Mitä mieltä oletta netissä löytyvästä pentutestistä? (http://www.intopalleron.net/pluontes.pdf) Onko se luotettava. Otimme pennun ilman mitään testejä, sellaisen joka tuli luokse heti ja alkoi leikkiä (pureskella käsiä). Ei tullut mieleenkään, että olisi pitänyt teettää testi. Nyt pentu on tosi dominoiva (3 kk) ja ko. pentutestissä (itse tehtynä) sai kaikki ykkösiä eli dominoiva ja agressiivinen pentu. Olemme lapsiperhe ja haimme perhekoiraa, ja puolen vuoden tiedustelujen jälkeen päädyimme rotuun joka pitäisi olla sopiva lapsiperheeseen (lapset 9 ja 11) ja lisäksi harvinaisen terve rotu. Nyt pelottaa että valitsimm kuintenkin väärän pennun, joka repii ja puree lapsia jopa murisee. Pitääkö tässä nyt sitten vaihtaa pentua????
Mitä mieltä pentutestistä
Pelottaa
3529
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Höpsis. Tommoset pentutestit on joku trendi taas vaihteeks. Jollei kasvattaja osaa sanoa millainen pentu teille sopii, kun tietää teidän taustanne ja omat pentunsa , niin tommoset testit on ihan toisarvoisia.
Teillä on onneksi olkoon terve, normaali pentu. Se alkaa kukkoilla suunnilleen heti kun uuteen kotiin pääsee. Se on tottunut "kyrmyttämään" sisaruksiaan, joten se kokeilee sitä myös teihin. Taitaa olla ensimmäinen koira?
Koiranpentulaumassa on aina yksi kovempipäinen, ja se on nyt sitten sattunut teille. Se rauhoittuu kyllä aikanaan, kun pidätte huolen, että se ei pääse yhdenkään perheenjäsenen kingiksi. Sen tulee olla hyväksytty, mutta aina alin laumassa ja sopeuduttava kaikkien muiden perheenjäsenten tahtoon, jopa lapsien. Samaten lapsille pitää tehdä selvästi, mitkä ovat koiran tarpeet ja vaatimukset, jotta koira ei stressaannu.
Se tulee vielä tuhoamaan huonekaluja ja puremaan käsiänne verille esim. kynnenleikkuun opetuksessa, mutta käykää ehdottomasti hankkimassa kirjastossa koirakirjoja pennun opetuksesta ja netistäkin löytyy. Tämä palsta tilttaisi tukkoon jos tänne kaiken mieleen tulevan laittaisi... :)
Minä en kyllä perustaisi paljoakaan pentutesteistä. Koiranpentu kyllä sopeutuu perheeseen, eri asia on miten perhe sitä kohtelee. Eli annatte sen nyt vaan olla pieni, hassua käyttää 3 kk ikäisestä pennusta käsitettä dominoiva, ei se sitä ole sanan varsinaisessa merkityksessä. Ajatelkaa nyt, se on katsellut tätä maailmaa alle sen 3 kk ajan, syntyessähän sillä on silmät kiinni. Se on ihan vauva.
Eli ei vielä mitään hirvittäviä kurmutuksia koiraa kohtaan, eikä koskaan mitään lyömisiä, ei vielä alistamia. Tiedoksi, sille tulee noin 6-8 kk iässä rodusta riippuen uhma uudelleen, ja sitten voipi alistamiskonsteja kysellä jo, eli uudelleen yhteyttä koiraihmisiin siinä vaiheessa.
Teillä on uusi vauva perheessä. Naatiskelkaa siitä, ei se iänkaiken pentuna pysy, parissa kuukaudessa se on iso hörhötin. Kaikki tuon ikäiset pennut repii ja murisee. Susilaumassa sitä sanotaan ravinnonhankinnan ja reviirinpidon ja laumajärjestyksen opettelemiseksi. Kotikoirissa sitä sanotaan leikkimiseksi. Onhan se laumajärjestykenkin hakemista, mutta : lue yllä.
Muistakaan nyt kuitenkin se, että koira on pentu. Ja että se ei saa nousta yhdenkään teidän perheenjäsenenne yläpuolelle, mutta vielä ei ole pariin kolmeen kuukauteen minkäänlaisen kovemman koulutuksen aika.
Teillä on tosiaankin aivan normaali pentu. Jos teillä ei ole kokemuksia koirista aiemmin, suosittelen ehdottomasti menemään pentukurssille heti kun rokotukset on kunnossa. Pentukursseilla saa todella hyviä neuvoja koiran kasvatuksesta.
Ehdottomasti mitään väkivaltaa tai kovia otteita ei pentuun (eikä aikuiseenkaan koiraan) saa käyttää. Lempeästi kasvattaen tulee paras tulos, mutta jämäkkä pitää olla. Ja lapsille ehdottomasti täytyy myös kertoa, miten koiraa kohdellaan. Kirjastosta kannattaa myös lainata koirankasvatuskirjoja, tosin niitä on hyvin paljon erilaisia ja monissa annetaan erilaisia neuvoja samasta asiasta.
Tässä koirankoulutuslinkkejä:
http://www.koirakurssit.com/
http://www.kivateam.fi/
http://www.elainakatemia.com/
http://www.multisoft.fi/koiraneuvola/
http://www.koiraterapeutti.net/
ja täältä voi lukea myös ohjeita:
http://www.kumikana.org/index_kk.htm
vastauksista. Tosiaan neuvoja on monenmoisia, kirjasta riippuen. Olen eniten soveltanut Tuire Kaimion ohjeita kirjasta Pennun kasvatus. Nyt kuitenkin olemme menossa koiraterapeutille tekemään luonnekartoitusta, ja varmaan ENITEN SAMAAN OHJEITA IHMISINÄ. Minulla on ollut aikaisemmin 4 koiraa, joista yksi on ollut pennusta alkaen. MUtta lasten kanssa tämä on eka pentu. Muut koirat on olleet tosi rauhallisia, yksi jopa arka (aikuinen hylätty koira, joka ei koskaan sopeutunut lapsiin). Mutta se siitä. Yritämme parantaa tapamme ihmisinä, ja alkaa iloita pennusta. Onhan se niin kaunis, mutta niin villi.