Säästeliäs elämä ei automaattisesti tee ihmisestä Roope Ankkaa. Säästäjät tekevät valintoja henkilökohtaisen arvomaailmansa mukaan: toiset laittavat muina miehinä pari euroa säästöpossuun, kun taas toiset lähtevät sijoituksiin ja käyttävät hommaan enemmän aikaa. Toista ei haittaa säästämisessä, että taloutta hoidetaan muuten "normaalisti," kun taas minun on merkittävä ihan jokainen kulu saadakseni hallinnan tunnetta.
Pitäytymällä poissa kulutusmuodeista ja tottumalla vähempään voi säästyä vuosikausien velkaorjuudelta. Ennen kaikkea stressi siitä, ettei välttämättä tiedosta tarkkaan missä mennään, painaa monien arkea. Silti nykyään on pakko ostaa kaikki heti, vaikka se olisi pois tulevaisuuden säästöiltä. Säästäminen on kituuttamista ja kärsimystä... Ja pyh! Lakkaisivat syyttämästä rikkaita ja budjetoisivat elämänsä, niin johan asenne muuttuisi.
Jos et vielä ole perustanut perhettä niin liity seuraan: hanki vain se mitä ilman et tule toimeen ja odota, kunnes saat rahaa kasaan niihin huvituksiin. Ei velkoja, ei maksumuistutuksia, eikä Justitialle ulkoistettua perintää. Äläkä kuvittele, että saavuttaisit tätä autuutta mainostetuin keinoin, koska ne yleensä maksavat. Tutki itse, pidä mieli avoimena, ylläty ja nauti! Minulle riittää, että hallitsen rahojani tulevaisuutta, haaveita, unelmia, ELÄMÄÄ rakentaen.
"Hihhuli!" No niin olenkin! Olen avoimesti innoissani tästä jännitystä ja haasteita tuovasta elämänvaiheestani. Pääsen todella käyttämään kykyjäni unelmieni toteuttamiseen samalla, kun helpotan säästöilläni siirtymävaiheiden aikaista tulottomuutta. Vuosien myötä kun saan niin ja niin paljon kasaan, alan pikkuhiljaa olla riippumaton. Ja jos tällaista itsenäisyyden aluetta pystyn suinkin toteuttamaan, tartun ilomielin taulukon ja laskimen pariin!
Pitäytymällä poissa kulutusmuodeista ja tottumalla vähempään voi säästyä vuosikausien velkaorjuudelta. Ennen kaikkea stressi siitä, ettei välttämättä tiedosta tarkkaan missä mennään, painaa monien arkea. Silti nykyään on pakko ostaa kaikki heti, vaikka se olisi pois tulevaisuuden säästöiltä. Säästäminen on kituuttamista ja kärsimystä... Ja pyh! Lakkaisivat syyttämästä rikkaita ja budjetoisivat elämänsä, niin johan asenne muuttuisi.
Jos et vielä ole perustanut perhettä niin liity seuraan: hanki vain se mitä ilman et tule toimeen ja odota, kunnes saat rahaa kasaan niihin huvituksiin. Ei velkoja, ei maksumuistutuksia, eikä Justitialle ulkoistettua perintää. Äläkä kuvittele, että saavuttaisit tätä autuutta mainostetuin keinoin, koska ne yleensä maksavat. Tutki itse, pidä mieli avoimena, ylläty ja nauti! Minulle riittää, että hallitsen rahojani tulevaisuutta, haaveita, unelmia, ELÄMÄÄ rakentaen.
"Hihhuli!" No niin olenkin! Olen avoimesti innoissani tästä jännitystä ja haasteita tuovasta elämänvaiheestani. Pääsen todella käyttämään kykyjäni unelmieni toteuttamiseen samalla, kun helpotan säästöilläni siirtymävaiheiden aikaista tulottomuutta. Vuosien myötä kun saan niin ja niin paljon kasaan, alan pikkuhiljaa olla riippumaton. Ja jos tällaista itsenäisyyden aluetta pystyn suinkin toteuttamaan, tartun ilomielin taulukon ja laskimen pariin!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen monesta asiasta ihan samaa mieltä, vaikka toki ihmisen täytyy välillä itsensä jollain tavoin myös palkita ajoittain. Eikä pidä unohtaa elääkin välillä. Mutta kohtuudella sitäkin.
Olen monesti näillä palstoilla höpöttänytkin, että rahan oleminen tai olemattomuus on hyvin pienistä asioista kiinni. Käytännössähän se on joidenkin mielitekojen tai -halujen kieltämistä itseltään, ja niiden pienten turhien ostosten karsimista. Toinen haaste on sitten saada se raha pysymään omassa pussissa, ettei sitä taas jonkun mielihalun takia laita menemään. Siihen toisaalta on myös keinonsa. Esimerkiksi tili toisessa pankissa, jolle ei ole nettipankkitunnuksia tai korttia. Ainakaan itse en ihan pienin perustein jaksa lähteä rahaa ihan vartavasten pankista hakemaan.
Mutta kyllä ihminen toisaalta kaipaa yleensä jotain muutakin, kuin sitä mitä ilman tämä ei tule toimeen. Vaikka olen itsekin totutellut tulemaan tarvittaessa pienellä toimeen, niin ajattelin silti lähiaikoina törsätä esimerkiksi vähän kalliimman luokan puhelimeen (hintaluokassa ~500 euroa), koska koen niiden ominaisuudet tänä päivänä hyvinkin hyödyllisiksi. Silloin tällöin tekee ihan hyvää tuhlatakin.
Ja toisaalta, kun en vuosiin ole mitään mahdottoman kallista ostanut, niin eiköhän sitä ole jo varaa ostaa tuote, joka syö kuukaudessa säästöön kertyvästä summasta kuitenkin vain noin kolmanneksen.