Jelppiä!!

sillä moni tajuaa oman tilansa, toiset ei ja sitten onkin jo myöhäistä.
Oot nuori ja sulla ei ilmeisesti ole perhettä (omia lapisia,v vaimoa).
Olin saman ikäinen kun mulla oli yhtä kivaa enkä löytänyt ainuttakaan syytä lopettaa juomista.
Hieman alle 30 kymppisenä rupes psyyke prakaan, lähti ainut työ, upea tyttöystävä ja kaverit rupes kartaan.
Laatikko kaljaa meni perjantaina ja lauantaina kaksipulloa tiukkaa viinaa. Sunnuntaina loivenneltiin oluilla ja lonkeroilla. Maanantaina saikkuja torstaihin asti ja kaljaa kaupasta. Pää oli kuin vesimeloni ja paino lähenteli 100kg. En voinut katsoa itseäni peilistä, join vaan kotona....

Juu olihan se helevetin kivaa. NOT!

1) Pidä ittes miehenä. Otat jonkun selkeän tavoitteen, joka ei siedä juopottelua. Rupeat vaikka reenaamaan. Ei siis mitään tavisjuttua, että käyt välillä lenkillä, vaan selkeä tavoite. Vaikka että ajan x kuluttua olet tasolla y jossain kamppailulajissa. Juopolla ei kyllä ole selkärankaa tällaiseen.

2) Jätä taukopäivät väliin ja ala dokaamaan kunnolla, niin paljon kuin lompakko antaa myöten. Sitten kun olet riittävän pohjalla, toivo, että joku päivä kyllästyt ryyppäämiseen, mieluiten ennen kuin kuolet. Tosin juoppo ei koskaan kyllästy dokaamiseen.

niin kauan kuin haluat käydä kaljakaupassa. Keinot löydät sitten, kun haluat lopettaa. Olet niin nuori, että sen halun syntymiseen voi mennä vielä vuosia.

"Millähän keinolla tosta pääsis eroon? Kiitos etukäteen. Nyt kaljakauppaan."

että et ole kykenevä juomisen lopettamiseen kevyellä asenteellasi, kuin kyse olisi finnien hoidosta.
Eli alkoholiriipppuvuus vie sinua kuin pässiä narussa, vaikka järki sanoo, että liian pitkälle on tultu.
Jos joskus asenteesi muuttuvat, niin sitten on jotain toivoakin.