Tämä aihe on minulle mieluinen. Pieneltä osaltani olen saanut toteuttaa maalaamisessa omaa mielikuvitustani, joka on antanut taulua tehdessäni sen vapauden toteuttaa itseäni, joka ei aina arjen aherruksessa ole täysin mahdollista. Joskin sen avulla on helpompaa "luoda onnistuneita puitteita" juhlatilaisuuksiin:D
Viime aikoina onkin kirjoittaminen, tässä yhteisössä oleviin ihmisiin,on jonkinlainen virtuaalinen tutustuminen tapahtunut. Kulttuurikafe', runoketju, sekä poliittisetkin keskustelut ovat antaneet sisältöä elämääni.
Sivuuttaa en voi myöskään lieveilmiöitä, joita aiheuttavat ns. naamattomat huutelijat jotka eivät ole ympäristöystävällisiä.
Koska valtaosa tuotannostani on tapahtunut kirjallisesti, en pidä ihmeenä, että myös unimaailmani oli mukana tässä prosessissa. Jos ajattelemme esim. kirjailijaa hänen luodessaan tarinaansa, hän eläytyy henkilöhahmoihinsa. Monen kirjailijan olemme kuulleet kertovan, kuinka kirja (ja myös taulu) alkaa elää omaa elämäänsä.Luominen on hyvin kokonaisvaltainen tapahtuma, siinä tulee koko personallisuus mukaan, unineen, toiveineen. On kuin unimaailma pystyisi kompensoimaan puuttuvaa, tarvitsemaamme sillä hetkellä.
Se osa on jo loppuunkäyty kohdallani.
Muuten en voi kieltää etteikö se olisi o erittäin hieno asia yksilön henkiselle hyvinvoinnille, ilman sitä saattaisi elämän tuska ajoittain luovilla yksilöillä olla liikaa. Yleensä tarjoaa luovuus, silloin kun elämä saa jonkin aiheuttamana ihmisen vereslihalle,
keinon selvitä ja saada toteuttaa sitä mihin kukin on luotu. Se jos mikä pitää meidät henkisesti hyvinvoivana,
riippumatta siitä, mitkä johtopäätökset ympärillämme olevat ihmiset tekevät:D
Eläytymiskyky on aivan välttämätön kyky, sen tietää jokainen sen valtaan antautuneen, ja yleensä se purkautuu konkreettisena, siis näkyvänä tuotoksena olkoon ala jokin niistä monista ilmentämiskanavista, joita on tarjolla. Myös aivan arkipäivän tapahtumissa sillä on rikastuttava vaikutus!
Eläköön luova mielikuvitus ja unelmat meissä ihmisissä, joskus ne jopa toteutuvat, ainakin onnellistuttavina oivalluksina:D Hauskaa iltaa itsekullekin!
Viime aikoina onkin kirjoittaminen, tässä yhteisössä oleviin ihmisiin,on jonkinlainen virtuaalinen tutustuminen tapahtunut. Kulttuurikafe', runoketju, sekä poliittisetkin keskustelut ovat antaneet sisältöä elämääni.
Sivuuttaa en voi myöskään lieveilmiöitä, joita aiheuttavat ns. naamattomat huutelijat jotka eivät ole ympäristöystävällisiä.
Koska valtaosa tuotannostani on tapahtunut kirjallisesti, en pidä ihmeenä, että myös unimaailmani oli mukana tässä prosessissa. Jos ajattelemme esim. kirjailijaa hänen luodessaan tarinaansa, hän eläytyy henkilöhahmoihinsa. Monen kirjailijan olemme kuulleet kertovan, kuinka kirja (ja myös taulu) alkaa elää omaa elämäänsä.Luominen on hyvin kokonaisvaltainen tapahtuma, siinä tulee koko personallisuus mukaan, unineen, toiveineen. On kuin unimaailma pystyisi kompensoimaan puuttuvaa, tarvitsemaamme sillä hetkellä.
Se osa on jo loppuunkäyty kohdallani.
Muuten en voi kieltää etteikö se olisi o erittäin hieno asia yksilön henkiselle hyvinvoinnille, ilman sitä saattaisi elämän tuska ajoittain luovilla yksilöillä olla liikaa. Yleensä tarjoaa luovuus, silloin kun elämä saa jonkin aiheuttamana ihmisen vereslihalle,
keinon selvitä ja saada toteuttaa sitä mihin kukin on luotu. Se jos mikä pitää meidät henkisesti hyvinvoivana,
riippumatta siitä, mitkä johtopäätökset ympärillämme olevat ihmiset tekevät:D
Eläytymiskyky on aivan välttämätön kyky, sen tietää jokainen sen valtaan antautuneen, ja yleensä se purkautuu konkreettisena, siis näkyvänä tuotoksena olkoon ala jokin niistä monista ilmentämiskanavista, joita on tarjolla. Myös aivan arkipäivän tapahtumissa sillä on rikastuttava vaikutus!
Eläköön luova mielikuvitus ja unelmat meissä ihmisissä, joskus ne jopa toteutuvat, ainakin onnellistuttavina oivalluksina:D Hauskaa iltaa itsekullekin!
Vastaukset 20
Vanhimmat
ei ilkeyttä tai mollaamista.
Jo antiikin aikana tunnettiin tällainenkin sanonta: Quis feret uxorem qui constat omnia = kukapa sietäisi naista, jolla on kaikki täydellistä. Jos joku luulee ymmärtävänsä ja tietävänsä kaiken, ymmärtää vähiten.
Eivät ole sanani tarkoitetut häiritsemään hyvää oloa, leppoisuutta, tuon vain oman "totuuteni", ymmärrykseni esille.
Joku muukin kuin vakivastaaja voi täällä palstalla tyydytystä tuntien kertoa omasta mielestään hyvinkin hoksattua, ehkä henkilökohtaistakin. Innostus laimenee, jos ilmestyy piakkoin "vastaaja", joka antaakin "tyhjentävän" selityksen ko. asiaan. Tavallaan toisten ajatusten mitätöintiä tuomalla esille, opastamalla...: "katsopas, lapseni, asia onkin näin. Minä jaan sinulle omastani, jotta sinullakin olisi jotain."
Pohtimishalu voi lopahtaa lukiessaan "tiedon helmiä", kenties timantteja tyhjemmille. Tilaa ei jääkään toisille, kaikki on jo sanottu.
Itsestäänkin selvät totuudet muuttuvat monimutkaisen kaunissanaisuuden myötä timanteiksi.
Jos haluaisit,että aiheistasi "keskusteltaisiin", älä sano "kaikkea", pidättäydy tyhjentämästä tiedon vakkaasi heti ensi avaisulla. Jää toisillekin silloin jotain....ihan ystävällisesti sanon mielestäni tämän.
Aiheen pohtimisen sijasta (toki siinä olisi mietittävää) se aiheuttaakin ärtymystä....miksi?
Kateudesta ei ainakaan minun kohdallani ole kyse, miten voisikaan, ei vain viitsi enää sanoa jo latteuksilta tuntuvia omia ajatuksiaan. Suoraselkäisesti sanon näin, kaunistelematta salamyhkäisiin viittauksiin, enkä ilkeile...tulkoon sekin nyt taas sanotuksi.
Tällaisia mietteitä heti aamutuimaan saivat ajatuksesi pohtimaan antamasi aiheen sijasta. Eipä liene toisillekaan kivaa...mutta miksi pitäisikään aina olla vain "kivaa."
olla kivaa. Nyt juuri aamulla herätessäni mietin tyylejä, millä kanssaihmiseni lähestyvät aloitteentekijää. En ole voinut olla huomaamatta, muutamilla ns.roolin ottamista, käytetään sanontoja *kainosti* kysyisin tai muuta vastaavaa. Samoin jäänteitä sananlaskusta: Joka itsensä alentaa, se ylennetään! Ne eivät ole kirjoittamattomia lakeja, vaan perustuvat ilmeisesti käytäntöön.
Arvostan tapaasi neuvoa, jos keskustelua ajattelee, mielestäni tämä eikorvaa pitkillä tauoillaan varsinaista silmäkkäin tapahtuvaa vuorovaikutusta, joka parhaassa tapauksessa voi olla hyvinkin inspiroivaa ja avartavaa.
Toki on monet esse'n tapaiset kirjoitukset olleet antoisia tälläkin forumilla.
Spontaanisuus omasta lempiaiheesta saa usein "kynän lentämään omaa vauhtiaan, niinkuin sinunkin kirjoituksistasi voi kokea:D
Aihe on niin rajattoman laaja, etten katso noin pienessä otoksessa kyenneeni siitä käsittelemään kuin pienen otoksen, luovuus kun ilmenee niin moella eri alalla. Eihän se liity pelkästään taiteisiin, jos on luovuutta, ja sitä on jokaisessa, eriasia on onko se saanut kehittyä koulussa jo kannustavan "näkijän" huomassa, tai kotona!'
Omalla paineellaan se kuitenkin purkautuu, siinä muodossa, missä itsekunkin elämä sitä vaatii.Käytännönkin tasolla, ei sitä saa antaa kenenkään tallata tai tukahduttaa.Joskaan ei lasta pidä pitää erinomaisena, vaan luontevasti huomioida heräävät kyvyt, joista itselleen tulee olemaan iloa, ja hyvässä lykyssä muillekin.
Juuri heränneenä pitää vielä "heräillä" uuteen aamuun, viileeltä tuntuu aamu! Kiitos osallistumisestasi. :)
alaotsikkona: Aikaisen aamun järjestelemättömiä ajatuksia.
Olenpa aika tyytyväinen näin "elämän illassa", vaikken kuitenkaan suurempia ansioita taiteitten syliin heittäytymällä ole hankkinutkaan. Vaikka jossain pohjalla ajatus: tässäkö kaikki, niin en anna sen tulla määrääväksi, silloinhan elämä olisi eletty Ahne olen ollut elämälle.
Useat meistä ovat monilahjakkuuksia, perintönä lahjakkuuta monelle alalle. Ehkei kuitenkaan kylliksi millekään yhdelle ainoalle, jolla olisi voinut ihan elantonsa hankkia.
Miten antavaa on ollut, on ollut "antaa" omastaan sinne sun tänne, ei itselleen kaikkea ahminut. Ei elämällä taiteelle tai elämällä taiteesta.
Ihmiset ovat aina olleetminulle tärkeimmät, aina olen ihmisten takia uusiin paikkoihinkin mennyt. Mieluummin istumaan katukahvilaan kuin Louvren taidemuseoon tai Eremitage´een, vaikka tietysti aina nämäkin paikat käynyt. Ja hiljainen kirkkokin Torinossa paljon antava sytytettyine satoine kynttilöineen.
Ihanaa on ollut huomata, miten paljon voi saada (ja antaa) erikulttuurisesta maailmasta.
Taide eri muotoineen on kulkenut rinnallani koko elämän ajan, mutta vain sivussa, antaen antejaan musiikista, kirjallisuudesta, teatterista, maalaustaiteesta...jne.
Mutta eniten "haltioitunut" olen siitä, että olen saanut tutustua niin moniin erilaisiin (ehkä pohjimmiltaan samanlaisiin) ihmisiin. Olen haltioitunut niin monesta asiasta, jopa suudellut ensimmäistä valmistunutta sipulia kasvimaallani tai ensimmäistä puhjennutta kukkaa itsekasvatetuista siemenistä.
Eniten rakastanut olen ihmistä monimutkaisuudessaan, en suinkaan "kaikkia", vaan itsekkäästi, alitajuntaisesti poimien ne tärkeimmät elämän polun varrelta.
Sopii hyvin ajatelma: On suurenmoisempaa, että on rakastanut ja menettänyt, kuin jos ei olisi koskaan rakastanut.
Tämän yhden mielirunoistani vielä tähän:
Katri Vala, Kukkiva maa.
Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,
pihlajain valkeata kukkahärmää,
tervakkojen punaisia tähtisikermiä.
Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia
lainehtivat niityt mielettöminä merinä.
Ja tuoksua!
Ihanampaa kuin pyhä suitsutus!
Kuumaa ja värisevää ja hulluksijuovuttavaa,
pakanallista maan ihon tuoksua!
Elää, elää, elää!
Elää raivokkaasti elämän korkein hetki,
terälehdet äärimmilleen auenneina,
elää ihanasti kukkien,
tuoksustansa, auringosta hourien-
huumaavasti, täyteläästi elää!
Mitä siitä, että kuolema tulee!
Mitä siitä, että monivärinen ihanuus
varisee kuihtuneena maahan.
Onhan kukittu kerta!
On paistanut aurinko,
taivaan suuri ja polttava rakkaus,
suoraan kukkasydämiin,
olemusten värisevään pohjaan asti!
...kuin lapsi leikkimään. Lapsen varhaisia suuria nautintoja on kävelemään oppiminen. Minä iloitsen siitä, että kykenen vielä kävelemään. Käytän luovuuttaa kyetäkseni säilyttämään tuon arvokkaan taidon. Mitä harjoituksia kannattaa tehdä, mitä ei.
Eilen kaivelin vesiojia. Se oli lapsena hauskaa, nyt jopa hyödyllistä. Katselen taivaalle, ukkospilviä tulossa! Otanpa kameran mukaani aamulenkille. Kuvaan matkan verrella olevan hylätyn nuorisopyörän. Pistän kuvan marketin taululle: hae varastettu pyöräsi sen ja sen tien risteyksestä!
Vaihdan sanan tai kaksi jonkun vastaan tulevan tutun kanssa. Heitä on vain vähän enää jäljellä. Miksi hitossa elän näin pitkään? No siksi, kun se minusta on hauskaa. Viihdyn tässä pessimistin roolissani. Se on hyvin luovaa, heh.
tässä saa muutamilla sanoilla kuvan, kuinka vireä ihminen näkee hauskana seikkailuna, jopa hyödyllisenä aamuvaelluksensa:D, Oikein hyväntuulen juttu, viihtyvyys omassa osassaan onkin taitolaji ! :DDDDDDDD
Mikä älykäs ja hieno oivallus, Maalaismies!
aattelemaan sanaa luovuus, olemmekin melkeinpä koko ajan " luovia", kaikki itse oivaltamamme ajatukset, tekemisen mahdollisuudet jne. ovat luovuutta. Erittäin "luova" aamu! Kerrassaan syväluotaava (mitenkähän tuonkin käsittäs!) Aatella, miten luovaa Maalaismiehelläkin oivallus tuosta polkupyörästä!
Luovaa päivää itsekullekin!
http://loosecanvas.com/2010/04/19/lets-take-a-tour-of-the-moma/
loput rasittavaa krääsää
Kavalkaadi tuttuja maalauksia maailmalta. Picassoa taisi olla eniten, hänen vanhempaa ja uudempaa tuotantoa. Vilahtihan siellä van Goghia, Chagallia, Mondriania, Warholia, Matissea jne.
Minä käyn silloin tällöin ehkä maailman suurimmalla taidesivustolla. Siellä on töitä eri puolilta maailmaa (vähän suomalaistakin) hyvinkin sadan vuoden ajalta.
http://www.figuredrawings.com/linkspaintings.html
on jokaisessa ihmisessä erimuotoisena. Käsityöt, virkkaukset, neulomukset ompelu ja niiden mallit. Piirtäminen, maalaaminen, kirjoittaminen ja tekstaaminen. Musiikki ajatuksen virtaamaa luovuutta monimuotoisuutena.
Kansalaisopistot ovat täynnä luovia ihmisiä. Käsillään tekeminen on oman luovuuden uutta tuotosta, uniikkia. Se on terapiaa, se on toinen elämä.
Minäkin olen luova. Kevätttalven suunnittelen kaikkea uutta puutarhaani, tämän kesän projekti oli kaariportit köynnöksineen, erilaisia kärhöjä. Käyn kurkkimassa kahvipirttiä, siellä on oikeita tekeviä ihmisisä, kuten Skillan ja ihana Marja-Liisa. Tulkaa enemmän joka ketjuun, teillä on tosi "kanttia" !
saavat ilman häiriköintiä kertoa elämästään, meidän muidenkin iloksi! Muuten rehti Skillani pesee suun mäntysuovalla:D Ihan hyvää tekevää, se vanhanaikaisuus, joka piti ryhdissä kasvatettavat lapsetkin, jotka vaikutteita muilta saavina toivat kotiin "rumiakin sanoja. Joukossa tyhmyys tiivistyy:D
ottaa jo koville.Kahta väriä ja vuorilautoihin jompaakumpaa.Ikkunat tummanruskeat ulkoapäin,katto punainen ja pääväri vaaleavihreä ja ylempikerros tummempi vihreä,veranta kaiketi tummalla.
Paneli ensin laakaan ja sitten pystyyyn ja loppu laakaan,tippalistat ajattelin vetää alakerrassa tummalla.
Ikkunakotelot ja vesipellit kaiketi ruskealla,vai onko muita ehdotuksia?
Käyn aina kauempaa katsomassa miltä kokonaisuus näyttää,kun saan seinän valmiiksi.
Kyllästyin siihen kartanonkeltaiseen,että luonnonmukaisempiin väreihin tykästyin,amateus
Minäkin olen lapsesta pitäen saanut kehuja kauniista vihertävistä, kirkkaista surista silmistäni. Kauniina tyttönä ja naisena olen saanut elämältä paljon, niin uskon Sinunkin saaneen. Kaikkea hyvää, Tähtisilmä!
alaston nainen yks' toisensa jälkeen! Minulle taide on yläpuolella kaiken fyysisyyden:) Se puhuttelee korkeampia päämääriä! On ihan pakko muistutta sinua siitä, mitä kerroit KahviPirtissä, nähtyäsi taulun
Marian ilmestyksestä. Silloin olit lähellä tai sisällä, todella ihmiskuntaa ylösvievien voimien kanssaa. Näin koen, ja paljon on tapahduttava, että sen kieltäisin:D ( Tarkoitan sillä aivojeni rappeutumista:D )
Mikä ettei alastomien naisvartaloiden katseleminen miehelle ole mieluisaa, toki suon sen kelle tahansa;DDDDDDD
laittaisin minäkin vesikourut ruskealla. Kauempaa saakin käsityksen kokonaisuudesta. Luovuutta siinäkin tarvitaan, että se soveltuu silmää miellyttäväksi kokonaisuudeksi. Ainakin nuo värit joita kuvailit kuullostavat ihan hienoilta.
Kylläpä ahkeroitte siellä, kauniissa rantamaisemassanne:D Se antaa sekä kuntoa, että tyydytystä elämään Ama! :D Talvet sitten siellä Tampereella, ja ehkä voit löytää joitakin itseäsi kiinnostavia harrastuksia siellä? Lapset kuitenkin on lähellä olen ymmärtänyt, sekin riittää, kun sinulla on kädet täynnä omaishoitajankin roolissa! Hyvää jatkoa teille!
Heh! En tullut ajatelleeksi sitä tuolta kantilta. Näytin kerran tosiaan Kahvipirtissä Fra Angelicon Marian ilmestyksen, jota pidän yhtenä maailman kauneimmista maalauksista. Se on askarruttanut minua koko ikäni painokuvien välityksellä niin, että piti lopulta käydä katsomassa sitä ihan oikeasti. Ei tuottanut pettymystä.
Olisin kyllä voinut yhtä hyvin näyttää Botticellin Venuksen syntymän tai Primaveran, pitihän nekin nähdä Firenzen matkalla. Moilemmista, siis uskonnollisesta kuvasta tai Venuksen alastomuudesta voi päätellä mitä hyvänsä.
Taiteesta on vaikea keskustella. Kuvaa on vaikea muuttaa sanoiksi. Tarkoitin vain tuolla linkillä, että minua kiinnostaa ns. figuratiivinen taide, siis esittävä kuva. Abstraktia voi tehdä kuka hyvänsä. Oi oi, ei näitä kannata selittää...
ei voi kääntää puhekielelle,
ja sama pätee myöskin kuvataiteeseen minunkin mielestäni.
Non-figuratiivisestä taiteesta minulla on sellainen kokemus, että paljon falskia, ihan soopaa, - mutta myös jotakin todella hyvää, - jonka seassa sitten tuo soopakin menee muka taiteen nimellä.
Oma subjektiivinen kokemukseni.
loistavia silmiä :D iloisesti tuikkivat ehkä pikemminkin. Paljon koen saaneeni kyllä elämältä, joskus niskaotteellakin ravistelua, jotta heräisin. Syvä kiitollisuus elämää kohtaan, antaa minulle onnen tunteen.
Saada olla osana tätä luomakuntaa, sen kauneudesta nauttien, ihmisineen , elämineen, niiden sulokkuutta ihastellen, niinkuin jänö joka tuli tervehtimään minua:) Merien valtavuutta, taivaan huikeaa avaruutta, ja kauneutta, en voi muuta olla kuin kiitollinen!