perustehtävä.
Siunauksesta voi lukea lisää Katekismuksesta ja muun muassa seuraavista raamatunkohdista: 4. Moos. 6: 24–26; Luuk. 1:64; 2:28; Luuk. 1:28, 42; Mark. 11:9–10; Luuk. 24:50; Mark. 10:16; Mark. 6:41; Mark. 14:22; 1. Kor. 10:16; Matt. 5:3–12; Luuk. 6:28; Matt. 25:31–46; Gal. 3:13–14.
Aamenesta öylättiin - kirkon ja uskon sanasto
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kristillisen käsityksen mukaan siunaus on Jumalan läsnäoloa ja huolenpitoa tässä maailmassa. Kristillisessä kirkossa siunaus liittyy tapahtumiin, joissa Jumalan rakkaus erityisesti näkyy maailmassa. Jumala siunasi ihmisen, kaiken elollisen ja koko luomakunnan sen jälkeen, kun hän oli päättänyt luomistyönsä.
Sisällysluettelo
[piilota]
* 1 Herran siunaus
* 2 Siunaus tulee aina perimmiltään Jumalalta
* 3 Tutustu myös
* 4 Muualla verkossa
Herran siunaus
Herran siunaus, toiselta nimeltään Aaronin siunaus (4. Moos. 6:24–26), kuului aikanaan israelilaiseen temppelijumalanpalvelukseen. Kirkko ei ottanut Herran siunausta jumalanpalveluskäyttöön ennen kuin Martti Luther sijoitti sen sekä latinankieliseen (Formula missae 1523) että saksankieliseen messuunsa (Deutsche Messe 1526). Kristillisessä käytössä siihen on lisätty trinitaarinen eli Pyhään kolminaisuuteen viittaava päätös. Seurakunta ottaa papin lausuman tai laulaman siunauksen vastaan aamenella.
Siunaus tulee aina perimmiltään Jumalalta
Mitähän vl-uskovainen mahtaa tarkoittaa siunauksella? Minulle "täyttä hebreaa (anteksi kesitas)".
Miliaikku krijoittaa toisessa ketjussa näin:
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9211348/45043743
Jotenkin tuntuu että absoluutio ja siunaus tarkoittavat vanhoillislestadiolaisille samaa asiaa. Niinhän siunauksen sisältö ei ole luterilaiselle käsitteenä, jonka ainakin itse olen oppinut laajempana kuten
aamenesta öylättiin sen kuvaa eli näin:
Siunaus
Siunaus on kätketty elämän ja olemisen lahjaan. Ihminen kokee siunauksen yleensä myönteisenä asiana. Siunaus tuntuu konkreettiselta, kun elämässä on rakkautta, läheisyyttä, lämpöä ja luottamusta. Siunausta voi kokea esimerkiksi lapsen syntymässä, rakastumisessa, luonnon keskellä ja taiteen äärellä. Siunaus tulee tietoisuuteemme silloin, kun avaudumme näkemään asioissa enemmän kuin välittömästi läsnä olevan ajallisen merkityksen. Erityisesti se ilmenee pyhissä toimituksissa, joissa Jumalan armollinen siunaus välittyy erityisellä tavalla. Siunaus liittyy kirkon pyhiin toimituksiin kuten kasteeseen, konfirmaatioon, rippiin, ehtoolliseen, avioliittoon vihkimiseen ja hautaan siunaamiseen.
Siunausta voidaan toivottaa ja rukoilla myös yksityisessä sielunhoidossa ja muutoinkin ihmisten tavatessa toisiaan. Kaikille ihmisille voidaan toivottaa siunausta. Tällöin rukoillaan, että Jumalan hyvä tahto, siunaus, toteutuisi ihmisen elämässä. Ihminen voi puolestaan ottaa Jumalan siunauksen vastaan vain uskon avulla.
Siunaus tulee aina perimmiltään Jumalalta. Siunaus on helppo yhdistää elämän myönteisiin asioihin. Ahdistuksen, kärsimyksen ja kuoleman äärellä ihmisen on vaikeampi nähdä siunausta. Kuitenkin siunaus voi olla silloinkin läsnä. Ristinteologian mukaisesti Jumala kätkeytyy joskus kärsimykseen ja kuolemaan. Siunaus ei ole yksiulotteista onnea ja hyvinvointia. Se on Jumalan läsnäoloa kaikissa elämän vaiheissa, myös tuskassa ja kärsimysten keskellä. Siunaus ja jumalallinen rakkaus kohdataan myös siellä, missä niitä ei osata odottaa.
Ihminen voi siunata itsensä aamu- ja iltarukouksessa. Aterian aluksi voidaan lausua ruokarukous. Kristitty voi siunata itsensä tai toisia tekemällä ristinmerkin. Tällöinkin on kysymys Jumalan siunauksen välittämisestä. Siunauksen ulkoisia merkkejä voivat olla myös käden päällepano tai käsien kohottaminen. Kätten päällepano on vanhakirkollinen siunauksen symboli, jota käytetään muun muassa kasteessa, konfirmaatiossa sekä papiksi ja piispaksi vihkimisessä.
Kirkon palvelukseen astuva voidaan siunata tulevaan tehtäväänsä. Myös paikat ja rakennukset voidaan siunata kuten kodinsiunaamisessa tapahtuu. Tällöin niille ja niissä oleville ihmisille toivotaan Jumalan siunausta ja läsnäoloa. Lisäksi siunauksen avulla jokin asia tai esine voidaan erottaa jumalanpalveluskäyttöön.
Kaikkiin kirkon jumalanpalveluksiin ja toimituksiin sisältyy ihmisten siunaaminen. Jokainen messu ja jumalanpalvelus päättyy Herran siunaukseen, jolloin liturgi siunaa koko läsnäolevan seurakunnan Kolmiyhteisen Jumalan nimessä ja valtuutuksella.
Uudessa, vuonna 2003 hyväksytyssä Kirkollisten toimitusten kirjassa on runsaasti siunausluonteisia rukoushetkiä. Tämä kertoo osaltaan siitä, että siunaaminen on kirkon, pappisviran ja kristityn perustehtävä.
Siunauksesta voi lukea lisää Katekismuksesta ja muun muassa seuraavista raamatunkohdista: 4. Moos. 6: 24–26; Luuk. 1:64; 2:28; Luuk. 1:28, 42; Mark. 11:9–10; Luuk. 24:50; Mark. 10:16; Mark. 6:41; Mark. 14:22; 1. Kor. 10:16; Matt. 5:3–12; Luuk. 6:28; Matt. 25:31–46; Gal. 3:13–14.
Vastaukset 21
Vanhimmat
On monia asioita, joihin ei täällä saa selvää vastausta. Ne selviävät vain "uskon kautta hänen omilleen" tai "sisällä jumalanvaltakunnassa". Siunausta en ole ennen edes ajatellut anteeksiannon yhteydessä, mutta epäilen meiliaikun kompastuneen näppäryyteensä tuossa asiassa. Ehkä hän ei ajatellut loppuun asti kirjoittaessaan. Tosin srk opettaa myös ehtoollisen olevan vain muistoateria.
Kirjoituksesi (kuten yleensäkin ovat) oli perusteltu ja hyvä. Harmi, jos se uppoaa tänne näkymättömiin, kutne monet hyvät kirjoitukset. Pitäisi laittaa otsikoksi "ehkäisy ei ole syntiä!!!!" tai "mikä siinä tupakoinnissa on niin pahaa???". Ongelma on siinä, että täällä ei ole kovin paljon kirjoittajia, joilla on tietoa tai perusteita vastata sinun kirjoituksiisi. Pelko ja ryhmäkuri hoitavat loput. Toivotan kuitenkin sinulle Jumalan suurta siunausta, ja kiitän sinua hyvistä kirjoituksista.
Kiitos sektorille.
Minua asia todellakin mietityttää, koska se tulee joskus muuallakin vastaan ainakin näillä palstoilla. Mitä vanhoillislestadiolainen esim. tarkoittaa sillä että sillä että parannuksen tehnyt siunataan? Minulle todellakin käsittämätön ilmaus, kun sitäkään ei selitetä? Eipä täällä monikaan vl vastaa, mutta todellakin on turhauttavaa koittaa arvailla mikähän teologinen tulkinta minkäkin asian takana on. Näin siksi, että toisin kuin melkein kaikissa muissa uskonnollisissa yhteisöissä, vanhoillislestadiolaisuudessa ei ole opista a) kokonaiskatsausta kirjana, joitan paloja on. b) ei luentosarjoja uskon perusteista kuin ehkä raamattuluokissa lapsukaisille tai elämänohjeita nuorisolle. Seurapuheita kuuntelemalla todellakin tuntuu sille, että "gramofonista on jäänyt raita pakalleen" kun jotkut asisat toistuvat aina vaan ja jotkut asiat eivät tule esiin ollenkaan.
Menee todennäköisesti sellaiset noin 6-8 kk ennen kuin tähänkään löytyy vastaus. Ainakin niin on käynyt kutakuinkin jokaisen asian osalta mitä olen koittanut selvittää itselleni. Aina ei ensimmäine tai toinenkaan yritys kysyä puhujalta asiaa ole tuonut selvyyttä eikä ihan kaikkea varmaankaan edes mene kysymään, varsinkaan kun puhujat yleensä katoavat jonnekin eikä heitä näy vastaavalla tavalla kuten pappeja kirkkokahvilla. Ja netistä pääasiassa kun kuuntelenkin.
Eipä ole kerta eikä kaksi, kun olen kuullut vl:n kutsuvan 'nimessä ja veressä' -hokemaa siunaukseksi. Kun lukee Raamatusta Jaakobin, Eesaun ja papusopan vaiheita, tulee entistä enemmän ymmälleen vl:ien terminkäytöstä.
Kyllä moneltakin löytyisi viisautta vastata Teidän kahden kirjoituksiin.Siitä ei ole ollenkaan kysymys.
Itsekin olen vastannut kummallekin.Vaikka en nyt itseäni silti tarkoita viisaaksi. Ymmärrystä on vähän. Meiliaikku keskusteli pitkään sectorin kanssa havainnollisesti.Sectori, jopa sen verran myönteisesti,että sai provon niskaansa. Kaikille ei käy minkäänlainen myönteisyys vl-uskoa kohtaan.
Ehtoolliskysymyksestä ainakin olen puhunut xx.n kanssa,eikä hän ole sitä ymmärtänyt.
Lainaus., 1Kor 11:23-26 Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni". Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni". Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.
Missä Jeesus tässä sanoo;että ehtoollisessa saa synnit anteeksi?
Te kumpikin otatte vl-uskosta ne kohdat jotka Teille sopii.
Mutta asiat ei avaudu järkeilemällä,vaan on otettava koko paketti "karvoineen päivineen".
Sen jälkeen avautuu asiat sisältä päin,kun on saanut pyhän hengen lahjan.
Meiliaikkua täällä epäillään provoksi. Oli tai ei,niin oikein ainakin osasi puhua sectorille uskomisen asiasta.
Kiitos sinulle kuitenkin "se eilinen aito vl" vaikka et vastannutkaan tähän tämänkertaiseen kysymykseeni, vaan viittasit siihen aiempaan ehtoolliskysymykseeni. Sen ehtoollisasian olen jo saanut selvitetyksi noin puolen vuoden ihmettelyn ja kyselyn jälkeen. On siihenkin sallainen vl selitys, jonka minäkin sitten ymmärrän, mutta ei ihan sellaisella perustelulla kuin esität vaan "pidemmällä kaavalla" laajemmin koko oppia selittämällä. Kun asian selvittäjä ymmärtää, mikä asia on solmussa ja mistä kohti voidaan solmujakin avata. Se vain edellyttää, että asian selittäjällä on vl-oppi itsellään varsin syvällisesti selvä ja kirkas sekä ymmärrystä myös minun ajatuksen juoksustani, jotta toinen ei puhu aidasta ja toinen aidan seipäistä.
"Kun nokka irtoaa tervatulta katolta niin pyrstö tarttuu kiinni" eli kun yhden asian saa selville on jo toinen asia ihmeteltävänä.
En jaksa ruveta ajattelemaan tuota pitkää avausta,enkä ehkä osaisi vastatakaan.
En ymmärräkään kuin "laidasta" näitä uskomisen asioita.
Lapsikin tulee uskollaan autuaaksi,vaikka ei ymmärräkään muuta kuin uskoa.
Vaikka osaisi ulkoa raamatun ja tunnustuskirjat ja katekismuksen ei se auta,jos puuttuu sydämen usko.
Jotta ei "solmittaisi sanoista",niin ei kaikki uskovaisetkaan ymmärrä kaikkea, vaikka onkin pyhä henki Annetaan määräosa.Niin kuin puhujat sanoo. Siihen on tyytyminen.
Kun on saanut vaihtaa valtakuntaa,tulee mieleen rauha,eikä tarvitse enään etsiä. Kysymyksiinkin löytyy pikkuhiljaa vastauksia. Ei ole enään etsivä vaan löytänyt.
Ei sinun oikeastaan tarvitsekaan niitä sillä lailla tuntea. Oikeastaan auttaa, jos joku sanoo miten asiat käsitetään yleisesti. Jos en ymmärrä sitä, etsin perusteita. Vl-liikkeen sisällä on niitä, jotka tietävät miksi, kun sellaisen henkilön sitten joskus tavoittaa. Silloin auttaa, jos osaa kuvata mitä kohtaa ei nyt kertakaikkiaan ymmärrä ja miksi.
Kun luterilaisen kirkon sisällä on opista eri käsityksiä, on minusta olleellsta ymmärtää se oppi mitä tunnustaa. Jos on kuten vanhoillislestadiolaiset sitä mieltä, että on vain siellä on oikea oppi, pitää se mielestäni jotekin ymmärtää. Ei siitä mitään tule, että sisällä päässä on se teologia, joka on ollut kirkon yleistä opetusta ja sitten ilman mitään perusteita yrittää jakomielitautisesti uskotella itselleen uskovansa jotain mitä ei usko. Tilanne on lestadaiolaiseen kotiin syntyneelle, raamattupiirin läpikäyneelle, vl rippikoulun käyneelle se, että muuta oppia ei ole koskaan kuullutkaan. Kun riittävän moni sukupolvi on kulkenut lapsuudesta tämän läpi härmästyy kokonaan se todellisuus, missä sanoma kulkee "ulkona". Ihmisen usko on lujemmalla pohjalla jos sekä sydän uskoo että myös ymmärtää mihin uskoo. Vanhoillislestadiolaisuus vetoaa lapsenuskoon ja jos siinä pysyy niin hyvä on. Jos on jo siitä siirtynyt aikuisen uskoon, Raamatussa on siihenkin kehoitus
1. Kor. 14:20
Veljet, älkää olko ajatuksiltanne lapsia. Pahuudessa olkaa kehittymättömiä, ajattelussanne aikuisia.
Ef. 4:13
Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden,
Hepr. 5:14
Vahva ruoka on tarkoitettu aikuisille. He ovat totuttaneet aistinsa siihen ja harjaannuttaneet ne erottamaan hyvän ja pahan.
Efesolaiskirje pidempänä:
Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita.
Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa.
Hebrealaiskirje
Älkää veltostuko!
Meillä olisi tästä paljonkin sanottavaa, mutta ei ole helppo selittää näitä asioita teille, koska olette tulleet niin haluttomiksi kuulemaan. Jo aikoja sitten teistä olisi pitänyt tulla toisten opettajia, mutta sen sijaan te olette itse jälleen opin tarpeessa: jonkun olisi opetettava teille Jumalan sanan alkeet. Te tarvitsette taas maitoa, ette te kestä vahvaa ruokaa. Jokainen, jota vielä ruokitaan maidolla, on pikkulapsi, eikä sellainen kykene ottamaan vastaan syvällistä opetusta. Vahva ruoka on tarkoitettu aikuisille. He ovat totuttaneet aistinsa siihen ja harjaannuttaneet ne erottamaan hyvän ja pahan.
lukea noin pitkiä avauksia.
Lapsikin tulee uskollaan autuaaksi, vaikka ei ymmärräkään muuta kuin uskoa.
Kirjoitit. Kyllä näin on, mutta lapsi ei vielä uskokaan kaikkea paskaa mitä ihmiset on keksineet, kun ei ymmärrä. Sitten saastaiset opetukset pilaavat lapsen uskon hyvään. Eikä meidän muidenkaan tarvitse uskoa kaikkea paskaa.
kuin lapsi tähän raamatunkohtaan ja pelastua ilman ry:tä:
"Room. 10:9
Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; "
weha usko!
hyppäsin tuon Raamatun kohdan yli sen kummemmin sitä miettimättä. Uskoin sen tarkoittavan Jumalan lapsen elävää uskoa, että sen kummemmin suun tunnustusta se ei tarvitse. Mutta opiskelija- ja kämppäkaverini uskoi sen Raamatun kohdan eri tavalla ja sanoi, että se on uskovaiselta selvä sanoma ja tunnustus, kuka on hänen Herransa ja ketä hän haluaa seurata ja suullaan todistaa myös ihmisten edessä heillekin todistukseksi, että kuka on Jeesus Kristus, ei vain joskus eläneenä historiallisena henkilönä, vaan kaikkivaltiaan Jumalan ainoana Poikana, joka uhrasi itsensä meidän syntiemme ja sairauksiemme tähden, jotta meillä rauha olisi ja iankaikkinen elämä.
Messuhan sisältää joka kerta suun tunnustuksen (jokin kolmesta kirkkomme uskontunnustuksesta ääneen lausuttuna), se on minulle olleellisen tärkeä osa messua ja siksi pelkät seurat eivät messua korvaa, toinen merkittävä asia sitten ehtoollinen.
Tänä päivänä tosin miettii kuinka moni pappi joka liturgina toimii enää omassa mielessään tähän suun tunnukseen uskonsa pohjalta yhtyy. Vanhoillislestadiolaisesta papista voi siinä mielessä olla kutakuinkin 100% varma.
Täällä palstoilla me taistelemme suht pienistä opillisista eroista puhumattakaan Obelix7 vaatimuksesta:
"Jos vaikka näistä esimerkiksi sinulla on pelkästään pilkku eri kohdassa kuin minulla. Emme silloin ole samassa opissa ja ymmärryksessä."
Jos piipahdat lukemassa keskustelua luterilaisella palstalla ja sen innoittamana katsastat saarnoja ja kirjoituksia ja blogeja joissa kirkkomme johtavat sielunhoitajat kertovat omia käsityksiään alan olla todellakin huolissani, voiko olla kirkko kirkossakaan sitten kun uskontunnustuksetkin varmaankin muutetaan. Miksei muutettaisi jos enemmistö papiston ja maallikkoedustajien äänivallsta on nykyisen muutoksen takana.
Obelix7 sanoisin että uuden herätyksen aalto tuskin voi tulla ihan "pilkun päälle" kun nyt tulisi edes Kristuksen päälle edes edellisen sunnuntain tekstien päälle. Etsikoista puhumattakaan.
itse asiassa odotan kovasti seurapuhetta tältä viikolta, viimeviikon missasin valitettavasti sekä kirkon messun että seurojen osalta.
mennä niille palstoille lukemaan, koska mieleni pahoittuisi entisestääkin, kun aikaisemminkin kuullut ja luetut kirjoitukset ja käsitykset ovat ihmetyttäneet ja joutuu kysymään: "Minne menet Suomen Luterilainen Kirkko ja samalla on huoli vanhoillislestadiolaisuudesta, sillä jos vene uppoaa, niin menee siinä samalla kokkapenkkikin.
Oikea usko ei kokonaan häviä maanpäältä ennen kuin Kristus toisen kerran tulee.Näin on aikojen alussa säädetty.
on ittestään perkeleestä!
Todella näin on, että oikeaa uskoa löytyy vielä, kun Kristus tulee toisen kerran takaisin, mutta kuten olen kirjoittanut, niin sitä oikeaa uskoa ei löydy vain yhdestä osoitteesta.
Niitä pelastettuja löytyy kaikista kansakunnista ja heimoista.
Siksi vanhoillislestadiolaiset, jotka opettavat olevansa ainoita oikeita uskovaisia ja ainoita pelastuvia, ovat valheen isän saatanan lapsia.
Lastensuojelun pitää puuttua aivopesuun!