ujo ja arka

Oletko ajatellut asiaa toisin päin eli onko pakko viitata? Joo, tiedän, se vaikuttaa loppuarvosanaan ja antaa aktiivisemman vaikutelman, mutta joskus kannattaisi päästää irti, mitä itseltään vaatii. Mieti hetki, jos toinenkin, ettet pakota itseäsi viittamaan ja annat piupaut muidenkin odotuksille. Nauti siitä ajatuksesta, että viittaamisen velvollisuus on maailmasta loppu. Miltä tuntuu? Aika mukavalta, eikö? Seuraavaksi pohdi olisiko viittaaminen oikeasti kynnyksen takana? Jatka ajatusleikkiä, kunnes saat jonkinlaisen aavistuksen viittaamisen "helppoudesta", siitä keveyden tunteesta kun käsi nousee ja osaat vastata.

Ajan siis takaa myönteisiä mielikuvia itsestäsi tilanteissa, joissa onnistut. Ajatuksiesi voimaa, jotka ylittävät omat pelkosi. Ihminen nimittäin kykenee moneenkin mahdottomalta tuntuvaan, jos vain suostuu ajattelemaan asiat toisin kuin ne päässä nyt pyörivät. Ja se, että lopettaa asettamasta itselleen odotuksia ja toimii hetki kerrallaan. Tänään onnistuu viittaus, huomenna ei ehkä, mutta ylihuomenna taas homma eteee jnejne.

Esitelmien pitämiseen löytyy oppaita, miten pärjätä jännittämisensä kanssa. Kyse on primitiivisestä tunteesta, joka aikoinaan pelasti ihmisen hengen kivikaudella (jännittäminen= varuillaan olo) ja kun vain keksii sen oman kikan puhaltaa tunnetta auki ennen esitelmää, niin pikku hiljaa tekniikan kehittyessä hyväksyy sen että jännittäminen kuuluu asiaan ja ilman sitä ei suoritus edes onnistuisi. Jännittäminen ja arkuus ovat myös hyviä ominaisuuksia, joita ei tarvitse hävetä saati itsestään karsia ja niiden kanssa pärjää, jos systemaattisesti suostuu harjoittelemaan itsensä kanssa. Kyse on viitseliäisyydestä :)

Itselläni oli sama ongelma lukiossa. En muistaakseni koko neljän vuoden aikana viitannut kertaakaan, ja esitelmät pidin opettajille yksityistilaisuudessa (onneksi oli ymmärtäväisiä opettajia). Mutta tosissaan, itselläni rupesi hieman lievenemään kun täytin 20 vuotta, ja siitä on jatkanut lieventymistään koko ajan.

Esitelmien pitäminen on aina yhtä hankalaa. Ehkä ainoa keino jolla saan niitä nykyäänkään pidettyä, on niinsanotusti katsoa yleisön yli. Eli tuijottaa takaseinään, eikä katso kehenkään (tätä eivät muut yleensä tajua, koska luulevat sinun katsovan luokan takaosan ihmisiä). Mutta tosissaan, viittaaminen ei ole pakollista, ja jos siitä opettajat karsivat arvosanoja..... niin mitäs sitten? :) Jos totta puhutaan niin ketään ei tule sinulta koskaan kysymään, että minkäs numeron sait esim. lukion toisella luokalla historian 4 kurssista.

Mutta niin, osa oppii hallitsemaan tuota jännitystä esitystilanteissa, osa ei. Mutta suosittelen harjoittelemaan oikein ja rauhallisesti hengitystä puheen aikana, joka on yllättävän tärkeää ja helpottaa puhumista huomattavasti. Ja tosissaan katsomaan luokan takaosaan.

Eräs opettajani kerran antoi minulle hauskan vinkin. Aina esitelmän alussa, hyppää pöydälle, huuda ja sätki. Sen jälkeen esityksen pitäminen ei jännitä enää. Eihän tätä ihan kirjaimellisesti pidä ottaa, mutta omaa jännitystäni helpottaa, kun kerron huonoja vitsejä esitelmään liittyen (tuntuvat yleensä hauskilta yleisöstäkin kun on puiseva esitys menossa), ja yleensäkin yritän olla ottamasta esitystä tosissani. Eihän tämä numeroita paranna, mutta saa hymyn yleisön kasvoille ja saa itselle voimia pitää esityksen :)

Tsemppiä!

hei. ymmärrän sinua ja tiedän että viittaaminen tuntuu vaikealta, esitelmistä puhumattakaan! koeta kerätä itsellesi hieman rohkeutta, ja jos vain suinkin mahdollista, vastaa vaikka helppoon kysymykseen, johon tiedät takuuvarmasti vastauksen! ja mielellään sellaiseen johon voi vastata lyhyesti ja ytimekkäästi. onko sinulla kenties jäänyt traumoja viittaamiseen liittyen? vai pelkäätkö että takeltelet sanoissa? seuraa muita ja katsele miten he viittaavat&vastaavat tunnilla ja kuinka siihen reagoidaan. usein ei edes huomata, että joku viittaa tunnilla, sillä se on kovin neutraali ja normaali asia. Puhumista voi toki treenata yksin kotona peilin edessä, ja jos sinulta kysytään jotain, voi ihan hyvällä omatunnolla jäädä vastausta miettimään. Esitelmien pitämisestä taas sen verran, että jos vain on mahdollista, koeta pitää esitelmä itsellesi helposta ja tutusta aiheesta, josta tiedät mahdollisimman paljon. jos katsekontaktin ottaminen yleisöön tuntuu vaikealta, voit aina katsoa luokan takaseinään, niin itselleni ainakin on neuvottu. Tsemppiä sinulle paljon ja viittaamaan oppii parhaiten viittaamalla. ylitä siis jokupäivä itsellesi ja viittaa tunnilla. se ei loppujenlopuksi ole hankalaa ollenkaan ! itsekkin olen saanut itsevarmuutta vuosien varrella enkä enää jännitä sosiaalisia tilanteita tai esiintymistä muiden edessä.