Suurjyväskylän lehdessä asiallinen juttu raiskauksen uhrien avusta. Kannattaa lukea ja muistaa että uhri ei koskaan ole syyllinen. Asioista pitää voida puhua ja ko. järjestö on erikoistunut auttamaan. Ei enää vaikenemista, totuus vapauttaa.
http://www.sjl.fi/web/pdf/sjl04p03.pdf
http://www.sjl.fi/web/pdf/sjl04p03.pdf
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko pelko vallannut taas syvät kansanrivit? Vai onko tutkijoille annettu työrauha? Ehkä kuitenkin taas ajatellaan että kun pedot on poissa kirjoituksista ja puheista, ei niitä ole.
Raiskaajat ja pedofiilit taputtavat hikisiä ja känsättömiä käsiään, joista kynnet on hermostuksissa pureskeltu kynsinauhaan asti. Taisivat taas päästä tästäkin veräjästä luikahtamaan, ei kuin kohti uusia seikkailuja.
up, eli ylös
ylös viestiketjussa
Tässä uusi linkki samasta jutusta.
http://www.sjl.fi/web/pdf/201031_ke/sjl04p03.pdf
Olen aina ihmetellyt raiskaajan omatuntoa ja sitä voivatko he tuntea empatiaa.
Tunnen useita raiskattuja naisia ja tiedän kuinka monet potee niitä haavoja koko loppu elämänsä.
Uhrilla särkyy kaikki unelmat ja kaunis käsitys seksuaalisuuteen liittyen. Samoin särkyy unelmat, ei voi enää unelmoida tavallisistakaan asioista. Raiskaus osuu niin syvälle sieluun.
Olen ihmetellyt sitä, kun tiedän esim. yhden kymmenen lapsen isän joka on syyllistynyt seksuaalirikokseen (ei ole jäänyt rikoksesta koskaan kiinni), että kuinka he voivat elää sen syyllisyyden kanssa? Eikö hän ole nähnyt omien tyttäriensä viattomuutta, unelmia ja haaveita. Samoja haaveita joita hän on ollut riistämässä ja rikkomassa täysi-ikäisiltä. Täysi-ikäisellä naisella on edelleen sama haave oikeasta rakkaudesta ja kauneudesta kuin pikkutytöillä. Raiskaus on yksi törkeimpiä ja halveksittavimpia rikoksia. Seksuaalirikokset jäävät Suomessa silti lähes poikkeuksetta ilmoittamatta poliisille (n. 90% niitä ei ilmoiteta). Seksuaalirikollinen ei lopeta rikosten tekemistä, jos häntä ei siitä lain edessä rangaista ja jos hän ei joudu hoitoon.
Seksuaalirikollinen on mieleltään sairas ja tarvitsee pakkohoitoa, muuten rikokset jatkuvat.
Uhri taas on oikeutettu terapiaan ja hoitoon. Uhri voi päästä pahimmista oireista eroon, vaikka jäljet se jättää varmasti loppuelämäksi. Uhri tuntee häpeää, vaikka hänellä ei ole siihen mitään syytä. Siitä syyllisyydestä voi päästä eroon esim. tukinaisen kautta. Asiasta kannattaa hakeutua puhumaan ja mielellään sellaiseen ympäristöön jossa asiaa ei väheksytä ja paineta villaisella.