En tajua enää. Yritän mutta en jaksa. Olen 22v mies ja ollut koko elämäni yksin. Pikkuveli on ollut paras kaverini ja äitini kanssa olen puhunut, mutta kaveria ei ole ollut ennen kuin viime keväänä. Tapasin kivan henkilön ja meillä oli vähän aikaa kivaa. Mutta nyt tuntuu etten enää pysty olemaan kaveri edes toiselle. EN tiedä miten pitäisi olla. En tiedä mitä pitäisi sanoa. Kaikki loppuu kuitenkin ja vain kauniit muistot jää. Se onkin pahinta, että muistot ovat parempia kuin nykyinen elämä. Lenkkeilen ja olen hyvässä kunnossa. EN juo, En polta, kuten muut suomalaiset( eivät tosin kaikki). Miksi katsotte mua, mutta ette sano mulle mitään??? Öisin en saa enää unta, kun murehdin miten selviän tulevaisuudessa ja onko loppuelämäni yksin. Miksi en kelpaa kenellekään, tosin taitaa olla niin, että maailma ei kelpaa minulle.
Mikä on?
Ei elämälle
9468
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kellään ei näköjään oo mitään sanottavaa mun viestiin. Kiitos vaan.
Kovin synkkänä maailman ajattelet, eikä se sulle kelpaa vai?
Vaikutat masentuneelta. Masennukseen on apua tarjolla.
Hyvä että pidät kuntoasi yllä. Se on jo paljon. Kai sullekin tulee
ainakin hetkeksi hyvä olo kun olet suorittanut kuntolenkin tai muuta vastaavaa?
Ainakin sulla on hyvät välit veljeen ja äitiin.
Kiitos viestistä.
Kerroit että lenkkeilet.Löytyisikö vaikka jostain liikuntaryhmästä kavereita. Esim.sählyn pelaaminen.
Syksyllä alkaa monet harrastusryhmät toimimaan. Oletko töissä vai opiskeletko? Mene rohkeasti mukaan pippaloihin. kyllä niissä voi selvänäkin pitää hauskaa.
Itselläni on ollut samantapainen ongelma. Olen nykyään kaveri suhteissa vähän avoimempi. Olen huomannut saaneeni jopa ystäviä.
Olen juuri eronnut avomiehestäni.Tässä tilanteessa ne monet kaverisuhteet menevät uusiksi.Uudet ystävät olis myös tervetulleita mun elämään.
Pyrit vaikka seuraamaan nykypäivän tapahtumia ja keskustelemaan niistä tai mitkä asiat kiinnostaa jne...
Ei tietysti kannata liikaa puhua vain samoista asioista jotka itseään kiinnostaa. Muutama tämmöinen tyyppi on ollut mm. mesessä ja aina jos aihe vaihtui johonkin muuhun niin henkilöt totesivat parlla sanalla jotakin mutta jos aihe oli tietty henkilöä kiinnostava asia niin juttua saattoi tulla tuntikaupalla. Varsinkin naiset kyllä tuommoisen tyypin heivaisivat alta aika yksikön (jos ei sitten olisi nainenkin kiinnostunut samasta todella rajatusta aiheesta).
Pitää itse rohkeasti tutustua muihin ja kannattaa pyrkiä pitämään tähän kaveriin hyvät välit ja ehdotella jos kävisi yhdessä jossakin tapahtumissa jne. tai harrastaisi jotakin.
Yksinäisyys omalla kohdallani johtuu suurimmaksi osaksi huonosta itsetunnosta/luottamuksesta. Enpä minäkään juo tai polta, kunto taitaa tosin olla vähän huonompi kuin sulla. Itse asun Seinäjoella.
mutta ei ole pikkuveljeä eikä äitiä... Lisäksi mulla on myös terveydellisiä ongelmia, mikä ei kuitenkaan johdu päihdeaineista koska en myöskään juo, polta tai käytä aineita. Ainoa tärkeä asia mulle on enää luonnonilmiöt. Ne vaihtuvat vuodenajan mukaan ja ne eivät hylkää, ainakaan ennen kuin oma terveys pettää niin pahasti ettei ole enää mitään positiivista jäljellä. Itse olen paljolti vihattu ja syrjitty -tahtomattani, mutta tällaisessa tapauksessa se on ollut pakko hyväksyä. On helpompaa väistyä muiden tieltä kun on jatkuvasti niin joutunut tekemään, kylläkin tämä ehkä pahentaa ongelmia, mutta mikäs siinä... Veronmaksajat joutuvat viimekädessä maksumiehiksi.
Tämä ei nyt ole ihan painava sana kun en nyt ole veronmaksaja, mutta jos olisinkin, niin sanoisin silti, että nauti sinä luonnostasi ja vuodenajoistasi ihan vaan hyvällä omallatunnolla. Ihan yhtä lailla ne sinulle kuuluvat kuin muillekin. Jos metsän eläimet syntyvät niistä vapaasti nauttimaan, niin miksei sitten ihminenkin voisi niin tehdä.
Tässä maassa jätetään rauhaan, siksi katsotaan eikä puhuta. :)
Ole kiitollinen katseista. Mielenkiinnosta yleensä lähinnä katsotaan. Eiköhän terve ihan hyvältä näytä.