"Ulkonäköön Ihastutaan Sisimpään Rakastutaan", mutta jos tytöstä ei löydy kumpakaan?
Jos naama on kuin petolinnun peräpää ja sisin on tylsää ja epävarmaa "Emmä tiiä/Ihan sama" huttua niin miten mä voin koskaan saada poikaystävää? Ei ole mitään ulkonäköä johon ihastua eikä valloittavaa persoonaa johon rakastua....
Hyvä muiden on sanoa, että oo itsevarmempi ja tällein, mutta kun se ei vaan ole niin helppoa! (10v koulukiusaamista ja muutenkin paskaa satanut niskaan joka puolelta) Jos löytäisin poikaystävän joka hyväksyisi minut tälläisenä voisin itsekkin muutta itsevarmemmaksi, mutta kun kaikki vaan hyljeksii ja torjuu koko ajan niin sitä tuntee itsensä vielä epämääräisemmäksi kuin onkaan.
Olen jo 18, kiva kattella kun kaikki 12v lapsetkin seurustelee ja meikä on aina yksin. Tämä kesä on ollutkin "kivaa" aikaa tälläiselle ikisinkulle, rannat täynä pariskuntia... :(
Jos naama on kuin petolinnun peräpää ja sisin on tylsää ja epävarmaa "Emmä tiiä/Ihan sama" huttua niin miten mä voin koskaan saada poikaystävää? Ei ole mitään ulkonäköä johon ihastua eikä valloittavaa persoonaa johon rakastua....
Hyvä muiden on sanoa, että oo itsevarmempi ja tällein, mutta kun se ei vaan ole niin helppoa! (10v koulukiusaamista ja muutenkin paskaa satanut niskaan joka puolelta) Jos löytäisin poikaystävän joka hyväksyisi minut tälläisenä voisin itsekkin muutta itsevarmemmaksi, mutta kun kaikki vaan hyljeksii ja torjuu koko ajan niin sitä tuntee itsensä vielä epämääräisemmäksi kuin onkaan.
Olen jo 18, kiva kattella kun kaikki 12v lapsetkin seurustelee ja meikä on aina yksin. Tämä kesä on ollutkin "kivaa" aikaa tälläiselle ikisinkulle, rannat täynä pariskuntia... :(
Vastaukset 14
Vanhimmat
voiko luonteen tyrmätä? lopeta tollane angstaaminen, jos haluut noin kovasti seurustelukumppanin nii kirjota harry potter fänfiktionii, jossa bellatrix ja neville nussii, hahaa. sori.
ehkä sä saat tylsän poikaystävän. Kyllä niitä rumii/säälittävii jätkiiki o tarjolla. Logiikan mukaan jos noi ei eklpaa nii sit voi voi. Jos kukaan ei hyväksy sua tollasena, nii voit vaikka muuttua. Jos et siihen pysty, nii fanfictionia vaa kehii.
Et sä täältä palstalta tuu mitään hyvii vastauksii saamaan, ja vaik saisitki, nii ei ne tuu sua auttamaan. Se on susta kiinni, kenen kanssa seurustelet, jos seurustelet.
ei jos kaks tylsää ja itsetunnotonta ihmistä yrittää seurustella nii siit ei kyl sit tuu yhtään mitään
se mitä sää tarttet on joku tosi kiva ja sosiaaline kaveri jonka päälle voi paskat kaataa, jonka kautta saada pari muuta kaveria, joittenka kautta saaha paremman itsetunnon, jonka avulla susta tulee vähemä tylsä, jonka ansiosta joku ruma mutta kiva poika susta innostuu.
oletetaa tietty että sä oot ruma ja tylsä siis....
en sitte miettiny kauaa mitä selitän mut kelaa tota silti
^Tuota oon itekkin kelannut. Koulussa oon aina joutunut muiden ujojen pariksi ja eihän siitä oo koskaan tullut mitään, niin miten jostain kahden ujon seurustelusta voisi tulla? Molemmat vaan istuu hiljaa tai mumisee jotain "Enmä tiiä, joo ihan sama....".
Jos alkaiskin seukata jonkun samanlaisen tylsimyksen kanssa niin pitäisi tehdä hirveesti sen suhteen eteen. Niin että molemmat tuntisivat ittensä hyväksytyiksi juuri sellaisinaan, eikä olis koko ajan semmoista fiilistä, että "Mä oon tän kanssa vaan siksi koska en voi saada parempaa". Ja miten voi tehdä mitään suhteen eteen kun kumpikaan ei osaa/uskalla päättää mitään. No jos olis tarpeeksi kauan yhdessä, niin kai sit jossain vaiheessa oppis vähitellen puhumaan...
Oon aina haaveillut semmoisesta sosiaalisesta kaverista, joka oikeesti potkaisisi kunnolla takamukselle ja sanois "nyt perseet ylös penkistä ja bilettää!" :D Mutta kun semmoiset "hyvät tyypit" kiertää tälläiset harmaa haamut kaukaa.
Mistä tiedät ees että oot ruma? Onko joku sanonu sen ja siitä on sulle jääny päähän että oot ruma vai ootko vaan itse keksiny sen? Ja mun mielestä kaikista ihmisistä oikeesti löytyy jotaki kaunista. Eikö nyt syksy olis hyvä aika alottaa vaikka joku uusi harrastus josta voisit saada uusia kavereita? Tai sitte meet jonnekki baariin, eikö siellä tapaa kans uusia ihmisiä?
paariin vain vonkumaan pipeloa niin johan natsaaa :&
"miten ruma tylsä tyttö saisi
poikaystävään??"
Ei mitenkään
"Hyvä muiden on sanoa, että oo itsevarmempi ja tällein, mutta kun se ei vaan ole niin helppoa! (10v koulukiusaamista ja muutenkin paskaa satanut niskaan joka puolelta)"
Ei se itsevarmuus sormia napsauttamalla taivaisiin nousekkaan. Sen eteen on koulukiusaamattomienkin tehtävä valtavasti työtä ja uhrauksia. Sulla itsevarmuuden kohottaminen on siis varmasti vaikeampaa, mutta suosittelen silti ottamaan haasteen vastaan sillä muutoin unohdut epäonnessa ja itsesäälissä rypemiseen - se on näet todella helppoa ja vaivatonta!
Enkä vähättele ollenkaan koulussa ja muualla kokemaasi vääryyttä, mutta loppujen lopuksi kannattaisi vain päästää irti ja unohtaa ne, vaikkei sekään todellakaan mitään herkkua ole vaan vaatii suunnattomasti voimavaroja (joita sinun tulisi pystyä nyhtämään elämäsi vähäisistä positiivisista asioista = ei helppoa). Kuitenkin nehän on taaksejäänyttä elämää, eikös? Varmasti tulevaisuus kaataa samanlaista kakkaa niskaasi aina mennen tullen, mutta se on sitten sen ajan murhe. Toki jos aiot yrittää muuttaa suuntaasi pois masennuksesta ja ahdistuksesta, huonoja asioita alkaa hiljalleen kertyä vähemmän ja hyviä enemmän, josta saat lisää voimaa yrittää. Aloittaminen on vaikeinta.
Loppujen lopuksi päätös siitä yritätkö vai et on kiinni omasta itsestäsi.
mutta realistista
jos tylsä ja ruma 17-vuotias poika kelpaa
Tää nyt ei vastaa sun kysymyksees mitenkään,mut pakko sanoa,että et kyllä vaikuta kauheen tylsältä tyypiltä,koska et oo ainakaan mikään tyhmä tai yksinkertanen (mitä tylsät tyypit yleensä on).Sulla on mun mielestä ainakin ihan hyvä ulosanti,ja yleensä just sellasten ihmisten kans mä ainakin tykkään jutella ja keskustella :)
Loppu teiniän jälkeen joskus parin vuoden päästä, tuskin enää olet ruma alottaja.
Ihmiset on parhaimman näkösiä 20-30 vuotiaina. Luonnetta ei musta edes voi haukkua.
Mulla on sellanen ongelma, että olen 15 ja näytän noin 12 vuotiaalta. Mulla on persoonallinen luonne, mut päällepäin musta tulee mieleen omituinen perseennuolia.
Joskus aattelin, että "pitäisikö ruveta lesboks?" Leveäleukaisen Ari Koivusen -näköisillä tytöillä olisi varmaan enemmän kysyntää lepakkomarkkinoilla kun jätkien keskuudessa, mutta kun olen ihan hetero... ei mua mitkään muijat kinnosta :D
pelottaa vaan, että tuun jäämään vanhakspiiaks :(
Kiitän luojaa että oon itse todella kaunis. Tiedän sen itse ja kaikki muutkin tietää. Lisäks mulla on ihana luonne, tylsä en ole, vaikka aluksi vieraiden ihmisten seurassa vähän ujo. Mä oon mä, ihana ja ainutlaatuinen! I love myself! Mutta itserakkautta se ei ole, vaan varmuutta. Nyt nainen ota ittees niskasta kiinni, kuulostat suoraan sanottuna luuserilta, ja tota menoa todellakin päädyt vanhaksipiiaksi. Jos ajattelet erilailla itsestäsi, teet itsesi eteen töitä ja välität itsestäs - tuut huomaan et moni muukin välittää susta.
kuulostaa mahdottomalta yhtälöltä. Voit kuitenkin yrittää etsiä positiivisempaa näkemystä elämään, jotta positiiviset puolesi tulisi esille. Se ei silti tarkoita, että pitäisi alkaa esittämään mitään.
Mutta mä epäilen vakavasti, ettet sä ole tylsää nähnytkään. Kaikki vaan ei osaa, viitsi tai halua tyrkyttää ja markkinoida itseään.
Mä olen näyttänyt akneiselta rekkalesbolta ja tunsin, ettei mulla ole oikeutta elää, olin vihamielinen, arka, ujo, tärisin ja änkytin. Mä rupesin liikkumaan, syömään terveellisesti ja otin antibioottikuurin. Mut se ei muuttanut sitä faktaa että mulla on rumat kasvonpiirteet ja mä olen muutenkin romuluinen. Sit eräänä päivänä mä tajusin että ei se ole rumuutta. Se on särmää. Ja ku sitä kroppaa ja naamaa kantaa ylpeydellä ja antaa silmiensä tuikkia niin muutki näkee sen. Kun elää elämättä elämänsä alkutaipaleen, on aikaa kasvattaa siellä sisällä se persoona ja minuus, jonka sit voi läväyttää päin toisten kasvoja sinä päivänä ku tajuaa kykenevänsä pikkuhiljaa hyväksymään itsensä.
Älä tyrkytä itseäsi, älä yritä etsimällä etsiä muka mielenkiintoisia ominaisuuksia persoonassasi tai olla sulavampi supliikeissas ku oot. Puhu vaan siitä mistä osaat ja haluat. Mä olen tehnyt kamalasti töitä itsetuntoni parissa. Tosin mua auttaa se että lukion myötä mä sain uusia ystäviä ja muutenki kaveripiiri muuttu. Sitä uskals muuttua. Pistää räikeen paidan harmaan sijasta päälle ja lähteä bailaamaan. Mä huomaan vieläki mun menneisyyden kolkuttelevan aina takaraivossa. Mä häpeän entistä ja kaipaan itsetunnon pönkitystä. Mä koin romahduksen itsetuntoni suhteen ihastuessani poikaan, jolla oli aikalailla samanlainen historia, se oli ujo ja koulukiusattu, mutta fiksu ja sulonen. Sen itsetunto ei kestänyt romuluista muijaa, koska se ei ite kokenut olevansa riittävän maskuliininen. Mut ton jälkeen, tajuttuani ettei kyse ollutkaan siitä etten mä kelpaa kellekään, mä nousin entistä vahvempana. Ja kauniimpana.
Mä sanoisin että älä yritäkään etsimällä etsiä ketään. Älä elä saadakses poikaystävä, vaan elä elääkses ja itses takia. Ja kohta siinä on jätkiä jonoks asti, jotkut pillun perässä, toiset unelmiensa aviovaimon, jotkut kenties lumoavimman persoonan. Ja ehkä sieltä löytyy se oikea ja sekin pystyy tunnistamaan sut sit kun sä olet oikeasti oma itsesi etkä itse rakentamas häkin vanki.