Kun saan jotain, mitä haluan, en ole tyytyväinen. Keksin joka kerta syitä sille, miksi olisi olemassa jotain parempaa - näen huonot puolet asioista, en hyviä. Elämässäni ei ole oikein mitää hyvää nyt... paitsi työpaikka, joka pitää minut ainoastaan selväjärkisenä, joten vietän siellä mielelläni ylitunteja... Kun tutustun uuteen seurustelukumppaniin, menee kaksi viikkoa, jolloin olen löytänyt vaikka miten monta syytä sille, että on olemassa jotain parempaa... joten jatkan etsintää, joko tämän selän takana tai en ole lainkaan hänen kanssaan. En pidä itseäni täydellisenä, mutta välillä ihmettelen, miten ihmeessä jotkut ihmiset tyytyvät kumppaniin, joka on selvästi heidän "tasoaan" alempana...eivätkä kaipaa mitään muuta vaan nauttivat elämästä sellaisenaan. Minäkin haluaisin päästä siihen..... nyt keskityn lähinnä aina vaan löytämään jotain parempaa...haluan siis sitä, mitä en voi saada.
Olen allerginen muutoksille, pelkään niitä... kartan niitä. Silti, kun aikaa kuluu tuntuu, että muutoksiin tottuu ja ei se enää ole ongelma... olenko sitoutumispelkoinen vai miksi en näe missään mitään hyvää?
Olen kärsinyt tästä tarpeesta löytää oikea ihminen kohta viis vuotta, enkä näe sille loppua. Ei liene yllättävää, etten ole juurikaan seurustellu kolmea neljää kuukautta pitempään ja ikää kohta 30 vuotta. Pelkään, että olen pian tilanteessa, jossa ei sinkkuja ole enää lainkaan ikäluokassani...
Olen allerginen muutoksille, pelkään niitä... kartan niitä. Silti, kun aikaa kuluu tuntuu, että muutoksiin tottuu ja ei se enää ole ongelma... olenko sitoutumispelkoinen vai miksi en näe missään mitään hyvää?
Olen kärsinyt tästä tarpeesta löytää oikea ihminen kohta viis vuotta, enkä näe sille loppua. Ei liene yllättävää, etten ole juurikaan seurustellu kolmea neljää kuukautta pitempään ja ikää kohta 30 vuotta. Pelkään, että olen pian tilanteessa, jossa ei sinkkuja ole enää lainkaan ikäluokassani...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.