Hei!
Osaisiko joku auttaa minua...kerrompa vähän..
Olen 23 vuotias kahden lapsen äiti, naimisissa oleva.
Nuorempana kärsin paniikkihäiriöstä..(lievänä, en syönyt lääkkeitä)
Tarkasti kun mietin, niin viimeiset puoli vuotta olen pelännyt KOKO ajan jotakin sairautta, eniten syöpää. Minulla on ollut rintasyöpä,mahasyöpä,suolistosyöpä,imusolmukesyöpä, ja nyt viimeinen munasarjasyöpä, mitä pelkään ihan hulluna! Minulla on hirveästi kaikkia fyysisiä oireita ja tuntemuksia, ja kaikista on heti pelko että sairastan jotakin vakavaa sairautta. Olen opiskelija, kesän ollut töissä, lapset hoidossa. Koulu jatkuu taas viikonkuluttua. Töissä olen jaksanut ihan hyvin käydä, (sielläkin jyystäen takaraivossa koko ajan kuolemanpelko) , kotona sitten niitä hermoja ei olekaan. Tiuskin koko ajan lapsille, miehelle, aiheettakin. Yritän aina parantaa tapojani ja olla miettimättä vaivojani, mutta en vain pysty siihen kuin hetkellisesti.
Seksi elämä ei vois vähempää kiinnostaa. mikä tietenki luo lisäahdistusta minulle kun mies haluaisi.
Yhtäkkiä olen iloinen...sitten surullinen. Olen luonteeltani tosi iloinen, eikä ihmiset päällepäin kukaan tiedä että minkälaista oikeasti elämäni on.
Olen alkanut tuntemaan että paniikkihäiriö alkaa tuleen takaisin minuun...mikä on ollut jo monta vuotta pois.
Ajattelen aina niin, että esim. kun oli hirveä närästys ja mahan polttelu pitkän aikaa ja kävin tähystyksessä, niin että jos sieltä ei mitään löydy niin menen jo pään hoitoon. No, se kun selvisi että kaikki on ok, niin ei mennyt montaa päivää kun tuli tämä munasarja syöpä....ja sitten ajattelin että no mitä minun hyövää mihinkään pään hoitoon mennä kun minulla on tämä munasarja syöpä ja kuitenkin kuolen ihan pian, menen sitten jos niin sattuu käymään että minulla ei tätä syöpää ole. Tää sairauksien pelko on ihan kauheaa!!!
Nyt mulla on pian lääkärille gyne aika ja ajattelin että olisikohan minulla kenties aihetta sille purkautua tästä mielentilastani... tiedän että pitäisi, mutta sitä sitten aina ajattelee että no , jospa tää tästä helpottaa ajan kanssa. Miehenikin jo kohta väsähtää näihin minun sairaspelkoihin, hermoiluun ja jatkuvaan naputtamiseen...................................
Osaisiko joku auttaa minua...kerrompa vähän..
Olen 23 vuotias kahden lapsen äiti, naimisissa oleva.
Nuorempana kärsin paniikkihäiriöstä..(lievänä, en syönyt lääkkeitä)
Tarkasti kun mietin, niin viimeiset puoli vuotta olen pelännyt KOKO ajan jotakin sairautta, eniten syöpää. Minulla on ollut rintasyöpä,mahasyöpä,suolistosyöpä,imusolmukesyöpä, ja nyt viimeinen munasarjasyöpä, mitä pelkään ihan hulluna! Minulla on hirveästi kaikkia fyysisiä oireita ja tuntemuksia, ja kaikista on heti pelko että sairastan jotakin vakavaa sairautta. Olen opiskelija, kesän ollut töissä, lapset hoidossa. Koulu jatkuu taas viikonkuluttua. Töissä olen jaksanut ihan hyvin käydä, (sielläkin jyystäen takaraivossa koko ajan kuolemanpelko) , kotona sitten niitä hermoja ei olekaan. Tiuskin koko ajan lapsille, miehelle, aiheettakin. Yritän aina parantaa tapojani ja olla miettimättä vaivojani, mutta en vain pysty siihen kuin hetkellisesti.
Seksi elämä ei vois vähempää kiinnostaa. mikä tietenki luo lisäahdistusta minulle kun mies haluaisi.
Yhtäkkiä olen iloinen...sitten surullinen. Olen luonteeltani tosi iloinen, eikä ihmiset päällepäin kukaan tiedä että minkälaista oikeasti elämäni on.
Olen alkanut tuntemaan että paniikkihäiriö alkaa tuleen takaisin minuun...mikä on ollut jo monta vuotta pois.
Ajattelen aina niin, että esim. kun oli hirveä närästys ja mahan polttelu pitkän aikaa ja kävin tähystyksessä, niin että jos sieltä ei mitään löydy niin menen jo pään hoitoon. No, se kun selvisi että kaikki on ok, niin ei mennyt montaa päivää kun tuli tämä munasarja syöpä....ja sitten ajattelin että no mitä minun hyövää mihinkään pään hoitoon mennä kun minulla on tämä munasarja syöpä ja kuitenkin kuolen ihan pian, menen sitten jos niin sattuu käymään että minulla ei tätä syöpää ole. Tää sairauksien pelko on ihan kauheaa!!!
Nyt mulla on pian lääkärille gyne aika ja ajattelin että olisikohan minulla kenties aihetta sille purkautua tästä mielentilastani... tiedän että pitäisi, mutta sitä sitten aina ajattelee että no , jospa tää tästä helpottaa ajan kanssa. Miehenikin jo kohta väsähtää näihin minun sairaspelkoihin, hermoiluun ja jatkuvaan naputtamiseen...................................
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mene vaikka terveyskeskukseen.