En tiedä miten jaksaa tätä paskaa päivästä toiseen. Viimeisin vaihtoehto on lähteä täältä oman käden kautta. Mutta jossain mulla on taistelutahtoa vielä. Ja mun rakkaat läheiset on syy elää. Eilen itkin ku tulevaisuus näyttää tarjoavan ei-niin-mitään. Ei mulla ole siellä mitään. Tänään mä en oo löytäny ensi viikon matkaa varte sopivia vaatteita. Jumaliste miten ihmisellä voiki olla ongelma! Mä oon niin rikki. Ei mun naamalle sovi mikää tyyli, oon niin tyhmän näköönen. Ja mieli muuttuu melkesti päivittäin. Ei juma... Mä en jaksa. Ei tää oo elämää tämmönen. En tiedä miten jaksan. Rakkaat pitää yhä täällä. Olen siis heidän takiaan täällä. Miksei mua vois kohdata kuolettava onnettomuus? Kuolemansairaus? Olis se pelastus, ei tarvis itseään tappaa.
Yritän elää päivä kerrallaan, nauttia joka päivä siitä mitä sillä hetkellä on. Mutta aina ei pysty, joskus pahat ajatukset valtaa mielen ja taas mennään. Mutta yritän.
Yritän elää päivä kerrallaan, nauttia joka päivä siitä mitä sillä hetkellä on. Mutta aina ei pysty, joskus pahat ajatukset valtaa mielen ja taas mennään. Mutta yritän.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Opiskelija, työssä, työtön, kuntoutustuella,. sairauslomalla jne. ?
Onko perhettä? Ystäviä?
Onko hoitosuhdetta? Ja hoitoa? Toimiiko?
Moi. Tänään uus päivä.
Mä oon opiskelija vielä puoli vuotta, sen jälkeen mä en näe mitään toivoa enkä tulevaisuutta. Ala mitä opiskelen on kyllä mielenkiintoinen mutta silti en osaa paljon mitään mitä mun pitäis osata. Ja jotain työtä tältä alalta haluaisin mutta pelko on niin kova etten osaa yhtään mitään tai sitten edes saa alan töitä. Pelottaa niin hitosti jäädä työttömäksi. Millä mä sitten ylläpidän mun elämää? Sossun tuillakaa kaikkia kateta.
On perhe, välit ok, mutta on etääntyny vähän muutama vuosi sitten kirkosta eroamisen seurauksena vaikka kukaa meil ei oo ees uskis vähääkään. Ystäviä mulla on yksi, jota näen pari kertaa vuodes. Kavereita 4 joita näen silloin tällöin. Koko kesän on ollu silleen etten oo oikein välittäny nähdä niitä.
Oon käyny koulun psykologilla mutten käy enää. Ehkä syksyllä taas. Lääkkeitä syön. Meinasin hakea terapiaan mutta liian rankalta kuulosti koulun oheen sekä aivan liian kallista. Millä helvetillä mä senkin maksaisin vaikka kela siitä korvaaki!? Terapiaan ei oo mitää järkeä mennä työttömänä. Ajattele mikä oravanpyörä: mm. työelämä mua pelottaa ja ahdistaa -> hakisin terapiaan -> menetän siihen rahaa hitosti kuukaudessa -> olisin varmaan varaton -> pitäis mennä töihin -> työn takia olisinki terpias -> ....
Ei oo mitää järkeä mennä mihinkää maksullisiin hoitoihin. Ei oo mitää järkeä että haen apua masennukseen, maksan itteni kipeeks hoidoista joka taas johtaa masennukseen aivan varmasti. Kyllä, juuri tällästä elämää kaikki haluaa. Voi jösses mä sanon notta!
Keskity nyt siihen opiskelemiseen ja käy sillä psykologilla.
Kotikuntasi tehtävä on tarjota sinulle ilmaiseksi psykoterapiahoitoa.
Sossu maksaa kyllä psykoterapian omavastuunkin jos joudut työttömäksi, mutta sinä murehdit ihan liikaa.
Ok. Tiedän itsekki että murehdin liikaa. On se vähän tyhmää murehtia tulevaa kun ei se auta mitää. En voi loppujen lopuksi tietää mitä tapahtuman pitää. Joten olet kyllä oikeassa että kannattaa nyt vielä keskittyä tuohon opiskeluun. Välillä vaan ei pysty pitämään ajatuksia pois tulevaisuudesta ja sillon paha mieli saa yliotteen. Nyt on kuitenkin ollu eilisestä lähtien jo parempi mieli.
Ja harrasta jotain kivaa, että saat ajatukset pois tulevaisuuden peloista.
Hyvää opiskelusyksyä!