Onko nykyään ihan tavallista että kaikki tulot mitä saadaan pistetään asuntoon? Ainakin tuttavapiirissä näyttää olevan tavallista elämisen mitoittaminen niin että kaikki mikä liikenee menee asuntoon. Pari tuttavapariskuntaa rakentaa omaa taloa pääkaupunkiseudulla ja yksi osti ison omakotitalon. Sitten he päivittelevät kun joka kuukausi täytyy laskea miten rahat riittävät rakentamiseen ja lainan maksuun. Syödä täytyy. Perheen ja lasten menoihin uppoaa paljon rahaa. Korkojen tulevaa nousua he eivät ole ehtineet tai jaksaneet ajatella ollenkaan.
He eivät ymmärrä, että on kiva kun jää säästöön ja pahan päivän tullen on mistä ottaa. Yleisin perustelu on, että unelmat on tehty toteuttaviksi nyt eikä sitten vanhana. Yhdeltä tuttavalta kysyin eikö jatkuva budjetin laskeminen vuodesta toiseen ole rasittavaa. Lopulta on tyylikäs asunto, mutta kaikki varallisuus kiinni talossa eikä säästöjä tiukan paikan tullen. Hän totesi kuivasti, että tämä on heidän unelmansa eikä raha ole tehty tyynyn alle pistettävästi. Jätin asiasta puhumisen siihen ja ajattelin että kukin tavallaan.
Voihan sen omistusasunnon ostaa vaikka ei sitä kalleinta mahdollista, velkaantua kohtuullisesti ja kasata samalla pientä sijoitussalkkua. Lopulta on oma asunto ja kotitalouden budjetti joustaa. Halutessaan voi vaikka vaihtaa auton tai ostaa ulkomaanmatkan ilman lisävelan tarvetta.
He eivät ymmärrä, että on kiva kun jää säästöön ja pahan päivän tullen on mistä ottaa. Yleisin perustelu on, että unelmat on tehty toteuttaviksi nyt eikä sitten vanhana. Yhdeltä tuttavalta kysyin eikö jatkuva budjetin laskeminen vuodesta toiseen ole rasittavaa. Lopulta on tyylikäs asunto, mutta kaikki varallisuus kiinni talossa eikä säästöjä tiukan paikan tullen. Hän totesi kuivasti, että tämä on heidän unelmansa eikä raha ole tehty tyynyn alle pistettävästi. Jätin asiasta puhumisen siihen ja ajattelin että kukin tavallaan.
Voihan sen omistusasunnon ostaa vaikka ei sitä kalleinta mahdollista, velkaantua kohtuullisesti ja kasata samalla pientä sijoitussalkkua. Lopulta on oma asunto ja kotitalouden budjetti joustaa. Halutessaan voi vaikka vaihtaa auton tai ostaa ulkomaanmatkan ilman lisävelan tarvetta.
Vastaukset 15
Vanhimmat
No ei kai siinä voi sanoa kuin että kukin tavallaan?
Itse aloitin kymmenisen vuotta sitten ostamalla ensin pienen yksiön ja sitten kaksion kautta omakotitaloon joka lienee aika yleinen käytäntö. Vaimollani ei omaa asuntoa ollut kun muutimme yhteen mutta pienet säästöt kyllä. Jos molemmat olisivat kerenneet jo oman pienen asunnon maksamaan pois niin omakotitalon olisimme saaneet melkein jo sillä rahalla mutta nyt on hieman velkaa maksettavana. Kuitenkin niin vähän että korot eikä muukaan ei hirveästi hetkauta, nautimme vaan elämästä.
Pienestä on hyvä ponnistaa, asuntohan kannattaa ostaa heti kun siihen rahkeita riittää, odottelu ei kannata ikinä ja asunto ostetaan aina tarpeeseen.
Jokapäiväinen elämä kiinnostaa enemmäin kuin se että lainaisin rahaa pankille.
Kun säästöjä on tarpeeksi, jokapäiväiseen elämään jää enemmän aikaa. Voi esimerkiksi lopettaa työnteon ennen virallista eläkeikää.
Säästöthän voivat olla vaikka omassa kodissa.
Jos on käyttäny rahansa asuntoihin, niin omaisuuden voi realisoida viisikymppisenä ja ostaa purjeveneen ja lähteä merille.
Faktahan on se että vuokralla ei jää mitään säästöön, kun vuokra haukkaa aimo-osa käytettävissä olevista tuloista.
vanhemmista töissä? toivottavasti tiukka tilanne on ohimenevä niinkuin monesti onkin. Meillä eletään tiukasti pari vuotta mutta sitten helpottaa kun molemmat on töissä, tämä ihan tietoinen valinta.
Toiset tykkää elää tilistä tiliin pistämällä rahat bubiin, etelän matkoihin ja uhka peleihin kun toiset tykkää toteuttaa unelman ja ostaa hienon talon. Mikä tässä on ongelma?
On näemmä jäänyt kateelliselta vuokralurkilta ymmärtämättä 2 seikkaa:
- oman asunnon hankinta ON säästämistä, asumiskuluista suurin osa (lyhennykset) päätyy lopulta omaan taskuun ja yleensä päälle tulee vielä reilut bonukset (arvonnousu).
- käytännön elämässä harvalla on niin isot tulot, että uutta perheasuntoa hankittaessa lainaa ei tarvitse mitoittaa "tappiin" asti... mutta tämähän ei tule silti olemaan pysyvä tilanne, koska omistusasunnon ostamisessa yksi idea on, että KULUT LYÖDÄÄN LUKKOON OSTOHETKELLÄ, ja tästä eteenpäin suurin menoerä, lainanlyhennys vastike pysyy vakiona (tai laskee, jos on ns. jännä asuntolaina), mutta palkka nousee ajan mittaan, jolloin tiukkaa onkin vain pari ekaa vuotta ja sitten alkaa pikkuhiljaa helpottaa, kun jää sitä käyttövaraa enemmän
Lurkeilta jää em. syystä ymmärtämättä sekin, ettei mitään "ikilainoja" ole. Kun tulot 20 vuodessa tuplaantuvat, niin sen 30 v "ikilainan" maksuunkin voi halutessaan laittaa lisävauhtia ... tai sitten antaa alkuperäisen, halvan lainan, raksuttaa edelleen otetaan uutta lainaa kesämökkiä tms. varten.
Vuokradorkallahan taas menee niin, että jos nyt on rahasta tiukkaa, niin vuonna 2030 ei ole yhtään helpompaa, koska KAIKKI kulut nousevat inflaation tahtiin, syöden palkankorotukset. Päinvastoin, vuokradorkallahan suunta on vain alaspäin sitten, kun eläkepäivät koittavat = realitulot puolittuvat, mutta vuokra jatkaa ikuista nousuaan. Ainoa toivo on silloin, että on yhä HS tai Iltalehti, joiden toimittajalle voi käydä purkamassa pahaa mieltään...
> lainanlyhennys vastike pysyy vakiona
siis lyhennys korot pysyy vakiona piti sanomani. Vastike / omakotitalossa verot, jätehuoltomaksut yms. sentään nousevat, mutta tässähän puhutaan menoerästä, joka on VUODESSA luokkaa se vuokraloisen "touhutonni".
Pankki mitoittaa lainan sellaiseksi, ettei se käy liian kovaksi taakaksi, vaikka korot nousevat.
Siinä mielessä aloitus on provo tai ko. pariskunnan tulot ovat tippuneet siitä mitä ilmoittivat aikoinaan pankille.
Uudessa / rakenteilla olevassa talossa on "hieman" muitakin rahareikiä kuin lainanlyhennys... joten ihan uskottava tilanne, että "kaikki menee, eikä piisaakaan" tässä vaiheessa. Esim. itse asun 2008 valmistuneessa talossa ja mitä olen naapurienkin asuntoja nähnyt, niin yhdelläkään ei ole kämppä täynnä mitään a) perintyöhirvityksiä (vanhoja sohvia, kirjahyllyjä, lipastoja yms.) tai b) Sotkan yms. 1 cm vahvuisesta lastulevystä väkerrettyjä kertakäyttöihmeitä, vaan koko sisustus on nykymuodin mukaista, pelkistettyä, linjaa ja juuri tähän asuntoon uutena hankittu.
Eli on tässäkin suhteessa pientä tasoeroa "vapaa kuin taivaan lintu" vuokralaisten rahankäyttöön...
Itse asun 10 vuotta sitten rakennetulla okt alueella.
Rakennusaikana rakentajien pihoissa oli melko vaatimattomia autoja, sellaisia mitä näkee myös kerrostaloalueilla (muutamaa vuotta vanhaa ooppelia ja fordia). Mutta kun talot tuli valmiiksi niin pihaan alkoi ilmestyä ensin uudempaa autoa ja sitten myös kakkosautoa ja nyt näyttää olevan menossa preemium merkkeihin siirtyminen. Seuraavaksi varmaan kakkosautotkin alkaa vaihtua bemareihin ja audeihin.
Huomaa selvästi että okt:ssa vaurastuminen on väistämätön ilmiö.
Kyllä vaurastuminen liittyy ihan vain ajan myötä kumuloituvaan varallisuuteen. 10 vuoden aikana kuka tahansa pysyvässä työsuhteessa oleva vaurastuu, asui sitten ihan minkälaisessa talossa vaan. Vielä 10 vuotta sitten olin opiskelija ja kukkarossa oli 50 markkaa.
Nyt on kaksi omistusasuntoa Helsingissä, hehtaaritolkulla metsää etelä-Suomessa, sekä osakesijoituksia ja käteistä useiden kymmenien tuhansien eurojen edestä. Kaikki on hankittu palkalla ja asunnot osittain velalla. Enkä asu omakotitalossa.
Suomalaisilta puuttuu taloudellinen koulutus ja sijoitustraditio. Sukupolvien aikana kansa on oppinut, että raha menettää arvoaan, velka muuttuu varallisuudeksi ja tavalliselle rahvaalle ainoastaan asunto on turvallinen sijoituskohde. Osakkeet ja muu sellainen ovat herrojen juttuja, kansan riistämistä tai suorastaan huijausta. Eikä niihin riitä rahaakaan, kun asuntolaina vie kaiken ylimääräisen.
Siispä kansalaiset ostavat asuntoja, vaihtavat niitä suurempiin ja jos väkisinkin vielä jää rahaa yli, ostavat sijoitusyksiön. Ei kaikkein parhaiten tuottavaa varallisuutta, mutta tähän on luonnonvalinta vienyt. Tehdään niin kuin on aina tehty eikä muuta osattaisikaan.
Osakejannuja ottaa pannuun kun asuntobullerot ajaa tuotoissa ohi vasemmalta ja oikealta. Myöntäkääpäs jo, että asunnot ovat paras sijoituskohde ja osakkeisiin sijoittaa vain ne joilla jo asunto on, eikä mahdollisuutta sijoitusasunnon hankintaan tai ne joille pankki ei anna lainaa mutta löytyy hieman löysää rahaa ja on pakko olla "sijoittajaa".
Perheellämme on asuntovelkaa mutta myös osakesijoituksia. Lisäksi pahanpäivän varalle käteistä tilillä kk-palkan verran vaikka se ei sijoitusperspektiivistä aivan optimia olekaan. Mielenrauhaa tuo se että pelivaraa on parin vuoden työttömyyden varalle.
Tuloista suurin osa menee asuntoon JA kulutukseen. Omat ja lasten osakepotit jauhaa osinkoja ja arvonnousua aika tasaiseen joten joka kk ei tarvitse säästää osakkeisiin lisää.