Minua ahdistaa, kun en pysty enää olemaan samanlainen ''pikkupentu'', kuin 13-14-vuotiaana. Kerrompa lisää, toivottavasti ymmärrätte, ettekä syyllistä minua ajatuksistani:
Olen pitkään muistellut, kuinka mukava vuosi 2006 oli (onko muilla samanlaisia mukavia muistoja tuosta vuodesta?). Olin tuolloin 13-vuotias ja täytin syksyllä 14. En jaksa ruveta kertomaan kaikkea mukavaa, mitä tuona vuonna tapahtui, nimittäin se tarina ei mahtuisi tähän.
Kävin tuolloin 7-luokkaa ja 8-luokkaa sitten syksyllä. Olin pikkuluokalla. Koulunkäynti oli ''lepsua'' ja luokallani oli ''gangstereita'', jotka eivät sietäneet hyvin käyttäytyviä ja koulussa pärjääviä oppilaita. Yritin samaistua heihin lyömällä kaiken laimin ja tekemällä samoin, kuin he. Minulla ei ole koskaan ollut kavereita ja tuolloin yritin päästä heidän ''porukkaa'' ja tehdä samoja asioita. Pelasin myös paljon GTA San Andreas-peliä, josta sain lisää gangsterivaikutteita. Nettiä minulla ei ollut ennen vuotta 2009. Koulunkäyntihän ei ollut mitään, ei ollut läksyjä tai kokeita pikkuluokalla, jossa kaikki olivat ''käytöshäiriöisiä''. Koulussa rehvastelin muille rahoillani ja syömällä ja juomalla herkkuja.
Tuntuu, kuin olisin koko ajan ollut maanisessa tilassa. Join paljon energiajuomia ja coca-colaa joka päivä. Muistan, kun syksyllä 2006 aloin kiinnostua enemmän ja enemmän naisista. Syksyllä syömiseni, juomiseni, tietokoneen pelaamiseni ja naiskiinnostukseni levisi käsistä. Aloin äidiltä salassa etsiä MTV3:n tekstitv:n chattailypalstalta seksiseuraa. Tästä chattailystä seurasi tietenkin suuret puhelinlaskut, joille ei löytynyt selitystä. Itse tietenkin yritin salailla selittelemällä jotain koulukavereista, vaikkei minulla sellaisia ollut.
Minulle oli ja on tähän päivään mennessä ollut tärkeää salata läheisiltäni asioita, erityisesti seksuaalisuuteeni liittyviä asioita. Tekstiviestisekstailussa sain muutaman ''suhteen'' itseäni paljon vanhempiin naisiin (30-40v ikäisiä), jotka lupasivat joskus tulla harrastamaan seksiä kanssani. Eiväthän he tietenkään tulleet. Seksuaalipaineeni olivat hurjat, koska en ollut ''keksinyt'' vielä masturbointia ennen vuoden 2007 talvea. Yritin kaikin tavoin saada itseni näyttämään ikäistäni vanhemmalta. Keinoja olivat niinkin hurjat jutut, kuin luomien leikkaaminen naamasta, jotta tytöt tykkäisivät enemmän. Tiesin tautiriskin, mutta oli valmis ottamaan mitä tahansa riskejä saadakseni naisen.
Jossain vaiheessa koulussani tapahtui ikävyyksiä minua kohtaan ja aloin kostaa esim. kirjoittelemalla koulun seinille. Asiat levisivät myöhemmin, mutta niistä en tässä isommin puhu.
Aloin kierrellä iltaisin kaupungilla yksin ja puin itseni ''hiphop''-tyyliin. Etsin epätoivoisesti naista itselleni kulkemalla pitkin kaupungin keskustaa ja huutelemalla tytöille hävyttömyyksiä ''anna pillua'' yms. Ostelin suuria määriä hampurilaisia ja karkkeja, etenkin suklaata ja söin niitä. Lihoin koko ajan enemmän ja enemmän. Oli koko ajan selvää, että tilanteeni oli menossa huonoon suuntaan ja sen huomasivat äitini, opettajani ja lastenpsykiatrinikin. Ostelin myös tietokonepelejä ja pelasin itseni ''lukkoon''. Tuhlasin suuria määriä rahaa ja lisää sain varastelemalla äidiltä ja mummolta. Tässä vaiheessa todellisuudentajuni alkoi karata käsistä. Elimme siis vuoden 2006 viimeisiä kuukausia.
Oli kylmä, mutta kuljin edelleen hupparissa ja lippis päässä, koska ajattelin naisten pitävän minusta enemmän, kuin paksussa takissa. Kuljin joskus lumipyryssäkin etsien naista.
Sitten vuoden 2007 puolella aloin fantasioida natsismista (14-vuotiaana!) ja aloin tehdä enemmän ns. tihutöitä. Minulle oli tärkeää, että kaikki tekoni olisivat salaisia ja vain minä itse tietäisin ne, mutta että niistä puhuttaisiin esim. koulussani. Tämän takia kouluni oli usein näiden tihutöiden kohde. Opettajani yritti selvitellä näitä poliisin sijaan ja vähän ajan päästä epäilys alkoi kohdistua minuun. Tästä kertyi tietenkin lisää ahdistusta. Minusta laadittiin lähete tutkimusosastolle, koska tilanteeni näytti vakavalta.
Osastolle en kuitenkaan päässyt, koska se oli täynnä. Lähetettä kiirehdettiin monta kertaa tuloksetta. Tilanteeni kärjistyi koko ajan ja elämäni oli pelaamista, herkkujen syöntiä, naisten etsimistä ja tihutöiden tekemistä. Erään tihutyön jälkeen minut lähetettiin kriisiosastolle, koska en ''muistanut'' tehneeni tekoja. Tämähän oli vain selitys. Osastolla olin viikon, kunnes tunnustin teot ja pääsin vapaaksi. Sattui kuitenkin vielä pahempi juttu ja jouduin uudelleen osastolle kuukauden päästä siitä, kun olin lähtenyt sieltä. Tällöin vasta huomattiin vakava tilani ja aloitettiin hoito, joka kesti sitten vähän pidempään.
Olen pitkään muistellut, kuinka mukava vuosi 2006 oli (onko muilla samanlaisia mukavia muistoja tuosta vuodesta?). Olin tuolloin 13-vuotias ja täytin syksyllä 14. En jaksa ruveta kertomaan kaikkea mukavaa, mitä tuona vuonna tapahtui, nimittäin se tarina ei mahtuisi tähän.
Kävin tuolloin 7-luokkaa ja 8-luokkaa sitten syksyllä. Olin pikkuluokalla. Koulunkäynti oli ''lepsua'' ja luokallani oli ''gangstereita'', jotka eivät sietäneet hyvin käyttäytyviä ja koulussa pärjääviä oppilaita. Yritin samaistua heihin lyömällä kaiken laimin ja tekemällä samoin, kuin he. Minulla ei ole koskaan ollut kavereita ja tuolloin yritin päästä heidän ''porukkaa'' ja tehdä samoja asioita. Pelasin myös paljon GTA San Andreas-peliä, josta sain lisää gangsterivaikutteita. Nettiä minulla ei ollut ennen vuotta 2009. Koulunkäyntihän ei ollut mitään, ei ollut läksyjä tai kokeita pikkuluokalla, jossa kaikki olivat ''käytöshäiriöisiä''. Koulussa rehvastelin muille rahoillani ja syömällä ja juomalla herkkuja.
Tuntuu, kuin olisin koko ajan ollut maanisessa tilassa. Join paljon energiajuomia ja coca-colaa joka päivä. Muistan, kun syksyllä 2006 aloin kiinnostua enemmän ja enemmän naisista. Syksyllä syömiseni, juomiseni, tietokoneen pelaamiseni ja naiskiinnostukseni levisi käsistä. Aloin äidiltä salassa etsiä MTV3:n tekstitv:n chattailypalstalta seksiseuraa. Tästä chattailystä seurasi tietenkin suuret puhelinlaskut, joille ei löytynyt selitystä. Itse tietenkin yritin salailla selittelemällä jotain koulukavereista, vaikkei minulla sellaisia ollut.
Minulle oli ja on tähän päivään mennessä ollut tärkeää salata läheisiltäni asioita, erityisesti seksuaalisuuteeni liittyviä asioita. Tekstiviestisekstailussa sain muutaman ''suhteen'' itseäni paljon vanhempiin naisiin (30-40v ikäisiä), jotka lupasivat joskus tulla harrastamaan seksiä kanssani. Eiväthän he tietenkään tulleet. Seksuaalipaineeni olivat hurjat, koska en ollut ''keksinyt'' vielä masturbointia ennen vuoden 2007 talvea. Yritin kaikin tavoin saada itseni näyttämään ikäistäni vanhemmalta. Keinoja olivat niinkin hurjat jutut, kuin luomien leikkaaminen naamasta, jotta tytöt tykkäisivät enemmän. Tiesin tautiriskin, mutta oli valmis ottamaan mitä tahansa riskejä saadakseni naisen.
Jossain vaiheessa koulussani tapahtui ikävyyksiä minua kohtaan ja aloin kostaa esim. kirjoittelemalla koulun seinille. Asiat levisivät myöhemmin, mutta niistä en tässä isommin puhu.
Aloin kierrellä iltaisin kaupungilla yksin ja puin itseni ''hiphop''-tyyliin. Etsin epätoivoisesti naista itselleni kulkemalla pitkin kaupungin keskustaa ja huutelemalla tytöille hävyttömyyksiä ''anna pillua'' yms. Ostelin suuria määriä hampurilaisia ja karkkeja, etenkin suklaata ja söin niitä. Lihoin koko ajan enemmän ja enemmän. Oli koko ajan selvää, että tilanteeni oli menossa huonoon suuntaan ja sen huomasivat äitini, opettajani ja lastenpsykiatrinikin. Ostelin myös tietokonepelejä ja pelasin itseni ''lukkoon''. Tuhlasin suuria määriä rahaa ja lisää sain varastelemalla äidiltä ja mummolta. Tässä vaiheessa todellisuudentajuni alkoi karata käsistä. Elimme siis vuoden 2006 viimeisiä kuukausia.
Oli kylmä, mutta kuljin edelleen hupparissa ja lippis päässä, koska ajattelin naisten pitävän minusta enemmän, kuin paksussa takissa. Kuljin joskus lumipyryssäkin etsien naista.
Sitten vuoden 2007 puolella aloin fantasioida natsismista (14-vuotiaana!) ja aloin tehdä enemmän ns. tihutöitä. Minulle oli tärkeää, että kaikki tekoni olisivat salaisia ja vain minä itse tietäisin ne, mutta että niistä puhuttaisiin esim. koulussani. Tämän takia kouluni oli usein näiden tihutöiden kohde. Opettajani yritti selvitellä näitä poliisin sijaan ja vähän ajan päästä epäilys alkoi kohdistua minuun. Tästä kertyi tietenkin lisää ahdistusta. Minusta laadittiin lähete tutkimusosastolle, koska tilanteeni näytti vakavalta.
Osastolle en kuitenkaan päässyt, koska se oli täynnä. Lähetettä kiirehdettiin monta kertaa tuloksetta. Tilanteeni kärjistyi koko ajan ja elämäni oli pelaamista, herkkujen syöntiä, naisten etsimistä ja tihutöiden tekemistä. Erään tihutyön jälkeen minut lähetettiin kriisiosastolle, koska en ''muistanut'' tehneeni tekoja. Tämähän oli vain selitys. Osastolla olin viikon, kunnes tunnustin teot ja pääsin vapaaksi. Sattui kuitenkin vielä pahempi juttu ja jouduin uudelleen osastolle kuukauden päästä siitä, kun olin lähtenyt sieltä. Tällöin vasta huomattiin vakava tilani ja aloitettiin hoito, joka kesti sitten vähän pidempään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nyt olen terve ja en ole ollut pienluokalla enää moneen vuoteen. Käyn lukiota normaalisti hyvällä menestyksellä. Elämäni on kunnossa. Vai onko?
Olen ihmetellyt, miksi kaipaan noita aikoja niin paljon? Muistoni ovat vain noissa ajoissa. Vuodessa 2006 ja 2007. Olen oikeastaan ahdistunut, kun ajattelen, etten saa noita aikoja enää takaisin. En kaipaa tekemiäni vahinkoja takaisin, mutta haluaisin sen tunteen, joka silloin oli.
Haluaisin lopettaa itsetyydytyksen ja aloittaa sen uudelleen silloin, kun sen lähes 4 vuotta sitten aloitin. Haluaisin taas lähteä katselemaan naisia niinkuin ennenkin. Haluaisin taas syödä herkkuja ja juoda energiajuomaa kuten ennenkin. Haluaisin taas rehvastella koulukavereille kuten ennenkin. Haluaisin olla vanhassa koulussani, vaikka pääsin peruskoulusta monta vuotta sitten. Haluaisin ne kaikki tunteet takaisin taas.
Ongelmanani on se, että en usko enää olevani sama itseni kuin silloin. Olen nyt paljon pelokkaampi, paranoidisempi, arempi, syrjäytyneempi, mutta kuitenkin tervejärkisempi kuin silloin aikanaan. Silloin en häpeillyt mitään. Olin oikea hurjapää. Nyt en enää uskalla. Olen kuin täysin muuttunut ihminen.
Pelkään, ettei minua enää kiinnosta naiset yhtä paljon kuin silloin. Tunnen, etten voi nauttia asioista samalla tavalla kuin silloin. Siis pelkään, etten voi olla tänä syksynä enää se sama itseni, kuin silloin 4 vuotta sitten. Miten voisin muuttaa itseäni ''taaksepäin''? Miten saisin takaisin pikkupojan mielen? Olen kohta jo 18v. Silloin olin 14v. Miten paljon mieleni onkaan muuttunut tuolla välillä?
Auttakaa: miten saan itseni maaniseksi jälleen??? Olen koko ajan väsynyt ja istun tietokoneella. Minulla ei ole koskaan ollut yhtään kaveria ja olen sosiaalisesti todella pelokas ihminen. Auttaako energiajuoman ylenpalttinen juominen? Tai suklaan syönti? Mikä saisi minut lopettamaan itsetyydyksen ja saisi minut suuren kiiman valtaan? Miten saan itseni lapsenmieliseksi?
Olen myös miettinyt: voiko tuo kyseinen ajanjakso tuntua ihanalta vain ajatuksissani tai tunnemuistoissani? Oliko se sittenkään noin mukavaa sillä hetkellä, kun asiat tapahtuivat? Ehkä muistomaailmani vääristää tuonaikaista todellisuutta paremmaksi, kuin se olikaan. Mitä olette mieltä? Nimittäin minun muistoistani tuolta ajalta puuttuvat kokonaan negatiiviset asiat.
Anteeksi pitkästä ja tylsästä tarinasta, mutta minun oli pakko purkaa tämä myös tänne, vaikka olen sitä purkanut jo monille lääkäreille ja nykyiselle terapeutilleni. Minä en vain halua häneltä kysellä näitä kysymyksiä, sillä hän voisi saada minusta mielisairaan käsityksen. Toivottavasti jaksoitte lukea ja saitte hieman käsitystä siitä tilasta, mikä minulla tuolloin oli. Ehkä joku osaisi auttaa.
Ps. Minulla on todettu Asperger, pakko-oireinen häiriö, sekä nuoruusiän psykoottinen häiriö silloin aikanaan siellä sairaalassa, mutta lääkärin mukaan siitä on toivuttu. Voin kertoa lisää, jos joku haluaa jotain tietää.
Ompas sulla melkonen tarina! Otan osaa...
Olen itsekin yrittänyt joskus saada vanhat tunnetilat esiin. Se on yksinkertaista:
Yrität vain unohtaa tai pitää mielestäsi poissa kaikki tunteet ja kokemukset haluamasi ajan ja nykyisen väliltä. Mietit vain, millaista oli silloin. Mietit kaikkia tunteitasi ja yrität saada ne pintaan!
Haluaisin tietää, onko muilla samanlaisia tuntemuksia siitä, että olisi mukava palata menneisyyteen, koska sieltä on niin mukavia muistoja?
Hmm... Kyllä useimmilla ihmisillä on niin mukavia muistoja menneisyydestä, että sinne tekisi mieli palata.
Niinkuin tuossa jo edellinen vastaajakin totesi, niin useimmilla ihmisillä tosiaan on mukavia muistoja, jotka haluaisi elää uudestaan. Eli se ei ole lainkaan epänormaalia. Menneisyyttä ei kuitenkaan koskaan saa takaisin, joten koita mieluummin miettiä mitä haluaisit tulevaisuudeltasi ja eten sitten pienin askelin siihen suuntaan.
Tarkotus olikin, että saisin simuloitua itselleni jotenkin ne menneisyyden tunteet, jotka silloin olivat. Ne ovat minulla todella hyvin muistoissa ja haluaisin saada ne pysymään pinnalla. Sitten vaan teen kaiken muistojen mukaan, kuten silloin aikanaa.
Miten saan itseni ''ylivireäksi''? Auttaako, jos juon paljon kofeiinijuomia ja energiajuomia?
Sama mulla. Nuorena oli kaikenmaailman juttuja, viiltelyä, syömishäiriöitä, seksiriippuvuutta, 21 sairaalakertaa, itsariyritys, lääkkeet ja alkoholi ym. ym. Siinä kai kiehtoi se jonkunlainen vapaus kun sai tehdä mitä vaan, eikä kukaan välittäny. Mutta oli mulla myös mieletön ahdistus päällä ja huumeet olisivat tuleet seuraavaksi.
Nyt olen 40-vuotias perheenäiti ja noista ajoista on 20 vuotta. Arvaa onks tylsää...? Kaikilla on joskus tylsää, mutta se on elämää. Joskus ajattelen sitä huolettomuutta ja riippumattomuutta kenestäkään. Mutta ei niin olisi voinut elää ja niin se vaan menee. Kun menee 5-10 vuotta, niin ajattelet asioista eri tavalla koska sinusta on tullut aikuinen. :))