Aikaisempi otsikkoni "Buddhal. outoudet" ei herättänyt juuri keskustelua, mikä ei ole ihme, mutta toi ainakin jälleen ilmi sen, kuinka paljon väärinkäsityksiä buddhalaisuudestakin on olemassa. Niinpä tällä kertaa kysynkin, että mitkä ovat mielestänne niitä sitkeimmin buddhalaisuuteen liittyviä väärinkäsityksiä, jotka jo olisi syytä saattaa lepoon vihdoin ja viimein.
Eräs ylipäänsä meditaatioon liittyvä väärinkäsitys johon itse olen törmännyt muutaman kerran, on sellainen, että vuosia jatkettu mietiskely johtaisi aivokäyrän tasoittumiseen, ja että lopulta ihmisestä tulisi jonkinlainen onnellinen vihannes, joka ei tunne kipua tai surua, mutta ei halua tehdäkään mitään muuta kuin istua ja olla ajattelematta.
Eräs ylipäänsä meditaatioon liittyvä väärinkäsitys johon itse olen törmännyt muutaman kerran, on sellainen, että vuosia jatkettu mietiskely johtaisi aivokäyrän tasoittumiseen, ja että lopulta ihmisestä tulisi jonkinlainen onnellinen vihannes, joka ei tunne kipua tai surua, mutta ei halua tehdäkään mitään muuta kuin istua ja olla ajattelematta.
Vastaukset 19
Vanhimmat
on eräs josta on paljon harhakäsityksiä liikkeellä, nimittäin valaistuminen.
Kysehän on mielen luonnollisen valaistuneen kirkkauden tunnistamisesta,siis meille kaikille tutusta asiasta,eikä mistään ulkopuolisesta ilmiöstä, minkä guru,lama tms. tai mietiskely sinänsä antaa. Toki opettajat ja opetukset ovat tärkeitä, mutta vain tukena matkalla tunnistamiseen.
* Buddha on/oli jumala,
* buddhalaiset palvovat Buddhaa jumalana
* voi olla buddhalainen ja silti rukoilla jumalaa
* elämä on kärsimystä
* kärsimyksestä päästään sammuttamalla elämänhalu
* meditaatio on mietiskelyä, ts. yksinomaan ajattelua, asioiden pohtimista
* nirvana vastaa kristittyjen taivaaseen pääsyä
* karma tarkoittaa kohtaloa
* maailmasta luopuminen (renunciation) tarkoittaa että luopuu kaikesta ja lähtee luostariin
* kaikki luostareissa olevat ovat 'maailmasta luopuneita'
* kaikki buddhalaiset ovat kasvissyöjiä
* buddhalaisuus edellyttää kasvissyöntiä
* Buddha antoi oppilaidensa seurattavaksi käskyjä
* noiden 'käskyjen' rikkominen on syntiä
* Dalai Lama on jumala, tai paaviin verrattavissa oleva jumalan sijainen maan päällä
* kaikki kaljaa ryystävät buddhalaiset ovat villejä 'crazy wisdom'-joogeja...
* elämä on kärsimystä
* kärsimyksestä päästään sammuttamalla elämänhalu
Nämä todella tuntuvat kovin keskeisiltä tekijöitä buddhalaisuudessa. Miten koet nämä asiat, mikä on oikea buddhalainen näkemys näistä?
Tuolla tavalla buddhalaisuutta selitettiin ennen koulukirjoissa, kenties nykyäänkin. Takerrun niissä selityksissä lähinnä semantiikkaan, eli:
Nk. kärsimyksestä puhuttaessa buddhalaisuudessa käytetään paalinkielistä termiä dukkha, jolla on huomattavasti laajempi merkitys kuin suomenkielen sanalla 'kärsimys'. Ymmärtääkseni dukkha kattaa kaiken akselilla 'elämän yleinen epätyydyttävyys' - 'raju kipu'. Pelkästä kärsimyksestä puhuminen antaa sen kuvan, että buddhalaiset olisivat totaalisen pessimistisiä ja ilottomia.
Mitä tulee elämänhalun/janon sammuttamiseen (joka myös kuulostaa tuolta totaaliselta pessimismiltä), niin on totta että halu olla olemassa tulee sammuttaa, mutta aivan samalla tavoin tulee sammuttaa halu ei-olemassaoloon. Haluamisesta ylipäätään tulee päästä irti.
Tämä lyhyesti oma tulkintani, jos haluaa oikeaa tietoa asiasta, niin sitä löytyy vaikkapa täältä:
http://www.buddhanet.net/4noble.htm
>> kaikki kaljaa ryystävät buddhalaiset ovat villejä 'crazy wisdom'-joogeja... >>
Heh. Tuota en ollutkaan vielä kuullut.
En ole mikään asiantuntija mutta ymmärrän kyllä että nämä aiheuttavat usein väärinkäsiyksiä.
Muistaakseni tässä neljässä jalossa totuudessa käytettävä sana "kärsimys" ei ole suoranaisesti sama kuin se miltä se kuulostaa kun se käännetään suomen kielelle. Buddhalaisen näkemyksen mukaanhan kärsimys johtuu siitä ettei näe asioiden todellista laitaa, ja yrittää intohimoisesti takertua jokaiseen ohimenevään ilmiöön. Eli sokaistunut elämä on kärsimystä.
Elämänhalun sammuttaminen tuskin on välttämätöntä päästäkseen kärsimyksestä, tämän voisi tulkita niin että tulee vain ymmärtää ja hyväksyä maailman ja itsen todellinen luonne, jolloin takertuminen katoaa.
Ehkä joku tietäväisempi osaa sanoa jotain. :)
Sipoon Siddha kirjoitti vastauksen samaan aikaan. Mutta niinkuin itsekin ounastelin, kyse on semantiikasta.
..tarkoituksellinen liioittelu.
Joissakin tiibetinbuddhalaisissa ryhmissä / joillakin vajrayanaa harjoittavilla henkilöillä on mielestäni sellainen väärinkäsitys, että koska näitä 'crazy wisdom' joogeja (ts. sellaisia pyhimyksiä jotka ovat rikkoneet tabuja ja yleisiä moraalisääntöjä) on ollut olemassa, se jollakin tavalla oikeuttaisi heidän omalla kohdallaan sen, että ei noudata riittävää itsekuria esim. päihdyttävien aineiden osalta.
Löysyys ja laiskuus on vain löysyyttä ja laiskuutta, ei merkki henkisestä kehityksestä.
jotain lukion kirjoja joissa käsiteltiin Buddhalaisuutta, ja niissä Buddhalaisuudesta annettiin mielestäni tarkoituksella pessimistinen kuva
Itse päädyin tutkiskelemaan buddhalaisuutta juuri sen takia että halusin päästä eroon joistakin piirteistäni. Tunsin olevani liian laiska harjoittamaan esim.koulukavereiden kiusaamista tai olemaan agressiivinen. Laiskuus sai minut lopettamaan.
Laiskuuttakin on monenlaista. On ihmisiä jotka tekevät päivän töitä yrittäessään ketkuilla pois tunnin työnteosta ja on toisenlaisia laiskimuksia jotka tekevät tunnin töitä välttyäkseen päivän työnteosta, esim.tekevät työnsä niin hyvin ettei tarvitse tehdä kahteen kertaan.
Oikeastaan jonkinsortin laiskuudesta on kyse siinä kyllästymisessä joka edeltää esim.jonkin riippuvuuden hylkäämistä. Eräs kaverini kuvaili tupakoinnin lopettamistaan tavalla joka toi mieleen joidenkin kuvaukset siitä mikä edelsi heidän valaistumistaan.Hän sanoi tunteneensa itsensä tupakoinnin suhteen jotenkin vaillinaiseksi. Ja kun hän oli ajatellut asiaa tarpeeksi kauan "jokin hänen päässään naksahti" ja hän ei halunnut enää polttaa.
syntyy ja kuolee kokoajan meidän jokaisen kohdalla, vaikea sanoa mitään sitkeitä, jos sanoo niin joutuu inttään kolme päivää.
Täytyy vain harjoitella, sitten kun tiedän varmasti omalla kohdallani niin alan kertoa muille että näin asiat ovat. Tällä hetkellä luulen miten asiat ovat, luuleminen ei riitä varmojen kantojen esittämiseen.
Buddha sanoi:
"Viisaat tulevat tietämään itse"
Wise will know by them selves.
Luulenkin että ne jotka tietävät, eivät kerro kaikkea mitä tietävät vaan vain sen mitä on hyödyllistä kertoa johtaakseen muita valaistumiseen.
Se että puhutaan ja järkeistetään paljon johtaa uusien teorioiden ja väärinkäsitysten syntyyn.
Meinas mennä jo vähän aiheen ohikin.
Hyvä kysymys.
Ehkä se on yksi suuri väärinkäsitys että Buddhalaisuuden pitäis muuttua nykyaikaa vastaavaksi, Minun mielestä Buddhan oppia ei tarvitse mitenkään mukauttaa nykyaikaan. Buddhan opetus käsitteli mieltä, ja mieli on yhä sama kuin 2500v. sitten.
Tietenkin tulee muuttua käytännön asioiden osalta, mutta ei pidättäytymisen merkitys tulisi vähetä sen vuoksi että tänäpäivänä me ihmiset haluamme enemmän kaikkea ja tarjolla on enemmän kohteita halulle. Päinvastoin pidättäytymisen merkitys kasvaa nyky-yhteiskunnassa.
En tarkoita että kaikkien tulisi elää kuten Nunnien ja munkkien mutta ainakin Nunnien munkkien tulisi noudattaa säännöstöä joka heille on säädetty.
Ja myös se että jos todella haluaa tuloksia harjoittelusta niin siihen liittyy aina pidättäytyminen, monet kiistävät tuon tosiasian nykyään.
Se että oppi on vaikea omaksua johtuu itse opista, ei aikakaudesta. Väitän että Buddhan opetus oli yhtä vaikea omaksua jo Buddhan aikoina sillä se menee vastavirtaan, haluja vastaan ja se on suunta mihin me ihmiset emme haluaisi mennä sillä se vaatii luopumista.
Nykyään on sitten syntynyt suuntauksia missä esim. kyseenalaistetaan pidättäytymisen merkitys harjoittelussa. Mistään ei haluttaisi luopua ja se selitetään sitten jollain teorialla.
Sanotaan että pidättäytyminen on heikoille ja että voin tehdä mitä vaan kun en takerru siihen. Oliko se Rajhnees joka meni niin pitkälle että sanoi: "Olen niin takertumaton etten takerru edes takertumiseeni"??? joopajoo
Minun mielestä nykyajan gurut jotka kyseenalaistavat Buddhan perusopetukset tuottavat väärinkäsitystä.
mutta olisi ehkä hyvä muistaa useammin, että se kaikki, mitä Buddha opetti, oli loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista, helposti ymmärrettävää. Vaikka polkuja mielen luontaiseen tilaan on 84 000, ts. Buddhan opetusten mukainen määrä, hän tiivisti kaiken tarvittavan opastuksen seuraavan nelisäkeen muotoon:
"Vältä kaikkea pahaa. Tee kaikkea hyvää. Tyynnytä, kouluta mielesi. Tämä on Polku."
Tämä on hyvin yksinkertaista.
Neljä Jaloa Totuutta ja Jalo Kahdeksanosainen Tie sisältävät myös suuntaviittoja helposti ymmärrettävässä ja omaksuttavassa muodossa.
Väärinkäsityksiä maailmasta ei voi kitkeä. Siksi olisi ehkä hyödyllisempää antaa väärinkäsitysten sijasta suurempi painoarvo mahdollisimman alkuperäisille, puhtaimmille opeille. Tämä on henkilökohtainen mielipiteeni.
Kuulostaa tosiaan yksinkertaiselta mutta noin ympäripyöreät lausahdukset tosiaan voidaan tulkita miten tahansa.
Hieman tarkennusta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000219&posting=22000000002851984
Mielestäni Buddhan tiivistämä nelisäe ei ole "ympäripyöreä" vaan hyvinkin selkeä.
Tismalleen samaa mieltä.
Ei ole hyötyä keskittyä väärinkäsitysten pohtimiseen tai korjaamiseen.
Jos ei ymmärrä Buddhan opetuksia täytyy harjoitella.
Jos ymmärtää niin silloin on jo valmis opettamaan ja silloin paras mitä voi tehdä on opettaa sitä mitä sydämessään pitää Buddhan oppina. Jos alkaa pääasiallisesti kommentoimaan muiden virheellisiä opetuksia niin siitä ei seuraa mitään hyvää.
Tietenkin tarvittaessa on hyvä tuoda oma kanta esille.
..samaa mieltä minäkin olen. Ei väärinkäsitysten ja outouksien esille tuominen ja niiden turha paisutteleminen juupaseipäs-väittelyineen ja selittelyineen ole kovin tasokasta keskustelua. Tällaista junnaavaa keskustelua herättelevän henkilön motiivit näyttää kyllä hiukkasen kyseenalaisilta.
Noh:
"Vältä kaikkea pahaa. Tee kaikkea hyvää."
Ei jätä tulkinnan varaa?
- keskustelu olisi ollut mielenkiintoista, minäkin olisin halunnut tietää enemmän. Toisaalta olen kyllä melko kärsimätön lukija, enkä jaksa 1 km pituisia monimutkaisia selityksiä joissa on vielä mukana linkkejä sinne sun tänne. Ehkäpä kuitenkaan uskontoja ei pysty kovin lyhyesti ja tyhjentävästi käymään läpi...
Mutta.
>Eräs ylipäänsä meditaatioon liittyvä väärinkäsitys johon itse olen törmännyt muutaman kerran, on sellainen, että vuosia jatkettu mietiskely johtaisi aivokäyrän tasoittumiseen, ja että lopulta ihmisestä tulisi jonkinlainen onnellinen vihannes, joka ei tunne kipua tai surua, mutta ei halua tehdäkään mitään muuta kuin istua ja olla ajattelematta.
Minulle tulee mieleen että meditoimaton ihminen on automaatti, joka on jokaisen tuulen riepoteltavana sitä mukaa kuin ympäristö laittaa hänet reagoimaan. Mikään hänen päätöksistään ei ole hänen omansa, koska hän ei ole saanut niitä rauhassa prosessoida ilman että ulkoiset tekijät laittavat hänet aivopestynä sätkimään kuin marionetti kulloinkin vallalla olevien muotiarvojen mukaisesti. Automaattiset prosessit katkaistuaan vasta näkee (nähnee) mikä kuuluu omaan itseen ja mikä ei. Mystisessä mielessä siihen tietysti kuuluu ihan kaikki mitä on olemassa, mutta itse se pitää saada päättää minkä osatekijän mitenkin arvottaa.
Noh, tämä ei tietenkään ollut mitenkään buddhalainen näkemys.
Osa viimeisimmästä viestistäsi:
Olet nyt ilmaissut mielipiteesi ja muodostanut käsityksesi keskustelutaidoistamme (tai -taidottomuudestamme).
Ehkä saisit jollakin toisella uskonto-foorumilla enemmän toivomasi kaltaisia vastauksia keskustelunavauksiisi?