Olen seurustellut poikaystäväni kanssa yli kaksi ja puoli vuotta, ja päällisin puolin meillä menee hyvin. Asumme yhdessä, hänen vanhempansa pitävät minusta kovasti ja muuta sen sellaista. Yksi ongelma kuitenkin on, ja minulle se on suuri ongelma.
Poikaystäväni ei voi sanoa minulle rakastavansa minua, sillä hän ei voi sanoa sellaista mikä ei ole totta. Minä olen sanonut hänelle muutaman kerran rakastavani häntä, sitä tietysti tarkoittaen, mutta joka kerta olen saanut pettyä, kun en saa vastakaikua. Hän kuulemma kyllä tykkää ja välittää minusta, mutta eiväthän tällaiset sanat voi korvata niitä mitä tahtoisin kuulla.
Hän ei juuri halua puhua asiasta, mutta olen ymmärtänyt, että ex-tyttöystävän käyttäytyminen on kuulemma syy siihen, ettei hän voi sanoa rakastavansa. Tietysti ymmärrän, että haavojen paraneminen kestää, mutta hei, asiastahan on jo yli kolme vuotta, ja eikö minun huolenpitoni ja rakkauteni ole muka auttanut häntä paranemaan..? Olen pyrkinyt olemaan painostamatta, en edes sano usein rakastavani häntä, jottei hän tuntisi itseään ahdistetuksi.
En oikein usko että on kyse siitä, että hän tuntisi oikeasti toista ja vain sanoisi toista. Kyllä sen toisen käyttäytymisestä, ilmeistä ja eleistä huomaa rakastaako hän tosissaan vai ei, niin olen ainakin luullut. Hän ei juuri ota osaa kotiaskareisiin, vaan kaikki on minun harteillani. En aluksi pitänyt edes tästä epäkohdasta mekkalaa, sillä halusin olla hyvä hänelle. Taisinkin olla vain aivan liian kiltti...
Tätä nyt tässä pari vuotta miettiessäni ja rakkaudentunnustusta turhaan odottaessani olen alkanut epäillä, elättelenkö turhaan toivoa. Miksi hän enää rakastuisi minuun, enhän minä tästä miksikään muutu. Käyttääkö hän minua vain hyväkseen? Onko hän vieläkin tunne-elämältään oikeasti vaurioitunut, ja jos on, kauanko minun pitää odottaa paranemista? Suoraan sanoen tämä asia loukkaa minua melkoisesti. Ja kun turhaan odottaa toisen rakkautta, alkaa oma rakkauskin ennen pitkää hiipua...
Kysyisinkin nyt onko jollain kokemusta samanlaisesta tilanteesta? Ja ennen kaikkea, mitä ihmettä hän teidän mielestänne tuntee minua kohtaan?
Poikaystäväni ei voi sanoa minulle rakastavansa minua, sillä hän ei voi sanoa sellaista mikä ei ole totta. Minä olen sanonut hänelle muutaman kerran rakastavani häntä, sitä tietysti tarkoittaen, mutta joka kerta olen saanut pettyä, kun en saa vastakaikua. Hän kuulemma kyllä tykkää ja välittää minusta, mutta eiväthän tällaiset sanat voi korvata niitä mitä tahtoisin kuulla.
Hän ei juuri halua puhua asiasta, mutta olen ymmärtänyt, että ex-tyttöystävän käyttäytyminen on kuulemma syy siihen, ettei hän voi sanoa rakastavansa. Tietysti ymmärrän, että haavojen paraneminen kestää, mutta hei, asiastahan on jo yli kolme vuotta, ja eikö minun huolenpitoni ja rakkauteni ole muka auttanut häntä paranemaan..? Olen pyrkinyt olemaan painostamatta, en edes sano usein rakastavani häntä, jottei hän tuntisi itseään ahdistetuksi.
En oikein usko että on kyse siitä, että hän tuntisi oikeasti toista ja vain sanoisi toista. Kyllä sen toisen käyttäytymisestä, ilmeistä ja eleistä huomaa rakastaako hän tosissaan vai ei, niin olen ainakin luullut. Hän ei juuri ota osaa kotiaskareisiin, vaan kaikki on minun harteillani. En aluksi pitänyt edes tästä epäkohdasta mekkalaa, sillä halusin olla hyvä hänelle. Taisinkin olla vain aivan liian kiltti...
Tätä nyt tässä pari vuotta miettiessäni ja rakkaudentunnustusta turhaan odottaessani olen alkanut epäillä, elättelenkö turhaan toivoa. Miksi hän enää rakastuisi minuun, enhän minä tästä miksikään muutu. Käyttääkö hän minua vain hyväkseen? Onko hän vieläkin tunne-elämältään oikeasti vaurioitunut, ja jos on, kauanko minun pitää odottaa paranemista? Suoraan sanoen tämä asia loukkaa minua melkoisesti. Ja kun turhaan odottaa toisen rakkautta, alkaa oma rakkauskin ennen pitkää hiipua...
Kysyisinkin nyt onko jollain kokemusta samanlaisesta tilanteesta? Ja ennen kaikkea, mitä ihmettä hän teidän mielestänne tuntee minua kohtaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itsellä ei ole kokemusta, seurustellut niin vähän. Muistan kuitenkin tilanteen kun minulle on vannottu rakkautta. En ole kuitenkaan vastannut mitään, ehkä en osannut. Itse en ole sellainen ihminen joka osoittaa tunteita sanoilla. Taisin silloin kuitenkin rakastaa!?!
Kirjoitan kuitenkin siksi, että tarinasi oli kauniisti kirjoitettu. Mikset antaisi poikaystäväsi lukea sitä? Jos itse olisin poikaystäväsi ja lukisin tuon tekstin...se saisi ehkä ajatukset liikkeelle. Milestäni sinun pitää vaatia nyt jotakin hänen puoleltaan. Oli ne sitten päätöksiä tai rakkaudentunnustuksia.
Olen seurustellut mieheni kanssa 2vuotta, asumme omassa yhteisessä kodissa. Mieheni on 31 vuotias, eikä ollut seurustellut vakavammin kenenkään kanssa ennen minua. Ensimmäisen kerran hän sanoi rakastavansa minua kun olimme ostaneet asunnon vuoden seurustelun jälkeen, senkin sanoi juovuksissa. Kerran myöhemmin olen kuullut häneltä nuo sanat; silläkin kertaa hän oli juovuksissa.
Juttelimme asiasta joskus; totesimme ettei meidän tarvi sanoilla todistella rakkauttamme vaan teoilla!!! Ja toiseksi, mieheni ei ole noita sanoja tottunut sanomaan,koska hänellä ei aiemmin ole ollut tyttöystävää.
Rakastan sinua on helppo sanoa, mutta vaikea silloin kun sitä todella tarkoittaa!!!!!!!
Kannattaa puhua asiat selviksi! Vaikka oonkin aikas nuori, niin tiedän kuitenkin, miltä olo tuntuu silloin, kun poikaystävä ei sano mitään vastaan, vaikka itse kaikella tunteella sanoo rakastavansa vain häntä. Pari kertaa olen sen kokenut, ja itkukin on pääsyt kerran. Se on aikasta masentava tunne, kun ei oo ihan varma mitä toinen tuntee sua kohtaan... Ja ilmeisesti naiselle on tärkeämpää se rakastetuksi tuleminen ja sen hyvän olon tunne, kuin miehelle... Kyllä miehetkin osaa rakastaa, ne vaan ei sitä aina ääneen totea, vaan kaikella muulla ;)
Mutta joskus kun istutte jossain lähekkäin illalla sopivassa tunnelmassa, niin voisit ottaa asian puheeksi... Vaikka sanoa hellästi, et "mä rakastan sua... mut... onks se tunne vieläkin molemminpuolinen?" ja käpertyä poikaystäväsi kainaloon, sit jos se sanoo, et joo, nii naurahdat ja sanot, että oli pakko tarkistaa, miten se asian laita on :) Sitten lisää romantiikkaa kehiin!