kirjoitella näinkin ja tässä jatkumo nirppanollaisen toivomuksesta hänen pitkälle rinkilleen, kun hän itse ei enää jatka, ja kuitenkin, hän on huomioinut aina jonkun kirjoittelevan.
Minä ajattelin jatkaa samaan tyyliin. Monet kirjoittajista ovat vielä kesämenoissaan, mutta me kotipuolessa olevat haluamme kirjoitella silloin tällöin näitä päiväkerrallaan turinoitamme arjen asioista,
iloista, suruista ja joukkoon tulevista onnenkin murusista. Tänne mahtuvat ihan tavallisetkin ajatusjuoksut.
Minä ajattelin jatkaa samaan tyyliin. Monet kirjoittajista ovat vielä kesämenoissaan, mutta me kotipuolessa olevat haluamme kirjoitella silloin tällöin näitä päiväkerrallaan turinoitamme arjen asioista,
iloista, suruista ja joukkoon tulevista onnenkin murusista. Tänne mahtuvat ihan tavallisetkin ajatusjuoksut.
Vastaukset 23
Vanhimmat
laitetaan?
vaikka vaan ja ne kait "piiriinsä" luulisin näin
oikein mukavaa saada kirjoitusalustansa vähän lähemmäksi, kun tuo nirppanollaisen kirjoituskooste
meni aika kauaksi.
Helpostihan sinnekin pääsi kirjoittelemaan, kun koneessa on tuo sivupalkki, joka vie kuin hissi alas ja ylös.
Jotenkin tuntui niin kotoiselta tuollainen pitkä kirjoitelma, kun sai lukea toistenkin juttuja.
Kyllä tämäkin tästä varmaan pitenee ajanmittaan.
Nyt alkavat taas koulutkin toimintansa ja lehdissä jännitetään alkajaisjuhlia. Meilläkin nuoremmat alkavat kotiutua tänne omille nurkille, ja touhua riittää.
On lähdettävä mukaan ostelemaan kouluun kuuluvia tavaroita ja sitten niitä uusia kamppeita.
Isovanhemmat siinä mukaan joutuvat, kun pitää avustaa jossain niin "upeassa" puserossa, joka olisi tosi kiva saada.
Ja jossain kaupassa oli tosi kivat kengät, nekin olisi niin, niin mukava saada.
Jaa, ollako vai eikö olla myötämielinen noissa kledjuasioissakin, mutta isomummo on isomummo ja nuo
nuoret jälkeläiset sen tietävät tasan tarkkaan.
Muutama penni on minultakin säästöön jäänyt kesän aikana, kun noita nuoria pyytäjiä ei ole paikalla ollut,
mutta avustus alkaa taas.
En osaa sanoa, että hyvä vai paha asia, mutta katson kuitenkin, että osto on tarpeellinen eikä mitä vaan.
Maksajallahan on tietämäni mukaan kuitenkin lopullinen valta.
tai jotain sinne päin... Ostatteko niitä pikkuesineitä?
Ne maksavat jotain yli 5€ sellainen muovista tehty pieni vehje, joka avautuu painamalla.
Niitä nyt keräilevät, "Myöhemmin!" sanoo kuulemma isä.
Mummin pitäisi ostaa.
meidän vanhempien ihmisten kanssa.
Muistan aikoinani nuorilla oli nämä Pokemon keräilykortit. Ne olivat todella suuren keräilyvimman kohde ja maksoivathan ne pienen ihmisen taskurahoja enemmän, joten lisäavustusta penskat sitten tarvivat mummon puoleen kääntyen.
Näitä autokortteja silloin myös keräiltiin valtavasti ja kaikkia muitakin pelikortintapaisia oli.
Oli nämä barbivillitykset ja niiden ja lisätavaroiden hinnat olivatkin korkeita.
Minulla ei ole tällä hetkellä tämän ikäisiä nuoria, mutta vanhempia on, jotka nyt vuorostaan auttelevat minua kauppa-asioissa ja reissuissa.
Reissuissa siinä miellessä, että vievät minua autoillaan kotiakin kauemmaksi sukulaisiin ja vanhoja tuttuja tervehtimään.
Nämä vierailut ovatkin hyvin tervetulleita ja piristäviä.
loppupuolella piipahtaa, kun tuntuu niin oudolta, kuin päivä olisi kulunut mitäänsanomattomaan
tyyliin. Olen yleensä aina jotain puuhaillut päivän mittaan, mutta nyt on sellainen tunne ettei mitään ole tullut puuhattua.
Onko se tämä pimeys, joka taas alkaa palaamaan meille. Nyt sateisena päivänä ihan pidenmmän
ajan on sitä ollut. Se rasittaa varmasti valoisamman ajan jälkeen.
Tänä kesänä mielestäni kukatkin kukkivat aika nopeasti. Syreeni on ollut pitkään kukkiva, mutta
nyt sekin kukki vain kuin huomaamatta. Tämä kuumuus vei sitten loputkin näistä syksymmällä kukkivista.
En tiedä, mutta minä muistan kouluaikanani, silloin koulut alkoivat syyskuun alussa, oli vielä valoisaa ja lämmintäkin. Aika kultaa muistot, sanotaan, mutta en varmaan väärin muista tätä asiaa.
Painostavan lämmintä on tänäänkin ollut vaikka pimeää.
Kai tämä ilma vain on ollut muutenkin niin laiskan tuntuista.
Ja, kun on ollut laiskottava päivä ei unikaan ota tullakseen
tänne kirjoitusintoni kanssa. Olen sellainen lyhyen ainekirjoituksen laatija ollut jo koulusta asti.
Silloin opettaja usein huomautti liian lyhyestä aineestani, kun aineelle hän oli laittanut selvän pituusmäärän.
Nyt olen vähän petrannut näissä kirjoituksissani ja joskus liiankin kanssa.
Meillä koulussa oli niitäkin oppilaita joille ei vihkokaan riittänyt, mutta harvoin niitä tunnilla luettiin.
Minä olen ollut myös melkoisen väsynyt olemiseeni, mutta alkaa tämä tästä paremmaksi muuttumaan.
Onhan ollut vähän lauhemman lämpöisiä nämä päivät.
Saa nähdä mihin lämpötilat vielä muuttuvat. Olisi ollut varmaan paremmin, jos olisin päässyt uimaan ja siten kropan lämpötilaa laskemaan, mutta sitä mahdollisuutta ei ole ollut tänä kesänä.
Olen ollut usein käymäseltään maalla, mutta en vesistön varrella.Kovana uijana aina kaipaan kesäuinteja.
Vanhempana kaikki asiat ja menemiset ovat niin sattumisista kiinni.
Jos osaa pelkistää ja saada asian nasevasti sanotuksi, pisteet nousevat.
On aivan totta tuo, että pitkiä aineita ei minunkaan kolussani tunneilla luettu.
Ja mieleen ovat jääneet ne omien aineiden lukemiset!
Vähäisiä olivat pienen, köyhän tytön ilot, mutta niin koko ihmisen ilolla täyttäviä.
Kunpa sinä 'hupsistupsis' kirjoittaisit tänne enemmän.
ja mieleeni tulivat minullakin ne syyskuun kirpeät kouluaamut, valoisat ja raikkaat.
Miten innostunut olinkaan kaikesta, jopa uuden lyijykynän tuoksukin oli silloin jotain!
Vaikka asuin vuokraboxissa vieraassa kaupungissa oppikoulun kolme ensimmäistä vuotta,
niin muistan ne auringonpaisteiset puiston käytävät, jotka olivat keltaisten lehtien peittämät, sen kirkkauden, kun kävelimme kavereiden kanssa niiden lehtien kahinassa koulusta "kotiin" päin. Boxi oli kaukana, eikä koulussa ollut ruokalaa, joten ruokatunnillakin käytiin "kotona".
En ole paljoakaan siellä koulukaupungissani käynyt myöhemmin, se tuntuu jo kohta kuuluvan samaan sarjaan kuin joulupukki tai Korvatunturi, jonka myös luulin kadonneen joulupukin myötä. - No se kyllä tapahtui jo 6-vuotiaana, mutta nyt täältä katsottuna "samoihin aikoihin"!
.
erikoisemman ainekirjoiteuksen laadinnasta, kunhan vain näpyttelen mitä mielensopukoista löytynee,
ja joskus sieltä löytyy melkoinen ajatusten määrä ja joskus ei sitten mitään ajatusta saa paperille,
on kuitenkin mukavaa ajanvietettä ja ajatusten sorvaamista tällainen vapaamuotinen kirjoittelu, kun ei tarvitse yrittää vastata johonkin täydelliseen kysymykseen,
aikoinaan se ainekirjoituksessa oli rajoittavaa, kun piti tosissaan ajatella ensin kieliopillista muotoilua ja sitten ajatustensa joustoa alkulauseesta loppulauseeseen.
Olen nyt kaupungilla kävellessäni katsellut kuinka nuoret ja lapset ovat tuolla liikenteessä, kesällä heitä ei paljoa näkynyt, uimarannoilla oli joskus enemmän, mutta ihan keskustan alueella ei liiemmin,
tuntuu pitkän ajan jälkeen kuin olisi tullut toisia ihmisiä ympäristöön, kun kaikki ovat niin ruskettuneita ja
ehkä rennompiakin lomien jälkeen.
Enhän minä ainakaan miettinyt paljoa kielioppia, jos ollenkaan. Innoituksen vallassa ne parhaat aineet kirjoitettiin, jos kymmenestä otsikosta jokin niin sanotusti 'kolahti'.
Eihän nykykoulussa punakynää käytetä noissa luovan kirjoittamisen tuotoksissa ollenkaan. Erikseen sitten ovat kieliopin kokeet.
Tietenkin pikku hiljaa silti pyritään lausetajua ja muuta kehittämään oikeaan suuntaan, mutta ehdottomasti kirjoituksen sisältö ratkaisee. Sivutuotteena sitä oikeinkirjoitustakin sitten vähitellen, ei virheitä osoittelemalla, vaan päinvastoin, kannustamalla. Ehkä meidän aikoinamme oli kovempaa ja ankarampaa kaikin puolin.
Tuo on totta, että joskus on paljon mielessä, joskus ei niin mitään. Varmaan kaikille tuttua.
Mutta niin pitää ollakin. Tämähän on elämää, joka joka hetki muuttuu. Ja itse muutun sen mukana.
Näitä kirjoituksia en pahemmin myöskään suunnittele, hetken hommeleita ovat.
on niin tuttua kun lukee tarinoitanne, sen olemme me täälläkin viestittävät kokeneet aiemmin elämässämme.
Todella , innoituksen vallassa ei ajattele mahdollisia virheitä, niin vie mieluinen aihe mukanaan. Saattaa se silti tulla kuvaan myöhemmin, ajatus rytmittää tekstinsä niin, että helppolukuisena se olisi myös miellyttävää silmälle.
Aamu täällä Espoossa on erityisen lempeä ja kaunis. Lämpöä 24 astetta, tuuleton suloinen aamu. Aurinko leikkii vehreydessä, luoden valon ja varjon monivivahteista katsottavaa silmälle.
Tiikerililjojen oranssinpunaiset pilkulliset "rullat" on kääriytyneet kuin balleriinan mekko, jossa sirot jalat tummanpunaisine pikku kenkineen, sojottavat sirosti kaareutuen.
Taustalla mahoniapensaat, kiiltävät teräväreunaiset lehdet olis ihan pienen maalauksen kohde:) Kukka-aiheet pelkästään eivät vaan ole minun heiniäni.
Mutta voida mennä tällaisena aamuna ulos pihalle siinä asussa kun on herännyt, on aina yhtä ihanaa....kahvimuki kädessä saa olla vapaasti kenenkään ihmettelemättä pyjmasillaan:D Nykypyjamat ovatkin kuin oloasuja, lyhythihaisia ja polvihousut, kiva niillä on tepastella vaikka koko päivän jos haluaa...
Voi, en malta enää olla sisällä, kirjoitellaan taas...moikka
kumpa voisinkin mennä pihalle yöpaidassa tai aamutakissa ainakin, mutta se ei kohdallani mallaa täällä kaupungin vilinässä.
On laulu jossa kerrotaan kaverista, joka ilkosen alasti juoksi läpi kaupungin, mutta se on eri asia.
Kaupunkiin muuton jälkeen olen aika usein kaivannut piharappusilla istumista heti aamulla.
Muistan myös kuinka nautinnollista oli mennä ulos ja antaa valtavan sadekuuron kastella itsensä yltä ja
päältä.
Siinä tuli hermoillekin oikea vesileputus.
Olen ollut uimassa valtavissa lumikinoksissa. Oli nautinto pöllähtää saunasta paksun lumen sekaan.
Voi noita aikoja entisiä, osasin todella aina nauttia jostain siellä pihani piirissä.
Kuinka paljon sitä nauttimisen aihetta ja kohdetta voikaan olla, kun on vapaa omissa oloissaan touhuten
ja mielikuvitustaan käyttäen.
Nykyisin sanovat, ei ole aikaa, mutta vähän aikaa on varmaan jokaisella, mutta ei ole viitteliäisyyttä
keksiä itselleen "terapiaa", kun kaikkea tulee toisten keksimänä tuutin täydeltä.
Itse olen sitä mieltä, että televisio ja nyt tämä nettikin vievät melkoisesti ihmisten ajasta ja samalla
luovat henkistä väsymistä.
Vaihtelevaa on nyt vanhempana saada kirjoitella ja peleissä aivojaan rasittaa, mutta siinäkin on oltava raja. Sen itse olen huomannut.
Luovuttavahan tästäkin on jossakin vaiheessa. Puutarhanhoito kaikkineen, kompostien kääntäminen, mullan seuluminen, ja kaikkien istutusten hoito, on lähes kokopäivätyötä. Puiden leikkuu ei minulta käy, edes nuorempana, pensaiden toki vieläkin, mutta vähin erin olen parin vuoden ajan muutellut kasvveja vaatimattomampiin kivikkolajeihin joihin olen ihastunut.
Siellä täällä ikivihreitä tuijia, tekee mukavan harmoonisen näkymän. Se vaan on vuosien työ, perennat valtaavat itsestäänkin alaa, mutta tiedän jo minäkin , että tulen kaipaamaan, sitä vapautta kesäisin, olla täällä luonnon ympäröimänä:D
Toistaiseen olen teettänyt raskaimmat hommat, enkä nyt murehdi ensi kevättä:D
Nukahdin keinuun lukiessani, kovin lämmin iltapäiväkin oli. Saunaan myöhemmin vielä, niin viileämmässä perjantai-illassa ollaan. Hieno kesäinen päivä on ollut!
ja minä olen kovasti jännittynyt, jos vaikka koviakin tuulia tulee.
Näin siksi, kun poikani pieni perhe lähti risteilylle, ja minä tietysti normaalina äitinä ja mummona jännitän
sitä ikuista jälkeläisten jännitystäni, josta ei millään eroon pääse.
Se on näemmä ikuinen riesa minulle ainakin.
Jännitän yleensä mitä vain odotettavissa olevaa ukkosmyrskyäkin aina, vaikka kuinka ajattelisin siitäkin järkevästi.
Tänään on perjantai ja sattuvasti 13 päivä, josta usein sanotaan ikävien asioiden kanssa, mutta itse
en näitä ainaisia ennusteita pelkää enkä paljoa uskokaan niihin.
Ilmat ja isot maata kohtaavat tapahtumat ovat niin suuria ja niihin ei pahoina tapahtumina pieni ihminen voi vaikuttaa kuin vain jälkien korjaajana, niitä pelkään. Tuo merenkin armoilla oleminen on eräs jännite
ollut aina elämässäni vaikka paljon olen kulkenutkin ja yrittänyt totutella sielläkin liikkumaan.
Tätä se on elämä, ja kaikea on kuitenkin mukaavaa tehdä ehkä varautuvasti vähän aina.
Tässä päivässä ei mitään vikaa ole ollut, lämmintä, aurinkoa ja tuulen vilvoitusta on ollut.
Nopeasti on tämäkin päivä iltaan ehtinyt.
vaikkei mitään näyttöä perjantai 13.päivän vaaroista ole!
Yksi sota LOPPUI 13. pnä,
ja tsunami oli 25.12.
nämä tämän kesän myrskyt EIVÄT tapahtuneet perjantaina 13. pnä,
tämä päivä on ollut hyvä, sää on suosinut, talouskasvu kääntynyt nousuun,
USKOKAA jo ettei perjantaissa 13.päivä ole mitään vikaa.
Eikö hävetä olla typerästi taikauskoinen ?
Kysyn vain kaikessa rauhassa.
kirjoittajahan kirjoittaa, että ei usko taikoihin jos vain oikein osasit lukea, ja varmaan et tarkoittanutkaan häntä vaan yleisesti kommentoit ja se siitä
sanomalla että vaikka en itse usko siihen niin nyt on tuo perjantai 13.päivä, mitä nyt tapahtuukaan.
Sen sijaan voisi ottaa pahimpien onnettomuuksien päivämäärät netistä
ja katsoa ttotuutta ja todellisuutta suoraan silmiin. Ei tässä mitään vaaraa ollut ntytkään, ollaan onnellisisa ja rauhallisia!
On vanhoja huonokuntoisia ihmisiä, jotka jännittivät jo eilen, että hui! nyt se tulee, yöllä eivät saaneet kunnolla nukuttua jne.
Olisi parempi unohtaa eikä enää lisää vahvistaa vanhaa taikauskoa.
Ei millään pahalla kenellekään erityisesti, vaan ihan yleisesti näin.
Hyvää yötä!
joka hitaasti kulkee ulkona ja kovasti aina valittaa sairauksiaan ja hän tosissaan pelkää että nyt se paha tulee kun on pe 13. että on se kyllä niin hoopoa ylläpitää tuollaista ikivanhaa ennakkoluuloa jostain luvusta, joka on yksi luku muiden joukossa ei paha eikä hyvä.
perjantai 13 ja siksi olen kaikille sanonut, että huuhaata tuollainen taikausko.
Oli todella mukava synnytyspäivä ja kaikki meni hyvin kesäisenä päivänä ja kosvasti toivoin poikaa, joten sekin asia täyttyi.
Siihen maailmanaikaan ei ennakkoon tutkittu tyttö vai poika. Vain vanhemmat ihmiset kokemuksestaan usein arvioivat vatsan tyylin perusteella kumpi oli tyttö vai poika.
Olen nyt pitänyt lukua ja päivää onnenpäivänä.
Eniten aina jännitän, kuten jo kirjoitinkin, luonnon voimien jylläämisiä.
Tänäänkin on taas ukonilmat jyrisseet ja hakaluuksiakin tuoneet tullessaan, mutta nekin ovat elämänmenoon kuuluvia ja eivät meidän ihmisten hallinnassa olevia. Ne vain tulevat ja menevät.
alla vielä kirjoittelemaan, kun tuo iltapuuhailu on mennyt niin myöhäiseen.
Uni ei oikein heti meinaa tulla vaan on vähän rauhoituttava lauantaisiivouksien jälkeen.
Siivoamisetkin nykyisin eivät oikein reippaasti suju, ja siivotessaan enemmän se aika vain kuluu ja kuluu.
Välillä pitää vähän aina istahtaa ja sitten kahvikin maistuu useammin kaiken lisänä.
Päivä olikin tänään kostean painosteinen, mutta kauppareissulla käydessäni ei se pahemmin ottanut henkitykseen.
Oli ihan melkein mukavaa kävellä pikku hiljakselleen.
Hyvä on aina kuitenkin käydä ulkona kävelemässä, siitä saa hermoillekin leputusta.
Tänään olikin melkoisten matkojen kävelijät liikenteessä. Meikäläisen kävely on pientä siihen verrattuna.
Kovasti paljon oli kävelijöitä ja heitä seuraamassa olevia tuttuja, sukulaisia ja vieraanpiakin ihmisiä oli paljon.
Mukava urheilumuoto tuokin, kun siinä nykyisin touhutaan valmennuksin ihan koko vuoden.
Meikäläinen lähtisi varmaan mukaan, kun ikää vain olisi "vähän" vähemmin.
Nyt alkoivat kirjoitusnäppäimet mennä vinksalleen sormissa, se on merkki lopettamiseen.
Päätin tänään näin aamusta avata koneen.
Kaunista ilmaa näyttää tulevan ja ei kummemmin sateista puhuta säätiedoissakaan. Mukavaa lähteä aamulenkille tänä aamuna.
Mietin eilen kuinka keksin tämän mustalukin näihin kirjoituksiini ja muistin nuoruuden ajalta nämä aika
vahvat hämähäkkien seitit joihin metsiköissä liikkuessani vähän väliä törmäsin.
Aina ne kummasti sattuivat kasvoihin ja tuntuivat tosi liimaisilta ja inhottavilta.
Seitin irrottaminen kasvoista oli aika työlästä.
Loppujen lopuksi en oikein tiedä mikä hämähäkki näitä seittejä kutoilee, koska hämähäkit osaavat olla visusti piilossa saalistaessaan.
Huomioin nyt, että paljon myöhemminkin olen metsässä kulkenut, mutta en ole niin paljoa enää tavannut hämähäkkien isoja seittejä ja en ainakaan niihin pahemmin ole törmäillyt. Olenko tullut huomioimattomaksi vai olisiko niitä vähemmän.
Hämähäkkejä olen vähän vieroksunut, kun iholla niiden liikkuminen on jotenkin niin inhottavan outoa kuin liimaista.
Mustalukki nimen saanut hämähäkki varsin on tosi ikävä ihan pelottavankin tyylinen hämähäkki.
Se on kuitenkin aika hyvä ikkunapieliin kutomaan seittejä ja hävittämään ötököitä ikkunoista ja muualtakin.
Ristilukki on aika harvinainen nähtävyys ja melkoisen hätkähdyttävä olio.
Minä kun olin vähän ihmetellyt miten noin jännän nimi.m. olit keksinyt? Ihan vähäsen peloittikin,jos olen rehellinen:D Nythän tajuan sen olevankin oiva juttu, kyllä niitä seitteijä on moni väistellyt metsissä ja vähän muuallakin. Ihan hyvä mieli tuli kun luin kertomuksesi.
On ne kanssa otuksia, kun niitä on kuulemma eniten kuutiossa multaa! Vieläpä kaiken kokoisia, hui kamalaa isoja hämähäkkilöitä! Onneksi ei meidän maassamme:)
Perjantai-iltana saunapyyhkeen ottaessani naulakosta oli yks pitkäjalkainen siinä ja sotki pyyhkeeni kun huitaisin sen tiehensä! Jouduin pesemään tahran sadevedellä, kun se muuten oli puhas pyyhe.
Onneksi on tynnyri täynnä sadevettä taas ja niin kirkasta. Äkkiä siihenkin tulee hyttysten laskemia toukkia, mutta kaikkien täytyy elää...vaik' en niistä tykkääkkään.
Vintillä patjankin päällä yks' yritti tulla lukemaan kirjaa kanssani, mutta huitaistava se oli tiehensä:DDDDDDDDDD heippa