Raskausviikkoja 6 suurinpiirtein täynnä ja tänään kävin jo kaupassa kattelemassa vauvan vaatteita. En kuitenkaan ostanut mitään, mutta hypistelin ja olin innoissani. Vaunut ja turvakaukalot ja pinnasängyt on katteltu jo valmiiksi, hyvä kun en ole jo hakenut niitä! Taidan olla ihan liian mahdoton, liian aikaisin.
tohinassa
----------
5203
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Varmasti vaikeaa olla olematta tohinoissaan,
MUTTA oletko miettinyt kuinka paljon pahemmalta keskenmenokin tuntuu kun on ollut liian innoissaan.
Itse en uskaltanut olla innoissani ennen, kun kriittiset kolme kuukautta oli ohi. Nyt jo avoimesti innoissani olen.
Ja oletko miettinyt mahdollisuutta, että kaikki ei edes olisi kunnossa, tai koko vauvaa ei oikeasti olisi.
Ja silti mitä se hyödyttää jos kaikki on valmiiksi katottuna yli puoli vuotta ennen lapsen syntymää??
En voi kun sanoa HALOO, mutta jokainen tyylillään.
Anteeksi vain.
Aika perusnegatiivista kommenttia sulta raskaana olevalle naiselle HALOO!
Jokainen on erilainen ja kyllä pitkien raskaushaaveiden jälkeen niin sattuessaan on mukava olla innoissaan paljonkin. Jos on vuosia joutunut vauvanvaatteita ostamaan vain muiden lapsille ja kun aika itselle osuu kohdalle on se vähintäänkin oikein, että pääsee itselleenkin innostumaan!
Tottakai sitä keskenmenoa miettii, tuulimunia ja kohdunulkopuolisia yms, mutta ei sen kanssa jaksa elää jos sellaisia vain ajattelee eikä suo edes välillä ajatusta siitä, että raskaus on ehkä kuitenkin todellista. Pakkohan se on ihastella niitä vauvanvaatteita samalla lailla kuin ennenkin.
Eikä sitä voi olla varma, että kaikki on kunnossa ennen kuin vauva edes syntyy, jos edes silloin! Koska tahansa voi käydä mitä vain, vaikka se todennäköisempää onkin ennen 12 viikkoa. Yhtä pahalta se tuntuu jos ei tule raskaaksi tai menee kesken tai jos raskaus päätyy kohtukuolemaan tai vauva ei olekaan niin terve kun se syntyy.
Saattaa ollaa, että olen liiankin innoissani, tai no, olen kyllä. Tiedostan sen itsekin. Mutta tämä on niin pitkäaikainen haave, että sitä ei voi hillitä. Pitää vain uskoa, että kaikki on hyvin vaikka sitä huonoa puolta koko ajan miettiikin varsinkin kun se täällä palstoilla tulee erittäin usein vastaan.
Masennus on yksi yleisistä raskauteen liittyvistä oireista, eikö olisi suotavaa, että sitä ei ruokita edes täällä?!
Oletko sama henkilö joka aloitti keskustelun, jossa oltiin täpinöissään?
Varmastihan sitä innostuu, mutta itse odottaisin ainakin sinne 12 viikon tietämille. Mutta ihmiset ovat tietysti erilaisia, toiset ovat kovempia innostumaan. Ja vauvakuumekin ennen tärppiä (tai ennen yrityksen alkamista) voi joillakin olla todella valtava, toisilla on matalampi profiili. Ja ethän kuitenkaan ostanut vielä mitään. Itse olen aika varovainen ja ehkä hiukan pessimistikin. Ainahan voi sattua jotain, raskausaika on pitkä. Ei kannata tietysti liikaa murehtia. Itse tein raskaustestinkin vasta, kun viikko 5 oli täynnä. Raskaus on liki puolivälissä ja en ole vielä ostanut mitään. Ehtiihän niitä ostelemaan vielä hyvin. Kaveri kyllä jo lupaili jotain tarvikkeita, mutta en ole niitä hakenut vielä. Voi olla, että johtuu siitäkin että en aina viekä oikein edes usko tätä todeksi. Vatsa on jo jonkin verran kasvanut, mutta silti tuntuu jotenkin epätodelliselta. Sen verran kyllä olen innostunut, että aika usein tulee netissä surffattua lapsi/raskaus-aiheisilla sivustoilla. Ja saahan niistä tarpeellista tietoakin. Ei se pelkkää innostusta ole.
Onnea jokatapauksessa!
Sen verran vielä, että tuossa vaiheessa missä sinä olet en edes vielä ollut kovin varma, että kyse ei ole kohdun ulkopuolisesta raskaudesta tms. kävin varmistamassa asian varhaisultrassa. Raskaustestin positiivinen tulos sai mut kyllä tosin hihkumaan. Mulle riittää, että kaikki on hyvin, vaatteita ja tavaroita en ole niin ajatellut. Ehkä lähipiirissä ei niin hyvin menneet raskaudet vaikuttaa myös varovaisuuteen.
Onhan se hienoa kun raskaustesti näyttää positiivista, mutta minä en uskaltanut iloita siitä ennen sitä ensimmäistä ultraa (vkolla 12). Syynä yksi keskenmeno viime vuoden puolella :-(
Pitkiltähän ne viikot tuntuivat sinne ultraan saakka, tuntui että homma ei etene lainkaan. Jonkin verran oli raskauspahoinvointia vkolta 7 tuonne vkolle 12 saakka, ja se teki raskaudesta vähän todentuntuisemman. Olihan se vähän hassua iloita pahoinvoinnista, mutta kun voi pahoin niin ainakin sitä tiesi, että siellä masussa vielä joku on ja raskaushormonit ovat koholla.
Nyt on raskaus jo reippaasti yli puolenvälin. Ja nyt vasta olen alkanut tekemään hankintoja. Kyllä ne hankinnat ehtii tekemään vielä oikein hyvin. Mulla oli muuten yksi kaveri, joka alkoi kiertämään kirpputoreja kun jättivät ehkäisyn pois.. kolme vuotta meni ennenkuin kaveri raskautui. mutta kaapit olivatkin siinä vaiheessa täynnä vauvan/lasten vaatteita. Eli kukin tyylillään.