Tärkeää elämässä on nöyryys ja intohimo.
Minkä teetkin, tee takapuoli savuten.
Syöksy siihen suorin vartaloin kahdella kierteellä
koska vain siten lunastat itsekunnioituksesi.
Ja jos kaadut, nouse ylös.
pane heftaa polveen ja etene taas.
Jos kaadut aina vain, ajattele, että
kukaan ei kaadu niin komeasti kuin minä,
niin suoraan mahalleen ja näköalapaikalle.
Sillä autuaita ovat ne, jotka osaavat nauraa
itselleen, koska heiltä ei tule hupia puuttumaan.
Minkä teetkin, tee takapuoli savuten.
Syöksy siihen suorin vartaloin kahdella kierteellä
koska vain siten lunastat itsekunnioituksesi.
Ja jos kaadut, nouse ylös.
pane heftaa polveen ja etene taas.
Jos kaadut aina vain, ajattele, että
kukaan ei kaadu niin komeasti kuin minä,
niin suoraan mahalleen ja näköalapaikalle.
Sillä autuaita ovat ne, jotka osaavat nauraa
itselleen, koska heiltä ei tule hupia puuttumaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja sillä tavalla mä olen elänytkin.
mutta tähän asti mun tieni on ollut suora ja olen nähnyt selkeästi mihin tahdon mennä.
nyt olen niin eksyksissä ja jotenkin vailla sitä intohimoa. Tai kyllä se ilo sieltä puskee aina väliin,
mutta jotenkin huono omatunto, koska se ilo on eri ihmisen seurassa kuin pitäisi.
samankaltaisuuden havaitsemista
En ole mikään ajatusten priimus
sellaista tunteiden ja ajatuksen jakamista vaan
Nöyryys ja intohimoa ..tuntien
Rakkauteen liitetään kyllä intohimoa
Mutta voiko intohimosta löytää rakkauden.
mennään.. :)
välillä kaatuu oikein komeasti, kirjaimellisestikin, mutta tulihan sekin koettua :)
ja jos ei uskalla kompuroida tai "kaatuilla", jää ne hyvätkin asiat kokematta.
siis täpöllä ja sauhuten!
myös niin et jos kaatuu liian monta kertaa ja on jo ennestään satuttanut itsensä pahasti niin ei välttämättä enää jaksakaan nousta ylös. Tällä naisella vähän sellainen tunne nyt.. Mut öitä.
Kun matto vetäistään jalkojen alta liian monesti..
Aino Suholan runo on tuo. (Kunnia sille, kelle kunnia kuuluu)