pula-ajasta tv 1:sellä. Kannattaa katsoa!
Tulee ohjelma
Oi kauhea.
29241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
tälläkin turhista? Vanhemmat sukupolvet ovat selvinnet paljon pahemmasta?
kiinnostanut kuinka pula-aikana elettiin?
ei mua ainakaan!!
Eiköhän me kaikki tämän ikäset tuo jo tiedetä.
Koulut oli olemassa jo meiän nuoruudessa.
Jos on asustellut 16neliön hellahuonees ilman mukavuuksia 6 muun kanssa ei oikein jaksa märehtiä niit pulaaikoja.
kiinnostaa historia kovastikkkin. Se antaa pohjaa tulevalle elämälle. Ja Paljon tietoa.
Arvokasta tietoa. Se kertoo miten vanhempamme selvisivät ja antoivat meille tulevaisuuden jossa nyt saamme elää ja me annamme tulevaisuuden edelleen lapsillemme ja niin edelleen.
Minua kiinnostaa paljonkin ja toivon että voin tarjota tulevaisuuden tuleville sukupolville ottamalla tietoa historiasta.
Kyllä se viis. kuuskymmenluvulla oli aika monella melkoista pula-aikaa.
Oman jälkensä se jätti. Kotioloissa tulee melkein huono omatunto, jos on ehyet vaatteet päällä:).
sanotaa että kuule en viitti puhua moista kun olen asunut yksin 35 neliön yksiössä ja se oli niin kamalaa!
Oikees oot ,ehkä siksi en oo koskaan kieltänyt kun likka halusi uusii vaatteita nuorempana,vielkin muistan ne huollost saarut omat kouluasut.
Ei tämän päivän ihmisille edes uskalla mennä puhumaan ajasta, kun ei ollut suihkuja, ei pesukoneita. Naamanpesuvesi lämmitettiin kattilassa hellaalla (puuhella). Isommat pesut saunassa, jota ei pakkasella turhan usein lämmitetty.
ei kannata mukaan ottaa vaan toivo, että on selvinyt, eikö se jo ole hyvä. Nythän pitäisi olla paremmin vai onko?
Vaan selvisin niistäkin lähtökohrista ja olen omalla työlläni pärjänny hyvin ja pärjään yhäkin.
Olen ajat sitten hyväksynyt sen että mailma ei oo reilu kaikille,tääl on vaan osattava luovia.
Kun pentuna syö kirottua leipää niin ei se anna kultaisia reunuksia nuoruusmuistoille,mielummin ne unohtaa.
lapsena ja muuta puutetta, mutta se on antanut minulle voimia tähän aikaan kun on helpompaa.
Lapsena inhosin sitä, mutta en enää olen kiitolinen että elämä oli niin. Nyt tulen hyvin toimeen vähällä ja olen onnellinen.
Meitä oli viis lasta isän ja äireen lisäksi ja pienissä huoneissa asuttiin ja muusta ei kannata kertookkaan. Tähän päivään, kun vertaa niin olot on kuin ruhtinaalla. Aikaa kulunut niistä hetkistä reilut viiskyt vuotta.
Kerron yhen omalla laillaan mielenkiintoisen asian tästä aamusta. Mulla käväsi naapurin 80 vuotias rouva, hetken katteli ja sano "kyllä sulla T on asiat hyvin, todella hyvin, vaikka olet eronnut". Jäin sitä miettimään. Tottahan asiat ovat hyvin, mutta hän ajatteli ehkä jotakin muuta muun lisäksi, en tiedä...
Tosin, en mä kyllä valitakkaan, vaikka joskus on tiukkaakin aikaa, sehän kuuluu elämään.
Terveiset :)) lomalaiselta :))
niitä kouluavustuksella hankittuja vaatteita? Niitä meilläkin oli, milloin monot, milloin hiihtohousut tai talvijumpperi, mitä millonkin oli tarvis.
kun joskus lapsuuten hiivin niin en mä sitä aikaa ja oman perheen eloa sure ja ole katkera.
Mä lähinnä muistelen ympärillämme olleitten ihmisten tekoja ja käytöstä, sitä lyötiin joka oli kasan pohjalla.
Hyvinkö loma meni?
Niitten kuosi oli vähän erilainen kuin kovan rahan vaatteiden.
Toinen viikko menos. Eka viikko meni kielijutuis ja tämä toinen, no joo. Olin maanantaina mustikas ja laiton jalkaani liian suuret saappaat ja just, kun olin päässy ajattelemasta etten vaan kaadu niin nenälleni lensin ja lujaa juurakkoisella polulla. Kuus tuntia sen jälkeen tallustelin metässä ja kotia tulles katoin polveni miten kävi. Hmmm, polvi oli jalkapallon kokoinen ja ihan musta, ei sitä särkeny. Kävin keskiviikkona lääkäris ja se totes, että onpa hurjan näkönen. Ei siihen sen kummempaa ehkä joku nivelside kuulemma löysä, mut ei se mitään kyllä sillä jalalla hyvin kävelee, heh. Väri valuu nilkkoihin ja taitaa vaihtaa sävyäkin. No, vielä yli kolme viikkoa lomaa, mut en mä taira sinne mettään nyt ihan heti mennä :))
Joo, tuli niitä mustikoita noin seittemän litraa ja vadelmia joku pari-kolme litraa, joten kyllä kannatti vaikka kompuroiden.
Teollisuuspaikkakunnilla elintaso kohosi nopeasti 1950-luvun aikana. Itse olen syntynyt vasta 1957. Minä muistan, että äiti purki sukulaisten vanhoja vaatteita, käänsi kankaan ja ompeli vaatteita meille 3lle lapsille aina päällystakkeja ja nukenvaatteita myöten. Ensimmäiset 7 avioliittovuottaan vanhempani asuivat mummoni kanssa pienessä mökissä. 1955 vuonna isä alkoi rakentaa taloa. Sisämateriaaleja lukuunottamatta hän teki sen melkein kokonaan kierrätysmateriaalista ja itse. Sisäsauna ja -wckin oli, pytty romukaupasta. Mulla on vieläkin laatikollinen oikaistuja ja rasvalla suojattuja käytettyjä nauloja ikäänkuin muistoja. Asun talossa tälläkin hetkellä ja neliöitä on riittämiin nykypäivänkin tarpeisiin. Lapsuudessani puolet tontista oli peruna- ja vihannesmaata ja loput marjapensaita ja omenapuita. Isä kävi töissä tehtaassa ja äiti oli kotona. Siihen aikaan ihmiset tekivät rankasti töitä perheensä hyvinvoinnin eteen. Vähän hävettää, kuinka helpolla on itse saanut kaiken.
1943 syntyneenä ehdin käsittelemään ostokuponkeja.
Kun lähetettiin kauppaan niin kupongit olivat ne tärkeimmät. Rahaakin arvokkaampia.
Mitään ei ollut.
Vaikka tonttimme oli pieni, ehkä 400m2, niin vanhempani pitivät muutamaa lammasta villan vuoksi.
Samoin kanoja ja yhtä kukkoa.
Tontilta saimme talven perunat. Kaalit ja lantut palkkoina maalaisten pelloilla puuhastelusta.
Kun ensimmäiset rusinat tulivat kyläkauppaan alkoi todellinen kansaivaellus.
Kilo / asiakas oli kiintiö. Paskaisia, kivellisiä mutta makeita.
Myöhemmin äitini piti sikaa, joskus kahtakin.
Yhtenä talvena hän haki potkukelkalla potsien sapuskat 7km:n päästä kasakoululta.
3:n litran maitokannuun ensin perheen ruoka ja loput sikojen tynnyreihin.
Torpan laajennus 40-luvun lopussa tapahtui todella kierrätysmateriaaleista.
Me pienet pennut oioimme nauloja kynnet mustina ja rapsuttelimme purkutiilistä vanhoja laasteja pois.
Sementin korvikkeena joutui ajoittain käyttämään savivelliä.
Pina-asennussähköjohdot varasti yksi isäni tuttava voimalaitokselta.
Gutsetin paikalliselta tehtaalta löytyi muuta kähvellettävää.
Ilman suhteita ei rehellisesti saanut mitään.
Kansakoulussa eväänäni oli kaksi siivua kotona paistettua ruisleipää päällä helvetin ohuelti voita ja parhaina päivinä omien kanojen munista sötkötettyä munakkaan tapaista.
Juomapullo, kotikeittoista viinimarjamehua, pysyi talvella kylmänä luokan perällä seinustalla.
Kouluruokana oli pohjaanpalanutta makaronivelliä, kaurapuuroa (hyvää) tai läskisoppaa.
Mutta, kukaan ei verrannut vehkeitä! Kaikki olivat yhtä köyhiä tai eivät rahallakaan saaneet tavaraa.
Kahtena kevättalvena yskin verta puutteellisen ravinnon vuoksi.
25000 asukasta ja yksi kunnanlääkäri. Kaksi yksityistä.
Tehdastyöläiset olivat etuoikeutettuja säännöllisten tulojensa vuoksi.
Isäni oli sekatyömies rakennuksilla ja sesonkiluontoisuuden vuoksi talvisin oli työttömyyttä.
Ei muuten ollut työttömyyskassoja.
Työttömyystöitä oli joskus.
Parempi olisi jos en muistaisi.
Vituttaa nykyinen valitus!
Kyllä noita aikoja on perhepiirissä käsitelty paljon vanhempien ja muiden senikäisten sukulaisten kanssa. Ja huomasi kyllä että traumoja se oli jättänyt.
Jos joku tosissaan haluaa kokea samaa, lahjoittakoon omaisuutensa vaikka pelastusarmeijalle ja lähteköön selviämään omillaan esimerkiksi Afrikkaan missä ei tule houkutusta käydä sossun luukulla.
kannalta pula-aika oli nykyistä, läskiaikaa terveellisempää.
Ei ollut kihtia, eipä paljon diabetestäkään, ym. elintasosairauksia..
Ihmiset tekivät muutakin, kuin venyivät iltojaan kuvaruuden edessä.
Yksipuolisen, puutteellisen ravinnon vuoksi yskin kahtena kevättalvena verta.
Vaikka karkkeja ei ollutkaan niin eipä tunnettuhampaiden pesuakaan.
17-vuotisena ylähampaani reviittin pois koska paikkaamiseen olisi mennyt kesätyöpaikkani, 3-vuoro tiilen ladonnan urakkatyön viikon palkka.
Joku saatanan tolkku tuhlauksellakin piti olla!
Juu! Joku kutsuisi sen aikaista ajanviettoa hyötyliikunnaksi.
Hieman jäi aikaa itsellekin ulkoharastuksiin. Sisällä ei mahtunut tekemään mitään.
Motooriset perusvalmiudet kehittyivät.
Varsinkin kevät linnunpesineen oli kehittävää aikaa.
Koulumatka kotiin kesti ehlposti pari tuntia.
Tutut räklänpesät täytyi kiipeillä munittamassa ja tietysti etsittiin uusia.
Inhotti kun oksattomiin, sileisiin mäntyihin ei päässyt. Jäivät variksen ja harakan pesät rauhaan.
Katsoin minäkin ja muistan nähneeni joskus ennenkin tämän ohjelmasarjan.
Juuri tuosta ruuasta tuli mieleeni että ei se nyt kovin terveellistä ollut kun kasvavat lapset näkivät nälkää.
Varmaan juuri Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa oli suurin hätä.
Nykyään sana lihavuusgeeni saa monet takajaloilleen ja haukkumaan lihavia laiskoiksi tekosyyn etsijöiksi. Mutta oma äitini oli vuosimallia -26 ja nuori tyttö pahimpaa pula-aikaan. Hän oli aina lihava patukka. Minulla on muutamia valokuvia äidistä lapsena ja teini-ikäisenä ja hän tosiaan oli lihava kuten isänsä ja sisarensakin. Itsekin olen koko ikäni ollut lihava vaikka olenkin laihduttanut kymmeniä kertoja elämäni aikana.
Ei tosin ole diabetesta mutta sydän-ja verisuonisairaudet tappavat meidän suvussa. Sepelvaltimotautiin tosin kuoli isänikin joka oli laiha kuin tikku.
mielen viereenkään haukkua ketään ylipainon takia.
Sen kyllä sanon, ettei nykyinen lasten ja nuorten ruokavalio tiedä hyvää pitemmän päälle.
Kun monesti, tuntuu, normaaali arkiruoka korvataan roskaruo'alla sopii ihmetellä mikä on lopputulos.
Ihminen, joka on ollut tehokas ruuansulatus ja kyky ottaa ruuasta kaikki mahdollinen hyödykseen, ja on vielä onnistunut varastoimaankin pahan päivän varalle on ollut se selviytyjä vaikeina aikoina. Minun äitini syntyi normaaliaikaisena 1kg 250 grammaisena, ja oli koko lapsuutensa ja aikuisuutensa pulskanpuoleinen. Vasta vanhuus teki hänestä kuivan luuviulun. Kyky ottaa vastaan ravintoa oli varmaankin hänen selviytymistekijänsä elämänsä ensimmäisinä elinvuosina, kun samaan aikaan useita perheen muita lapsia kuoli.
Kaikenkokoisille ihmisille on tilaa. Jostain syystä lihavien solvaamisesta on tullut virallisesti ja julkisesti hyväksytty tapa, mikä ei ole mitään muuta kuin huonoa käytöstä. Ainakin minulle opetettiin lapsena, että ketään ei saa osoitella tai haukkua ulkonäön, lihavuuden tms vuoksi.
Kaikki historiasta ja vanhoista ajoista ja elämästä kertovat dokumentit kiinnostaa kovasti. Oli sitten sotadokumentteja tahi muita, jotka kertovat aiemmista ajoista.
Tuokin juttu ja sarja niistä pula-ajoista on hyvä. Näkee, miten on eletty ja kekseliäisyys on ollut arvossaan ruoanlaitossakin. Silloin ei laskettu kaloreita eikä taidettu paljon lihoakaan.
Meillä on hyvä nyt, mutta elintaso on tuonut paljon myös pahaa eikä vain hyvää. Ahneus on ihmisllä kova nykyaikana...kaikki minulle ja heti.
Leveysasteillamme energian varastointikyky on ollut hengissäpysymisen ehto.
Muut eivät ole jääneet jatkamaan sukua.
sille ei mitään voi, mutta lihavia saa ivata, sille voi.
olispas hän hengissä kirjoittamaan.
Kyllä kehuisi poikaansa joka ruokki perhettä tuhansilla kymmenkiloisilla, melkein, kaloilla.
Vuodet 41-42 (1900) olivat, kuulema vaikeita, mutta isänsä metsästi hyvin.
Pula-aikanakin pärjäsivät ne jotka osasivat.
Katsopa mihin ,tänä päivänä, ihmiset kuolevat, maissa jossa on mannaa ja marjoja, leipäpuuta ja Leijonia, kyvyttömyyteen, eivät, ressukat, saa auki lentokoneesta pudotettuja Maissisäkkejä.