Minulla on yksi pelko, joka aiheuttaa suurta ahdistusta toisinaan. Pelkään nimittäin kamalasti, että tulen vahingossa raskaaksi, vaikka käytänkin e-pillereitä. Yksi syy tähän on, että eräs läheinen ystäväni tuli raskaaksi pillereitä syödessään (tai ainakin väittää näin!) ja synnytti pojan noin vuosi sitten. Poikaystäväni ei tunnu stressaavan asiasta, mutta minulle raskaaksi tuleminen olisi maailmanloppu. En halua sitä edes "sitten joskus". En halua sitä ollenkaan, koskaan, ikinä.
En ole koskaan halunnut lapsia. Tunnen suurta hämmennystä kun ajattelen että minustakin voisi joskus tulla äiti. Poikaystäväni nimittäin haluaa lapsia enkä tahtoisi kieltää häneltä sitä onnea. Yhdessä olemme ihan tositarkoituksella ja tarkoitus olisi hankkia oma asuntokin lähiaikoina.
Muttakun minä vaan pelkään niin kovasti sitä kaikkea mitä perheen perustamiseen kuluu. Mies vaan naureskelee ja sanoo, että sehän on ihan luonnollista elämän jatkumoa hankkia lapsia. Minua ällöttää jo pelkkä sisätutkimus puhumattakaan synnytyksestä tai mahan kasvatuksesta. Kuolisin varmasti järkytyksestä jos tulisin raskaaksi. Pelon lisäksi nämä asiat herättävät suuria häpeän tunteita. Vaikka en ole mikään teini enää niin en koskaan kehtaisi kertoa vanhemmilleni tai sisaruksille olevani paksuna. Lapsuudenkodissani näistä asioista ei ole koskaan puhuttu eikä niitä käsitelty. Jostain kertonee myös se, että en ole nähnyt elämäni aikana ainoatakaan äidistäni otettua valokuvaa, jossa hän olisi raskaana.
Tiedän, että tämä kuulostaa varmasti todella typerältä. Löytyisiköhän silti ketään muuta samoin tuntevaa?? Miten päästä eroon näistä tunteista ja ahdistuksesta? Asiallisia vastauksia, kiitos... En kaipaa haukkumisia ja ilkkumista.
En ole koskaan halunnut lapsia. Tunnen suurta hämmennystä kun ajattelen että minustakin voisi joskus tulla äiti. Poikaystäväni nimittäin haluaa lapsia enkä tahtoisi kieltää häneltä sitä onnea. Yhdessä olemme ihan tositarkoituksella ja tarkoitus olisi hankkia oma asuntokin lähiaikoina.
Muttakun minä vaan pelkään niin kovasti sitä kaikkea mitä perheen perustamiseen kuluu. Mies vaan naureskelee ja sanoo, että sehän on ihan luonnollista elämän jatkumoa hankkia lapsia. Minua ällöttää jo pelkkä sisätutkimus puhumattakaan synnytyksestä tai mahan kasvatuksesta. Kuolisin varmasti järkytyksestä jos tulisin raskaaksi. Pelon lisäksi nämä asiat herättävät suuria häpeän tunteita. Vaikka en ole mikään teini enää niin en koskaan kehtaisi kertoa vanhemmilleni tai sisaruksille olevani paksuna. Lapsuudenkodissani näistä asioista ei ole koskaan puhuttu eikä niitä käsitelty. Jostain kertonee myös se, että en ole nähnyt elämäni aikana ainoatakaan äidistäni otettua valokuvaa, jossa hän olisi raskaana.
Tiedän, että tämä kuulostaa varmasti todella typerältä. Löytyisiköhän silti ketään muuta samoin tuntevaa?? Miten päästä eroon näistä tunteista ja ahdistuksesta? Asiallisia vastauksia, kiitos... En kaipaa haukkumisia ja ilkkumista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Monelle muullekkin olisi hyvä kun pitäisivät jalat ristissä.
Kokeile, edes viikko.
poo
Kun olin 26v, olin täysin vakuuttunut, etten koskaan halua omia lapsia. Mies vaihtui ja jotenkin mieli muuttui ja 29v. sain esikoiseni. Kolmen vuoden kuluttua tuli vielä toinen rakkauden hedelmä. Jutun pointti: Olet vielä niin nuori, että on turha stressata ja tehdä päätöksiä loppuelämää varten. Ehdit saada lapsen vielä 20 vuoden päästä jos muutat mielesi. Olet varmaan muuttanut mieltäsi monissakin asioissa 20n vuoden aikana ; )
Olet vaan tarkkana pillereitten ottamisen kanssa niin kaikki sujuu hyvin. Muista nauttia elämästä!
Lyhyt suhde yhteen naiseen ja eron jälkeen ilmotti että epäilee olevansa raskaana vaikka käyttikin pillereitä. Tässä sitä sitten hikoillaan ja odotellaan tuloksia. Töistäkään ei meinaa tulla mitään. Kyllä tässä elämän suunnitelmat aika pilalle menee jos pitää pienen asuntolainalyhennyksen verran ruveta elatusta maksamaan lapselle jota ei juuri koskaan tule edes näkemään.
Tästä lähtien käytän aina kumia oli naisella pillerit tai ei.
Mulla on sellanen kokemus et 20-vuotiaana tulin vahingossa raskaaksi ja se oli ihan kamalaa koska en olisi sitä ikinä halunnu koska ajattelin niinku sinä, en olisi halunnu lapsia ja mun oli kauhean vaikea kuvitella itseäni synnyttämässä lasta tai lapsen äitinä. Ja sit valitsin kahdesta huonosta vaihtoehdosta vähemmän huonon eli pidin lapsen ja perustin perheen jota tosin sit myöhemmin mietin et olisko sit kuitenki ollu parempi tehä se abortti... Mut ymmärrän sua täysin ettet halua lasta, eikä sitä tarvikaan vielä tossa iässä haluta eikä välttämättä koskaan. Aika voi muuttaa kyllä käsitystä lapsen teosta ja voit miettiä vaikka suhdetta omaan äitiin et millanen se on ollu, onko se ollu hyvä/huono. Se voi olla yks syy ettei ole kauhean innoissaan äitiydestä vaikka nuorena ei sitä tarvitse vielä ollakaan vaikka mies olisikin; ihmiset on niin erilaisia.
Voi arvoisat nuoret, täällä Kukkahattu ! Tetin pelkojen ja jo tapahtuneiden 'vahinkojen' tausta on hyvinkin historiallinen selitykseltään. Itse olen tämän myös itseni kautta oivaltanut, sillä noin 20-v jälkeen elin ihan samoissa peloissa ja ahdistuksissa, siis :
Kuvion pitäisi mennä niin, että ensin seurustellaan, sitten pidetään kädestä ja suukotellaan, tutustumista mahdollisimman pitkään ja monissa eri tilanteissa muiden ihmisten seassa ja läsnäollessa; sitten kun rakkaus ja tykkääminen ja avioliitto tuntuu selkeältä, niin ostetaan kihlat ja, riippuen ulkonaisistakin, asioista, niin mielellään mahdollisimman pian sit mennään naimisiin ja SITTEN mennään sänkyyn naimaan - hääyötä ! Oletteko kuullut, mikä on hääyö? Mikä sen pitäisi olla!
Älkää alkako naimista villisti ulkopuolella avioliiton ja todellisten yhteisten tulevaisuudensuunnitelmien! Siinä se. Noin (edellä) se menisi oikeassa järjestyksessä. Tietysti aikoinaankin tuli vahinkoraskauksia, kun viettiään ei pystynyt hallitsemaan, mutta naimista ei tahallaan yritetty, kuten nyt, järjestämällä itsensä toisen kanssa - asumaan, ja yleensä vaan naimaan? - Kyllä tiedätte, mitä Täti ajaa takaa. Perusta siis on väärä. Palkkana pelko ja ahdistus. Mutta te nuoret ette suoranaisesti ole siitä vastuussa, vaan - tämä jumalaton yhteiskuntakin kasvatuksineen. Pois poikennut ehjästä elämästä?! Jep, jep.