Mitens on kolmekymppisten deitti- ja parisuhde-elämä muuttunut siitä kun parikymppisyydestä pääsitte eroon? Odotin itse kuin kuuta nousevaa että osat "vaihtuisivat" ja naisista tulisi hieman aktiivisempia eikä se että mies viettää viikonloppunsa kotona kirjan kanssa olisi mikään ehdoton turn-off.
32 mittarissa tällä hetkellä eikä mikään näytä ainakaan omalla kohdalla muuttuneen, mitä nyt varattuja on aina vain enemmän ja enemmän omien mahdollisuuksien käydessä entistä laihemmiksi.
Että pitäisikö tässä nyt tunnustaa ne tosiasiat, heittää kirja roskikseen, ostaa satasen silkkipaita ja sännätä heti huomenna lähimpään yökerhoon?
Naljailuun vastaisin etukäteen sillä että minulla on oikea työpaikka, oma asunto ja muut perusasiat kunnossa, mitä nyt sillä erotuksella ettei alkoholi ja yöelämä ole koskaan pahemmin kiehtonut.
32 mittarissa tällä hetkellä eikä mikään näytä ainakaan omalla kohdalla muuttuneen, mitä nyt varattuja on aina vain enemmän ja enemmän omien mahdollisuuksien käydessä entistä laihemmiksi.
Että pitäisikö tässä nyt tunnustaa ne tosiasiat, heittää kirja roskikseen, ostaa satasen silkkipaita ja sännätä heti huomenna lähimpään yökerhoon?
Naljailuun vastaisin etukäteen sillä että minulla on oikea työpaikka, oma asunto ja muut perusasiat kunnossa, mitä nyt sillä erotuksella ettei alkoholi ja yöelämä ole koskaan pahemmin kiehtonut.
Vastaukset 5
Vanhimmat
36:nen täällä, morjens! Eipä minuakaan kiehdo alkoholi, eikä yöelämä. Ei ole koskaan kiehtonut. Oon sitä mieltä, että yli 30:nen tietää jo mitä tahtoo elämältään, on ammatti & työpaikka, on kokemusta mahdollisesti aiemmista seurusteluista (tai ei...).
Olen leikkauksen takia invalidisoitunut ja sänkytouhut & lapsipuuhat ei kiinnosta. Se tuntuu muodostavan suurimman esteen. Olin tahtonut vain kaveria kirjeenvaihtopalstalta ja sellainen löytyi, mutta sitten hän terveenä, hiukan yli 30:nä löysi terveen, tulevaisuuteen (mm. lapsen tekoon) kiinnostuvan ja pystyvän ihmisen. Ja kaveruus jatkuu, mutta tuntuu oudolta... Harmittaa yhtäaikaisesti, että en saa ketään itselleni. En ole työelämässä, jossa olisi mahdollisuus tavata enemmän ihmisiä.
Olen laittanut näille sivustoille, missä mainitaan "rakkauden" löytyvän, oman profiilini mutta eipä ole kiinnostusta tuottanut. Joo, varattuja on vaan entistä enemmän. En tiedä siitä silkkipaidasta ja yökerhosta... eiköhän se löytyne muulla tavoin! ;D
Ja silloin parikymppisenä on varmasti monella ns. etsikkoaika, että hakee yhtä aikaa omaa paikkaansa yhteiskunnassa ja kumppania, sekä yrittää löytää tasapainon, ainakin jonkinlaisen itsensä kanssa. Parikymppisyydestä on aikaa... Silloin oli terveempi ja nätimpi...! Vaikka en tiedä, onko ulkonäöllä (/sänkytouhuttomuudella) loppupeleissä merkitystä, jos joku muu natsaa kohdilleen...
Good luck! Kyllä se vielä tärppää meilläkin! Hyvää loppukesää vain!
t. lonelyknitting74
Suomessa parisuhteet solmitaan siihen erikseen tarkoitetuissa paikoissa, ei arkielämässä.
Nämä paikat ovat yökerhot ja baarit. Jotta niissä voisi luontevasti tutustua vastakkaiseen sukupuoleen ja viihtyä niissä, pitää myös käyttää alkoholia. Juopuneena on hyväksyttävää tehdä aloitteita naisiin. Selvinpäin tehtyihin aloitteisiin naiset suhtautuvat varauksella.
Raitis mies jää tässä maassa yksin.
Kyllä selvinpäinkin oleva mies uskaltaa tehdä melkeinpä mitä vaan jos kohde on kiinnostava. Parisuhteessa elävä voi tehdä uusia elämyksiä ja kokeilla uutta. Ryhmäseksi selvinpäin on kivaa...vaikka olisi useampi mies.
Eihän sinua kukaan osaa koto tulla hakemaan. Eikä se vielä, että saa mentyä yökerhoon vielä takaa saantia moni kolkyt plus mies käy baarissa joka viikonloppu ja silti ei tunnu löytyvän vaki naista. Yks vaihtoehto jos ei suomesta meinaa emäntää löytöö niin hae Thaimaasta muutamalla kaverilla on ja ne vaikuttaa oikein mukavilta, samalla tulis kielitaitookin harjoteltua.
Sukupuolten tasaarvon myötä nykyajan naisille kelpaa vain paras a-luokka. Pitää osata puhua naiset päästään pyörälle. Jos et sitä osaa niin oot beeta jonka kohtalo on kuolla yksin.