Lapseni isä lähti heti kun sai kuulla minun olevan raskaana. Se ei ollut mikään yllätys (raskaus oli, muttei miehen lähteminen). Asuimme samassa asunnossa, mutta katsoimme sopivaksi, että minä etsin itselleni ja vauvalle sopivimman asunnon.
Olen nyt raskauteni loppuvaiheella ja lomilla ja olen joutunut kohtaamaan yllättävän ja pelottavan ongelman. Minä PELKÄÄN omassa asunnossani iltaisin ja öisin. En ole ihan varma MITÄ minä pelkään tapahtuvan, käyn tarkastamassa että ovet ovat lukossa useita kertoja päivässä/illassa/yössä ja säikähdän pienintäkin risahdusta asunnossani. En saa nukutuksi, kaikkien valojen on oltava päällä kokoajan, koska en uskalla iltaisin pitää verhoja auki. Heräilen painajaisiin ja pelkoihin joka yö. Keksin jatkuvasti tekosyitä joiden nojalla voin mennä ystäville ja perheenjäsenteni luokse yöksi, koska siellä minua ei pelota. Olen ennenkin asunut yksin, eikä minulla ole ennen ollut tälläistä vaivaa. En kehtaa neuvolassa kertoa, että pelkään kuin pikkutyttö omassa asunnossani ja tunnen itseni jatkuvasti turvattomaksi. Naapurikin on sen insesti-isän näköinen. Suihkusta ulostuleminen on erittäin pelottavaa, samaten yöllä vessaan meneminen. Olen jo lomalla ja pelkään että tulen pelkäämään lapsen syntymänkin jälkeen. Vai voisiko tämä johtua hormoneista? onko kellään muulla samanlaista ongelmaa? En tiedä kuinka kauan jaksan elää peläten ja päivisin nukkuen, kun en yöllä uskalla.
Olen nyt raskauteni loppuvaiheella ja lomilla ja olen joutunut kohtaamaan yllättävän ja pelottavan ongelman. Minä PELKÄÄN omassa asunnossani iltaisin ja öisin. En ole ihan varma MITÄ minä pelkään tapahtuvan, käyn tarkastamassa että ovet ovat lukossa useita kertoja päivässä/illassa/yössä ja säikähdän pienintäkin risahdusta asunnossani. En saa nukutuksi, kaikkien valojen on oltava päällä kokoajan, koska en uskalla iltaisin pitää verhoja auki. Heräilen painajaisiin ja pelkoihin joka yö. Keksin jatkuvasti tekosyitä joiden nojalla voin mennä ystäville ja perheenjäsenteni luokse yöksi, koska siellä minua ei pelota. Olen ennenkin asunut yksin, eikä minulla ole ennen ollut tälläistä vaivaa. En kehtaa neuvolassa kertoa, että pelkään kuin pikkutyttö omassa asunnossani ja tunnen itseni jatkuvasti turvattomaksi. Naapurikin on sen insesti-isän näköinen. Suihkusta ulostuleminen on erittäin pelottavaa, samaten yöllä vessaan meneminen. Olen jo lomalla ja pelkään että tulen pelkäämään lapsen syntymänkin jälkeen. Vai voisiko tämä johtua hormoneista? onko kellään muulla samanlaista ongelmaa? En tiedä kuinka kauan jaksan elää peläten ja päivisin nukkuen, kun en yöllä uskalla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Taidat kokea jotain elämänmuutos-ahdistusta. Koita olla hyvin päättäväinen ovien ym tarkisteluissa. Päätät, että kerta tarkistus riittää. Pidä yöllä pientä valaistusta. Kokeile nukahtaa esim television ääreen. On myös hyvä laittaa radio hiljalle vaikka viereiseen huoneeseen. Käy iltaisin lenkillä ja puuhastele muutenkin päiväsaikaan. Ota ihmeessä asia puheeksi neuvolassa. Varmasti ymmärtävät.
Pian sinulla on uusi elämä vauvan kanssa ja mielesi saa aivan uutta ajateltavaa. Hyvää jatkoa!