kaipaisin juttuseuraa kokemuksista, tunteista ja mielipitäistä tätä uskontoo kohtaan.
Olen kokenut aika rankkaa elämää lestadiolais perheessä ja haluan jakaa sitä muitten kanssa.
olen 16 vuotias nuori joka on jättänyt tämän uskonnon taakseen. haluaisin ikäisiäni nuoria n.14-19 vuotiaita likkoja ja poikia.
lisätkää: [email protected]
entiedä miksi mutta tuossa tosiaankin pitää olla fi eikä com. :D se toimii sillä eikä com
Olen kokenut aika rankkaa elämää lestadiolais perheessä ja haluan jakaa sitä muitten kanssa.
olen 16 vuotias nuori joka on jättänyt tämän uskonnon taakseen. haluaisin ikäisiäni nuoria n.14-19 vuotiaita likkoja ja poikia.
lisätkää: [email protected]
entiedä miksi mutta tuossa tosiaankin pitää olla fi eikä com. :D se toimii sillä eikä com
Vastaukset 3
Vanhimmat
samanikäiset muksut, joita ei aivopesty (pakottu) lestoihin, mutta tietoa heillä on liikeestä. He eivät ole sisäistäneet lestadiolaisuutta, mutta ovat tasapainoisia nuoria, eivät tupakoi, juopottele ja viihtyvät yötkin kotona. Kunniottavat toisten kristillisiä arvoja.
On surullista että olet kokenut jo tuonikäisenä niin paljon että mietit ovien sulkemista, vaarana on että toiset ovet ei avaudukaan ja toiset ovet olet päättänyt sulkea, siksi annan viheen että pidä ovi raollaan.. silloin on paikka minne palata sellaisena kuin olet, tsemppiä.
Hei olen Sinua vanhempi kristitty, joka on jättänyt esikoisuuden siitä syystä, että minut
eristettiin sosiaalisesti, koska halusin pitää raamatusta kiinni.
Kymmenet ihmiset lakkasivat tervehtimästä ja kylään kutsumasta.
Irrottautuminen oli hyvin raskasta ja joskus pelkäsin, että jos minä olenkin väärässä, mistä tiedän mikä
on totuuus.
Sekin on tuttu tunne, että ei tiedä kenelle voi puhua, koska kehnkään ei voi luottaa.
Siihen on kuitenkin Jumala vastannut
On kuitenkin mahdillista uskoa Jumalaan ja Kristukseen, vaikka ei olisi lestadiolainen.
On tärkeää, että ymmärrät sen, että usko on henkilökohtainen asia e. saat
pitää omasta uskostasi kiinni. On myös tärkeää, että saat olla oma itsesi.
Samankaltaista olen itsekin kokenut jossain määrin. On kuitenkin tärkeätä pysyä jalat maassa, nimittäin tiettyyn ikään tultaessa moni muukin asia elämässä muuttuu.
Tutkimalla omaa ahkeruuttaan kylään kutsumisessa, huomaa nopeasti perussyyn siihen, miksi ihmiset eivät enää yhtä ahkerasti kutsu kylään.
Monissa perheissä kumpikin puolisoista käy nykyisin työssä, viikonloput menevät palautumiseen. Lapset ovat lentäneet pois kotoa, ovat kenties valinneet puolisoikseen ei lestadiolaisia. Silloin omakin elinpiiri muuttuu, - seurakunnasta riippumatta. Elämänpiirissä tapahtuviin muutoksiin on sopeuduttava. On hyväksyttävä paljon sellaisia asioita, joita nuorempana ei ollut.
Yhtä asiaa olen kuitenkin ihmetellyt.
Kun näemme tuttuja ihmisiä useidenkin vuosien jälkeen, tuntuu kun tapaamisten välillä olevat vuodet poistuisivat. Juttu lähtee lentämään siitä mihin viimeksi jäätiin ja kohtaamisen ilo on molemminpuolista ja aitoa.
Sen sijaan nyt kun lapinmiehet jakoivat Suomessakin lauman väkivalloin kahtia itsekeskeisellä ja lakihenkisellä julistuksellaan, se kasvatti monien entisten ystävien välille kuin korkean muurin. Moni entinen ystävä ja tuttu saattaa olla kohdatessamme kuin täysin vieras ihminen. Ilon sijalla on epäluulo, hymyn sijalla on hämmennys, ja tervehtiminenkin tuottaa vaikeuksia. Kuitenkin nämä samat ihmiset suhtautuvat aivan luonnollisesti ns. "suruttomiin", - kuin aina ennenkin.
Piru on hyvin nerokas ja tehokas välien rikkoja. Edellä kuvaamani tilanne pyrkii jatkumaan siten, että me puolestamme hylkäämme tuon ihmisen pois mielestämme. Näin vihollinen on saanut täyden potin.
Pohdittavaksi: Miten minun tulisi käyttäytyä tällaisissa tilanteissa, etten omalla toiminnallani vahvistaisi tuota eristystä, vaan pikemminkin voisin purkaa vihollisen rakentamaa muuria?
Jumalan tahto on selkeä, rakasta lähimmäistäsi. Rakkauden ylläpitäminen erilaisten ihmisten välillä, on vaikein asia maailmassa.
On helppo hylätä toinen ihminen ja ajatella, että mitäs me pienistä, kun ei pienetkään meistä.
Tämä ajatus ja toimintamalli on hyvin läheistä sukua seurakunnan vaihtamiselle, siksi pitää suhtautua erityisellä varauksella seurakuntaa vaihtaviin ihmisiin. Yksilönä on hyvä poistua sieltä, missä ei enää pysty elämään, mutta sellaista ratkaisua ei saa ehdottaa muille.