Eräässä pro gradu-työssä (Mystinen tajunta ;Tajunta neurofilosofian ja mystiikan näkökulmista; Olli Haltiamieli Erjanti)
jota siteeraan valikoiden, toivottavasti en laittomasti, on mm. seuraavaa tekstiä:
”
James Austin soveltaa neurologista tietämystään omiin kokemuksiinsa vuosikymmeniä kestäneissä zen-buddhalaisissa meditaatioharjoituksissa.
…
Koska hänen käyttämänsä aikajakso on pitkä, pystyy hän tuomaan neurotieteilijänä ja zen-buddhalaisuuden harjoittajana meditaatio-prosessista esille puolia, jotka jäävät huomaamatta kertaluontoisista mittauksista ja tutkimuksista.
Hän kuvaa zazen-istumameditaation tekemistä ja meditaation fysiologisia seurauksia ja syitä.
Hän kuvaa myös saamiensa koan-arvoitusten kognitiivisia vaikutuksia valaistumiseen johtavalla tiellä. Austin kertoo kokemistaan syventymisen (samadhi) hetkistä ja niiden mahdollisista hermostollisista perustoista, sekä syvistä kensho- ja satori-oivalluksista.
Austin kertoo samoin kuin tässä tutkielmassa esittelemäni ….., kuinka zenbuddhalaisuuden päämääränä ei ole jonkin erikoisen mystisen tajunnantilan saavuttaminen vaan eläminen
nykyhetkessä sopusoinnussa maailman ja itsensä kanssa.
Harjoituksen aikana voidaan kokea erilaisia muuntuneita tajunnantiloja, mutta ne ovat Austinin mukaan merkkejä aivotoiminnan pitkäaikaisesta ja syvällisestä muutoksesta.
.…
Meditaatioharjoitukseen liittyy usein stressaavia tilanteita, kuten esimerkiksi koan-arvoituksen
pohtimisesta johtuva psykologinen jännitys tai istumameditaation aiheuttama jalkojen verenkierron vaikeutuminen ja liikkumattomuudesta johtuva kipu. Kun tällainen stressitilanne tai muu äkillinen tapahtuma, kuten zen-mestarin kepin isku, yhdistyy elimistön jo valmiiksi epävakaiseen hereilläolorytmiin, voidaan seuraksena oleva tila kokea muuntuneena tajunnantilana, jossa mielen tavalliset maailman havaitsemisominaisuudet ovat muuntuneet. Ahdistusta ja jännittyneisyyttä aiheuttavat tilanteet saavat hypotalamuksen peptidihermosolut lähettämään aivojen yleistoimintaan ja mielialaan
vaikuttavia aineita kortikoliberiiniä (corticotrophine releasing factor - CRF),
kortikotropiinia (adrenocorticotrophic hormone - ACTH) ja betaendorfiinia verenkiertoon
laajasti ympäri väliaivoja ja aivorunkoa. Nämä kemikaalit saattavat aiheuttaa tajunnan tilan
muuttumisen.
….
Austinin mukaan vuosia kestävä rauhoittumiseen tähtäävä meditaatioharjoitus saa hiipumaan pois itsekeskeiset toimintatavat. Meditoijan mieli puhdistuu ja vähitellen hän kokee pieniä oivalluksia ja lopulta syvällisen todentuntuisen ymmärryksen. Meditoija päästää irti sisäisestä minän tuntemuksesta. Tiettyjä otsalohkon ja limbisen järjestelmän hedelmättömiin suunnitelmiin ja valvojan tehtäviin käytettyjä toimintoja ei enää tarvita.
Henkilö voi säädellä tapahtumia vapaana minästä, joka aikaisemmin väritti kokemusta.
Austin kirjoittaa syvään oivaltamiseen liittyvän suoran ja välittömän havaitsemisen seuraavan aivojen kyvystä prosessoida tietoa huomattavasti tavallista tehokkaammin.
Asiaan vaikuttavat todennäköisesti nopeat hermovälittäjäaineet kuten asetyylikoliini ja
glutamaatti. Näitä käytetään massiivisen rinnakkaisprosessoinnin ohella, joka mahdollistaa
laajan assosiatiivisen sujuvuuden, jolla ajatuksia yhdistellään oivalluksen kestäessä.
…
Mielenkiintoisin anti Austinin tutkimuksessa on ehkä elinikäisestä zen-harjoituksesta
kumpuava antaumus, jolla hän lähestyy aihetta. Hän ei tyydy yksinkertaisiin ja helposti
paikallistettaviin ehdotuksiin mystisen kokemuksen toiminnasta, kuten sen
paikallistaminen vain ohimolohkoihin. Mystiikan aivofysiologia on todennäköisesti hyvin
monimutkaisten tekijöiden yhteensulautuma, jossa Austinin oma panos on vasta alustava
esitys kaikista huomioon otettavista prosesseista.
"
..….
Oma kommenttini perään, tietysti:
taolainen käsitys: henkilö ei ole aidosti vapaa,riippumaton tai puhdas, jos hänen
_tilansa_ on keinotekoisen harjoituksen tulos. Hän vain matkii puhtautta, ”teeskentelee”
selkeää tietoisuutta. (Hui-neng 637-713)
Mieleen keskittyminen ja sen mietiskely, kunnes se on liikkumatta, on sairaus eikä dhjana.
Hillitä ruumiinsa istumalla pitkään- miten se auttaa kohti dharmaa ?
jota siteeraan valikoiden, toivottavasti en laittomasti, on mm. seuraavaa tekstiä:
”
James Austin soveltaa neurologista tietämystään omiin kokemuksiinsa vuosikymmeniä kestäneissä zen-buddhalaisissa meditaatioharjoituksissa.
…
Koska hänen käyttämänsä aikajakso on pitkä, pystyy hän tuomaan neurotieteilijänä ja zen-buddhalaisuuden harjoittajana meditaatio-prosessista esille puolia, jotka jäävät huomaamatta kertaluontoisista mittauksista ja tutkimuksista.
Hän kuvaa zazen-istumameditaation tekemistä ja meditaation fysiologisia seurauksia ja syitä.
Hän kuvaa myös saamiensa koan-arvoitusten kognitiivisia vaikutuksia valaistumiseen johtavalla tiellä. Austin kertoo kokemistaan syventymisen (samadhi) hetkistä ja niiden mahdollisista hermostollisista perustoista, sekä syvistä kensho- ja satori-oivalluksista.
Austin kertoo samoin kuin tässä tutkielmassa esittelemäni ….., kuinka zenbuddhalaisuuden päämääränä ei ole jonkin erikoisen mystisen tajunnantilan saavuttaminen vaan eläminen
nykyhetkessä sopusoinnussa maailman ja itsensä kanssa.
Harjoituksen aikana voidaan kokea erilaisia muuntuneita tajunnantiloja, mutta ne ovat Austinin mukaan merkkejä aivotoiminnan pitkäaikaisesta ja syvällisestä muutoksesta.
.…
Meditaatioharjoitukseen liittyy usein stressaavia tilanteita, kuten esimerkiksi koan-arvoituksen
pohtimisesta johtuva psykologinen jännitys tai istumameditaation aiheuttama jalkojen verenkierron vaikeutuminen ja liikkumattomuudesta johtuva kipu. Kun tällainen stressitilanne tai muu äkillinen tapahtuma, kuten zen-mestarin kepin isku, yhdistyy elimistön jo valmiiksi epävakaiseen hereilläolorytmiin, voidaan seuraksena oleva tila kokea muuntuneena tajunnantilana, jossa mielen tavalliset maailman havaitsemisominaisuudet ovat muuntuneet. Ahdistusta ja jännittyneisyyttä aiheuttavat tilanteet saavat hypotalamuksen peptidihermosolut lähettämään aivojen yleistoimintaan ja mielialaan
vaikuttavia aineita kortikoliberiiniä (corticotrophine releasing factor - CRF),
kortikotropiinia (adrenocorticotrophic hormone - ACTH) ja betaendorfiinia verenkiertoon
laajasti ympäri väliaivoja ja aivorunkoa. Nämä kemikaalit saattavat aiheuttaa tajunnan tilan
muuttumisen.
….
Austinin mukaan vuosia kestävä rauhoittumiseen tähtäävä meditaatioharjoitus saa hiipumaan pois itsekeskeiset toimintatavat. Meditoijan mieli puhdistuu ja vähitellen hän kokee pieniä oivalluksia ja lopulta syvällisen todentuntuisen ymmärryksen. Meditoija päästää irti sisäisestä minän tuntemuksesta. Tiettyjä otsalohkon ja limbisen järjestelmän hedelmättömiin suunnitelmiin ja valvojan tehtäviin käytettyjä toimintoja ei enää tarvita.
Henkilö voi säädellä tapahtumia vapaana minästä, joka aikaisemmin väritti kokemusta.
Austin kirjoittaa syvään oivaltamiseen liittyvän suoran ja välittömän havaitsemisen seuraavan aivojen kyvystä prosessoida tietoa huomattavasti tavallista tehokkaammin.
Asiaan vaikuttavat todennäköisesti nopeat hermovälittäjäaineet kuten asetyylikoliini ja
glutamaatti. Näitä käytetään massiivisen rinnakkaisprosessoinnin ohella, joka mahdollistaa
laajan assosiatiivisen sujuvuuden, jolla ajatuksia yhdistellään oivalluksen kestäessä.
…
Mielenkiintoisin anti Austinin tutkimuksessa on ehkä elinikäisestä zen-harjoituksesta
kumpuava antaumus, jolla hän lähestyy aihetta. Hän ei tyydy yksinkertaisiin ja helposti
paikallistettaviin ehdotuksiin mystisen kokemuksen toiminnasta, kuten sen
paikallistaminen vain ohimolohkoihin. Mystiikan aivofysiologia on todennäköisesti hyvin
monimutkaisten tekijöiden yhteensulautuma, jossa Austinin oma panos on vasta alustava
esitys kaikista huomioon otettavista prosesseista.
"
..….
Oma kommenttini perään, tietysti:
taolainen käsitys: henkilö ei ole aidosti vapaa,riippumaton tai puhdas, jos hänen
_tilansa_ on keinotekoisen harjoituksen tulos. Hän vain matkii puhtautta, ”teeskentelee”
selkeää tietoisuutta. (Hui-neng 637-713)
Mieleen keskittyminen ja sen mietiskely, kunnes se on liikkumatta, on sairaus eikä dhjana.
Hillitä ruumiinsa istumalla pitkään- miten se auttaa kohti dharmaa ?
Vastaukset 18
Vanhimmat
>Mieleen keskittyminen ja sen mietiskely, kunnes se on liikkumatta, on sairaus eikä dhjana.
Hillitä ruumiinsa istumalla pitkään- miten se auttaa kohti dharmaa ?
Luulin että meditaatio on nimenomaan MIELEEN KESKITTYMÄTTÖMYYTTÄ, eli että mielestä ei välitetä. Silloin se saattaa itsestään vaieta, kun sen höperö löpinä ei enää kiinnosta tietoisuutta. Sikäli kuin "mieli" = ajatteleva osa kokonaisuutta. Luulin myös että meditointia voi harrastaa koska tahansa (joskin liikkumattomana oleminen lienee helpointa).
>taolainen käsitys: henkilö ei ole aidosti vapaa,riippumaton tai puhdas, jos hänen
_tilansa_ on keinotekoisen harjoituksen tulos. Hän vain matkii puhtautta, ”teeskentelee”
selkeää tietoisuutta. (Hui-neng 637-713)
Mitä sitten kannattaa tehdä? Ei mitään? Mitä hyötyä tai mieltä missään harjoittamisessa on? Miksi tarve siihen on koskaan edes syntynyt yhdessäkään ihmisessä?
Ehkäpä voisi ajatella että syntyy jonkinlainen hedelmällinen virtaus harjoittamisen ja ei-harjoittamisen välille, ts. kun välillä harjoittaa ja välillä ei, tulee oivalluksia?
Sanot
"Mitä sitten kannattaa tehdä? Ei mitään? Mitä hyötyä tai mieltä missään harjoittamisessa on? Miksi tarve siihen on koskaan edes syntynyt yhdessäkään ihmisessä? "
Olen ennenkin sanonut kysymykseen että eikö mitään tarvitse tehdä että en todellakaan tiedä.
Lainaamani tekstit eivät ole minun keksimiä, tulkintani tietysti on. Ja tietysti tulee luettua vain sellaista joka tukee ennekkoasenteita.
Miten ne tekstit pitäisi tulkita, mitä tarkoittaa zen'n suora osoittaminen ?
Lue vaikka "Zen ja jousella ampumisen taito", pitkä tie oli kuljettava ennenkuin mitään ei tarvinnut tehdä.
Mieleen keskittymättömyys - miten se voi olla olematta mieleen keskittymistä. Samaa pyrkimistä. Yrittää olla yrittämättä nukahtaa.
Taolaisuushan ei ole buddhalaisuutta - kuulemma.
Sen teksteistä älä ota murhetta.
Itsestäni onkin tuntunut että näissä harjoitus- sun muissa asioissa näyttäisi olevan ainakin 3 vaihetta:
1. unessa oleva tavallinen ihminen joka ei tee mitään
2. katkonaisesti hereillä oleva ihminen joka tekee kaikkensa
3. täysin hereillä oleva ihminen joka ei tee mitään ja tietää olevansa tavallinen ihminen
Vähän vaikea tätä on lähteä selittämään sen kummemmin, mutta eihän tämä minun ikioma ajatukseni ole, esitin sen vain näin.
Hyvä että jotkut tutkii näitä juttuja ihan hermostotasolla, vaikka luulen että tieteen käsitys ihmisen hermostosta on vielä lapsenkengissä.
>Hillitä ruumiinsa istumalla pitkään miten se
>auttaa kohti dharmaa?
Katsos, kun istut niin silloin voit syventyä paremmin kuin jos hypit tai kävelet. Istu ja tarkkaile, tuo kaikki tietoisuus tähän ja sitten kun mieli menee pois niin huomaat. Kun saat välähdyksen niin voit lopettaa spekuloinnit. Ei ole vaikeaa, vaatii vaan hitosti tietoisuutta ja energiaa joita voi kehittää keskittymisharjoituksilla. Asennolla ei ole mitään väliä, viitaten tuohon tekstiin, kun siinä sanottiin että kivun kautta, itse koin meditaation ensimmäisiä kertoa kun olin rennossa asennossa, selkä mutkalla, mukavalla nojatuolilla.
toisin sanoen jos kysyt olet vastaan.
>Hillitä ruumiinsa istumalla pitkään miten se
>auttaa kohti dharmaa?
Voihan kysymyksen kokea niinkin että mieti, jos vaikka istumisen lisäksi oivaltaisit jotain.
Olen lukenut jonkin verran sellaisia "tieteellisiä" tekstejä joissa buddhalainen menetelmä tajunnan käsittelemiseksi on arvostettu korkealle.
Lainaukset ovat ilmeisesti Austinin kirjasta Zen and the Brain.
Onko "valaistuminen" vain aivojen kemiaa? Lyhyesti voisi kommentoida, että omasta näkokulmastani ei, vaikka en valaistumisesta mitään tiedäkään. Onko depressio vain aivojen kemiaa? Entä rakastuminen? Länsimainen neurotiede näyttää välillä menevän reduktionismissaan kovin pitkälle. Siitä että tiettyihin tajunnantilan muutoksiin liittyy aivokemian muutoksia, ei voida päätellä että aivokemian muutokset olisivat syy tajunnantilan muutoksiin (tai jopa tajunnantilan muutosten ainoa olemus!)
"Mieleen keskittyminen ja sen mietiskely, kunnes se on liikkumatta, on sairaus eikä dhjana.
Hillitä ruumiinsa istumalla pitkään- miten se auttaa kohti dharmaa?"
Dhyana tarkoittaa absorptiota, ei-dualistista syventymistä meditaation kohteeseen. Mielen ja ruumiin hillitseminen on välttämätöntä tällaisen tilan saavuttamiseksi. Kysyisin vastakysymyksen: miten voit seurata taoa tai dharmaa, jos mielesi on jatkuvasti levoton?
"Mieleen keskittyminen ja sen mietiskely" on vähän erikoinen kuvaus esim. zazenista (joka on lainaamasi tekstin aihe). Etenkin sanat "mietiskely" ja "meditaatio" voivat olla kovin harhaanjohtavia. Ehkä kysymyksesi syntyy siitä, että sinulla on väärä kuva buddhalaisesta meditaatiosta?
>Onko depressio vain aivojen kemiaa? Entä rakastuminen? Länsimainen neurotiede näyttää välillä menevän reduktionismissaan kovin pitkälle. Siitä että tiettyihin tajunnantilan muutoksiin liittyy aivokemian muutoksia, ei voida päätellä että aivokemian muutokset olisivat syy tajunnantilan muutoksiin (tai jopa tajunnantilan muutosten ainoa olemus!)
Depiksen tuttuna voisin sanoa että on helkkarin vaikeaa tietää oliko ensin muna vai kana. Kuvauksen mukaan olen ollut masentunut jo 2-vuotiaana. Voiko niin nuorella jo olla aivokemiat vinksin vonksin? Synnyin sentään 10 pointsin peipinä ja olin lapsena melko terve (satunnaisia korkeita kuumeita lukuunottamatta).
Kuinka paljon todella riippuu AIVOISTA, kun tiedetään tapauksia joissa ihmisillä on ollut aivoista jäljellä vain sirunen, ja silti he ovat vaikuttaneet normaaleilta ja fiksuilta ihmisiltä? Taitaa olla joku suomalainenkin nainen, professori(?) jolla puuttuu aivomassasta puolet.
Jaa-a.
>Etenkin sanat "mietiskely" ja "meditaatio" voivat olla kovin harhaanjohtavia. Ehkä kysymyksesi syntyy siitä, että sinulla on väärä kuva buddhalaisesta meditaatiosta?
Eikö budhalaisuudessa pyritä eroon juuri sanoista ja käsitteistä? Eikö maailma pitäisi kokea sellaisena kuin se ympärillämme on ilman käsitteiden tuomaa rajoittuneisuutta?
Lainaus suomalaisesta filosofiasta: "Ne jotka osaa, ne tekee mitä vain, jotka ei ne ryhtyy opettamaan"
"Eikö budhalaisuudessa pyritä eroon juuri sanoista ja käsitteistä? Eikö maailma pitäisi kokea sellaisena kuin se ympärillämme on ilman käsitteiden tuomaa rajoittuneisuutta?"
Jep. Silti sanat ja käsitteet ovat monessa paikassa tarpeellisia. Kun niitä täytyy käyttää, on parasta että ne ovat mahdollisimman tarkoituksenmukaisia.
"Lainaus suomalaisesta filosofiasta: "Ne jotka osaa, ne tekee mitä vain, jotka ei ne ryhtyy opettamaan""
Toivottavasti ei päde zen-opettajiin :)
En tunne mainitsemaasi teosta, mutta en voi väittää etteikö sitä olisi lainattu lukemissani kirjoissa (tai se lainannut).
"vain aivojen kemiaa" ei vastaa minunkaan mielikuvaa, otin taiteellisen vapauden ja liioittelin. Itse näen asian niin, että meditaatio ja valaistuminenkin todennäköisesti vaikuttaa myös aivojen aineenvaihduntaan, mutta en voi väittää etteikö jokin aine voisi aikaansaada tiloja, joita kokija ei kuvittelemastaan valaistumisesta erota. Hurja väite, mutta väitän vain tämän mahdollisuuden olevan, en väitä että joku niin olisi kokenut.
Depressiota hoidetaan terapialla, mutta myös lääkityksellä. Tiedän sen.
Etsi siitä rinnastus meditaatioon, guruihin ja aivojen kemiaan!
"Mieleen keskittyminen ja sen mietiskely, kunnes se on liikkumatta, on sairaus " - jos mielen liikkumattomuus on ainoa tavoite en näe sitä kovin terveeksi tavoitteeksi.
En myöskään rohkene väittää että käsitykseni buddhalaisesta meditaatiosta on oikea. Mieleen keskittymistä voi (ja pitää?) itse asiassa harjoittaa tai ylläpitää joka hetki, meditaatio on alussa tärkeä. Siis mielestäni: "alussa".
Buddhalaisuudesta mielelläni näkisin keskusteltavan omakohtaisten kokemusten sijaan -joka on jossain mielessä vaarallista - myös teoreettisesti. Se ja sen eri koulukunnat, traditiot, opetukset, käytännöt pitäisi voida "alistaa" samanlaiseen tarkasteluun kuin
mikä tahansa filosofia tai etiikka.
Siltä osin kuin halutaan keskustella uskonnosta jättäydyn vain satunnaiseksi lukijaksi.
Aivokemiasta tuli mieleen tämä itse todettu tapaus.
Eli jollain kummalla tapaa ahkera meditointi aivoihin vaikuttaa, se on selvä juttu. Tiedän ja olen nähnyt useammankin kaverin kohdalla käyvän niin että joitakin vuosia meditoituaan kaverit voivat muun muassa juoda alkoholia tulematta känniin! Ei silti että kännäily olisi itsetarkoitus, mutta testattu ja nähty on. Viimeksi risteilyllä pari viikkoa sitten oli seurueessa ei-buddhalaisia ja meitä enempi tai vähempi buddhalaisia kolme. Meistä kauimmin meditoinut, mun silmissä erittäin pitkälle edistynyt kaveri liittyi seuraksi ei-buddhalaisten pöytäsakkiin ja maisteli illan aikana aikamoisen määrän viinaksia, eikä mitään vaikutusta! Ei vaikka muut, joista jotkut nauttineet jopa vähemmän kuin tämä yksi kaveri, eivät meinanneet pystyssä kestää ja hyvä kun hyttiin löysivät. Kysyinkin kaverilta kuinka tämä ajatteli niin kirkkaasti vaikka oli kitannut sellaiset määrät. Kaveri vastasi yksinkertaisesti:'Olen meditoinut'.
Ihme juttu. Muilla tällaista kokemusta?
Hmm, oletko kuullut anekdootin jossa Richard Alpertin (myöh. Ram Dass) intialainen guru otti massiivisen annoksen LSD:tä ilman minkäänlaisia havaittavia vaikutuksia? Alpert epäili gurunsa huijanneen (jättäneen annoksen syömättä) ja toisti tempun myöhemmin valvotusti vielä isommalla annoksella. Mitään ei edelleenkään tapahtunut, ja guru vitsaili "Don't you have anything stronger?"
Myöhemmin hän sanoi jotain tyyliin "to take that with no effects, your mind must be firmly focused on God". Alkoholi on LSD:hen verrattuna kesyä tavaraa, joten ei mikään ihme että vähän aikaa meditaatiota harrastanut pystyy halutessaan hieman kontrolloimaan sen vaikutusta.
No joo. Toivottavasti kukaan ei ajattele, että meditaatioharjoituksen tavoitteena on pystyä kiskomaan mitä tahansa roinaa enemmän kuin kaverit ja pysyä tyynenä :)
"en voi väittää etteikö jokin aine voisi aikaansaada tiloja, joita kokija ei kuvittelemastaan valaistumisesta erota. Hurja väite, mutta väitän vain tämän mahdollisuuden olevan, en väitä että joku niin olisi kokenut."
Kyllä erilaisilla kemikaaleilla on mahdollista saada aikaan voimakkaita kokemuksia. Siitä, ovatko ne koskaan "aitoja" valaistumiskokemuksia, vallitsee kovin vähän yksimielisyyttä. Itse ajattelen niin, että aine voi antaa välähdyksen korkeammasta tilasta, mikä voi olla inspiroivaa ja hyödyllistä; mutta ilman jatkuvaa harjoitusta tällaisen kokemuksen arvo ei välttämättä ole kovin korkea.
Se, että "kemiallinen valaistuminen" on mahdollista, kertoo nähdäkseni siitä, miten aineeton tajunta ja aivot fysikaalisella tasolla ovat kietoutuneet toisiinsa. Se ei implikoi, että tietoisuus olisi pelkkää aivokemiaa.
"Mieleen keskittymistä voi (ja pitää?) itse asiassa harjoittaa tai ylläpitää joka hetki, meditaatio on alussa tärkeä. Siis mielestäni: "alussa"."
Ei kuitenkaan kannata liian innokkaasti olla lopettamassa meditaatiota sillä rationalisoinnilla, että ei ole enää aloittelija. Käsittääkseni zen-opettajien mukaan zazenia (istumameditaatiota) harjoitetaan jopa täydellisen valaistumisen jälkeen, joten miten sen voisi rehellisesti todeta turhaksi harjoitettuaan vasta muutaman vuoden tai vuosikymmenen?
"Buddhalaisuudesta mielelläni näkisin keskusteltavan omakohtaisten kokemusten sijaan -joka on jossain mielessä vaarallista - myös teoreettisesti. Se ja sen eri koulukunnat, traditiot, opetukset, käytännöt pitäisi voida "alistaa" samanlaiseen tarkasteluun kuin
mikä tahansa filosofia tai etiikka."
Ongelma on se, että buddhalaisuus ei ole pelkkää filosofiaa tai etiikkaa, vaan käytännöllinen tie vapautumiseen. Buddhalaisuuden tärkeimmät opetukset eivät ole kovin hyvin ilmaistavissa sanoilla eikä niitä voi ymmärtää kriittisen järjen näkökulmasta. Mutta kyllä esim. yliopistoissa buddhalaisuutta yritetään tarkastella "kriittisesti" akateemisesta näkökulmasta. Buddhalaiset eivät välttämättä ole erityisen kiinnostuneita tällaisesta lähestymistavasta, koska eivät koe sen edistävän henkilökohtaisia pyrkimyksiään vapauteen.
Sanot:
"Buddhalaiset eivät välttämättä ole erityisen kiinnostuneita tällaisesta lähestymistavasta, koska eivät koe sen edistävän henkilökohtaisia pyrkimyksiään vapauteen."
Tämä itsekäs, henkilökohtainen,itseriittoinen pyrkiminen on se joka - tunnustettakoon- ei minua aina miellytä tällä palstalla.
Sanot "....itsekäs, henkilökohtainen,itseriittoinen pyrkiminen on se joka - tunnustettakoon- ei minua aina miellytä tällä palstalla". Olisikohan palstaa jossa kaikki kirjotetut mielipiteet voisi miellyttää AINA kaikkia? Epäilen....Ja kun sinä et kerran kuulu meidän muiden henkilökohtaisten itseriittoisten pyrkijöiden joukkioon, niin siinähän sulla on hyvä tilaisuus muuttaa palstan tyyliä omien parempien viestiesi avulla, eikös niin?
Mun mielestä tämä palsta kokonaisuutena on hyvätasoinen eikä mikään pyrkyrit-osasto ;)
"Tämä itsekäs, henkilökohtainen,itseriittoinen pyrkiminen on se joka - tunnustettakoon- ei minua aina miellytä tällä palstalla."
En ole lukenut tätä palstaa niin paljon että voisin siltä osin kommentoida. Vapauteen pyrkiminen ei kuitenkaan ole itsekästä, vaan päinvastoin hyödyttää kaikkia. Tietty buddhalaisuuttakin voi käyttää oman egonsa paisuttamiseen, itseasiassa jokainen harjoittaja sortuu tähän jossain vaiheessa.
Tarkoitin, että älyllinen lähestymistapa buddhalaisuuteen ei välttämättä edistä harjoitusta millään tavalla, pikemminkin päinvastoin. Käsitteellisen ajattelun painolastista on muutenkin tarpeeksi vaikeaa päästä eroon edes hetkeksi, joten miksi harjoittaja haluaisi vielä lisätä painolastiaan?
>Sanot:
>"Buddhalaiset eivät välttämättä ole erityisen kiinnostuneita tällaisesta lähestymistavasta, koska eivät koe sen edistävän henkilökohtaisia pyrkimyksiään vapauteen."
>Tämä itsekäs, henkilökohtainen,itseriittoinen pyrkiminen on se joka - tunnustettakoon- ei minua aina miellytä tällä palstalla.
Jos olen yhtään ymmärtänyt lukemiani tekstejä, ei tätä valaistumista saavuteta itsekkäiden, henkilökohtaisten ja itseriittoisten pyrkimysten kautta. Vaan juuri päinvastoin, ymmärrettyään että kuuluu kiinteänä osana tähän kokonaisuuteen ja sen merkityksen tähän elämään.
en odota edes tällä palstalla että KAIKKI mielipiteet AINA miellyttävät KAIKKIA.
Rajasin aika tarkkaan virkkeeni -minkälaiset, ketä eivät miellytä ja epämiellyttävätkö aina.
Se on niin vaikeaa sanoa mitään mitä ei voisi halutessaan väärin tulkita.
Virhehän se oli sanoa mitään omista mieltymyksistäni, mikä minua ei miellytä.
Kiitos mahdollisuudesta, mutta todellakaan palstan tyyli ei ole päällimmäisiä huoliani.
Buddhalaisuus ei , sen verran kun olen tutkinut, kiellä filosofisia pohdintoja, mutta ei niitä yksinään katso riittäviksi vaan ottaa niihin hyvin käytännöllisen asenteen. Mutta eivät ne haitallisiakaan ole.
Kaikenlaiseen "buddhalaisuuden" liittyvän elämäntapa-asian eli ravinnon, musiikin, asut, jne.. jätän koskettelematta. Meditaatiosta en rohkene kenellekään sanoa mitään. Filosofiaa koskevan keskustelun olen ajatellut vaarattomaksi.
Jos tämä palsta olisi pyrkyrit-osasto, niin mihin täältä pääsisi?