Avoliitossa lapsen syntyessä miehen täytyy tunnustaa isyytensä, mutta käsittääkseni siihen ei automaattisesti kuulu isyystesti vaan lapsen voi tunnustaa omakseen vain allekirjoittamalla. Mitkä ovat miehen oikeudet päästä isyystestiin? Kuinka se käytännössä tapahtuu, ja milloin siitä pitää ilmoittaa ja kenelle? Entäs jos vauvan äiti ei suostu isyystestiin, onko hänellä siihen jotain sananvaltaa? Lisäksi, antaako isyystesti varmaa tietoa?
Kertokaa te, joilla on tietoa asiasta.
Kertokaa te, joilla on tietoa asiasta.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Isyystesti antaa 99.99-100% varmuuden isyydestä,ja sinä voit sitä pyytää sosiaalitoimistosta kun käyt lastensuojeluviranomaisen luona ja esität asian hänelle,äidin on suostuttava testiin.
Ja samalla lailla kun isä velvoitetaan menemään verikokeisiin voidaan äiti ja lapsi velvoittaa jos joku tässä tapauksessa isä pyytää.
Isyystesti on ilmainen
meillä sellainen tilanne, että lapsi on jo 1v4kk ja äiti on aluasta asti vastustanut isyyden selvittämistä (saa kunnallisen elatustuen) ja nyt kun pari ei ole enää yhdessä, äiti vastustaa, koska ei halua lapsen ja isän olevan keskenään tekemisissä (kosto isäle siitä, että tämä jätti).
isän oikeudet tässä tapauksessa ovat minimaaliset. isä joutuu siis tunnustamaan lapsen ilman testiä (jos haluaa lapselle tapaamisoikeuden ym). ensin yhteydenotto lastenvalvojaan, ajanvaraus, allekrjoitus paperille. tämän jälkeen lv ottaa yhteyttä lapsen äitin. jos tämä estää, joutuu isä hakemaan oikeuden päätöstä (voi viedä jopa vuoden). jos ei estä, maistraatti hyväkyy tunnustuksen (ilman dna-testiä).
Ei maistraatti voi hyväksyä ilman testiä tunnustusta, jos äiti on vastaan. Silloinhan kuka tahansa voisi ilmoittautua kenen tahansa isäksi. DNA-testiinkään ei ole pakko suostua, se on vapaaehtoinen. Otetaan vaikka tilanne että äiti haluaa isyyden vahvistamista, mutta isä kieltäytyy siitä. Miestä ei voi pakottaa DNA testiin. Naiselle jää ainoaksi vaihtoehdoksi viedä asia oikeuteen, missä kyseinen makaaminen, josta lapsi seurauksena, pitää todistaa(todistajat). Usein se onkin mahdotonta. Nainen voi vastustaa myös isyyden selvitystä, josta hänen on annettava kirjallinen todistus lastenvalvojalle. Näissä tapauksissa nainen on ainoa lapsen huoltaja ja hänen sanansa painaa. Jos DNA-testi tehdään, sen jälkeen se on sellainen todiste, että sen avulla voivat kumpi tahansa vanhemmista vaatia isyyden tunnustamista/vahvistamista. Lastenvalvojille on tärkeintä selvittää lapsen biologinen alkuperä. Se onkin oikea osoite johon sinun kannattaisi olla yhteydessä.
perjantaina oli lv:n kanssa puhetta asiasta ja näin hän sanoi asan menevän. koska äiti siis vastustaa, joutuu isä tunnustamaan ilman dna-testiä. sitten asia käsitellään äidin ja lv.n kanssa ja sn jälkeen isyyden hyväksyy maistraatti, ja ellei, isä voi ainoastaan turvautua oikeuteen. oikeuden kautta voi sitten jo anoakin dna-testiä.
Tää on tosi jännää, ku ihmiset saa niin erilaista informaatiota lastenvalvojilta... Tosi pstä, ku ei sit lopulta tiedä mihin uskoa. Ehkä lastenvalvojatkin kertovat vain sen minkä heiltä kysyy. Näin nyt kyllä minulle kerrottiin kun siellä asioin myös(olen siis toi edellinen vastaaja). En sit tiedä teijän tilanteesta, onko lapsen äiti suullisesti kuitenkin myöntänyt jo lastenvalvojalle isän. Kyl noit papereita ku kattelin, ni niiskin kuitenkin luki, että DNA testiin ei voi pakottaa. Ehkä Laki&Rikos palstalta löytyis asiantuntijoita.???
Kyl se ehkä voi mennäkkin noin ku annika kertoi. Mutta mun esimerkki taas koski sitä ku asiat on toisinpäin: ku mies vastustaa is.selvitystä. Silloin äiti/lapsi on kyl aika heikoil. Sillo tarttee kaikki noi todistajat ymt. Tässäpä olis pieni purtava lainlaatijoille. Sillä tässä jos missä on eriarvoisuus huipussaan.
tilanne on toisinpäin. meidän tapauksessamme äiti ei hyväksy isyyden selvittämistä ja tunnustamista. isä sen sijaan tunnustaisi ja ottaisi vastaan kaikki isyyden mukanaan tuomat velvoitteet vapaaehtoisesti, kunhan saisi nimensä paperille,...
niinpä, mutta eriarvoisuutta vähän joka suuntaan tilanteesta riippuen.
meillä siis mies joutuu todellakin tunnustamaan isyyden ilman testiä ja on olemassa mahdollisuus, että lapsi ei olekaan hänen. jos siis äiti hyväksyy tunnustuksen, jonka mies käy lv:llä allekirjoittamassa, kirjataan mies isäksi, eikä tämän jälkeen ole testi mahdollinen. jos taas äiti vastustaa, niin isällä on mahdolisuus päästä isäksi ja dna-testiin vain oikeuden kautta (prosessi voi viedä jopa vuoden). eli näissä asioissa tuntuu, että se lasten parasta ajatteleva (joka haluaa lapselle molemmat vanhemmat) on heikoilla ja joutuu näkemään todella suuren vaivan.
Allekirjoitan kirjoituksesi täysin. Teidän tilantees on viel se ikävä puoli, että isä välittää lapsestaan, mutta äiti ei haluais antaa sitä mahdollisuutta(isä-lapsi suhteen toimivan). Mulla kuitenki vähä paremmin; vaikka isä ei välitä lapsestaan, niin saan minä(joka lapsesta välittää) olla lapseni kanssa. Olis kyl hirveää olla miehes tilantees. Ehkä lapsen äiti on niin kiinni henkisesti lapseen, että ei luota muiden pystyvän huolehtimaan lapsesta niin hyvin. Kun on kyse pienestä lapsesra, on äidin vaistot aika pinnal (joskus ehkä "liikaakin"), kuten ehkä teijän tapauksen äidil. Ehkä me ollaan sen verran kuitenki eläimiä, että tunteet vie joskus tilaa järjeltä. Tsemppiä teille.
Itte olen ollu isyystestissä sekä varmistustestisså. Molemmissa oli vaatimus että testissä pitää käydä uhkasakon nojalla. En tiedä kuinka suuri se sakko on mutta kyllä se jonkinlaista pakottamista oli.
Voipas pakottaa isyystestiin ja dna näytteeseen ainakin meillä.
Meillä oli toisinpäin kuiten asiat,isä ei halunnut tunnustaa isyyttään ja minä hain dna testiä johon isä sitten uhkasakon uhalla joutui menemään.Ja isäksi käräjäoikeus hänet sitten lopuksi totesi kun dna vastaus tuli.
Mutta uskon että sama pätee myös äidin suhteen,että jos mies vaatii lapsen isyyttä niin äidin on lapsen kanssa myös mentävä dna testeihin.Ja jos selviää että lapsen isä on hakija on hän oikeutettu siihen että saa tunnustaa lapsen omakseen.Asioiden käsittelyssä dna testejä odotellessa ja isyyden selvittämisessä meillä meni vajaa 2kk
Poika on 2,5v, ja ei ole kertaakaan isäänsä nähnyt,kaupunki maksaa elatusmaksun.
Joo, tää mua kummastuttaa, että luulisi näitten lakien olevan samat koko suomessa, mutta ei näköjään ole. Vai olenko ehkä ainoa jolle näin on sanottu. Pidin sitä kyllä tosi epäoikeudenmukaisena, että en voinut "vaatia" dna-testiä. Miksi halusit muuten dna-testin? Tiedän kyllä, että on kaikki ne perintö ym oikeudet sitten. Mutta en oikein itse enää jaksaisi alkaa asiaa omalta kohdalta ajaa(lapseni), sillä jos ei halua olla isä, niin olkoon. Vieköön senttinsäkkin mukanaan kun kuolee. Mutta tää saamani infon l-valvojalta on kyllä ihan eri mitä näköjään muiden kokemus on osoittanut. P....le. Kumma noit miehiäkin, kun eivät lapsiaan osaa rakastaa.
No meillä oli niin että tulin raskaaksi ja lapsen isä sanoi että hän ei voi olla lapsen isä koska ehkäisystä oli huolehdittu.Sanoi että suosittelee aborttia,ja viimeiseksi sanoi että tekee minusta rikosilmoituksen jos häntä isäksi yritän väittää.
Vähän sen jälkeen alkoi seurustella jonkun naisen kanssa.
Ei minusta ollut aborttia tekemään,joten nyt minulla on ihana poika.Ikää 2v,5kk
Lapsen isä ei sen koomin ottanut yhteyttä.
Enkä minäkään ottanut,hän häipyi minun elämästä sen jälkeen kun kuuli raskaudesta.
En halunnut lapseni pääsevän mihinkään perintöihin käsiksi,mutta hain isyystutkimusta sen takia kun lapseni isän käytös oli todella ilkeää minua kohtaan ja kuinka ilkeästi hän minua haukkui kun kuuli raskaudesta.
Halusin että voin sanoa pojalleni että sinulle on isä joka on jossain,mutta joka ei ole sen verran aikuinen että haluaisi tavata poikaansa,mutta kuitenkin on olemassa.
Jos poika joskus haluaa tavata isänsä,ei hän ainakaan pojalle voi sanoa että ei ole isä,koska isyys on todistettu jolloin isästä ei ole mitään epäillystäkään.
No olen lähettänyt kerran vuodessa isänpäivänä lapsen isälle isänpäivän kortin ja valokuvan.
Ja lähetän sen joka isänpäivä.
Emme ole vailla perintöjä,mutta olisin toivonut lapsen isällä olevan sen verran selkärankaa että olisi edes kerran käynyt lastaan tapaamassa.
Olit rohkea kun halusit testin tehtäväksi. Aikalailla kerroit kuin omaa tarinaani. Totta sekin- ettei kukaan täysin paha ole: saaneet nuo ukonketaleet ainakin ihanat lapset aikaan:)
Hyviä jatkoja teille vähän samanlaiselta parivaljakolta.
Sinulle myös hyvää jatkoa ja onnea ja iloa elämääsi.Hyvää kesää myöskin