Olen henkisesti tyttäreni (35v.) mukana matkalla , kun hän eilen puolenpäivän aikoihin lähti ajamaan täältä Tampereelta yksin pakettiautolla Etelä-Espanjaan, Malagan lähelle.
Jos ei mitään uskalla, ei mitään saakaan. Meidän vanhenevien yksinreissaamiset on tehty, fyysiset teot on tehty. Huomasin sen itsekin viime syksynä ja tyydyn melkeinpä levollisesti jo siihen.
Niin, yöllä oli tullut puhelimeeni viesti, että hän yöpyy Liettuassa, Via Baltica erittäin hyvässä kunnossa ajaa. Matka jatkuu aamulla Latviaan, Puolaan, Saksaan.
Perhe muuttaa kolmannen kerran asumaan Espanjaan, ehkäpä lopullisesti. Mies ja lapset ovat jo lentämällä menneet perille, lapset ovat melkein 18v.poika ja 12-ja 13-vuotiaat tytöt. Koira, vuoden vanha Doberman, on tyttäreni mukana autossa. Kaikki lentoyhtiöt eivät edes ota koiraa koneeseen ja se on kallista, koiran matka olisi maksanut noin 700 euroa. Ja onhan koirankin levollista emäntänsä kanssa matkustaa.
Tyttäreni pitää jonkinlaista matkapäiväkirjaa, katsotaan sitten, saammeko rustattua siitä jonkinlaisen matkakertomuksen.
Pariisin hän kiertää, siellä on mahdottoman sekava ajaa, muutenkin Eurooppa viettää lomaa, joten liikennettä on paljon.
Eipä ole siis omena kauas puusta pudonnut, muistanette minun vouhotukseni milloin mihinkin maahan muuttamisesta. Huomasin, että ne vouhotukset olivat tarpeen, tavallaan teinkin ne matkat, henkisesti.
Ja onhan minulla nyt edessä 13.9. vihdoin se matka Prahaan, maksettukin jo, joten sitä myöten varmaa on lähtö.
Millaisia matkoja olette elämässänne tehneet omalla autolla liikkuen, onko kukaan vastaavaa matkaa, Suomesta Espanjaan ajanut?
Jos ei mitään uskalla, ei mitään saakaan. Meidän vanhenevien yksinreissaamiset on tehty, fyysiset teot on tehty. Huomasin sen itsekin viime syksynä ja tyydyn melkeinpä levollisesti jo siihen.
Niin, yöllä oli tullut puhelimeeni viesti, että hän yöpyy Liettuassa, Via Baltica erittäin hyvässä kunnossa ajaa. Matka jatkuu aamulla Latviaan, Puolaan, Saksaan.
Perhe muuttaa kolmannen kerran asumaan Espanjaan, ehkäpä lopullisesti. Mies ja lapset ovat jo lentämällä menneet perille, lapset ovat melkein 18v.poika ja 12-ja 13-vuotiaat tytöt. Koira, vuoden vanha Doberman, on tyttäreni mukana autossa. Kaikki lentoyhtiöt eivät edes ota koiraa koneeseen ja se on kallista, koiran matka olisi maksanut noin 700 euroa. Ja onhan koirankin levollista emäntänsä kanssa matkustaa.
Tyttäreni pitää jonkinlaista matkapäiväkirjaa, katsotaan sitten, saammeko rustattua siitä jonkinlaisen matkakertomuksen.
Pariisin hän kiertää, siellä on mahdottoman sekava ajaa, muutenkin Eurooppa viettää lomaa, joten liikennettä on paljon.
Eipä ole siis omena kauas puusta pudonnut, muistanette minun vouhotukseni milloin mihinkin maahan muuttamisesta. Huomasin, että ne vouhotukset olivat tarpeen, tavallaan teinkin ne matkat, henkisesti.
Ja onhan minulla nyt edessä 13.9. vihdoin se matka Prahaan, maksettukin jo, joten sitä myöten varmaa on lähtö.
Millaisia matkoja olette elämässänne tehneet omalla autolla liikkuen, onko kukaan vastaavaa matkaa, Suomesta Espanjaan ajanut?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Yhteensä 21 omalla autolla ajettua. Noin 160000km.
Ensimmäinen 4,5 viikkoa v1971 Provence, Rooma, Firence, Venetsia, Slovenia.
Sen jälkeen eniten alppimaissa ja Unkarissa.
15 kertaa Espanjassa.
Yhtä kertaa lukuun ottamatta Tukholman kautta.
Alkuvuosina ajoin yksin Tukholmasta Alicanteen 32 - 36:ssa tunnissa. Lomaa oli rajallisesti.
Viimeisillä kerroilla yövyimme Lyonin tietämissä.
Paluuseen käytimme aina aikaa 5 - 6 vrk.
Viime vuosina olemme menneet lentäen ja Espanjan ulkopuolisilla matkoilla olemme vuokranneet kentältä auton.
Useimmiten Munchenistä mutta myös Budapestistä, Almeriasta, Gardalta ja Kroatiasta.
Vauhtiin kun nyt pääsin niin jatkan.
Vaimon kanssa yli 80 vähintään viikon matkaa.Yhteisaikaa yli 4-vuotta.
Lisäksi vaimo on reisunnut penskojemme kanssa muutaman kerran ja tehnyt tyttöjen matkoja jollaisella nytkin on kaksi viikkoa.
Syksyksi menemme yhdessä Espanjaan, joulumarkkinoille Nyrbergiin ja helmikuussa Kubaa kiertelemään.
Jouluviikoksi pyrimme Kalev Spa:han mutta sitä ei ole vielä varattu.
kun nimimerkki on Laiska-Lasse :D ja matkakuvaukset viittaavat hyvinkin aktiiviseen maailmanmatkaaja autonkuljettajaan!
On siinä saanut perhe tuulettua ja kokea matkankin varrella, ihan hyväntuulen hetki tuli lukiessa Laiskaa Lassea:D
Jälkeen päin kaduttaa tupakointini.
Poltin autossa ajon aikana ehkä 4 savuketta / h. Eipä ollut älyä!
Luulin lastemme saaneen matkailurokotuksen mutta on käynyt päinvastoin.
Kokemuksiin sisältyy mm. vanhan romun hajoaminen paluumatkalla Tanskaan. Tuli kotimaahan auton lavalla 2-viikkoa myöhemmin.
Kaksi letkuvauriota jotka paikkasin puutapeilla ja teipillä.
Yksi kannentiivisteen palaminen Lyonissa.
Henkilötason hulluttelut siihen päälle.
Tuli myös useita perhetuttavuuksia joihin pidämme edelleenkin yhteyttä ja vierailemme vuoden, kahden välein.
Nyt useat ovat jo kuolleet.
pakottaa palstalaiset seuraamaan jopa lastesi eämää, hyihyi kun moitit Tähtisilmää samasta asiasta !!!
karta hyvä ihminen minun tekstieni lukemista!
Toisekseen.... en koskaan ole sanallakaan maininnut ko. nikin lapsistaan kertomisasioista....sen varmaan tiedän itse parhaiten.
Kolmanneksi....turha tätäkin juttua riidanhaastamispaikaksi suunnitella, en ole täällä palstalla vastailemassa.
että äitinä olen ajatuksissani mukana tällaisessa aika poikkeavassa tilanteessa. Itse kun ymmärrän ja kunnioitan uskaliaisuutta ja rohkeutta...voitte kuvitella, ettei sekään matka hankaluuksitta suju, ja mikä saavutus, toista kuin jokin huokailu kodin turvassa peukaloitaan pyöritellen istua. No, ei hän kyllä muutenkaan ole joutanut niin tekemään.
Ystävällisille "kanssamatkaajille" kerron, että Saksasta on jo Ranskaan ajamassa, oli äkännyt, että ajaakin yöllä, lepää päivällä. Koetin katella netistä näitä tietullijuttuja, Ranskassa taitaa olla kalleinta ajella, mutta kokeneempi ajelija osaisi navigaattorin asetella reitille, jossa ei niin paljon tulleja ole. Mites teillä Laiska-lasse nämä tietullit sujuivat?
Yöllä maksullista motaria Lyonin ohi ja sen eteläpuolella Rhonen länsirantaa pitkin etelään maksutonta.
Ranskan Välimeren ranta on paikallisteitä käyttäen toivon.
Pakko mennä motarille.
Pyreneiltä etelään on hyviä maksuttomia teitä.
Erinomainen opastus!
Suuret kaupungit kiersimme maksullisilla.
Vaimo toimi navigaattorina.
Antoi aina ennakkotiedot risteyksistä, huoltsikoista yms.
Minä vaan ajoin.
Kotiin päin tulimme paikallisteitä pitkin paitsi tuo Ranskan Välimeren ranta.
Miksi tyttäresi menee jo pohjoisesta Ranskan kautta?
Ehdottomasti nopein ja halvin on ajaa Saksaa niin pitkälle kuin mahdollista.
Pelkkä navigaattoriin tuijottaminen on typerää.
Kartta käteen ja hieman omaa ajattelua!
Susmorsianta. Mistäs me mummot kirjoiteltais, ja mikä meitä enemmän kiinnostais, kun lapset, ja se muu jälkikasvu. Ja kai ne lapset on jokaisella lähinnä sydäntä. Ja sydämmenkyllyydestä suu puhuu. Jokaisella on oikeus kirjoitella ihan mistä vaan.Jos jotakuta ei kiinnosta, niin pyörittelee vaan hiirellä eteenpäin.Ja kyllä naisihmisen matka yksin halki euroopan, on ihan kova juttu.Toivotaan, että kaikki menee hyvin, ilman mitään vastoinkäymisiä. Mukavaa kesän jatkoa myös sinullekkin Sus!
Juu, ilmeisesti ajaakin Saksaa mahdollisimman alas, en tiedä tarkemmin. Puhelimen kanssa jotain häikkää, joten ilmottelee vaan tekstarilla, missä suunnilleen on ja auto pelaa vielä, vanhempimallinen oikeanpuolirattinen pakettiauto hällä on. Eipä sillä kovia vauhteja hurruutellakaan!
kiitos. Tuossa juuri äsken nivelreumainen tuttavani soitteli, kun ei ole jaksanut kovin liikkua helteitten takia. Itse kun olen vielä toistaiseksi päässyt hyvin pienillä vaivoilla vanhenemaan, niin ei passais moitteen sanaa näistä helteistä sannoo. Tänään taitaa kyllä monille olla ihan huippuläkähdyttävä päivä, kun ei tuulenhiventäkään näy, joten sisälläolopäivä onkin.
ohi on nyt ajanut, sain tekstarin. On kuulema kamalat ruuhkat...no sen arvaa. Tähän saakka en oikein oo jännittänyt tätä hänen ajoaan, mutta nyt on koko ajan mielessä. Meinaa ajaa nyt Malagaan saakka yöpymättä. On lukijoissa varmasti joku muukin matkallamme mukana, ainakin Laiska-Lasse, joten ilmoitan vielä, kun on perillä.
Jos tarkoitus on ajaa Malagaan!
Muussa mielessä kurvailun ymmärtää mutta elokuu!?
Läpi Ranskan kalliita motareita tai hitaita paikallisteitä pitkin!
Ajankohta on hulluin mahdollinen. Kaikki latinot ovat lomalla = tien päällä.
on kaikenlaista, oli vaan pakko nyt ajaa, en sen kummemmin selvittele täällä. Strassburgin kohalla oli Ranskaan ajanut, siitä sitten Bordeaux. Senkii omenan on kyllä tyttöin poiminu, että ihan "loogiton" on ja sama eksymistaipumus kuin äitillänsä. Meiän perheen naisilla on synnynnäinen ajotaito, minusta sekkii on synnynnäistä. Poika (48v.) ajjaa ihan "holtittomasti", niin varovasti ja hissukseen, että kerkii etupenkkiläinen ihan jo pelkäämään.
Kun on kehasemisen mahollisuus nyt, käytän hyväksein kertomalla, että aikoinaan voitin naisten jäärata-ajoja vanhalla, kulttuurihistoriallisella Ladalla kun ajelin. Samoin ukkoin kanssa yhteen aikaan harrastettiin rallia. No, se auto ei kylläkään ollu Lada.
Liekkö muuten naisinen ominaisuus tää auton perruuttaminen, monet takana olleet autot ja lyhtypylväät oon kolhassu elämäni aikana. Vaikka ukkoin sano aina...kato peiliin, kato peiliin...no katoinha mie. Oman naamain näin ja huulten punnaamisseen oli peilillä enemmän käyttöö.
antavat lastensa olla rauhassa näiltä palstoilta, ei tulisi mieleenkään kirjoittaa heistä, mutta
näin uutena kirjoittelijana vähän huomioin, että täällä eräät ovat kuin tuttuja kirjekavereita
joille kirjoitellaan kuin naapurille vain, mutta on meitä muitakin, että ei parane yleistää, ei pahalla kuitenkaan kommenttini
Minusta ihan kiva lukea sussin kirjoituksia!!
Oli maaliskuu 1967, kun pakkasimme vaimoni kanssa kaiken omaisuutemme Mustangiin Stamfordissa Connecticutissa ja käänsimme auton nokan kohti Los Angelesia. Eteläistä reittiä matkaa tehtiin viidessä päivässä noin 5000km. Saavuimme iltapäivällä Hollywoodiin, söimme ja ryhdyimme etsimään asuntoa, Rooms for Rent-kilpiä lueskellen katujen varsilla. Asumus löytyi tunnissa Taft Avenuelta, kalustettu kaksio, $90/kk.
Kun tulimme hakemaan autosta tavaroitamme, automme vieressä seisoi kaksi naista ja kysyivät selvällä suomella, että olemmeko Suomesta, automme perässä oli Suomen lippu. Vanhempi suomalainen nainen asui talossa, johon olimme muuttamassa ja nuorempi, tyttärensä, naapurikadulla. Siis oltuamme noin kaksi tuntia Los Angelesissa tapasimme ensimmäiset suomalaiset!
Paluumatka tapahtui pohjoisempaa reittiä pitkin elokuussa. Poikkesimme matkalla Montrealin Maailmannäyttelyssä.
Mustangi muutti mukanamme Suomeen. Maksoimme siitä uutena $1999, noin 7000mk, pidettyämme sitä 3 vuotta saimme siitä 14000mk, jolla sai kaksion olohuoneen verran asuntoneliöitä silloin Espoosta. Elämämme paras autokauppa!
Elämämme paras automatka!
teilläkin ainutlaatuisia kokemuksia kerrottavaksi, varsinkin jos teillä on lapsia ja lapsenlapsia. Ja lieneekö "liikkuvaisuus" periytynyt teilläkin, kuten Laiska-lassen perheessä, samoin meilläkin. Oma mieheni ei ollut sellaista lentoon lähtevää tyyppiä kuin minä, joten tällaiset matkat jäivät kokematta, ehkä hänen ammattinsakin vaikutti siihen. Mutta uteliaisuutta ja rohkeutta oli kyllä jo nuorena, oltiin Saksassa Baijerissa samassa talossa töissä, piikana ja renkinä viimestä edellisen luokan koulukesänä. Ja siitähän se yhessäolo sitten alkoi.
No niin, perillä onnellisesti siellä Malagassa...suojelusenkeli oli näköjään mukana. Auto nimittäin "levis" siellä, korjaamolle oli tänään hinattava.
Tuli mieleeni, kun koulut alkavat ja alkaneetkin jo tänään jossain, että siellä Costa Del Solillahan on suomalainen koulu, Fuengirolassa. Kaiketi tällä hetkellä 270 oppilasta. Se on ihan Suomen koululaitoksen, perustuslain mukainen koulu, luokat 1-9 ja lukio. Espanjan kieli "kaupan päälle", Ruotsi tietysti myös oppiaineena.
Koulussa painotetaan kansainvälisyyttä, luovuutta, kotimaan kunnioittamista sekä Espanjan ja yleensä Euroopan kulttuurin tuntemusta. Myös pyritään omatoimisuuteen ja yksilöllisyyteen, oliskohan vähän Steiner-koulun tyyppinen joiltain osin.
oli varmaankin mukana näillä minun tuttavillani jotka nuorena kiersi eurooppaa, Ranska - Itävalta ym. ja kotiin tultuaan huomasivat että vanha Wartburg oli keskeltä kahtia katkennut.
Oma rohkeus ei riittänyt nuorena silloin, enkä nyt vanhana viitsi edes ajatella ajelua ulko mailla.
Poikani ja miniäni pitivät pitkän loman pari vuotta sitten, ja kiersivät euroalueen maat. Aloittivat Saksasta ja sieltä Belgiaan, Ranskaan, Itliaan, jonka jälkeen asuivat Kreikassa yksityisen perheen erillisessä apartomentossa 6 viikoa. Oli ollut mukava isäntäperhe, jonka seurassa viettivät iltaa silloin tällöin.
Tuliaisena sain arvostamani Brysselin pitsiliinan;D En ollut huolissani, heillä oli asuntoauto käytössä, kertoivat ajanneensa tien sivuun ja kattoivat pikkupöydän ja tuolit kivalle paikalle ja ottivat rennosti, seikkaillen sitten eri kaupungeissa. Imeisesti oli matkalla leirintäalueita, en ole kuullut mitään ongelmia olleen, virkeinä ja paahtuneina palasivat Kreikan lomaltaan.
Nyt on saaristointo suurimmillaan loman aikana, näkyy Facebookissa poikakin kirjoitelleen tänään. Aurinkopanelit antavat tarpeellisen virran sielläkin.
Sopivaa aikaa ei vaan ilmaantunut. Se olisi pitänyt ottaa.
Kahden perseaukinaisen perheen muodostus lapsien hankkimisineen ja elämän puitteiden hankkimisineen tuntuivat tärkeämmiltä.
Olen omille penskoillemme sanonut etteivät elä sitku-elämää.
Viesti on näyttänyt menneen perille.
Mitenkäs tuo Mustangin autovero?
mitään autoveroa en Mustangista maksanut syksyllä 1967. Sen muistan, että auton tultua Helsingin satamaan kävin Etelä-Satamassa Tullin toimistossa viidellä luukulla täyttelemässä erilaisia lomakkeita. Katajanokalla sijainneessa Fordin huollossa autoon vaihdettiin Suomen määräysten mukaiset valot. Ensimmäinen tankkaus tapahtui Merikadun Essolla, jota ei enää ole ja bensa maksoi silloin 50 penniä litra.
Viisitoista vuotta myöhemmin näin auton kahtena peräkkäisenä päivänä Helsingissä Fredrikin kadulla.
Ihmeellistä kuinka nämä vanhat asiat on tullut tallennetuksi noinkin tarkasti.
vielä myynnin jälkeenkin niitä tunteita, mitkä perheen aikoina olivat sen sisässä koettuja.
Ja miehen kuoleman jälkeen se iso auto, joka hänen viimeisinä vuosinaan myytiin,
herätti aina huomioni, yritin tarkkaan nähdä ohjaajan.
Mutta ei ollut hän. Kuinka olisi voinutkaan olla?
Samana vuotena, 1967, palasin sveduista vanhan kuplan kanssa.
Suomen rekisteriin siito olisi maksanut tolkuttoman paljon koska silloin autovero laskettiin uuden hinnasta.
En edes harkinnut.
Tuulilasin kulmaan tuli tullin tarra joka antoi aikaa vuoden eteen päin.
Koska tulin opiskelemaan niin se olisi ollut syy auton pitämiseen maassa yli tuonkin määräajan.
Asevelvollisuus oli toinen syy.
Paikallinen nimismies pani kissalan pojat asialle ja minut pidätettiin tien päältä 3,5kk myöhemmin.
Auto meni tullin varikolle.
Keväällä olisin saanut sen pois edellytyksellä että vien sen mennessäni sveduihin.
Menin katsomaan.
Ulkovarikolla lasit oli hakattu rikki ja renkaat tyhjät.
En lähtenyt vanhaa raakkia roijaamaan pois.
Vajaan vuoden kuluttua sain syytteen ja tuomion auton salakuljetuksesta. Sakkoa 50mk.
Nyt olisin hieman viisaampi mutta sen aikaisten säädösten mukaista autoveroa tuskin pystyisin nykytiedollakaan kiertämään.
No tässähän tämä, ei kuka tyttö tahansa yksin läpi Euroopan ajakaan.