Mulla ei oo kavereita, oon koko kesän lojunu kotona yksin. Isoveljellä piisaa kavereita, mulla ei taasen yhtää. Koulussaki oon aina yksin. Mä oon iha helvetin huono luomaan kaverisuhteita. Anteeks kielenkäyttö. Pari kertaa jouduin luokanvalvojan puhutteluun lintsaamisista. Se sitte kysy etteikö mulla oo kavereita tässä koulussa. Sanoin että ei ja se siihen tokas että '' meet vaan porukkaan mukaan. '' Vittu se on helpommin sanottu ku tehty. Munlaiselt ujolt ihmiselt ei tommone asia käy käden kääntees. Sit sano kans jotai et '' ei me niitä kavereita sulle voida hankkia, sun pitää ite tehdä se. '' Mä en oo missään vaiheessa pyytäny ketään mulle hommaamaan kavereita. Istun aina koulussa yksin käytävillä ruokatunnit 45min. Pari tyttöö tulee ivailee mulle aina siihe et eiks mul oo kavereit. Ala-asteel frendei piisas mut sit ku siirryin ylä-asteel (meen 8lk) nii kaikki kaverit meni toisee kouluu, ja vaan pari tuli mun luokalle, joista sit toine muutti pois ja toine vaihto luokkaa. Mä kyllä viihdyn yksin mutta ois kiva jos olis edes joskus kavereita. Mä oon jo niin moneen otteeseen kuullu saman: '' Pelkääksä ihmisiä? '' En pelkää. Mut mä vaan en tiedä mikä siinä on ku en viitti mennä noin vaan porukkaan jutteleen. Aattelin sit tänne äitien palstalle tulla puhuu täst jos te muut ymmärtäisitte, oma äiti ei näköjää taho ymmärtää ku aina vaan samaa paskaa joudun kuuntelee jos joskus mainittisin asiast. Anteeks vielä kerran kielenkäyttö ;/
Surullinen...
Way too sad.
5269
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
äidit tuskin ymmärtää, ainaki suurin osa. Mut mä ymmärrän... ehkä. Tai siis, itellä on nii, etten oikeestaa erityisemmi ees haluu olla kavereiden kaa. On se kyl sopivissa määrin ollu kivaa viettää aikaa mun muutaman kamun kaa, mut koulun jälkee haluun vaa mietiskellä yksinäni. Mä oon sellane, ei kaikkien tarvi olla kavereiden kaa jatkuvasti. Kesälomalla en missään nimessä halua viettää kamujen kaa aikaa ja laatuaikaa oon yksin viettäny. Jos joku tulee mua syyttää yhteiskunnasta eristäytyneeks nii tulkoot. Ehk oonki semmone, mut ainaki mul on kavereita, fiksuja sellasia ja päättötodistuksen keskiarvo oli 9,1. Otan rennosti, en tähtää korkeelle vaan elän tilanteen mukaan. Yksinäni tykkään mietiskellä.
Moinet luulee, et mä haluisin kavereita ja olla niitte kaa. Opet on pitäny friikkinä jos oon lukenu esim. välkäl yksinäni kirjaa. On otettu mut ja mun kamut puhutteluun, kysyttii onko välirikko. Alettii kaikki nauraa, me ollaan oltu nii hyviä kavereita kuin olla ja voi. mä en yksinkertasesti vaa tykkää viettää niide kaa yhtä paljo aikaaa ku olla yksinäni. oon aina ollu tollane. mulla ei oo paljo lllu näitä sosiaalisia paineita.
samanlainen mitä itse olin joskus, et vaan yksinkertasesti sovi porukkaan... vielä.. käytä nettiä hyödyksi ja eti kavereita, kyllä varmaan joku löytyy jonka kanssa synkkaa, aloita joukkoelaji sukupuolellasi ei ole väliä tytöille ja pojille joukkueita löytyy niin jalkapallossa,sählyssä kuin lentopallossa.
siellä otetaan hetken mittailun jälkeen porukkaan, oli tyyppi sitten minkälainen tahansa.
urheilun kautta olen omiin ystäviini tutustunut ja kun heidän kanssaan pääsin ujoudesta sain muutamia ystäviä lisää. eikä ihminen tarvitse montaa kaveria, muutama hyvä ja läheinen riittää.
urheilu on ujouteen paras lääke, kunhan uskaltaa ylittää kynnyksen ja aloittaa harrastuksen, itseluottamus kasvaa oppimisen myötä ja sieltä tosiaan saa kavereita.. ja harjotuksia on muutama kerta viikossa ni ei ainakaan tarvii aina olla yksin :) ensimmäinen pari kuukautta siellä menee kunnes pääsee porukkaan sisään mutta joukkue pelaajat ovat erityisen vastaanottavia ja kannustavia
Kiva kun kirjoitit, kyllä äidit ymmärtävät, mutta omasi ei vain oikein taida sitten osata olla auvuksi.
Oikeasti kukaan ihminen ei ole erillään toisista, vaan kaikki olemme pohjimmiltamme samanlaisia ja yhtä ja ystäviä keskenämme.
Sain käsityksen, että pidät itseäsi jossain asiassa huonona, esim. suhteiden luomisessa toisiin ihmisiin. Nyt sanon sinulle tämän, ja usko vain: KUKAAN ei ole huono MISSÄÄN asiassa!!! Teemme vain asioita eri tavoin, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä pohjimmiltamme olemme.
Sinun ei tarvitse opetella mitään taitoja, eikä tehdä mitään temppuja, että ystävystyt ihmisten kanssa. Ainut mitä voit tehdä on, että ajattelet vain joka käänteessä, että "en ole huono missään asiassa, kukaan ei ole huono missään asiassa, olen täydellinen tällaisena kuin olen, ja muut ovat täydellisiä omina itseinään".
Kun menet taas koluun, ole vain ja ajattele ettei SINUSSA eikä KENESSÄKÄÄN ole MITÄÄN vikaa. Asiat alkavat tapahtumaan IHAN itsestään. Et ole KOSKAAN yksin, sinulla on koko maailma ympärilläsi ja kanssasi!
Lämmin hymy ja halaus sinulle toiselta äidiltä!
Onko myös susta pedofiilit ja psykopaatit "yhtä samanlaisia ja hyviä"? Ei me kaikki olla synnytty yhtä hyviksi. Jotkut syntyy psykopaateiksi, eivätkä he voi sille mitään. Tavallaanhan heitä ei voi syyttää mistään, mutta he ovat syntyneet vaarallisiksi ja heidät pitää eristää... ihmiskunnan vuoksi. Ihminen ilman omaatuntoa on syytön, mutta vaarallinen. Me emme ole kaikki "samanarvoisia".
Pedofiiliksi ja luonnehäiriöiseksi ei synnytä, vaan olosuhteet aiheuttavat sen. Ketään ei tarvitse syyttää mistään, mutta jotkut ihmiset kaipaavat ohjausta ja neuvoja itsensä ja muiden kanssa olemiseen, joskus muista eristyksissä.
Ajatus eriarvoisuudesta on synnyttänyt eriarvoisen maailman, jonka ilmenemismuotona ovat pedofiilit yms. Pedofiilit ja psykopaatit ovat ihan yhtä arvokkaita ja hyviä kuin kaikki muutkin. Heidän toimintansa eivät kuitenkaan edistä hyvää, mutta se ei muuta ihmisen perusolemusta suuntaan eikä toiseen. Olemme täydellisiä kaikki.