viiskymppiset reilille

mieluummin lentäen, paikallisjunia tulee käytettyä ja juuri noin. Kielitaitoa molempien kotimaisten lisäksi englanti, espanja, ruotsi, saksa ja ranska.

Osmo Soininvaara kirjoitti tänä kesänä aiheesta blogissaan. Kehui 10/22 lippua ja huomautti, ettei reilaaminen keski-ikäisenä ole halpaa :)

Olin keväällä kaksi viikkoa reilaamassa 50-vuotispäivien jälkeen. Lensimme ensin Berliiniin ja jatkoimme sitten junalla. 10/22 lippu oli kohtuuhintainen ja sopi meidän suunnitelmiin. Suosittelen viipymään vähintään kaksi yötä kohteessa, mielenkiintoisissa paikoissa menee muutama yö kevyesti. Muutenkin aikataulutus on syytä tehdä riittävän väljäksi. Hyvä etukäteissuunnittelu netin avulla helpottaa paljon ja tietysti asenne on tärkeä. Pahinta ruuhka-aikaa eli heinä-elokuuta kannattaa vältää. Rahaa kuluu tietysti niin paljon kuin sitä on valmis käyttämään, mutta Euroopassa moni matkustavaisen palvelu kuten hotelliyö ja syöminen on edullisempaa kuin Suomessa. Oman kokemuksen perusteella voin lämpimästi suositella interreiliä myös "meille varttuneille". Kielitaidosta sen verran että saksalla ja englannilla pärjää varmasti hyvin, ainoastaan Italiassa törmäsimme asiakaspalvelijoihin, jotka puhuivat vain italiaa. Varasuunnitelma kannattaa myös olla yllätysten varalta. Mekin olimme varautuneet esim. tekemään paluumatkan kokonaan junalla lentoliikenneylläreiden varalta, mutta sitä suunnitelmaa ei tarvinnut onneksi toteuttaa.

No vanha faktahan on että matkailu avartaa.
Ikä ei ole este milloinkaan, saattaa vaan ruveta nakertamaan että vasta viisikymppisenä lähdit, etkä heti parikymppisenä, olisi ollut paljon enemmän aikaa.
Ei tarvitse olla juuri lukiosta päässyt locksipää damin matkalla.

Joku kuukauden kesäloma sopisi mainiosti pelkästään matkailuun.
Itse olen miettinyt interreilausta. Katselemaan toisen maailmansodan muistomerkkejä, Normandian rannikko yms.
Amsterdamissa täytyy myös käydä tutustumassa paikalliseen kulttuuriin

55-vuotiaana suora lento Japaniin ja siellä kaksi viikkoa luotijunilla junapassilla. Majoitus ensimmäisiksi öiksi randomilla netistä. Rautatieasemilta saa lisää tietoa. Ymmärtävät kyllä vähän englantia vaikka eivät itse mielellään puhu sitä. Loistavaa palvelua ja todella erilaista. Liikkuminen muutenkin helppoa, junapassilla esim. Tokion lähijunatkin käytettävissä. Kannattaa kokeilla.

Palasin juuri kahden viikon reilimatkalta. Reilaus alkoi varsinaisesti Berliinistä, kun Baltiassa se ei vielä käy. Sattuneesta syystä olin Berliinissä neljä yötä ja jatkoin Wieniin. Junamatka kesti 10 h. Wienissä olin kaksi yötä ja jatkoin Kroatiaan, Zagrebiin. Saksalla pärjää Keski-Euroopassa ja Balkanilla hyvin. Englannilla myös. Olin etukäteen varannut hotellit Berliiniin ja Wieniin, siitä eteenpäin katselin seuraavat majoitukset netistä vertaa.fi:stä. Wienistä juna meni Unkarin kautta Kroatiaan. Zagreb oli miellyttävä kaupunki, siisti ja kohtuuhintainen. Varsinainen tavoitteeni oli Split ja Adrianmeren ylitys. Matka Zagrebista Splitiin oli elämys. Split oli melkoinen turistikeskus, mutta ehdottomasti näkemisen arvoinen. Vietin siellä kaksi yötä ja jatkoin kantosiipialuksella Adrianmeren yli Anconaan, Italiaan. Olin siellä yhden yön. Sitten jatkoin iltajunalla Bolognaan ja yöjunalla Müncheniin. Yöjuna oli elämys sekin; se oli puolitoista tuntia myöhässä, kuusi laveria, kolme päällekkäin. Matkakumppaneina vaunussa kaksi tyttöä, kolme somalia ja yksi kiinalainen; konnari ajoi yhden somalin pois. Vaikka olin ylimmällä laverilla, sain jotenkin nukutuksi. Poisajettu somali vääntäytyi aamulla alimman laverin alta; hän oli palannut vaunuun yön tunteina. Juna oli aamulla Münchenissä josta sain paikkalipun Berliiniin josta minulla oli niinikään vertaa.fi:stä varattu paluulento.

Saksan ja englannin taitoni riitti joka paikassa. Ongelmia, vaaratilanteita tms. ei ollut. Hotellien taso vaihteli välttävästä erinomaiseen. Matkustaminen tuntui todella matkustamiselta. Aion lähteä uudestaan. ensi syyskesällä, ehkä Sveitsistä Portugaliin ja sinne.

Kyllä yli 50-kymppinen on jo kamalan vanha. Jos jotain sattuu matkalla. Omaisten suostumus tarvitaan. Jos vielä on jotain kremppaa esim. kohonnut kolesteroli tai ylipainoa, omalla riskillä lähtee. Ainakin testamentti kuntoon, Kela-kortti pääkielille käännettynä mukaan ja tarvittaesaa elinluovutussuostumuspaperi mukaan, varalasit, matkatavarahälytin, tuplalääkkeet, jos aina ei saa lääkitystä.

Ehdottomasti iso riski on kyseessä. Jossain sanottiin että lentokoneetkin putoo mennen tullen. Taisi olla Viivi ja Wagner. Viisikymppinen ei ole enää niin notkea kuin nuorena. Höynäyttävät vielä matkalla.

Meikä itseasiassa aloitti reilaamisen vasta viiskyt täytettyä. Ei siihen muuta tarvita kuin Interreil lippu VR:ltä. Niitäkin on tullut uudenlaisia; on ikäänkuin mahdollistettu piemmät oleskeleut kohteissa myymällä lyhyempikestoisia lippuja joita voi sitten hankkia useamman.
Ainakin minä olen käyttänyt samoja reppu-hostelleita (rinkka minulla tietysti on ja aina mukana) kuin nuorisokin, ja voin todistaa että minkäänlaista ikäkarsintaa en ole havainnut enempää isäntäväkien kuin kanssareppurienkaan taholta. Viimeksi kävin reppuilemassa tänäkesänä Bratislavassa, en tosin junilla vaan muilla keinoin. Täytin juuri 69.
Ikä siis ei ole mielestäni este.

Mutta mutta.
Mikäli olen oikein havainnoinut, niin valtaosa reilaajista kulkee yksinään, toki erilaisia treffejä näyttää sitten olevan vähän siellä sun täällä. Se on semmoinen tapa liikkua että se edellyttää omatoimisuutta, ja jos kakskin omatoimista on yhdessä niin siinä on jo erimielisyyden siemen :s
Omalta kohdaltani voin sanoa, että minulle reilaaminen kävi ylipäätään mahdolliseksi juuri sen seurauksena, että mummon kanssa erkanivat tiet. En voi kuvitellakaan että olisin voinut tai edes halunnut kokemiani mutkia mutkitella yhdessä kenen hyvänsä mummon kaa :)
Kielitaidon puolesta teillä ei ole mitään syytä pelkoon eikä edes epäröintiin.

Niin, sen voin sanoa että pikkuhiljaa olen alkanut arvostaa yksityishuonetta, joskin pääasia on että pääsee katon alle. Kahden hengen huoneita on hostelleissa tarjolla melkein jokahittessa.

Kulkevat peukalot alaspäin suunnattuina.

Vallan hyvin: varsinkin tuolla kielitaidolla. Huomio että keski-euroopassa saksa (ranskaa lukuunottamatta) on se kieli jolla pärjätään, sanotaanko nyt vaikka lähes koko manner läpi. Olen itse ajatellut usein tätä mahdollisuutta vielä kerran - huomattavasti jo päälle viisikymppisenä. Vain siksi että junaileminen on kivaa, loppujen lopuksi lähes yhtä nopeaa kuin lentäminen ja matkan varrella tulee nähtyä paljon enemmän kuin kapeassa putkessa istuessa ja pilviä tuijotellessa.
Tosin muutamia extra-seikkoja kannattaa jo oman itsensäkin takia ottaa huomioon, mutta jos asia kiinnostaa, aina voidaan palata asiaan.

itseolen 57 ja olin juuri 5 viikoa euroopassa,melkein jokaisessa kolkassa,mutta ainoana erona, minä matkasin moottoripyörällä.Varaa aina se 2 vrk:ta paikkakuntaa kohden, sillä siellä kaupungit,mitkä kartassa on karjaan kokoisia kartalla,niin vastaavat noin viittä helsiki/espoo/vantaa aluetta,kaikki on julmetun suurta ja katsomista riittää,mene ihmeessä,jos se kerta on mahdollista,olen reissannut mp:lläni vuodesta -76 asti jokainen vuosi euroopassa ja alue alkaakin olla ihan yhtä tuttua,kuin kulkisi suomessa,mutta siellä vaan on niitä paikkoja,jotka ovat vanhemmiten paljon kiinnostavampia,kuin silloin nuorena,englanilla pärjäsin aina,toinen kieli on espanja mitä osaan,mutta ilman sitäkin pärjää ihan hyvin,hostellit on edullisia ja jos matkustat 2 viikkoa ainoastaan,niin rahaakaan et saa paljoa palamaan,kun keskiverto yö maksaa 30 € ja ruokailu kuuluu siihen joko aamiainen tai päivällinen tai jopa molemmat,niin matkakassankaan ei tarvitse olla järin suuri,sen neuvon annan,että ota 2 maksukorttia mukaasi,jos hukkaat tai sinulta varastetaan toinen, niin pääset sillä toisella aina koto- suomeen,itseäni ei koskaan ole roistot kohdanneet ja olenkin saanut nauttia täysin rinnoin euroopan ihmisistä ja nyt kävin lontoossa ja siellä jätin mp:ni hostelin tallin ja menin junalla pariisiin 2 päiväksi ja oli ihan mahtava kokemus alittaa meri junalla,kerrassaan uskomatonta ja lontoosta ajoin maaseudulle,joissa oli yöpymispaikkoja joka kylässä ja ne niityt oli aivan kuin olin katsonut vanhoja herroja televisiosta ,mahtavia näkymiä,mutta hyvää lomamatkaa sinulle,ikä eikä lääkitys ole mikään este,varattua saat vaikka kolmeksi kuukaudeksi lääkkeesi,jos sellaisia tarvitset,niin mukaasi.

Minäkin olin tänä kesänä 11v. poikani kanssa reilaamassa Euroopassa.Meillä oli 15 päivän reilipassit ja ehdimme kiertää Tukholmasta Hamburiin, Berliiniin ja Prahaan. Prahasta tulimme Saksan kautta Sveitsiin ja Itävaltaan. Alpeilla viivyimme puolet matkasta. Lopulta vauhdilla taas Saksan ja Tanskan läpi Ruotsiin ja laivalla Turkuun. Etukäteen emme tienneet muuta kuin lähtö- ja paluupäivän ja näennäisen reittisuunnitelman. Joka päivä tuumasimme mitä teemme. Lisämaksuja emme tarvinneet muuta kuin yhdet paikkaliput lunastimme matkalla. Olimme vaihtelevasti paikoissa. Varusteena minulla oli rinkka ja lapsella oma koulureppu ja mörrikkä. Junayhteydet vaihtelivat ja joskus joutui yölläkin asemalla tai lähistöllä odottamaan seuraavaa junaa lapsen torkkuessa viltin sisällä. Edes aikatauluja emme tienneet ennekuin asemilla saimme infoa. Illalla yhdeksän jälkeen oli vaikeampi saada tietoa tai infoa yöpymispaikoista, mutta kysellen selvisi eteenpäin. Yövyimme perhemajoituksessa, hostelleissa ja nuorisomajoissa. Joskus asemalla joutui useamman luukun kautta hakemaan tarvitsemaansa tietoa. Minusta hankalin oli Praha koska paikallista kieltä ei ymmärtänyt yhtään, piti etsiä englanniksi menut jne.
Lapsen kanssa tietenkin oli otettava huomioon voimavarat, kulkiessaan paikasta toiseen, mutta silti kokemus oli hänellekin hieno. Lähtisin milloin vain uudelleen, ehkä etukäteen selvittäisin mahdollisia yöpymispaikkoja ja paikallista kulkemista, sekä tarvitseeko pientä valuuttaa. Visa electron kelpasi hyvin pitkälle kaikkialla paitsi monessa junassa sekä Kööpenhaminan tivolin lippuautomaatteihin. Itse olen myös viisikymppinen ja edellisen kerran reilasin nuorena 17 v. Kielenä pääasiassa englanti mutta saksan sanoillakin höystäen ja välillä kartalta paikkoja osoitellen selvisi hyvin. Joissakin isoissa kaupungeissa pääsi myös tietyillä maanalaisilla ilmaiseksi, opasteet ja aikataulut olivat yleensä ottaen selkeät.
Suosittelen..

Olen 58v ja 2009 olin 2kk Keniassa reissuamassa. Tutustuin ensin netin kautta maahan ja etsin edullisimmat majapaikat ja muiden reppureissaajien mielipiteet niistä. Tulli kyllä ihmetteli kuin sanoin reppussa on kaikki matkatavarani. Englannilla pärjäsi hyvin. Avoimin mielin ja oikealla asenteella eteenpäin. Hyvin pärjäsin ilman 5 tähden hotelleja ja niiden mukavuuksia. Paras on unohtaa mummon muusit ja lihapullat sillä paikallisista ruuista löytyy edullisia ja herkullisia ruokia.
Taidan lähteä uudelleen reissuun kun 60vee tulee täyteen.

Kielimuuri näyttää monelle ihmiselle olevan mielenkiintoinen ongelma, mitä tulee matkustamiseen.
Mitä väliä vaikka et osaa juuri sitä kieltä missä valtioissa olet. Yllättävää kyllä, elekielellä pärjää tosi pitkäklekkin.
Ei siis kannatta murehtia. rohkeasti vaan reissuun.

enimmäkseen reilaan Eurooppaa, mut kaikki on skulannu. Hyvä meininki.

Sanoisin että noin kymmenkunta eri kieltä riittää. Korkeintaan yksi yö per paikka. Kannattaa liftata, tulee halvaksi. Teltta ja makuupussi melko tarpeellisia, jos ei ihan taivasalla halua nukkua. Asfaltti ja vanha sanomalehtikin riittävät, jos paikat kestää. Mitään ylimääräistä raahattavaa ei matkalle kannata ottaa, vaan passi ja hammasharja riittävät mainiosti - tiukan paikan tullen hammasharjastakin voi luopua.

Ei muuta kuin turvallista matkaa. Heittäkäähän joskus postikortilla!

Matkaan vaan , jos terveyttä ja voimia riittää. Eihän sitä tarvitse kiirettä pitää. Hyvää matkaa ja kesän lämpöisen jatkoa! :o))))

Joka maassahan ei junalla matkaaminen onnistu, vaan bussi voi viedä aika jänniinkin paikkoihin. KOkeilin sitä Espanjan Andaluciassa kolme viikkoa eli ensin halpislennolla Malagaan ja siitä sitten sikäläisen linja-autoaseman kautta pieniin kyliin,. Hostellitaso erinomainen, edullinen etenkin lokakuussa ja säät vielä sillä korkeudella hyvät.

Samaa sanon kuin muutkin, että varaa pari päivää per kohde. Ja mieluusti katsele majoituspaikat etukäteen. Mokasin siinä,etten varannut ja sopivan majoituspaikan etsimiseen meni ihan liikaa aikaa painava reppu selässä.

Paras kieli pärjätä olisi ollut espanja. Osaan sitä auttavasti ja sain asiani hoidettua, mutta englantia osataan Andaluciassa vain turistirysissä. Ja voin luvata, että sen matkan jälkeen Espanja tarkoittaa minulle aivan muuta kuin matkaesitteittemme Espanja. Ihania ihmisiä, ihanaa ruokaa ja hirveätä, millainen hinta- ja tasoero turistirysiin.

Matkustimme Interrail-korteilla viime vuonna ja tosi, tosi ihanaa oli. Kävimme Ranskassa ja ihan kaikki sujui hyvin. Me suunniteltiin ensin reitti noin ja sitten otettiin selvää, kuinka sinne pääsee ja sen jälkeen tilattiin hotellit etukäteen. Törsättiin ihan reilusti sellaisiin paikkoihin, joissa oli kunnon aamiainen- päivällinen sitten syötiin, jos siltä tuntui. Useimmiten ei. Ja pari yötä vähintäin samassa paikassa, kun ympäristöt ovat aina niin poikkeavat kotiympäristöön verrattuna. Mihin sitä enää tässä iässä on kiirettä? Ja kaikkea ei tarvitse nähdä, sovittiin, että jos yksi ns. matkailukohde pyritään käymään, niin loput vaan sattuman kautta käydään. No. tunnustan Pariisissa oli yks ja toinen matkailukohde, jotka käytiin. Turvajärjestelyt ovat ihan toista kuin silloin ennen. Ne ovat muuttuneet niin "turistirysiksi" näinä kolmenkymmenenviiden vuoden kuluessa kun viimeksi reilasin!
Hyvä suunnittelu omien mieltymysten mukaan kannattaa...ja hyvää matkaa!