Hei olen 13 vuotias tyttö. Tunnen itseni masentuneeksi. Yritän kirjoittaa joitain tuntemuksia selvittääkseni asioita päässäni ja että mitä mahd. on. en jaksa kirjoittaa mitään yksityiskohtaista vaan kerron jotain pääpiirteitä. Sekainen viesti toivottavasti joku edes jaksaa vaivautua lukemaan...
Ystävä tulee vastaan ja kysyy "miten menee?" Minä vastaan "hyvin, kiitos" vaikka asiat olisikin vähemmän hyvin mitä annoin olettaa...
Päällisin puolin katsottuna elämäni onkin kai aika hyvää ja minulla menee hyvin. Mutaa miksei se tunnu siltä oikeasti?
Minun ystäväni koulussa...no, he olivat kaikkea muuta kuin ystäviä...ja minä en aluksi edes huomannut kuinka he teeskentelivät ja puhuivat pahaa selän takana. En tiedä kuka olen. En osaa toteuttaa itseäni oikealla tavalla. Teeskentelen hahmoa jota kaikki luulee minuksi.
tunnen itseni epäonnistuneeksi ja kamalaksi ihmiseksi. Minulla on paineita paljon niskassa ja joskus en jaksa kantaa sitä kaikkea. Itkettää ja en vain jaksa tehdä mitään. Itsemurha-ajatukset pyöritelty päässä monesti, viiltämistäkin on tähän viiimeisen vuoden sisälle. Kukaan ei pidä minusta, ja kaikki hylkivät. Mitä minä heille olen tehnyt? En jaksa edes välittää... Minulla ei riitä aika mihinkään. Kotona huudetaan siitä etten muista kunnolla asioita, mikä onkin totta, mutten voi sille mitään, unohtelen välillä asiota jotka piti tehdä...vaikka yritän parhaani kaikki on pielessä. Minulla on huono suhde etenkin äitini kanssa.
En jaksa tätä. Teeskentelyä. Välillä on hyviä päiviä. mutta sitten tippuu alas ja nopeasti. Mitä tehdä? En vain jaksa tätä...
valitan epäselvyyttä, ette varmaan saaneet kokonaista kuvaa...en osaa oikein kirjoittaa tunteitani, ja tässä oli niistä osa.
Mitä mahd. on? mitä tehdä?
Ystävä tulee vastaan ja kysyy "miten menee?" Minä vastaan "hyvin, kiitos" vaikka asiat olisikin vähemmän hyvin mitä annoin olettaa...
Päällisin puolin katsottuna elämäni onkin kai aika hyvää ja minulla menee hyvin. Mutaa miksei se tunnu siltä oikeasti?
Minun ystäväni koulussa...no, he olivat kaikkea muuta kuin ystäviä...ja minä en aluksi edes huomannut kuinka he teeskentelivät ja puhuivat pahaa selän takana. En tiedä kuka olen. En osaa toteuttaa itseäni oikealla tavalla. Teeskentelen hahmoa jota kaikki luulee minuksi.
tunnen itseni epäonnistuneeksi ja kamalaksi ihmiseksi. Minulla on paineita paljon niskassa ja joskus en jaksa kantaa sitä kaikkea. Itkettää ja en vain jaksa tehdä mitään. Itsemurha-ajatukset pyöritelty päässä monesti, viiltämistäkin on tähän viiimeisen vuoden sisälle. Kukaan ei pidä minusta, ja kaikki hylkivät. Mitä minä heille olen tehnyt? En jaksa edes välittää... Minulla ei riitä aika mihinkään. Kotona huudetaan siitä etten muista kunnolla asioita, mikä onkin totta, mutten voi sille mitään, unohtelen välillä asiota jotka piti tehdä...vaikka yritän parhaani kaikki on pielessä. Minulla on huono suhde etenkin äitini kanssa.
En jaksa tätä. Teeskentelyä. Välillä on hyviä päiviä. mutta sitten tippuu alas ja nopeasti. Mitä tehdä? En vain jaksa tätä...
valitan epäselvyyttä, ette varmaan saaneet kokonaista kuvaa...en osaa oikein kirjoittaa tunteitani, ja tässä oli niistä osa.
Mitä mahd. on? mitä tehdä?
Vastaukset 21
Vanhimmat
ihan normaalia
ottaa muuten aika helvetisti päähän kuunnella jonkun "ongelmia" ,kun joillakin sattuu olemaan oikeitakin sellasia.
Älä tuu tänne vähättelemään toisten ongelmia. Jos ei kiinnosta lukea toisten ongelmista, niin älä lue. Ongelmia on erilaisia eri ihmisillä, mutta pieniki ongelma on aina ongelma, ja se mikä toiselle tuntuu pieneltä voi toiselle olla iso. Et voi koskaan täysin sisäistää toisen ongelmaa! Niin, että meneppä sinä miettimään tätä ihan kaikes rauhas.
Mikä sinua oikein painaa? Suhteet vanhempiin?
Et kerro siitä mitään.
Tyhjyyden tunne on ihan normaalia joskus, mutta jos sitä on pidempään se on ongelma.
Ja irtisanoudu "ystävistä" jotka puhuvat pahaa ja ovat ilkeitä.
en tiedä ei minun suhde vanhempiin mitenkään hyvä ole, mutta muuten koko elämä on yhtä stressiä ja suorittamista enkä osaa kuvailla sitä oikein. Ja huomaan sen jopa siitä että saan kommentteja kuten jhgfd minulle lähetti.
Olin kai tyhmä kun tänne kirjoitin eihän kukaan vastaile tänne järkevyyksiä. :/ enkä niin kai odottanutkaan...
vastata, kun ei tiedetä mikä sua vaivaa eniten. Ystävyyssuhteet? Ne on vähän hankalia juuri sun ikäisillä. Pitäis olla tosi hyvä bestis, eikä senkään kanssa mene aina hyvin. Sitten pitäsi pärjätä kaikkien muiden kanssa - kamalat ryhmäpaineet... ja se ilkeily. Ehkä joku ihastus ja vähän toivoa. Ikänä en haluais olla uudestaan 13v. No huh huh, otan osaa.. Mutta mikä se sulle sitä stressiä eniten aiheuttaa? Koulupärjääminenkö?
Voisin melkein myöntää, että olin itse samassa tilanteessa ja tismalleen saman ikäinen. Ei mikään mukava ikä ja varsinkin kun yläaste. Sinne ei monikaan halua takaisin ja toivon, ettei kukaan kokisi samaa, varsinkin kun koulukiusaaminen on pahentunut...
Onko sinulla mahdollisuutta ollenkaan puhua koulu terveydenhoitajalle? Vai onko tämä terkkari edes sen arvoinen, että voisi kuunnella. Jos tuntuu, ettei koulun terkkari auta, niin yritä lähimpään terveys-asemalle terkkariin. Varaat vain ajan ja yleensä heiltä saa aikaa.
Itselläni ehkä pahempana oli se, että asuin pienessä kylässä, missä jourut kulkivat valonnopeutta nopeammin, niin siellä ei ollut mitään mahdollisuutta, mutta jos sinulla on, niin yritä.
Jos saat enemmän vastattua näihin kysymyksiin, voisi olla helpompi auttaa.
Eli mikä ajaa sinut pahempaan stressiin?
Mistä asioista kotona huudetaan? Ja jos sinulla on sisaruksia, niin oletko ainoa, jota kohdellaan niin?
Vikasi ei ole sinun, yleensä vika on siinä ihmisessä, joka purkaa pahaa oloaan toiseen. Heidän pitäisi tässä ottaa niskasta kiinni itseään ja katsoa peliin. "Hei haloo, miksi purat vihaasi viattomaan ihmiseen?!"
Mutta voi olla myös, että kaipaat oikeasti ihmistä, joka antaa arvoa sinun puheillesi ja välittää, joku, joka kuuntelee.
eniten koulupärjääminen, kaverisuhteet ja kotona jatkuva riitely ja väittely vanhempien/äidin kanssa...
Asun pienessä paikassa, ja olin ennen pienessä koulussa missä juorut todellakin liikkuvat nopeasti.
En uskalla tai halua käydä sosiaalisilla alueilla paljon koska pelkään mitä ihmiset ajattelevat minusta ja että tapaan jonkun tutun/puolitutun joka on suositusta porukasta ja vihaa minua....huoh.
Moi! :)
Kärsit depressiosta, joka on psykosomaattinen sairaus. Sille on nykylääketieteessä erittäin hyvä hoitovaste. Apua kannattaa ja pitää rohkaistua pyytämään. Varaa aika lääkäriin, jossa lääkäri tekee peruskartoituksen ja indikaation hoidon kannalta. Jos lääkärisi ei kirjoita lähetettä nuorisopsykiatriaan, niin sitä kannattaa ehdottomasti pyytää! Siellä se varsinainen hoito ja seuranta tapahtuu, jossa esimerkiksi kerran viikossa kävisit (tai yksilöllisen hoitosuunnitelman mukaisesti).
Kun toimit näin, lupaan että se todella kannttaa ja tuottaa tulosta! :)
"Sille on nykylääketieteessä erittäin hyvä hoitovaste. "
Höpönpöpö LL
Joku juttu voi jopa auttaa joskus. Mutta ei "hoitovaste" = lumelääkitys.
mutta taidan olla liian ...en taida luottaa tarpeeksi keneenkään jolle voisin kertoa, ja vanhemmille on vaikea kertoa, sillä ajatus omien tunteiden puhumisesta ahdistaa minua, enkä puhu koskaan heille tuntemuksistani, mitä on viime aikoina tapahtunut ym.
Pidän sen kaiken itselläni. Noin vuoden ajan minulla on ollut tämän kanssa kamppailua. Välillä tulee suht' normaali päivä, olen jostakin asiasta iloinen , mutta sen jälkeen masennun entistä enemmän. Minulle sataa koko ajan jotain paskaa niskaan enkä tiedä miten käsitellä tunteitani koska puhua en voi tai osaa kellekään henk. kohtaisesti. Ja alan itkemään jos edes sanon yhden lauseen. En psty puhumaan tästä. Enkä halua pettää vanhempiani, jotka kuitenkin vähättelisivät ongelmiani, mutta,.....silti.
Tuntuu kuin olisin kahden asian välissä. Ja se taas on erittäin hankalaa kuvailla.
Näyttää aika hankalalta tilalteelta, jos kunta/kaupunki, jossa asut on pieni ja tuttuja riittää. Se on oikeasti tosi paska homma.
Mutta onko lähellä mitään ns. isompaa kaupunkia, missä olisi mahdollisuus esim. tyttöjen taloon? Tyttöjen talo voisi olla ehkä yksi paikka, jossa voi käydä vain olemassa ja myös paikalla on oma terkkari.
Jos on mahdollisuus tyttöjen talossa käydä, niin käy.
Olet siis aloittanut vasta 7 luokan vai 8 luokan? Minä en enää muista noita ikä haitareita ollenkaan.
ei oo (kai??) mahista tyttöjen taloo :O
Onks kellään muuten mitn. ideoita miten saan nukuttua paremmin koska joudun valvomaan toosi myöhään ennenkuin nukahdan ja se saa minut erityisen väsyneeksi koska herään automaattisesti aikaisin. (josksu ennen kuutta tai viittä aamulla) ja kun on valvonut n. kolmeen, on päivä jo heti siinä vaiheessa pilalla :/
yeap...
Onko sosiaalisten tilanteiden pelkoon mitään itsehoitokeinoa? (masentuneisuuteen kai ei?) koska olen liian peloissani kertoakseni kellekään.
Ongelmana se että pelkään heidän vähättelevän asiotani. Ja asiat ovat isoja pääni sisällä mutta kun kerron ne heille se on...luulen että ne kuulostavat niin "pieneltä" ettei kukaan vaivaudu edes kuuntelemaan. S:
Heippa huohelipoo!
Monenlaista neuvoa olet saanut mutta taidanpa minäkin vielä viestin sinulle rustata. Ny kun koulut alkavat, käänny rohkeasti terkkarin puoleen. Terkkarin kautta sinun on mahdollista päästä lääkärille. Lääkäri pystyy sitten kartoittamaan tilanteesi ja saat tarvittavaa hoitoa masennukseen. Terveydenhuoltoviranomaisilla on vaitiolovelvollisuus. Ei sieltä jutut mihinkään voi levitä. Toki voivat ottaa yhteyttä vanhempiisi, mutta sehän voi olla mahdollisuus eikä uhka. Ehkpäpä äitisi ottaisi sitten sinun vaikeutesi todellisena.
Masennusta tai muita mielenterveyden häiriöitä on Suomessa niin paljon nykyään, ettet ole mikään kummajainen.
Saman. Olen sinun ikäisenäsi joutunut kokemaan saman.. koulutoverit joita luulin ystäviksi vain pilailivat minun kustannuksellani. Koska olin erilainen ja muualta päin suomea. En uskaltanut puhua vanhemmilleni asiasta ja nyt se vähän kaduttaa... Tuon ikäisenä usein itkin itseni uneen ja mietin miksi kukaan ei pidä minusta. Olin aivan yksin minulla ei ollut ketään ystäviä ei ketään. Maailma on kova ja brutaali 13 vuotiaalle liian kova pala purtavaksi. Itselläni oli silloin jo masennusta, en saanut nukuttua öisin enkä pystynyt keskittymään koulussa. Kiusaajille ei koskaan mitään tehty vaikka niistä puhuin opettajille, lisää turpaani kyllä sain. 10 vuotta myöhemmin on minulla muutama "ystävä" paskaa puhuvat selän takana mutta kun ei ole parempaakaan valittavana. Onhan se nyt vitun kiva elää maailmassa missä tuntuu että jokainen on niin vitullinen kusipää. Ilkeyttä, pettämistä ja syrjintää. Apua kun ei osata nuorille tarjota ajoissa koska asioita vähätellään. On tehnyt monasti kouluiässä vetää itsensä narunjatkoksi muttakun sellanen pelkuri ettei sitäkään uskaltanut tehdä. Hae hyvä tyttö apua! jos menet kouluterveydenhoitajalle kertomaan asiasta ja vannotat hänen salassapitoa niin kukaan muu ei kuule tästä. Toisaalta voithan pyytää häneltä apua eteenpäin. Esim terapiaan tai psykiatrille. Tsemppiä! ja muista et ole ainoa!
Vaikee tilanne kun kotona ei ymmäretä ja täälläkin aiotaan suotta päätä, minusta auttaminen pitää olla spontaanina eikä se saa sisältää mitään velvoitetta ns.takaisin auttamisesta.
Joten mennään asiaan tarvit ammattiauttajan ja ulkopuolisen, oletko kysynyt koulukuraattoria nyt kun koulu ei ole auki niin käyppä lähimmässä terveyskeskyksessa !
Sitten 2 sun täytyy heti lopettaa toi itsesi viiltely, ymmärrän että kärsit ja haluat huomiota ja kipu antaa lievitystä mutta kerron tämä ei ole ulostie vaan johtaa uusiin ongelmiin jotka ei olekkaan niin helppoja!
Nr 3 äitisi ja isäsi ei välttämättä edes ymmärrä tätä tilannetta vaan sun täytyy saada rohkeutta tähän itsestä koska itse tunnet parhaiten asian vaikka et hallitse sitä välttämättä, vertaan tätä lievempään alkoholismiin vaikka mitä koskee parantuvuutta mutta vastaanotto auttamiseen sulla huomattavasti helpompaa, mutta siihen tarvitaan sinun oma suostumus elikkä nöyrtyminen tunnustamaan itsellesi että ns. mopo on karannu käsistäsi osittain tai enemmän.
En halua lähtä tässä tumitseen tai velvoittaan koska kaikki perustuu vapaaehtoiseen ja olet edelleen anonyymi ja kehoitan pysy siinä myös ja sinua edellelleen ei voida pakoittaa pelkkien puheiden perusteella mihinkään vaan todellakin pidä huoli yksityisyyden suojastasi älä anna kenenkään musertaa sitä koska olet ihan yhtä hyvin hyväksytty tänne maailmaan kuin kuka hyvänsä täällä, sano kuka mitä hyvänsä niin tilaa täällä on, siis älä ota liian vakavasti täällä kirjoiteltua ns toruja ym muuta paskaa! T. Mats ja sulle tsemppiä ! ! !
..pelottaa vain se terkkarikin, kun en ole mikään sosiaalinenkaan enää...viiltelyllä en hakenut huomiota, se oli ikään kuin rangaistus itselleni...
koulussa sain kerran viime vuonna kokeesta vähän huonomman numeron, ja minua rupesi ahdistamaan koska minulla ei ollut veistä...tai mitään muuta terävää välinettä millä rangaista.../:
mutta se on harventunut viimeaikoina kyllä...
Jeps.. Oon aika lailla samaa mieltä, että kannattaa ottaa yhteys terkkariin tai muuhun hoitajaa..
Jos et uskalla lähestetyä noin muuten, niin ehkä kannattaa kirjeellä tai emailina lähestyä.. Kerrot niistä omista tunteista, tuntemuksista yms. ja laitat kirjeen tai emailin menemään.. Voithan myös laittaa pyynnön, että ottaa suhun yhteyttä ei vanhempiin..
Muutenkin, niin ei sitä masennusta kannata kauheasti hävetä kun se on niin yleinen sairaus nykyään.
Jos et oo varma ootko masentunut niin voit testata itsesi netissä..
Joko kerrot vanhemmille tilanteesta tai meet terkkariin tai lähestyt kirjeellä terkkaria..
Se on muuten kumma juttu kun sitä tullaan vähättelemään toisten ongelmia tänne (jhgfd) ja monissa muissakin keskusteluissa. Sitten sitä mietitään miks nuoret on masentuneita ja asennevammasia ja itsetuhoisia, mutta se nyt on ihan ymmärrettävää kun ehkä elämän raskaimpaan kehityksen aikaan useimmat aikuiset vähättelevät ongelmia. Voisi edes miettiä että jos jättäis vaikka sanomatta ajatukset.
Juu mietin tässä missä mun hoksottimet olivat taas kun en huomannut ajoissa vastata ANTEEKSI tapani ei ole viivytellä, niin mulla ois yks helpompi ehdoitus vaikka pyydät pientä lomaa oot sen tarpeen, onx sulla sukulaisia jotka ovat auttavaisia tai sitten ymmärtäväisiä esim sun kummitäti ! Käyttäppä nyt sitä ! Kerrompa että sille kuuluu se kunnia,velvollisuus on sitten eri asia vaikka nyt sulla onkin vanhemmat !Toinen sosiaalivirastosta voit kysyä hieman väliaikaisista sijoistuskodista niin pääset tällä sitten hengittään ja samalla ratkoon asioita,
No toi nyt ei ole hyvä tapa rangaista itseäsi koska miksi ethän ole tehnyt mitään väärää tai pahaa!
Sitäpatsi auts se sattuu toi viiltely !
Heips tää on nyt yks tapa jota vois kokeilla tietty!
Terkkuja ja tsemppia toivoo merimiehen puoliorpopoika Mats
Täytyy kommentoida tuota.. Joo en minä vähättäle mitään, ehkä et minua tarkota. (Hämää kun ala puolella..) Itse olen sairastanut vuosia vaikeaa masennusta. Tiedän omasta kokemuksesta, että se on TODELLA paha sairaus ja HENGENVAARALLINEN! Tämän takia minusta on tärkeää, että ihmiset ottaisivat asian vakavasti. Masennuksesta voi toipua ja siihen on apua saatavissa.
Hei, Kirjoitin jo tuossa aiemminkin.
Muista että olet vasta 13.. olen kaksi kertaa sinua vanhempi ja moni myös vastannut on 3-4 kertaakin vanhempi :)
Tilanne voi näyttää pahalta... Jos sinnittelet ikääni niin hakeudut itse sitten hoitoon myöhemmin...
Kannattaa mennä juttelemaan terkkarille... Kuitenkin pään sisäiset ongelmat ovat erittäin vakavia.
Terkkari auttaa,,, jos ei niin pyydä pääsyä oikealle lääkärille. Et ole ainoa teeskentelijä sen voin kertoa. Myös sulkeutuneisuus voi olla indikaattori syvään masennukseen jonka voi myöhemmin laukaista mikä tahansa. Minähän en asioistani kenellekkään puhunut vaikka joka päivä oli tuskaa, itkin itseni uneen useampana päivänä vuodessa kuin ilman itkua.
Uusiin ihmisiin kannattaa tutustua, esimerkiksi ota itsellesi harrastuksia.
Sosiaalisten tilanteiden pelkoon ei oikein itsehoito keinoa ole kuin se että otat vain rennosti ja menet puhumaan uusille ihmisille jotka kiinnostavat... Oma ääneni aina värisee kun tämän teen ja hiki pukkaa pintaan mutta sanon vain että on kuiva kurkku ja juoksin juuri hetki sitten :)