Useita kertoja Venetsiassa?

kerran siis käyty ja oli ok mutta en toiste menisi. en kyllä keksi miksi tekisin toisen reissun. vajaassa viikossa näin sen mitä halusin. mielestäni melko pitkälle turismin pilaama paikka (olimme kesällä ruuhka aikaan). lisäksi hankalaa liikkua noiden saarien välillä kun vain muutaman silta siellä täällä yli kanaalien. kiersimme kyllä koko alueen muistaakseni 2 päivässä. teimm e vielä retken alpeille joka oli melkeinpa koko matkan parasta antia.
Monta muuta paikkaa kyllä on minne palaisin ja olen palannut toistamiseen mut ei venetsia kuulu niihin.
mut olihan se gondoli kyyti aika hienoa.

Toinen nfreissu oli viikon ja siinä ehti jo näkemään ja kokemaankin aika paljon. Venezialaiset ovat muuttaneet suurissa määrin pois korkeiden vuokrien ja elinkustannusten takia. Työmahdollisuudetkin on melko kapeat.

Kiva niillä saarilla oli käydä. Käytiin hautausmaasaarella sekä Erasmuksen luostari saarella ja ties mitä ne olivat nimeltään. Lido on omalla tavallaan kiva ja historiallinen ja siellä asuukin jonkun verran paikallisia vieläkin. En tiedä jos asumaan haluaisin kuitenkaan. Mielummin asuisin Roomassa. Makunsa kullakin.



http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Isolasanmichele.jpg

http://www.hotelala.it/imgup/san lazzaro armeni.jpg

Niin. Venetsia on niin kovin erilainen kesän ja auringonpaisteen poistuttua. Venetsiassa (Dorsoduro) asuneena voin sanoa ettei esim. aqua alta ja reippaat syystuulet niin kovin miellyttäviä ole. Väliin suorastaan tökki sateessa ootella vaporettoja sun muita vaikka kuinka oli katokset, eikä puhettakaan ihanasti kannella istuskelemisesta. Siitä on romantiikka kaukana. Kesäinen Venetsia sen sijaan on aina yhtä ihastuttava, aina löytyy uusia kujia katsastettavaksi.

Ja jos on kovinkin pieniä lapsia matkassa niin kyllä kohtuullisen nopsaan karisee viimeisetkin rippeet silmistä, kun tajuat hinaavasi rattaita pitkin portaita noin ziljoona porrasta siinä päivän mittaan. Eli käytännössä aika pitkälti niistä on luovuttava. Lisäksi vahdit silmä kovana ettei lapsoset putoa kanaaliin. Mikäs siinä, jos on tähän valmis, pärjääväthän siellä originaalitkin :) Voi olla vähän takkuista suomineidolla, kun ollaan totuttu, että lapset saa kirmata villinä ja vapaana liki missä vain.

Itse en sinne reilun puolen vuoden asumisen jälkeen kyllä voi sanoa enää kaipaavani, en missään nimessä ainakaan talviaikaan. No, toisaalta itse olen kesäihminen eli voi olla, että sekin asiaan vaikuttaa.

Hei luin matkailujutun (http://matkailuvinkit.fi/venetsia-vajoava-kaupunki/) juuri Venetsiasta ja alkoi kiinnostamaan Venetsia. Mutta sitten luin näitä ja aloin epäröimään. Eikö Venetsia sitten olekaan käymisen arvoinen paikka?

Kerran Stockmannin hulluilla päivillä lentolippuja jonottaessani joku sanoi, ettei Venetsiaan kannata mennä, sillä se ei ole sen kummempi kuin Tapiola. Kyllähän maailmaan mielipiteitä mahtuu. Muutaman päivän päästä lähdemme Italiaa kohti ja taatusti käymme Venetsiassa ties kuinka monennen kerran! Minulle retki Tapiolaan ei korvaa Venetsiaa.

Venetsiassa käyty seitsemän kertaa ja taas parin viikon päästä uusiksi! Mieletön kaupunki kun muistaa eksyä pikkukujille, kiertää lähisaaret (esim. Buranon väriloisto ihana), syö ja juo sivummassa eikä Piazza San Marcon ja Ponte di Rialton lähellä, ottaa pullon viiniä iltasella ja leiriytyy Canale Granden varrelle seuraamaan vilinää ja katsomaan auringonlaskua.. Myös aqua altan eli korkean veden aikaan tunnelma satumainen.

Venetisa on ainutlaatuinen kaupunki ja vaikuttaa jakavan mielipiteet äärilaitoihin. Pitkältihän kaikki on myös omasta asenteesta kiinni. Elokuussa tiedät, ettet todellakaan ole ainoa ja osaat varautua siihen. Tammikuussa taas saat ihailla autioita Venetsiaan auringon noustessa... Kaikilla vuodenajoilla on siellä puolensa.

Yli 40 maata ja en edes muista kuinka monta kaupunkia olen reissannut ja Venetsia on ikuinen lempparini

Paljon vähemmän kulkeneena ja nähneenä oon silti samaa mieltä edellisen kanssa. Ja ihmettelen niitä, jotka kääntyvät kantapäillään Marcuksen aukiolla ja kertovat nähneensä Venetsian. Ehei! Venetsia pitää kokea. Mekin, vaimo, aikuinen lapsi ja minä, olimme siellä vkon ja nautimme joka hetkestä, vaikka paljolti turistien seassa tungeksimmekin.
Asuimme kanaalin toisella puolella jonkun pikkukujan varren b@b-majoituksessa ja siksi(kin) niitä pikkukujia tuli kuleksittua ja ap-kahvilla pysähdeltyä. Majoitus oli toki vaatimaton, mutt sitäkin tyyriinpi... Mutt se ei ollut meille se määräävä tekijä, vaan se Venetsian erilaisuus ja sen mukainen tunnelma ja vaikutus kävijään. Sivukaduilta tytär löysi yllättäviä, kivoja puutarha-paikkoja ruokineen ja juomineenkin.

Venetsia on mulle SE, johon vielä palaan.