Ajattelin korjata vääriä käsityksiä...kun meistä puhutaan aina siinä muodossa että emme SAA katsoa telkkaria emme SAA juoda emme SAA kuunnella rokkia. Emme SAA värjätä hiuksia niin kyllä me SAAMME mutta jos olemme oikein uskomassa niin emme HALUA.
Monet "lestadiolaiset" tekevät ed. mainittuja asioita ja ovat silti muka uskossa, mutta silloin he ovat teoillaan kieltäneet olemasta uskovaisia ja näin ollen SAAVAT tehdä mitä haluavat.
Monet "lestadiolaiset" tekevät ed. mainittuja asioita ja ovat silti muka uskossa, mutta silloin he ovat teoillaan kieltäneet olemasta uskovaisia ja näin ollen SAAVAT tehdä mitä haluavat.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Miksi se on niin vaikeaa myöntää, että vl eivät SAA tehdä jotain. Eikös se ole pääasia, että ei tee sellaista, mitä pidetään huonona. Tällainen sanapeli on naurettavaa. Vastaavanlaista sanoilla pelaamista on esimerkiksi kuoron nimittäminen lauluryhmäksi, kun joku on keksinut, että vl ei saa laulaa kuorossa.
Tämä vetoaminen siihen, että uskovainen "ei halua" on ihan naurettava. Jos näin olisi todellisuudessa, ei kukaan VL-uskovainen tekisi syntiä, tai vaihtoehtoisesti suurin osa kaikista lestadiolaisista olisi suurimman osan ajasta teoillaan uskonsa kieltäneitä ihmisiä.
Lähes jokainen vl-uskovainen aina uudestaan ja uudestaan ajautuu tekemään näitä asioita ja sitä kautta joutuu "syntiin" näiden päätettyjen sääntöjen mukaan. En usko että on montaa vl-uskovaista joka väittäisi olevansa synnitön. Näin ollen on selvää, että itsensä puolesta jokainen HALUAA tehdä noita asioita, mutta koska niitä ei oikeasti SAA tehdä, pitää parannusta näistä lankeamisista tehdä koko ajan.
Te ette "halua" tehdä sitä, mitä teitä on kielletty tekemästä. Joten älä puhu paskaa.
Eikö tuo ole just niinkuin pitääkin olla. Kiellettyjä asoita eli syntiä uskova ei halua tehdä.
televisiota tai värjää hiuksensa, niin on teoillaan kieltänyt uskonsa.
Miten tuollaista sontaa jotkut voivat opettaa ja miten tuollaista sontaa joku kehtaa kirjoittaa palstalle?
että joitakin aikuisia ihmisiä voidaan kusettaa noin. Hahhaa, lestit ei saa tehdä yhtään mitään, mitä normaalit ihmiset tekevät päivittäin elämässään. Millä ihmeen kivikaudella lestit elää? Joku vanha patu johtaa liikettä ja jos käskis hypätä katolta alas, niin lestit hyppäis. Vanhat patut ei ole oikein heränneet 2000- luvulle, eikä viime vuosituhannellekaan. Huh huh! Ei ole järjen hiventä. Lestit piipittää jotakin, että emme halua.
Lopettakaa netin käyttö myös, se on liian syntistä teille. Vai eikö vanhat patut vieläkään ymmärrä antaa käskyä, miten syntinen paikka netti on?
vanhoillislestadiolaisten AIVOPESU aloitetaan heti synnytyssairaalasta kotiin päästyä. Aivopesu VALHEESEEN jatkuu koko lapsuusajan. Vl-vanhempien suorittamaa aivopesua jatkavat vl-pyhäkoulu ja vl-saarnat.
Aivopesua täydentää valtava PELOTTELU. Moni pieni vl-lapsi pelkää nukahtamista illalla - jos vaikka helvetti nielaisee yön aikana. Tällainen lapseen kohdistuva pelottelu voi jättää ihmisen psyykeen elinikäiset haavat ja vammat.
Vl-herätysliike VALHEINEEN on tehokas ase valheen isän saatanan kädessä.
Jos katsoo televisiota tai värjää hiuksensa niin on kieltänyt uskonsa SRK:hon ja veeällyyteen.
Vai muka ole, Melperi, kun sanot:
"Miten tuollaista sontaa jotkut voivat opettaa ja miten tuollaista sontaa joku kehtaa kirjoittaa palstalle? "
Vaikka olen näitä keskusteluja täällä seurannut, en ole kaikkea uskonut todeksi. Mutta eilisten seurojen koko maahannetissäkin kuultu kuultu viimeinen puhe ei jättänyt mitään arvailujen varaan. Puhujan nimeä en onnistunut kuulemaan, kun avasin nettiradion vasta tasalta ja kuulututs oli ilmeseti jo mennyt. Mutta itse asiaan.
Puhujan mukaan Saara äidin neuvot tulee kuulla kirjaimellisesti. Niin ääripuhetta, että jo lasten Lumikki ja seitsemän kääpiötä videot kirjahyllyssä ovat tie kadotukseen. Samoin puhe alkoholista Raamatussa. Absolutisti-isän elämäntapa on vaikuttanut lastemmekin valintoihin. Alkoholista ei ole tarvinnut puhua koskaan, vaan muiden nuorten ryypiskely on heidätkin saanut istumaan kotona viikonloput ihan omasta halusta koska ryypiskelyn ajattelukin inhottaa. Siitä huolimatta tuntui pahalle kuunnella, kun Raamatun tekstiä suorastaan väärennettiin. Raamatun viini ei ollut viinirypäleitä rusinoiden muodossa. Välimerenmaiden kultuuriin on aina kuulunut viini, tosin esim Ranskassa arkena ainakin äitini aupair aikana se laimennettiin vedellä aterialla. Maitoa kun ei ruokajuomana käytetä, kuten täällä pohjoisessa. Tosin ihan näihin kohtiin ei ihan viitattu puheessa mutta Raamatun kertomusten viinipuita niihinkin onkäytetty. Ehtoollisviini ei ole kuivattuja rusinoita ja Kaanaan häissä oli kyseessä viini. Totuuden vääristely puhumalla siitä, että Raamatussa ei viinistä olisi kyse on epärehellisyyttä ja valhetta eikä uskoa pitäisi valheiden päälle rakentaa. Kun Raamtun mukaan matkaeväänä on viini onkin puhujan mukaan kysessä kuivatut rusinat.
Minulle tuli siitä puheesta yksinomaan paha olo. Kun lakia sotketaan evankeliumiin tullaan kokonaan lain piiriin, näin opettaa Luther. Tätäa lain ja evankeliumin sekoittamisen suhdetta ei vl-puheissa koskaan käistellä Lutherin pohjalta. Miksei? Kun on kyse aidoista uskon hedelmistä, ei jokaisella ihmisellä ole sen hedelmät entisten EU normin mukaisia suoria normikurkkuja. Uskon syvyyden mittaaminen normeilla, kuten tänä päivänä on laatukriteerit työelämässä jokaiselle työruoritukselle. Tästäkö vanhoillislestadiolaisessa uskosssa onkin kysmys. Fobia, elämänpelko tulee enemmänkin mieleen niitä ohjeita kuunnellessa. Usko on Jumalan lahja. Sitä ei voi saada elämäntapalistoja noudattamalla.
Olin aloittanut tämän viikonlopun toiveikkailla mielin, kun oli kyse kirkkovuoden teemana etsikonajoistakin. Mutta viikonloppu kokonaisuutena perjantain Vanhan Kirkon rauhaa lukuunottamatta vei minut taas monen kyynärän päähän ihmettelemään, missä Jumala oikein huonettaan pitää. Onko ev.lut kirkossamme enää missään?
Älä luovu uskomasta. Jumala kyllä vaikuttaa maan päällä niin kauan kuin se on olemassa.
Otit hyviä ja tärkeitä asioita esiin. Itse olen täsmälleen samaa mieltä siitä, että valheen päälle ei pidä uskoa rakentaa. Jos jotakin asiaa (viini) ei puhuja tiedä tarkasti, silloin seurakuntalaisille kerrotaan, ettei hän sitä tiedä tarkasti, eikä ryhdy kertomaan satuja. Se vie pohjan pois koko opetukselta.
On hyvä että olet kirjoitellut tänne. Sinulla on Totuuden Henki kielesi alla.
Uskonnollisissa asioissa ja niihin suhtautumisessa on valitettavasti monta tasoa.
1. Raamatun "totuus": kun luet Raamattua, asioista muodostuu jonkinlainen kuva. Ongelma on se, että Raamatun maailma oli kovin toinen kuin tämä, jossa elämme. Joudut siis lukemaan rivien välistä ja soveltamaan & tekemään oletuksia.
2. Uskonnollisten yhteisöjen "totuus": tähän kuuluu siis esim. vl-poppoo. Yhteisö on tehnyt edellisessä osassa mainitut tulkinnat ja määrittelyt puolestasi. Omaa ajattelua ei siis tarvita ollenkaan.
3. Oma ajattelu. Tämä lienee vaikea valinta varsinkin ihmiselle, joka tuntee vetoa uskonnollisuuteen tai on kasvanut sellaisessa yhteisössä, joka pitää uskonnollisuutta ainoana oikeana tienä.
Totuus ei olekaan ehkä absoluuttinen vaan se saattaa muuttua. Niin Raamatulla kuin muillakin pyhillä kirjoilla & henkilöillä on historialliset taustansa ja asioita voidaan tutkia myös puhtaan maallisesta perspektiivistä. ´
Tämä taso on vastenmielinen uskonnollisille ihmisille, koska se vääjäämättä johtaa epäilyksiin ja kyseenalaistamiseen. Se, että nuo ominaisuudet ovat täysin inhimillisiä, halutaan leimata paheeksi varsinkin ääriliikkeissä.
Pohtiminen on pahe. Ajattelu on huono juttu. Tiedon etsiminen itse on huono asia. Tässä asiassa kaikki liikkeet ovat todellisuudessa samankaltaisia. Sen pohdinnan pitäisi johtaa aina samoihin lopputuloksiin kuin liikkeen määrittelemät!
Uskossa on vain yksi taso, ja se on henkilökohtainen sydämenusko.
Oppeja ja tulkintoja ja uskomuksia voi käyttää sen tulkkeina, jos ne sattuvat natsaamaan yhteen sen kanssa. Muussa tapauksessa ne joutavat romukoppaan.
Usko ei ole ajattelua, vaan syvää tietoisuutta. Se on sydämessä. Ajattelu on päässä.
Sydän ei ajattele. Aivoilla ajatellaan. Sydän huolehtii muista tehtävistä.
Se "sydämen uskokin" on ajatteluprosessin tuotosta. Käytännössä se sydämen uskokin rakentuu tiettyjen muilta kuultujen määrittelyjen varaan ja on sen kaltainen kuin ympäröivä yhteisö hyväksyy. Jos ei usko samoin kuin yhteisön valtaenemmistö, sen joko salaa tai yhteisöstä eroaa & kulkee omia polkujaan. Silloin on tasolla 1.
Totta on se, että sen uskon PITÄISI olla henkilökohtainen valinta. Todellisuudessa se on sitä äärimmäisen harvoin. Jokainen ihminen on oman historiansa tuote ja tietyt vaiheet voivat ihmisen sitten vaikkapa uskoonkin johtaa. Syyt tälle prosessille voivat olla moninaiset, mutta niin kasvatuksella kuin ihmisen psyykelläkin on vaikutuksensa.
Se tietoisuus edellyttää ajattelua.
Oliko puhe mielestäsi seurapuhe? Minä ainakin ihmettelin sitä ja myös edellisiä puheita. Jutustelua ja jaarittelua, kuuliaisuus ja kuuliaisuus, seurakuntaäiti sitä ja tätä. Tuo viinipuhe oli yliveto. Ei ottanut porukka viiniä mukaan kuten Raamatussa sanotaan, vaan rusinoita...
että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Paasaat uskosta, vaikka se on sinulle vieras asia.
Usko ei ole ympäristön määrittelyistä tai yhteisön hyväksynnästä kiinni. Ne joiden "usko" on tuollaisista kiinni, eivät ole löytäneet omakohtaista uskoaan.
Usko ei ole edes omien raamatuntulkintojen tai soveltamisten tuotosta.
Usko on sitä syvää tietoisuutta, joka on syntynyt oman kokemuksen pohjalta, tunne-elämän ja ajattelun vuorovaikutuksessa, jossa on ollut kolmantena mukana se Selittämätön, tai sanotaan vaikka että Korkein.
on saatanan tarjoamaa valheuskoa, jonka monet vanhoillislestadiolaiset ovat hyväksyneet omalle kohdalleen.
He palvovat "vain me" -oppia ja muita saatanan vl-herätysliikkeelle tarjoamia oppeja.
Minusta se oli vain todellakin surullista erityisesti näin etsikonpäivän teeman kannalta. Kun kansankirkkomme on siinä tilassa missä on oppinsa kanssa, voisi tässä ajassa olla tilaus uuden herätyksen syntymiselle. Ainakin etsiviä sieluja on liikkeellä nyt enemmän kuin tavallisesti jo ev lut kirkkomme sisällä. Yksi ja toinen tutkailee sydäntään mutta, jos uskoa halutaan Raamatun ja luterilaisen opin sijaan korostetusti rakentaa viimeisen puhujan ajatuksille Saaraäidin neuvoista, menettää sekä ev lut kirkko että lestadiolainen liike oman etsikonaikansa. Ei tämän päivän tiukkisuskovainenkaan ev lut kirkkomme sisällä voi uskoa, että lasten piirretty video vie helvetin porteille eikä urheilukilpailujen kastsominenkaan enkä totta puhuen ymmärrä TV-kantojakaan tänä nettiaikana. Mitenkä se TV eroaa entisaikojen radiopäätöksestä. Tuleehan radiostakin vaikka mitä metallirokkia, mutta sitäpä ei ole kielletty vaan odotetaan ihmisten valitsevan sen mitä kuuntelee. Tiukkis minäkin varmaan olen oman moraalilinjani kanssa tänä päivänä, enkä minä suinkaan odota, että vanhoillislestadiolainen liike ajattelisi kuten tämän päivän suuri enemmistö ihmisitä ajattelee esim monesta seksikumppanista elämän aikana (kun en itsekään ajattele niin).
Olen Helsingissä pääsääntöiseti kuullut hyvää sanaa uskosta Kristuksen lunastustyöhän, mutta tämä viimeinen kertoo tänä päivänä omaa kieltään. Tosin, jos toisessa ketjussa kirjoitettu lestadiolaisuus 2010 on aito näkemys asiassa, sehän antaa toivoa kristinuskon säilymisestä ajasta aikaan ev lut kirkkomme munakuorien sisällä.
Mistä ihmeestä se usko on oikein tulla tupsahtanut, jos siitä ei kukaan ole kertonut?
Mistä kummasta uskova tietää, mitä saa ja mitä ei saa tehdä, jos hänelle ei yhteisön normeja kukaan ole selvittänyt?
En "paasaa" uskonnoista vaan kritisoin niitä toimia, joita uskon nimissä tehdään.
omista kokemuksista. Uskonto voi sitten toimia sen tulkkina, niin että se saa ajatuksellisesti ymmärrettävän muodon.
Minkä ihmeen yhteisön normeja uskovalle pitäisi selvittää, että hän tietäisi, mitä saa tai ei saa tehdä? Työyhteisön, oman uskonnollisen yhteisön, jos sellainen on, oman asuinseudun, yhteiskunnan, ihmiskunnan? Eiköhän riitä, että noudattaa lakeja, jos ne eivät ole ristiriidassa oman omantunnon kanssa, ja yrittää olla vahingoittamatta muita, itseään ja ympäristöään.
Minusta paasaat uskonnoista ja ihmisten uskosta etkä vain uskonnon nimissä toimimisesta.
Ihminen kuulee uskonnosta oppirakennelmineen toisilta ihmisiltä.
Jos uskonnollisuuden kokee tärkeäksi asiaksi - osa ihmisistä niin syystä tai toisesta tekee - usko muodostuu tärkeäksi tekijäksi ihmiselle. Hän alkaa määritellä todellisuutta uskon kautta. Äärimmillään koko elämä pyörii uskonnon ja sen edellyttämien toimien ympärillä. Fundamentalistiuskovainen ihminen kieltää suuren osan selkeistä faktoistakin jos ne eivät uskon määrittelemään todellisuuteen sovi.
Usko pohjautuu toki omiin kokemuksiin siinä mielessä, että uskon koetaan jollakin tavalla muuttaneen elämää. Äärimmillään näin onkin: "uskoon tulo" voi dramaattisesti vaikuttaa vaikeuksissa olevan ihmisen maailmaan ja saada esim. luopumaan päihteistä. Silloin uskolla on ollut positiivinen vaikutus. Tuosta lähtökohdasta käsin katseltuna uskon ulkopuolinen elämä vaikuttaa pahalta ja johtaa ongelmiin.
Lestadiolaisuuden kaltaisissa yhteisöissä tilanne on toinen. Yhtä ja ainoaa totuutta toistetaan ja opetetaan pienestä lapsesta lähtien. Yhteisön ulkopuoliset ovat eriilaisia ja Jumalan silmissä väärin uskovia ja siis jollakin tavoin alempiarvoisia.
Viilaat pilkkua yhteisö-sanan kanssa tarkoitushakuisesti. Valitettavasti sana yhteisö sopii uskonnollisiin ryhmittymiin. Kun ihminen uskoo tietyllä tavalla, hän kuuluu samoin uskovien yhteisöön. Ainakin vanhoillislestadiolaisten tapauksessa tuo yhteisö asettaa normeja jäsentensä noudatettavaksi. Se, tulevatko nuo normit Jumalalta/Raamatusta vaiko yhteisön johdolta, on kiistanalaista. Siitä voidaan väitellä vaikka vuosisata. Järjestelmän ulkopuoliselle tilanne on selvä, mutta "oikein uskovalle" Jumalan vaatimuksissa ei mitään väärää tietenkään ole. Se usko on tupsahtanut otolliseen maaperään, kun pienestä saakka on kuullut, mikä on oikea tapa uskoa!
Kyllä. Uskon njhimissä toimimisesta on vaikea puhua ilman uskostakin puhumista. Kun täällä niin mieluusti muiden ryhmien edustajat tuomitsevat vanhoillislestadiolaiset, he toimivat hieman hupaisalla tavalla. Pata kattilaa soimaa.
ja pahasti siitä, mitä itse puhun.
Etkö ymmärtänyt, kun sanoin, että uskonto voi toimia oman uskon tulkkina? Ei sillä ole silloin muuta kuin tulkin tehtävä. Ei siihen itseensä uskota.
En puhunut uskonnollisuudesta, vaan uskosta. Ainakaan itse en ole koskaan ollut uskonnollinen ihminen. Uskonnollisuus on kuulemma synnynnäinen taipumus kuten vaikkapa musikaalisuus. Toisilla se on, toisilla ei. Sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä uskon kanssa.
Usko perustuu jokaisen omiin kokemuksiin, ja joillakin se kokemus on "uskoontulo". Oma peruskokemukseni tulee niin kaukaa, etten tiedä sen alkulähdettä. Ilmeisesti äiti on hyväksynyt vajavaisena. Se peruskokemus on, että "olet niin arvokas, etteivät rikkeesi sinua tuomitse". Siksi kristinusko sopii uskoni tulkiksi. Se kertoo koko asian yksinkertaisesti: armosta seuraa halu hyvään, ja se armo tulee ihmisiä korkeammalta taholta.
Jos lapsille opetetaan pienistä saakka tiettyjä asioita, ne ovat vain opittuja asioita. Henkilökohtaisen uskon kanssa sellaisella ei ole mitään tekemistä.
En viilaa mitään pilkkua yhteisö-sanan kanssa, vaan kirjoitin niinkuin ajattelin. Normit ovat normeja. Ei niiden noudattaminen ole uskomista, ei edes tiukkojen vl-uskovien mielestä. Ne ovat pintasälää.
Puhut paljon ja asian vierestä, jos se asia kerran on usko.
Sitä uskoa ei ole olemassa ilman uskontoa ja sen oppirakennelmia.
Jos ihminen ei ole ikinä uskonnosta kuullut, se uskokaan ei itsestään tule.
Ihmisen tietämys ympäröivästä maailmasta on muuttunut tuhansien vuosien lkuluessa.
Juuri tästä syystä uskonnot ja niiden oppirakennelmat ovat kokeneet evoluution: yksinkertaisista, konkreettisista luonnonilmiöiden ja taivaankappaleen tyyppisistä jumaluuksista siirryttiin monimutkaisempiin henkiolentoihin ja vastaaviin.
Käyttämäsi käsitteet "armo", "uskontulo" ym. ovat kristillistä retoriikkaa. Ne ovat tyypillisiä ja käytössä juuri kristinuskossa. Jos et olisi kuullut siitä, että ihminen voi "tulla uskoon", et olisi kyennyt tuntemaan merkkejä siitä.
Toisin sanoen, lähdet siis liikkeelle siitä, että ihminen on jotenkin syntinen ja paha ja jostakin kautta jotakin on siis saatava anteeksi? Niin. Mistäköhän olet moisiin ajatuksiin tullut?
Jos ne normit ovat "vain pintasälää", miksi ihmeessä ne ovat niin korostettuja? Ulkopuolisesta nimittäin näyttää siltä, että ne ovat nousseet pääosaan näytelmässä, jonka tarkoitus on tuttuun tyyliin erotella "meidät" ja "muut". Jos ne normit eivät olennainen asia ole, miksi ihmisiä on jatkuvasti kehoitettava muistamaan ne ja ymmärtämään niiden tarkoitus?
On keinotekoista ja harhaanjohtavaa erottaa usko ja uskonto toisistaan. Ne ovat osa samaa palapeliä ja toista ei ole ilman toista.
että en ole viitsinyt enkä viitsi vastailla sinulle perusteellisemmin, koska kirjoituksistasi tulee tunne, että ne eivät ole aivan rehellisiä. Tiedät ja ymmärrät paljon enemmän mitä olet tietävinäsi ja ymmärtävinäsi, ja yksinkertaistat ja provosoit tahallasi. Ei semmoiseen moskaan viitsi vastata kunnolla. Siksi nytkin sanon vain jotain lyhyesti.
Olen sanonut jo ainakin pari kertaa, että usko on ensin ja uskonto on sen tulkki, enkä viitsi sitä enempää jankuttaa. Nekin, jotka uskovat kirjaimellisesti (siis ei vertauskuvallisesti) esim. Jeesuksen kuolleen ristillä ihmisten syntien sovitukseksi, uskovat niin, koska ensin tuntevat sen todeksi itsessään. Ihminen ei voi uskoa mihinkään, mitä ei ensin koe todeksi sisimmässään. Voihan tietysti uskoa mitä tahansa, mitä muut väittävät tai kirjoissa lukee, mutta se ei ole sitä, mitä tarkoitetaan henkilökohtaisella uskolla.
Tunnen ihmisiä, jotka eivät ole uskovaisia, mutta joilla mielestäni on usko. Se näkyy heidän suhtautumisestaan ja elämästään eli hedelmistä. Sitten taas tunnen muita, jotka ovat uskovaisia, mutta joilla mielestäni ei ole uskoa. Sekin näkyy niistä hedelmistä. Mitään uskontoa ei siis välttämättä tarvitse uskon päälle.
Nämä sieluntila-arviot ovat vain omia näkemyksiäni, ja korostan tuossa saa mielestäni. Asioitten todellisen laidan tietää vain Jumala.
Ihminen on syntinen ja paha. Et kai sinäkään sentään muuta kuvittele? Vai ajatteletko, että esimerkiksi ns. seitsemän kuolemansyntiä eivät nousisi ihmisestä itsestään?
Ihminen tarvitsee anteeksiantoa, jotta pystyisi rakastamaan. Niin kauan kuin on oman syyllisyytensä vanki, ei kykene rakastamaan. Vain armon alla elävä kykenee. Rakastaminen on anteeksiantamista muille. Sen tekee luonnostaan, kun on ensin itse saanut anteeksi.
Luulen, että tiedät hyvin, miten tiukat vl:t selittävät normiensa tarpeellisuuden, joten sitä en rupea tässä selittämään.
Unohduin näköjänsä kirjoittamaan vähän pitemmästi. Hyvä niin.
Tahtoo jaaritteluksi mennä.
Jos tutkit palstan vanhempia viestiketjuja, huomaat perin helposti, että tuota sanakikkailua on tarkasteltu aiemminkin.
Yhteismitallinen vl:ien ohjelmoiNti vuosien propagandatyössä johtaa toki siihen, että on suuri joukko asioita, joita alamaiset kuvittelevat olevansa HALUAMATTA.
uskomassa olemisen seurausta ei ole tuollainen hölynpöly vaan uskon seurausta on lähimmäisen rakastaminen ja palveleminen ja sitä kautta Jumalan kunnioittaminen ja rakastaminen.
Vanhoillislestadiolaisilla on uskomassa olemisesta väärä ymmärrys, mutta ei se haittaa. Jumala sallii väärin ymmärtämisen. Tämä näin väärin ymmärtäminen on vain vanhoillislestadiolaiskristittyjen "likainen viitta".