Otimme avomieheni kanssa koiran sijoitukseen muutama viikko sitten tuttavaltani. Viikko sitten sain kuitenkin tietää olevani raskaana. Nyt mietin miten pärjään pennun kanssa, joka on jo nyt todella itsepäinen, ennen lapsen syntymää ja sen jälkeen. Mietin olisiko koirankin kannalta parempi vaihtoehto antaa se takaisin kasvattajalle jonka luona sille on seuraa, kun että sen pitäisi sopeutua vauvan rytmiin. Lapsi on todella toivottu ja yritetty jo pidemmän aikaa, sen vuoksi haluaisin nauttia raskausajasta ja omistaa suurimman osan ajastani hänelle. Onko kellään vastaavia kokemuksia tai neuvoja? Onko kasvattajalla edes velvollisuus ottaa koiraa takaisin jos emme sitä pysty pitämään?
Koiranpentu ja vauva
vauva tulossa
3161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Teittekö asiasta sopimuksen oikein Kennelliiton kaavakkeella, esim. nartun sijoitussopimus tuolla
http://www.kennelliitto.fi/NR/rdonlyres/9F1DEC93-C6C2-478D-9CA2-CBF96F79BEF1/0/sijoitussopimusnarttu_WEB_taytettava.pdf
Koiran palauttamisesta:
"12. Vastaanottajan oikeus purkaa sopimus. Jos vastaanottaja haluaa purkaa sopimuksen ja luopua koirasta, koira palautetaan luovuttajalle ja vakuusmaksu jää luovuttajalle."
Tuon mukaan kasvattajalla on velvollisuus ottaa koira takaisin. Ja jos aiotte sen palauttaa, kannattaa toimia mahdollisimman pian, jottei koira ehdi turhaan kiintymään teihin ja tottumaan tapoihinne ennen kuin joutuu kuitenkin pois.
Ei mahda mitään, mutta mieleen pakosta nousee kysymys, miksi otitte koiran ylipäätään, jos raskautta kuitenkin aktiivisesti yrititte? Ja jos nyt heti kuitenkin olet valmis koirasta luopumaan? Onnea perheenlisäyksen johdosta, mutta ajattelethan ensi kerralla vielä pidempään, ennen kuin teet elollisia olentoja koskevia (hätiköityjä?) ratkaisuja.
On ihmisiä, jotka ovat yrittäneet raskautua vuosikausia. Ilman tulosta, ja moni hoidoin. Ei muuten ole eka kerta, kun jostain syystä se epätodennäköiseltä vaikuttava tapahtuukin juuri jonkun tällaisen elämäntilanteen muutoksen yhteydessä. Itselläni oli samantyyppinen tilanne, lopetimme hedelmöityshoidot, tavallaan luovutimme, ja sitten teimme uudet suunnitelmat. Ne muuttuivatkin yllättävästi; olin raskaana ihan luomusti ennen kuin oli kahta kuukautta mennyt hoitojen lopetuksesta. Esim alkuperäisellä voi olla jokin samantyyppinen tilanne.
Itse kuitenkin varoittaisin tekemästä hätiköityjä päätöksiä "raskausaivoilla". Jostain syytä silloin pelkää monia asioita :) En itse näkisi yhtälöä lainkaan mahdottomana, asiat vaan pitää miettiä ja suunnitella uudestaan.
Tiedän kyllä, että elämänmuutos (raskaus) ei aina tule kello kaulassa. Mutta aloittajan viestistä ei mikään vuosien yritys tule mieleen, hän sanoi, että oli yritetty "jo pidemmän aikaa". Minusta se on eri asia kuin vuosikausia. Ja siksi mieleeni tuli ihan aiheellisesti, että miksi mennä sitä pentua ottamaan, jos yritys on ihan vilkkaana vielä päällä, eikä ehkä ollenkaan ole luovutusvaihe menossa.
Ja mitä tulee raskauteen ja koiranpentuun, niin tässä taas olen hyvin aloittajan linjoilla. Pennusta kannattaa luopua nyt, kun se on vielä hyvin mahdollista. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun lapsen saanut nainen ei synnytyksen jälkeen pysty enää mitään muuta kuin pilttiään ajattelemaan. Olen itsekin sivusta seurannut, kuinka nainen jätti synnytyksen jälkeen koiransa täysin huomiotta (koiran lopuksi ikää), ja myönsi suoraan, ettei synnytyksen jälkeen koira kiinnostanut enää lainkaan. Joten jos jo etukäteen osaa epäillä, että koira jäisi kuitenkin sivuraiteelle, niin sen etujen mukaista olisi luopuminen ajoissa. Sen sijaan, että yrittää sinnitellä ja luopuu sitten kuitenkin, kun koira on jo tottunut kuvioihin.
Aloittaja näytti postanneen viestinsä toisellekin palstalle ja pohti siellä, että mitä kasvattaja, kun on tuttava, ajattelee hänestä. Se on ehdottomasti viimeinen asia, mitä tässä tilanteessa pitäisi ajatella.