Tuo hienovarainen kysymys

Sinä sen sanoit, vanhenemisen mekanismin kulun. Silloin tällöin havahtuu huomaamaan ikäänkuin napsahduksen omassa henkilökohtaisessa ajastimessaan. Tuolla toisaalla Ruune varoitteli minua katolle kiipeilystä niin kuin mitäkin pojanvekaraa. Oikeassa hän on - hitto vieköön!

Olen koko tämän 7. vuosikymmenen ajan koettanut keksiä ja soveltaa keinoja vanhenemisen hidastamiseksi. Tämä palstakirjoittelu on - ei enempää eikä vähempää kuin yksi niistä. Siis samalla tavoin kuin aamuisin käynnistelee fysiikkaansa, käynnistelee myös jonkinlaista ajatustoimintaa. Niin näyt sinäkin Sus tekevän.

Fundeerasin eilen auringon pilkahdettua ukkosen jälkeen, että jos se paistaa niin hyville kuin pahoillekin, niin pitäisikö meidän hyväksyä maailman pahuus, sodat ja verityöt? Kun ne kerran ovat kiinniliimatut meihin ihmisiin, tai ainakin suureen osaan, niin miksi tuomita.

Ns. ihmisyys, kulttuuri ja sivistys ovat aina olleet pienten etuoikeutettujen ryhmien nautintaoikeus. Minusta tuntuu, että sellaisia saarekkeita on yhä vähemmän, jos lainkaan. Maailman pahuus on lisääntynyt, hyvyys ei.

Jollakin tavoin sitä vain päivä päivältä hyväksyy enemmän tätä olevaa. Siltä minusta tuntuu.

Taidan kuulua samaan kastiin:D Joka aamu herään pienellä innolla uuteen päivään. Täällä kesämökillä tarjoo luonto jatkuvaa innoitusta elämään. Työtkin, joista en kaikista erikoisesti pidä, on tehtyäni ne tyydytystä antavaa.
Kotona viettäessäni muutaman välipäivän, vilkaisin työhuoneessa keskeneräisiä maalauksia, en vielä innostuneena, vaan heti kun silmäni näkivät mikä kohta vaatii, heräsi tuo mielenkiinto siihenkin hommaan. Äkkiä silmät pois, nyt ei ole aika siveltimen.
Pakoittaa saa taas talvella itsensä liikkumaan, kun niin mieluista on työskennellä hiljaa paikallaan keskittyen.

Tuosta miten kokee elämänsä, on kai yksilöllistä sekin. Tässä iässä on jo vakiintunut tapa, minkä kukin on hyväksi itselleen katsonut kokemuksen myötä. Elämään kuuluu niin paljon tunteita, on laulun sanoin: naurusta kyyneliin....hiljaista tyytyväisyyttä, suruakin, kaikkea...
Avuttomuutta tunnen harvoin, mutta sitäkin joskus, kaiken toteuttamisessa, mistä ennen en yksin tarvinnut selviytyä. En ole mikään sisukas esittäjä, että kyllä minä plikka pärjään. Hieman oli vaikeaa leskeyden myötä tajuta, että on pyydettävä joskus käsipari avuksi, se ei tuntunut luontevalta, kun aina olen halunut olla riippumaton ja itsenäinen, mutta aika luontevasti olen sen jo oppinut, ja ilolla todennut yhteistyöhalukkuuttakin lapsissani. Rasitteeksi en missään nimessä halua kenellekään, mutta joskus siihenkin on opittava varmaan.

Suoraan kysymykseen miten voin: Kiitos voin hyvin, ja nautin vielä täysin rinnoin elämästä.

Vanheneminen muistuttaa kilpa-urheilua siinä mielessä, että tärkeää on ehjänä pysyminen. Liiallinen "harjoittelu" johtaa ylikuntoon ja paikkojen särkymiseen. Nuori toipuu kuitenkin helpommin. Vanhalle se voi olla kohtalokasta tai ainakin hidasta.

Sinun iässäsi minäkin kävin kuntosalilla. Kun kysyttiin miksi pidin sitä tärkeänä, vitsailin että haluan kuolla hyväkuntoisena ja terveenä. Nyt vitsit ovat vähentyneet. On minulla kotona kevyitä painoja ja jopa pieni trampoliini.

Elämän laatuun voi kyllä vaikuttaa itse korkassakin iässä.

Maalaismies* kirjoitti:

Vanheneminen muistuttaa kilpa-urheilua siinä mielessä, että tärkeää on ehjänä pysyminen. Liiallinen "harjoittelu" johtaa ylikuntoon ja paikkojen särkymiseen. Nuori toipuu kuitenkin helpommin. Vanhalle se voi olla kohtalokasta tai ainakin hidasta.

Sinun iässäsi minäkin kävin kuntosalilla. Kun kysyttiin miksi pidin sitä tärkeänä, vitsailin että haluan kuolla hyväkuntoisena ja terveenä. Nyt vitsit ovat vähentyneet. On minulla kotona kevyitä painoja ja jopa pieni trampoliini.

Elämän laatuun voi kyllä vaikuttaa itse korkassakin iässä.

Lue lisää

Susmorsian tuossa"...suuri suru tulee, kun ei enää jaksa auttaa vielä vaikeammassa tilanteessa olevaa..."
ja siitä eteen päin kpl:en loppuun niin tosi asiaa, että tunsin sen omakseni. Olen myös yrittänyt auttaa sisariani ja muitakin koko elämäni ajan aivan kuin äitini velvoittamana, joskus todella voimieni äärirajoille joutuen.

Ja tuohon sopuisaan, ei-kiivailevaan ihmistyyppiin kuulun! - En usko että kiivastumisella koskaan mitään voitetaan. Lastenkin kohdalla riitojen sovittelemisessa on aina tärkeintä ensin rauhoittaa lapsi. - Kaikki muu tulee sitten sen jälkeen, keskustelu tilanteesta, anteeksipyytäminen ja -antaminen.

Viestisi oli hyvä ja siinä oli monta kohtaa, jotka tuntuivat koetuilta.

Elämänhalu ja -ilo sekä uudesta aamusta nauttiminen ovat minulla vielä jäljellä. Taidän olla samantyyppinen ihminen kuin kummitätini, minua 30 v. vanhempi, hiljattain kuollut, joka usein
itki, kun vein hänelle mieheni kanssa suuren kimpun pioneja syntymäpäivänään, joka oli heinäkuun alussa, pionien parhaaseen kukinta-aikaan. Hän itki ilosta, mutta syksyllä, kun hänen espoolaispuutarhassaan lehdet putoilivat, hän itki syksyn haikeutta. Hän eli pitkän elämän, ja onneksi sai huolenpitoa poikansa perheeltä loppuun asti palvelutalossa viimeiset vuotensa asuessaan. Ilonen ihminen hän oli aina meillä käydessään, ihmisistä tykkääväinen, kuten olen itsekin.
Niinhän sitä sanotaan, että "kuudesosa kummilta"!

Nyt taisin eksyä sivupoluille. Hyvää tiistaita teille! toivottelee Satu.

Maalaismies* kirjoitti:

Vanheneminen muistuttaa kilpa-urheilua siinä mielessä, että tärkeää on ehjänä pysyminen. Liiallinen "harjoittelu" johtaa ylikuntoon ja paikkojen särkymiseen. Nuori toipuu kuitenkin helpommin. Vanhalle se voi olla kohtalokasta tai ainakin hidasta.

Sinun iässäsi minäkin kävin kuntosalilla. Kun kysyttiin miksi pidin sitä tärkeänä, vitsailin että haluan kuolla hyväkuntoisena ja terveenä. Nyt vitsit ovat vähentyneet. On minulla kotona kevyitä painoja ja jopa pieni trampoliini.

Elämän laatuun voi kyllä vaikuttaa itse korkassakin iässä.

Lue lisää

Täytyy uskoa.

Täydennystestot auttavat palautumisessa mutta ennen niitäkin meni hieman överiksi.

38:n vuoden tauon jälkeen alkoi lihaskunto palautumaan, mave ja pystypunnerrus noin 80%:n tasoon, tempaus 60%:iin.
Raaka rinnalleveto siihen välimaastoon.

Sidekudokset, nivelsiteet ja jänteet olivat kuitenkin rappeutuneet.
Lisäpainoleuat ja tempaukset olisi pitänyt jättää pois.

Oikea olkapää meni leikkaukseen.
Vanhat, aikaisemmin oireettomat urheiluvammat pahenivat.
Jänne poikki ja kiinnitys titaaniankkuriin.
Irtomöykky pois, terävä luun pää pyöreämmäksi, jänteiden hiontaa ja jännetuppien hoonausta.
Puoli vuotta meni pelkässä selkänojafillarissa.

Leikattu olka on hyvässä kunnossa.
Nyt täytyy varoa tuota leikkaamatonta. Samat, vanhat vammat sielläkin.

Maha- / selkäyhdistelmä ja jalat ovat mielestäni hyvinvoinnin kannalta tärkeimmät.

laiska-lasse kirjoitti:

Täytyy uskoa.

Täydennystestot auttavat palautumisessa mutta ennen niitäkin meni hieman överiksi.

38:n vuoden tauon jälkeen alkoi lihaskunto palautumaan, mave ja pystypunnerrus noin 80%:n tasoon, tempaus 60%:iin.
Raaka rinnalleveto siihen välimaastoon.

Sidekudokset, nivelsiteet ja jänteet olivat kuitenkin rappeutuneet.
Lisäpainoleuat ja tempaukset olisi pitänyt jättää pois.

Oikea olkapää meni leikkaukseen.
Vanhat, aikaisemmin oireettomat urheiluvammat pahenivat.
Jänne poikki ja kiinnitys titaaniankkuriin.
Irtomöykky pois, terävä luun pää pyöreämmäksi, jänteiden hiontaa ja jännetuppien hoonausta.
Puoli vuotta meni pelkässä selkänojafillarissa.

Leikattu olka on hyvässä kunnossa.
Nyt täytyy varoa tuota leikkaamatonta. Samat, vanhat vammat sielläkin.

Maha- / selkäyhdistelmä ja jalat ovat mielestäni hyvinvoinnin kannalta tärkeimmät.

Lue lisää

alan taas käydä syksyn koittaessa, vaikka se ei ehkä niitä kaikkein mieluisimpia harrasteitani olekaan, ja pinimmillä painoilla ja kevyimmin mahdollisin vastuksin siellä aina käyn, tulokset eivät ole kummosiakaan.

Tuo on totta, Lasse, minkä sanoit viimeisessa kpl:essasi, että selkä pysyy kunnossa vatsalihasten ja selkälihasten avulla. Ne muodostavat tiukan korsetin, joka pitää selkärangan oikeassa asennossa.

Ja itse pidän venyttelyitä nivelten kannalta tärkeinä kunnossapitäjinä. Sinä et ole korkokenkiä käyttänyt, mutta naisihmiset eivät ole niitä voineet välttää, siitä todistavat kenkäkauppojen ikkunat, joiden kaikkia kummallisia virityksiään ei voi kuin ihmetellä.
Pohjelihakset lyhentyvät noin 12- 14 % korkokenkiä käytettäessä, ja siksi pohjelihasten venytysjumppa on tärkeä polvinivelien kannalta, sanoin lonkkanivelienkin. Kaikki vie aikaa paljon. Koko ajan täytyy juosta yhä pitempään pysyäkseen edes paikallaan. - Sellaista se nyt on.



:)

satu kirjoitti:

alan taas käydä syksyn koittaessa, vaikka se ei ehkä niitä kaikkein mieluisimpia harrasteitani olekaan, ja pinimmillä painoilla ja kevyimmin mahdollisin vastuksin siellä aina käyn, tulokset eivät ole kummosiakaan.

Tuo on totta, Lasse, minkä sanoit viimeisessa kpl:essasi, että selkä pysyy kunnossa vatsalihasten ja selkälihasten avulla. Ne muodostavat tiukan korsetin, joka pitää selkärangan oikeassa asennossa.

Ja itse pidän venyttelyitä nivelten kannalta tärkeinä kunnossapitäjinä. Sinä et ole korkokenkiä käyttänyt, mutta naisihmiset eivät ole niitä voineet välttää, siitä todistavat kenkäkauppojen ikkunat, joiden kaikkia kummallisia virityksiään ei voi kuin ihmetellä.
Pohjelihakset lyhentyvät noin 12- 14 % korkokenkiä käytettäessä, ja siksi pohjelihasten venytysjumppa on tärkeä polvinivelien kannalta, sanoin lonkkanivelienkin. Kaikki vie aikaa paljon. Koko ajan täytyy juosta yhä pitempään pysyäkseen edes paikallaan. - Sellaista se nyt on.



:)

Lue lisää

En asettanut kuntosalilla itselleni liian suuria tavoitteita. Niinpä säilyin ehjänä. Muistan kuinka 60-vuotispäiväkseni asetin tavoitteen punnertaa sekä penkiltä että kyykystä oman painoni verran rautaa. Se sai riittää.

Nyt talkkarina toimiessani kykenen pari tuntia tekemään "oikeaa työtä". Sitten on palauteltava. Jos on kysymyksessä raskaampi hugi, menee seuraava päiväkin palautukseen. Huvikseni teen rajojani tunnustellen.

Niin on satu kuten sanot: "Koko ajan täytyy juosta yhä pitempään pysyäkseen edes paikallaan."

Maalaismies* kirjoitti:

En asettanut kuntosalilla itselleni liian suuria tavoitteita. Niinpä säilyin ehjänä. Muistan kuinka 60-vuotispäiväkseni asetin tavoitteen punnertaa sekä penkiltä että kyykystä oman painoni verran rautaa. Se sai riittää.

Nyt talkkarina toimiessani kykenen pari tuntia tekemään "oikeaa työtä". Sitten on palauteltava. Jos on kysymyksessä raskaampi hugi, menee seuraava päiväkin palautukseen. Huvikseni teen rajojani tunnustellen.

Niin on satu kuten sanot: "Koko ajan täytyy juosta yhä pitempään pysyäkseen edes paikallaan."

Lue lisää

Punnerrus penkissä.
Pomppu vai merkkipenkki?

Punnerrus kyykytä?
Tarkoittanet jalkakyykkyä?
Etu- vai takakyykky?
Syvä vai puolikas?

Oma tavoitteeni oli 65:na vetää maasta 200kg.
Ei onnistunut. Jäi 20:ä vajaaksi.

laiska-lasse kirjoitti:

Punnerrus penkissä.
Pomppu vai merkkipenkki?

Punnerrus kyykytä?
Tarkoittanet jalkakyykkyä?
Etu- vai takakyykky?
Syvä vai puolikas?

Oma tavoitteeni oli 65:na vetää maasta 200kg.
Ei onnistunut. Jäi 20:ä vajaaksi.

Lue lisää

En edes tiedä mitä eroa on pomppu ja merkkipenkillä. Tarkoitan sitä kun selällään maaten lasketaan ja nostetaan rautaa rinnalle. Pyrin pumppaamaan 10 kertaa. Jalkakyykky oli sitä kun ottaa tangon niskan päälle, siitä alas 10 kertaa. Kyllä minä syväkyykkyä tein.

Eihän näitä minun harrasteita kannata verrata sinun suorituksiin. Yhdessä asiassa kuitenkin olin parempi. Pysyin ehjänä.

En ollut koskaan missään ohjauksessa tai porukassa. Katselin alan kirjoista perusasioita.

Maalaismies* kirjoitti:

En edes tiedä mitä eroa on pomppu ja merkkipenkillä. Tarkoitan sitä kun selällään maaten lasketaan ja nostetaan rautaa rinnalle. Pyrin pumppaamaan 10 kertaa. Jalkakyykky oli sitä kun ottaa tangon niskan päälle, siitä alas 10 kertaa. Kyllä minä syväkyykkyä tein.

Eihän näitä minun harrasteita kannata verrata sinun suorituksiin. Yhdessä asiassa kuitenkin olin parempi. Pysyin ehjänä.

En ollut koskaan missään ohjauksessa tai porukassa. Katselin alan kirjoista perusasioita.

Lue lisää

Nostin viimeiset kilpailuni syksyllä -67.

Taso Suomessa ja myös piirissämme oli aivan jotain muuta kuin nykyään.
Edes piiritasolla minulla ei ollut mitään asiaa mitaleille koska samassa sarjassa oli 30 - 50kg parempia tuloksia tekeviä kavereita. Mukana oli silloin myös pystypunnerrus.

Seuramme seuraava ikäluokka olikin viidesti Suomen paras joukossa muutama Euroopan huippu ja yksi kahdesti nuorten MM-kisojen kakkonen.

Ei silloin paikkakunnallamme ollut kuntosaleja putkivempeleineen.
Vapaa tanko, nostolava ja jalkajumppateline.

Kuten mainitsin ilmeni kuvauksissa vanhat vauriot joita ei aikaisemmin huomannutkaan.
Suurimpina syinä ilmeisesti pysäyttäen tehty pystysoutu ja liian kapealla otteella tehty tempaus.

Vajaa 7-vuotta sitten aloittelin varovasti mutta sitten innostuin liikaa.
Vielä yksi epähygieenisempi vaurio. Yrittäessäni parantaa mave-tulostani puristin vatsaonteloon paineet leveää voimanostovyötä vasten ja sitten pirunmoinen veto.
Vessapytyllä totesin yhden ulkopuolisen pukaman pullahtaneen.
Häipyi parissa viikossa mutta setin tavoitteeeni uudelleen.
Vyötä en ole sen jälkeen käyttänyt.

laiska-lasse kirjoitti:

Nostin viimeiset kilpailuni syksyllä -67.

Taso Suomessa ja myös piirissämme oli aivan jotain muuta kuin nykyään.
Edes piiritasolla minulla ei ollut mitään asiaa mitaleille koska samassa sarjassa oli 30 - 50kg parempia tuloksia tekeviä kavereita. Mukana oli silloin myös pystypunnerrus.

Seuramme seuraava ikäluokka olikin viidesti Suomen paras joukossa muutama Euroopan huippu ja yksi kahdesti nuorten MM-kisojen kakkonen.

Ei silloin paikkakunnallamme ollut kuntosaleja putkivempeleineen.
Vapaa tanko, nostolava ja jalkajumppateline.

Kuten mainitsin ilmeni kuvauksissa vanhat vauriot joita ei aikaisemmin huomannutkaan.
Suurimpina syinä ilmeisesti pysäyttäen tehty pystysoutu ja liian kapealla otteella tehty tempaus.

Vajaa 7-vuotta sitten aloittelin varovasti mutta sitten innostuin liikaa.
Vielä yksi epähygieenisempi vaurio. Yrittäessäni parantaa mave-tulostani puristin vatsaonteloon paineet leveää voimanostovyötä vasten ja sitten pirunmoinen veto.
Vessapytyllä totesin yhden ulkopuolisen pukaman pullahtaneen.
Häipyi parissa viikossa mutta setin tavoitteeeni uudelleen.
Vyötä en ole sen jälkeen käyttänyt.

Lue lisää

Eivät tuloksesi olleet tavallisen kuntoilijan tuloksia, ei sinne päinkään. Ero meikään kuin yöllä ja päivällä. Mielenkiintoista kohdallasi, kuinka menettelet jatkossa. Usein tulee mieleen, kuinka eri alojen urheilijat sopeutuvat vanhenemiseen. Ärtyvätkö nuorena saadut vammat vai palautuuko terveys? Hämmästyttävästi palautumista terveyteen tapahtuu jos malttaa. Mutta miten löytää optimaalinen treeni?

Meikäläisellä on siinä mielessä helpompi sopeutua vanhuuteen, koska treeni on aina tähdännyt ainoastaan kuntoiluun. On siinäkin iso ero sellaisiin, jotka eivät lainkaan sitä harrasta.

Maalaismies* kirjoitti:

Eivät tuloksesi olleet tavallisen kuntoilijan tuloksia, ei sinne päinkään. Ero meikään kuin yöllä ja päivällä. Mielenkiintoista kohdallasi, kuinka menettelet jatkossa. Usein tulee mieleen, kuinka eri alojen urheilijat sopeutuvat vanhenemiseen. Ärtyvätkö nuorena saadut vammat vai palautuuko terveys? Hämmästyttävästi palautumista terveyteen tapahtuu jos malttaa. Mutta miten löytää optimaalinen treeni?

Meikäläisellä on siinä mielessä helpompi sopeutua vanhuuteen, koska treeni on aina tähdännyt ainoastaan kuntoiluun. On siinäkin iso ero sellaisiin, jotka eivät lainkaan sitä harrasta.

Lue lisää

On ollut otettava.
Kyllä tämä on terveyden ylläpitoa ja viivytystaistelua.

Puolessa vuodessa uudelleen aloitukseni jälkeen voin luopua verenpainelääkityksestä kokonaan.
Paineet ovat erinomaiset.
Kolestroli alle 5:n josta HDL:n osuus on 2:n tietämissä.
Sokeri on optimissa.
Tuolle pirun eturauhaselle ei mahda muuten kuin pillereillä.

Kuten totesin niin pienemmät tehot ja enemmän toistoja.

Maven teen kapeana pyramidina. toistot 6 -> submaksimin ykköseen painoa 20 - 10kg lisien ja yksi toisto vähentäen.
Kyykyt samoin. Teen etukyykkynä.
Rinnallevedot polvien yläpuolelta kakkosvedon räjähtävyyden säilyttämiseksi.
Muuten vaihtelen painoja melko paljon ja pienemmillä lihasryhmillä teen sarjat 10:n kahta puolen.
Vatsa monipuolisesti, myös syvät lihakset.
Leuat ilman lisäpainoja.
Putkivempeleitä sykkeen ylläpitämiseksi.
Aerobisia jumputuksia 3 krt/viikko 45 - 60min muiden lisäksi.

Lauantai on huilipäivä.
Maastaveto täytyy käydä tekemässsä sunnuntaisin koska kolina säikyttelee alakerran liikehuoneustoa.

Parasta liikuntaa olivat seuramme kalutalkoot.
Toimistojen, koulujen ja liiketilojen kalujen kantoa, joskus raput komanteen kerrokseen, 2 - 3h / talkoot.
Erilaiset kalut vaativat erilaiset kantoasennot joten liikunta oli monipuolista.

Uhosin aikanaan että jos mies ei pysty ähisemättä punnertamaan pystyssä omaa painoaan niin on syytä vetäytyä palvelutaloon.
Nyt tarttis pudottaa painoa 10kg mutta se heikentäisi tulostakin.
Ovi paukkuisi auttamatta.

laiska-lasse kirjoitti:

On ollut otettava.
Kyllä tämä on terveyden ylläpitoa ja viivytystaistelua.

Puolessa vuodessa uudelleen aloitukseni jälkeen voin luopua verenpainelääkityksestä kokonaan.
Paineet ovat erinomaiset.
Kolestroli alle 5:n josta HDL:n osuus on 2:n tietämissä.
Sokeri on optimissa.
Tuolle pirun eturauhaselle ei mahda muuten kuin pillereillä.

Kuten totesin niin pienemmät tehot ja enemmän toistoja.

Maven teen kapeana pyramidina. toistot 6 -> submaksimin ykköseen painoa 20 - 10kg lisien ja yksi toisto vähentäen.
Kyykyt samoin. Teen etukyykkynä.
Rinnallevedot polvien yläpuolelta kakkosvedon räjähtävyyden säilyttämiseksi.
Muuten vaihtelen painoja melko paljon ja pienemmillä lihasryhmillä teen sarjat 10:n kahta puolen.
Vatsa monipuolisesti, myös syvät lihakset.
Leuat ilman lisäpainoja.
Putkivempeleitä sykkeen ylläpitämiseksi.
Aerobisia jumputuksia 3 krt/viikko 45 - 60min muiden lisäksi.

Lauantai on huilipäivä.
Maastaveto täytyy käydä tekemässsä sunnuntaisin koska kolina säikyttelee alakerran liikehuoneustoa.

Parasta liikuntaa olivat seuramme kalutalkoot.
Toimistojen, koulujen ja liiketilojen kalujen kantoa, joskus raput komanteen kerrokseen, 2 - 3h / talkoot.
Erilaiset kalut vaativat erilaiset kantoasennot joten liikunta oli monipuolista.

Uhosin aikanaan että jos mies ei pysty ähisemättä punnertamaan pystyssä omaa painoaan niin on syytä vetäytyä palvelutaloon.
Nyt tarttis pudottaa painoa 10kg mutta se heikentäisi tulostakin.
Ovi paukkuisi auttamatta.

Lue lisää

Joogit sanovat, että harjoituksen jälkeen pitää olla kevyt ja virkeä olo. Mutta se on jo toinen juttu.
Hyvää jatkoa!

laiska-lasse kirjoitti:

On ollut otettava.
Kyllä tämä on terveyden ylläpitoa ja viivytystaistelua.

Puolessa vuodessa uudelleen aloitukseni jälkeen voin luopua verenpainelääkityksestä kokonaan.
Paineet ovat erinomaiset.
Kolestroli alle 5:n josta HDL:n osuus on 2:n tietämissä.
Sokeri on optimissa.
Tuolle pirun eturauhaselle ei mahda muuten kuin pillereillä.

Kuten totesin niin pienemmät tehot ja enemmän toistoja.

Maven teen kapeana pyramidina. toistot 6 -> submaksimin ykköseen painoa 20 - 10kg lisien ja yksi toisto vähentäen.
Kyykyt samoin. Teen etukyykkynä.
Rinnallevedot polvien yläpuolelta kakkosvedon räjähtävyyden säilyttämiseksi.
Muuten vaihtelen painoja melko paljon ja pienemmillä lihasryhmillä teen sarjat 10:n kahta puolen.
Vatsa monipuolisesti, myös syvät lihakset.
Leuat ilman lisäpainoja.
Putkivempeleitä sykkeen ylläpitämiseksi.
Aerobisia jumputuksia 3 krt/viikko 45 - 60min muiden lisäksi.

Lauantai on huilipäivä.
Maastaveto täytyy käydä tekemässsä sunnuntaisin koska kolina säikyttelee alakerran liikehuoneustoa.

Parasta liikuntaa olivat seuramme kalutalkoot.
Toimistojen, koulujen ja liiketilojen kalujen kantoa, joskus raput komanteen kerrokseen, 2 - 3h / talkoot.
Erilaiset kalut vaativat erilaiset kantoasennot joten liikunta oli monipuolista.

Uhosin aikanaan että jos mies ei pysty ähisemättä punnertamaan pystyssä omaa painoaan niin on syytä vetäytyä palvelutaloon.
Nyt tarttis pudottaa painoa 10kg mutta se heikentäisi tulostakin.
Ovi paukkuisi auttamatta.

Lue lisää

kalutalkoot! Ähinää ja puhinaa kuulllostaa olevan...varmaan parasta kuntoutusta se! Vähän vaan oudoksuttaa, että ihan talkoilla.

susmorsian kirjoitti:

kalutalkoot! Ähinää ja puhinaa kuulllostaa olevan...varmaan parasta kuntoutusta se! Vähän vaan oudoksuttaa, että ihan talkoilla.

Tuo pirun eturauhanen ei jätä Laiska-Lasseakaan rauhaan. Sen reistaaminen taltuttaa kyllä ärhäkkäimmänkin uroon. Mitä nuorempana sen saa, sitä pahemmin se puree. Vanhaa miestä, kuten minua, se kohtelee jo lempeämmin. Leikkaaminen, tai höyläämiseksi toimenpidettä kutsutaan - on edessäni. Ei paha!

susmorsian kirjoitti:

kalutalkoot! Ähinää ja puhinaa kuulllostaa olevan...varmaan parasta kuntoutusta se! Vähän vaan oudoksuttaa, että ihan talkoilla.

Niiden perusteella seura laskuttaa kalutoimittajaa.
Rahat jäävät tietenkin seuran kassaan.

Maalaismies* kirjoitti:

Tuo pirun eturauhanen ei jätä Laiska-Lasseakaan rauhaan. Sen reistaaminen taltuttaa kyllä ärhäkkäimmänkin uroon. Mitä nuorempana sen saa, sitä pahemmin se puree. Vanhaa miestä, kuten minua, se kohtelee jo lempeämmin. Leikkaaminen, tai höyläämiseksi toimenpidettä kutsutaan - on edessäni. Ei paha!

Lue lisää

Toistaiseksi pillereillä on rauhasen koko sekä PSA-luku kestäneet kurissa.

Mitään haittaa ei ole ollut mutta kyllä se syöpäkin sillä piilee.

Höyläyksellä hoonataan umpeen kasvava rööri väljemmäksi.

Varsinaiset leikkaukset ovat eräs syvän hoitokeino.

hehe, kiva painovirhe )))))

sama... kirjoitti:

hehe, kiva painovirhe )))))

Pakkorakkaus ei ole edellisessä tekstissä mikään painovirhe paholainen vaan totisinta totta. Näinhän se tällä palstalla menee, eräällä palstalla asustaa sellaisia ilkikurisia huulenheittäjiä jotka käyvät ruikkimassa niiden kirjoituksiin jopa hävyttömiä kommentteja joita on päätetty porukalla mollata. Ja vielä mitä, aikuisina fiksuina ihmisiä sitten itseään pitävät kun saa sylkäistä kirjoittajalle ruikun.

Järki käyttöön jos sellaisen enää omistaa.

vaikuttaa eniten! Jos ei aloitus herätä mielenkiintoa, en näe vaivaa yrittää olla pelkästään kohtelias. Tullessani palstalle koin toisin.

Kummallista kun ei koeta, että on aloituksia,nimimerkillä tai ilman, jotka herättävät mielenkiintoa!

Vapaata osallistumista tämä on, miten sitten klikkiytyvätkään,. jotkut kauan toistensa ajatuksia lukeneet, se on heidän asiansa, sinänsä ei siinäkään pitäisi olla rajoituksia. Paljoltihan tämä on: Ken leikkiin lähtee, se leikin kestäköön, vapaasti voi etsiä itselleen sopivia kirjoituspalstoja.

Mitä tulee henkilökohtaisuuksiin menemistä, siitäkö pitäisi loppuelämäkseen ottaa nokkiinsa? Sellaiset sivuutan mitättöminä kiukutteluina, jos oikeudentajuni sanoo toista! V.....maisiin kommentteihin suhtaudun jo tyylillä: Lapsuus vaivaa!

Ts** kirjoitti:

vaikuttaa eniten! Jos ei aloitus herätä mielenkiintoa, en näe vaivaa yrittää olla pelkästään kohtelias. Tullessani palstalle koin toisin.

Kummallista kun ei koeta, että on aloituksia,nimimerkillä tai ilman, jotka herättävät mielenkiintoa!

Vapaata osallistumista tämä on, miten sitten klikkiytyvätkään,. jotkut kauan toistensa ajatuksia lukeneet, se on heidän asiansa, sinänsä ei siinäkään pitäisi olla rajoituksia. Paljoltihan tämä on: Ken leikkiin lähtee, se leikin kestäköön, vapaasti voi etsiä itselleen sopivia kirjoituspalstoja.

Mitä tulee henkilökohtaisuuksiin menemistä, siitäkö pitäisi loppuelämäkseen ottaa nokkiinsa? Sellaiset sivuutan mitättöminä kiukutteluina, jos oikeudentajuni sanoo toista! V.....maisiin kommentteihin suhtaudun jo tyylillä: Lapsuus vaivaa!

Lue lisää

Olen huomannut, että vastailet melkein kaikkiin ketjuihin, tuntemattomienkin aloittamiin ja noteeraat muitakin kuin kellokkaita. Luulenpa Sinun olevan monessa leikissäkin mukana, niihin on kiva tulla mukaan...Avoimuutesi joitakin ärsyttää, mutta se on heidän ongelmansa. Tuntuu hyvältä lukea, että voit hyvin nyt ja nautit siitä mitä Sinulla on etkä ruikuta siitä mitä puuttuu.

samanmoinen kirjoitti:

Olen huomannut, että vastailet melkein kaikkiin ketjuihin, tuntemattomienkin aloittamiin ja noteeraat muitakin kuin kellokkaita. Luulenpa Sinun olevan monessa leikissäkin mukana, niihin on kiva tulla mukaan...Avoimuutesi joitakin ärsyttää, mutta se on heidän ongelmansa. Tuntuu hyvältä lukea, että voit hyvin nyt ja nautit siitä mitä Sinulla on etkä ruikuta siitä mitä puuttuu.

Lue lisää

tällä hetkellä olen intoa täynnä, pistäydyin vaan sisälle kun puhelin soi, katselin tammea ulkona, kun sitä pitää lyhentää ja muotoilla (ei saa ylittää 6 m.) kun talkoot on tulossa ja pienet kestit sen jälkeen:D Minä ohjaan ja miehet saa oksasahalla lyhentää sivuoksia ja latvusta, en halua sen rumenevan.

harmistunut kirjoitti:

Pakkorakkaus ei ole edellisessä tekstissä mikään painovirhe paholainen vaan totisinta totta. Näinhän se tällä palstalla menee, eräällä palstalla asustaa sellaisia ilkikurisia huulenheittäjiä jotka käyvät ruikkimassa niiden kirjoituksiin jopa hävyttömiä kommentteja joita on päätetty porukalla mollata. Ja vielä mitä, aikuisina fiksuina ihmisiä sitten itseään pitävät kun saa sylkäistä kirjoittajalle ruikun.

Järki käyttöön jos sellaisen enää omistaa.

Lue lisää

Eräällä palstalla ? Mitähän tässä vihjaillaan ? Oletko selvännäkijä ?

porukalla päätetty ? kirjoitti:

Eräällä palstalla ? Mitähän tässä vihjaillaan ? Oletko selvännäkijä ?

Skypeillään ja kirjoitellaan sitten
se on aivan julkinen salaisuus. Sosialistien vaalitoimitsija siellä pitää vallankahvaa käsissään. Sinäkin heti arvasit kun kiukkuisesti kysyit
eihän sitä nyt saa paljastaa että täällä käyvät ruikkimassa
ja sitten tekopyhinä omassa pirtissään meillä on päivastoi kun tuolla niii sopuisaa.

huomattuon kirjoitti:

Skypeillään ja kirjoitellaan sitten
se on aivan julkinen salaisuus. Sosialistien vaalitoimitsija siellä pitää vallankahvaa käsissään. Sinäkin heti arvasit kun kiukkuisesti kysyit
eihän sitä nyt saa paljastaa että täällä käyvät ruikkimassa
ja sitten tekopyhinä omassa pirtissään meillä on päivastoi kun tuolla niii sopuisaa.

Lue lisää

pyttyynsä ainakin, mutta tasapaksua on, ehkä se sopii heille! Miksi ei saisi olla myös aivan kunnon kansalaisten oma mieluinen ja leppoisa palsta? Epäilyt on niin ikäviä.
Onhan ihmisiä jotka muutenkin puhuvat mitä sylki suuhun tuo! Niille voi sanoa, että tuo nyt oli siitä leipälävestä !!!

kiitos vaan. Samoin Sinulle hyviä syksyn tuulia, syksy-ihminen olenkin.

Niin...jos elämä on ollut suht. tasaista, mitähän tasaisuus kenenkin mielestä on, niin ei kai näin vanhempanakaan tarvitse, kaipaakaan, murrosikäisen tavoin, enää mitään hurjuuksia. Voi olla tyytyväinen vaikka koppakuoriaisesta nenän päällä.
Mutta jos on elänyt niinkuin "kaikenirtiottaen", mitähän tämäkään sanonta tuo itsekunkin mieleen, niin murrosikäisenä "vanhuksena" hankalampi totutella elämään vanhenevan ihmisen tavoin. Oikein on se sanonta,että jos ei vanhana muuta opi, niin ainakin hiljempaa kävelemään.
Kyllä kieltämättä harmittaa, kun ei ennää juoksuaskeliin pysty, puhumattakaan can-can-jalanheitoista!

Suhteellista on kaikki...elää täysillä voi olla ja onkin toisen mielestä ihan toista kuin taas jonkun toisen. Kaikkihan tietysti elävät "täysillä." Riskinottokin tms. monessa asiassa riippuu tietysti ihmisen luonne-ym. seikoista.

Oon esimerkiks vuosikaudet suunnitellut täydellistä pankkiryöstöä, siis viimesen päälle varmaa. Nyt kun piti passi uusia, ottivat sormenjäljet (huom. ensimmäisen kerran), niin tuli taas mutkia matkaan.
Ja viimenen naula arkkuun oli, kun pitkästä aikaa näin itteni tässä kesän alussa 70-vuotissynttärikuvissa, menipä luulot nuorekkaannäkösestä isoäidistäkkii. Kaikki kuvat epäedullisesta vinkkelistä...voi-voi!!

susmorsian ek. kirjoitti:

kiitos vaan. Samoin Sinulle hyviä syksyn tuulia, syksy-ihminen olenkin.

Niin...jos elämä on ollut suht. tasaista, mitähän tasaisuus kenenkin mielestä on, niin ei kai näin vanhempanakaan tarvitse, kaipaakaan, murrosikäisen tavoin, enää mitään hurjuuksia. Voi olla tyytyväinen vaikka koppakuoriaisesta nenän päällä.
Mutta jos on elänyt niinkuin "kaikenirtiottaen", mitähän tämäkään sanonta tuo itsekunkin mieleen, niin murrosikäisenä "vanhuksena" hankalampi totutella elämään vanhenevan ihmisen tavoin. Oikein on se sanonta,että jos ei vanhana muuta opi, niin ainakin hiljempaa kävelemään.
Kyllä kieltämättä harmittaa, kun ei ennää juoksuaskeliin pysty, puhumattakaan can-can-jalanheitoista!

Suhteellista on kaikki...elää täysillä voi olla ja onkin toisen mielestä ihan toista kuin taas jonkun toisen. Kaikkihan tietysti elävät "täysillä." Riskinottokin tms. monessa asiassa riippuu tietysti ihmisen luonne-ym. seikoista.

Oon esimerkiks vuosikaudet suunnitellut täydellistä pankkiryöstöä, siis viimesen päälle varmaa. Nyt kun piti passi uusia, ottivat sormenjäljet (huom. ensimmäisen kerran), niin tuli taas mutkia matkaan.
Ja viimenen naula arkkuun oli, kun pitkästä aikaa näin itteni tässä kesän alussa 70-vuotissynttärikuvissa, menipä luulot nuorekkaannäkösestä isoäidistäkkii. Kaikki kuvat epäedullisesta vinkkelistä...voi-voi!!

Lue lisää

minutkin pahanpäiväisesti. Ei olisi uskonut ikäisekseni, vaan kymmenen vuotta vanhemmaksi. Se oli kyllä otettu n.s. apina-automaatissa.

Huvittaa kun tuossa toisessa ajakuluttamisketjussa samoin kehuin hyviä kirjoittajia, jotka saavat jopa arkiset askareetkin kivasti kuvitettua. Muutenkin monta kertaa tuntuu, että tuo ihminen sanoi sen jota minäkin olen noin ajatellut. Sinäkin tuulinen suvikin sanoit sen minkä minäkin olisin sanonut. En tarkoita minäkään tätä nuolemiseksi. Sen saa kuulla liian helposti.

Tuokin, että omasta sairaudestasi saat irrotettua naurua, sitä sanoisin jo tosi harvinaiseksi piirteeksi ikäryhmämme edustajista puhuttaessa.

Eiks jalkojen turpoaminen sinulla voisi viitata johonkin sisäelimen häiriöön, maksa tai sydän tai jokin muu?
Taidan suhtautua sairauteesi vakavammin kuin sinä itse?

Eihän se 'dead line' meillä vielä näy, vasta 30 vuoden takana kaukana!

Hyvää vointia!

satu kirjoitti:

Tuokin, että omasta sairaudestasi saat irrotettua naurua, sitä sanoisin jo tosi harvinaiseksi piirteeksi ikäryhmämme edustajista puhuttaessa.

Eiks jalkojen turpoaminen sinulla voisi viitata johonkin sisäelimen häiriöön, maksa tai sydän tai jokin muu?
Taidan suhtautua sairauteesi vakavammin kuin sinä itse?

Eihän se 'dead line' meillä vielä näy, vasta 30 vuoden takana kaukana!

Hyvää vointia!

Lue lisää

Mikä hiivatin elämänahneus panee tuollaista kirjoittamaan, sekö vain, että on pitkäikäistä sukua? Ottaisit Satu joskus huomioon mitä muut ajattelevat, kun kuntoiluasi täällä luettelet, jatkuvasti mainostaen itseäsi.

Ei tunne hyvältä, vähän omahyväiseltä vaikutat! Tämän sanon ihan rehellisesti, ilman ilkeilyä.

satu kirjoitti:

Tuokin, että omasta sairaudestasi saat irrotettua naurua, sitä sanoisin jo tosi harvinaiseksi piirteeksi ikäryhmämme edustajista puhuttaessa.

Eiks jalkojen turpoaminen sinulla voisi viitata johonkin sisäelimen häiriöön, maksa tai sydän tai jokin muu?
Taidan suhtautua sairauteesi vakavammin kuin sinä itse?

Eihän se 'dead line' meillä vielä näy, vasta 30 vuoden takana kaukana!

Hyvää vointia!

Lue lisää

Onhan näitä lämpimiä kesiä ollut jo meitin ikäisillä ennenkin, mutta nyt nämä oireet ovat uusinta uutta. Paljoo en valehtele, jos sanon että meidän suvun miesten keski-ikä jää alle 60v.
Sydän- ja verisuonisairauksiin kupsahdellaan perinteisesti. Menee jo tradikomiikan piikkiin, että %-juomilla vertaan ohentaneet ovat ensimmäisenä kiiruhtaneet "lännenmaahan".
Sitä luulisi, että notkistunut elämänneste huilaa reteemmin ohuimmissakin hiussuonissa.

Naissukupuolen edustajana Sinäkin Satu katsot vielä sen seitsemät olympiaadit!

satu kirjoitti:

Tuokin, että omasta sairaudestasi saat irrotettua naurua, sitä sanoisin jo tosi harvinaiseksi piirteeksi ikäryhmämme edustajista puhuttaessa.

Eiks jalkojen turpoaminen sinulla voisi viitata johonkin sisäelimen häiriöön, maksa tai sydän tai jokin muu?
Taidan suhtautua sairauteesi vakavammin kuin sinä itse?

Eihän se 'dead line' meillä vielä näy, vasta 30 vuoden takana kaukana!

Hyvää vointia!

Lue lisää

sydämen vajaatoiminnasta, jos jalat turpoavat. Toinen syy voi olla munuaisten toiminnan heikkeneminen, sekin on aika yleinen vaiva vanhemmilla ihmisillä. Varmaan kannattaisi käydä terveyskeskuksessa, ehkä olet käynytkin.

8590 kirjoitti:

Mikä hiivatin elämänahneus panee tuollaista kirjoittamaan, sekö vain, että on pitkäikäistä sukua? Ottaisit Satu joskus huomioon mitä muut ajattelevat, kun kuntoiluasi täällä luettelet, jatkuvasti mainostaen itseäsi.

Ei tunne hyvältä, vähän omahyväiseltä vaikutat! Tämän sanon ihan rehellisesti, ilman ilkeilyä.

Lue lisää

Ilman ilkeilyäkö??
Mielestäni tuossa sanomassasi on ilkeilyn makua ja luskon, että Satu ei ikinä mainosta itseään.
Minusta Satu on yksi kirjoittajista, joka ottaa miellyttävästi toiset huomioon
eikä ala riitelemään kenenkään kanssa.

Jonossa olemme jokainen, vaikka emme tiedä vuoronumeroamme, joten nyt on parasta
nauttiia ilta-auringosta ja ystävyydestä.

capt.cöpenick kirjoitti:

Onhan näitä lämpimiä kesiä ollut jo meitin ikäisillä ennenkin, mutta nyt nämä oireet ovat uusinta uutta. Paljoo en valehtele, jos sanon että meidän suvun miesten keski-ikä jää alle 60v.
Sydän- ja verisuonisairauksiin kupsahdellaan perinteisesti. Menee jo tradikomiikan piikkiin, että %-juomilla vertaan ohentaneet ovat ensimmäisenä kiiruhtaneet "lännenmaahan".
Sitä luulisi, että notkistunut elämänneste huilaa reteemmin ohuimmissakin hiussuonissa.

Naissukupuolen edustajana Sinäkin Satu katsot vielä sen seitsemät olympiaadit!

Lue lisää

Parasta sinulle kapu! Kiva, kun jaksat aina olla kannustava.
Olympiaadeja minäkin...

isoäiti* kirjoitti:

Ilman ilkeilyäkö??
Mielestäni tuossa sanomassasi on ilkeilyn makua ja luskon, että Satu ei ikinä mainosta itseään.
Minusta Satu on yksi kirjoittajista, joka ottaa miellyttävästi toiset huomioon
eikä ala riitelemään kenenkään kanssa.

Jonossa olemme jokainen, vaikka emme tiedä vuoronumeroamme, joten nyt on parasta
nauttiia ilta-auringosta ja ystävyydestä.

Lue lisää

vain ja purkuihan se. Minusta se kuullostaa siltä! Ystävällisyydestä ei olekaan mitään kommentoitavaa.

Ehkä se juontaa kirjoitukseen aikaisemmin, jossa Ruuneperi kértoi poliostaan lapsena. Satu vastasi siihen, antaen ymmärtää, että hänen äitinsä oli niin järkevä, ettei polio tarttunut heihin lapsiin.

Minusta ei siinä järkevyys auta, jos tartunnan saa vaikka koulusta!

huomioiva § kirjoitti:

vain ja purkuihan se. Minusta se kuullostaa siltä! Ystävällisyydestä ei olekaan mitään kommentoitavaa.

Ehkä se juontaa kirjoitukseen aikaisemmin, jossa Ruuneperi kértoi poliostaan lapsena. Satu vastasi siihen, antaen ymmärtää, että hänen äitinsä oli niin järkevä, ettei polio tarttunut heihin lapsiin.

Minusta ei siinä järkevyys auta, jos tartunnan saa vaikka koulusta!

Lue lisää

Anteeksi, että sekaannuin tähän.
Reilun kymmenen vuoden aikana olisi pitänyt oppia enemmän tästä
keskustelupalstaelämästä. Ei se vanha koira enää....

Ystävyydellä edelleen

isoäiti* kirjoitti:

Anteeksi, että sekaannuin tähän.
Reilun kymmenen vuoden aikana olisi pitänyt oppia enemmän tästä
keskustelupalstaelämästä. Ei se vanha koira enää....

Ystävyydellä edelleen

Lue lisää

kymmenestä vuodesta, mutta kyllä kriikkiäkin pitää voida esittää näillä palstoilla! Minäkin ystävyydellä näen näin. Se meitä kehittää huomaamaan, missä olemme sokeutuneet. Itsekukin joskus.

huomioiva § kirjoitti:

vain ja purkuihan se. Minusta se kuullostaa siltä! Ystävällisyydestä ei olekaan mitään kommentoitavaa.

Ehkä se juontaa kirjoitukseen aikaisemmin, jossa Ruuneperi kértoi poliostaan lapsena. Satu vastasi siihen, antaen ymmärtää, että hänen äitinsä oli niin järkevä, ettei polio tarttunut heihin lapsiin.

Minusta ei siinä järkevyys auta, jos tartunnan saa vaikka koulusta!

Lue lisää

väitti että huonot hampaat on pula ajan lasten laiskuuden merkki.

Lukijaxz kirjoitti:

sydämen vajaatoiminnasta, jos jalat turpoavat. Toinen syy voi olla munuaisten toiminnan heikkeneminen, sekin on aika yleinen vaiva vanhemmilla ihmisillä. Varmaan kannattaisi käydä terveyskeskuksessa, ehkä olet käynytkin.

Lue lisää

Vanhenemisessa sairauksien riski suurenee, ei maha mittää. Yksi ihan fysiologinen syykin tulee mieleen, jos nyt muuten ei munuais- tai sydänsairautta pode eikä ole suolatasapainon häiriötä esim lääkkeitten sivuvaikutuksena.
Helteillä hyvin moni huomaa jalkojensa turvonneen. Jos nyt on tullut suolasta syötyä esim silliä ja uusia perunoita. Ja onhan muistutettu ihmisiä helteillä jotain suolaista ottaa, kun hikoillessa ja runsaalla nesteiden nauttimisella suolaa poistuu.
Vanhemmiten on verenkierto jkv heikentynyt eivätkä laskimoläpätkään pidä niin kuin nuorena jalat turpoaa helpommin.
Varmasti saa jalkoihin turvotukset, jos esim istuu kovin pitkiä aikoja kerrallaan tietsikan edessä ja vielä sellaisessa tuolissa, joka painaa reisistä estäen laskimoveren paluuta raajoista. Verenkierto kun hidastuu verisuonista tihkuu nestettä kudoksiin. Maan vetovoiman vaikutuksesta neste valuu alaspäin, mutta yöllä makuuasennossa leviää muuallekin kroppaan ja aamulla sääret on hoikemmat.
Liikunta on tosi hyvä lääke turvotuksiin. Silloin lihaspumppu auttaa verenkiertoa.
tässä tätä taas tuli täältä...;-)

Katleija kirjoitti:

Vanhenemisessa sairauksien riski suurenee, ei maha mittää. Yksi ihan fysiologinen syykin tulee mieleen, jos nyt muuten ei munuais- tai sydänsairautta pode eikä ole suolatasapainon häiriötä esim lääkkeitten sivuvaikutuksena.
Helteillä hyvin moni huomaa jalkojensa turvonneen. Jos nyt on tullut suolasta syötyä esim silliä ja uusia perunoita. Ja onhan muistutettu ihmisiä helteillä jotain suolaista ottaa, kun hikoillessa ja runsaalla nesteiden nauttimisella suolaa poistuu.
Vanhemmiten on verenkierto jkv heikentynyt eivätkä laskimoläpätkään pidä niin kuin nuorena jalat turpoaa helpommin.
Varmasti saa jalkoihin turvotukset, jos esim istuu kovin pitkiä aikoja kerrallaan tietsikan edessä ja vielä sellaisessa tuolissa, joka painaa reisistä estäen laskimoveren paluuta raajoista. Verenkierto kun hidastuu verisuonista tihkuu nestettä kudoksiin. Maan vetovoiman vaikutuksesta neste valuu alaspäin, mutta yöllä makuuasennossa leviää muuallekin kroppaan ja aamulla sääret on hoikemmat.
Liikunta on tosi hyvä lääke turvotuksiin. Silloin lihaspumppu auttaa verenkiertoa.
tässä tätä taas tuli täältä...;-)

Lue lisää

tään turpoamisjutun, turpoo täs ittekullakii.
Vähän miettimään sai minutkin heinäkuussa jalkaterien turpoaminen, kun ei koskaan aiemmin ollut tapahtunut. No en rynnännyt lääkärille, aikani kunnolla jalkojani jumpattuani soitin lääkärineuvontaan, oli tälleen aamuyöaikaa. Jotain hyvää sentään joskus, kun on tällainen neuvontapaikka täällä, saa myös neuvoja, onko ambulanssin tarve. Siellä miellyttävä-ääninen mieshenkilö selitti, mistä voi johtua...juuri noin, kuten sanoit sinäkin. Ilmeisesti minulla nestetasapaino heittelehti, ei ole vielä mitään noita elimellisiä sairauksia. Mahan kohan turpoomiset onkii eri juttu, on helteitten takia liikkuminen jäänyt entistä vähemmällä. Vaa´assa en ees käy, näkkyyhän tuo jo uloskiipäi, ei onneks näissä i´issä kuiteskaan gravidiks tartte eppäillä!
Mikähän se sellanen niskalenkki on, miehet tuntuu sellasesta puhuvan...pitäs kai ottaa itteesä niskasta kii ja toppuutella tätä ruokahalluu. Rupesin tässä selkääni venyttelemään ja ryhtiäin kohentammaan, onneks viel tuntuu taipuvan käetki ristii tonne niskan taa....sekös se niskalenkki!

susmorsian kirjoitti:

tään turpoamisjutun, turpoo täs ittekullakii.
Vähän miettimään sai minutkin heinäkuussa jalkaterien turpoaminen, kun ei koskaan aiemmin ollut tapahtunut. No en rynnännyt lääkärille, aikani kunnolla jalkojani jumpattuani soitin lääkärineuvontaan, oli tälleen aamuyöaikaa. Jotain hyvää sentään joskus, kun on tällainen neuvontapaikka täällä, saa myös neuvoja, onko ambulanssin tarve. Siellä miellyttävä-ääninen mieshenkilö selitti, mistä voi johtua...juuri noin, kuten sanoit sinäkin. Ilmeisesti minulla nestetasapaino heittelehti, ei ole vielä mitään noita elimellisiä sairauksia. Mahan kohan turpoomiset onkii eri juttu, on helteitten takia liikkuminen jäänyt entistä vähemmällä. Vaa´assa en ees käy, näkkyyhän tuo jo uloskiipäi, ei onneks näissä i´issä kuiteskaan gravidiks tartte eppäillä!
Mikähän se sellanen niskalenkki on, miehet tuntuu sellasesta puhuvan...pitäs kai ottaa itteesä niskasta kii ja toppuutella tätä ruokahalluu. Rupesin tässä selkääni venyttelemään ja ryhtiäin kohentammaan, onneks viel tuntuu taipuvan käetki ristii tonne niskan taa....sekös se niskalenkki!

Lue lisää

Tukisukat eli lentosukat voivat olla avuksi jalkojen turvotuksessa. Itse käytän niitä tilapäisesti maan päällä astellessani.

Maalaismies* kirjoitti:

Tukisukat eli lentosukat voivat olla avuksi jalkojen turvotuksessa. Itse käytän niitä tilapäisesti maan päällä astellessani.

eikä rodullista alkuperää.
Ramadan, muslimien pyhä kuukausi alkoi tänään. Nimiähän ei yleensä täällä mainita, mutta kun tällä minun Kosovon 16-vuotiaalla albaaniystävälläni on sama nimi kuin tällä paastokuukaudella,niin kerron...Ramadan.
Taas pistäytyi tässä katsomassa ennen kouluun lähtöä, mitä minulle kuuluu. Huolehtii, kun omilla lastenlapsillani ei ole mahdollisuutta varsinkaan nyt käydä.
Olen niin hyvilläni, kun koko kesän jaksoi töissä käydä, vuokratalojen pihojen kunnossapitotöissä, kitkemishommia. Sanoi itsekin saaneensa itsevarmuutta tästä sinnikkyydestä. Ensimmäinen työtodistus on tärkeä, ja Ramadan lupasi yrittää ahertaa myös koulussa tämän viimeisen peruskoulun yläasteen luokan.

susmorsian kirjoitti:

eikä rodullista alkuperää.
Ramadan, muslimien pyhä kuukausi alkoi tänään. Nimiähän ei yleensä täällä mainita, mutta kun tällä minun Kosovon 16-vuotiaalla albaaniystävälläni on sama nimi kuin tällä paastokuukaudella,niin kerron...Ramadan.
Taas pistäytyi tässä katsomassa ennen kouluun lähtöä, mitä minulle kuuluu. Huolehtii, kun omilla lastenlapsillani ei ole mahdollisuutta varsinkaan nyt käydä.
Olen niin hyvilläni, kun koko kesän jaksoi töissä käydä, vuokratalojen pihojen kunnossapitotöissä, kitkemishommia. Sanoi itsekin saaneensa itsevarmuutta tästä sinnikkyydestä. Ensimmäinen työtodistus on tärkeä, ja Ramadan lupasi yrittää ahertaa myös koulussa tämän viimeisen peruskoulun yläasteen luokan.

Lue lisää

parhaimmillasi Sus! Kannustamassa kohdallesi tulleita nuoria.Se merkitsee nuorelle, vieraassa kulttuurissa asuvalle, ja myös perheelleen enemmän kuin ehkä ajatellaankaan. Menee eteenkin päin,--- nuorten keskusteluissa, kun joltakin taholta aina sentään tulee hyviä kokemuksia.

Mutta itseäänkin olisi ajateltava, että riittää annettavaa, tuo liikkuminen ulkona raittiissa ilmassa, on tosi tärkeää...samoin kevyempi syöminen, ei niin tietenkään, että jää nälkäinen olo, mutta totuttaa vatsansa vähitellen pienempiin annoksiin:D Viikossa tuo vatsalaukku jo uskoo ja hyrisee tyytyväisyyttä!

Kun vielä jättää ne "himoruuat" läskisoosit" ja muut rasvaiset, alkaa varsinainen keveyden olotila saada innostuksen lisääntymään. Siitä jopa nauttii, kun tulokset tulevat itsestään lisäämällä hyviä vihanneksia, joihin tulee myös vahva mieltymys:D

Onhan todettu meillä immeisillä olevan geeneissämme "rasvan himon" jäänteenä, ajoilta metsästyskulttuurista, jolloin saalista , karhua--- tai vastaavaa saatiin harvemmin, ja rasva oli niin arvokasta tietysti, että se otettiin tarkoin talteen. Sitä ei saatu koskaan riittämään silloin.

Uhkeus, josta kirjoitit kerran, ei niin tärkeä asia ole vaikka naisena sen ymmärränkin, eikä se miksikään muutu hitaasti laihtuessa:D--- ----sen korvaa moninkerroin "se sydämen uhkeus"---

isoäiti* kirjoitti:

Parasta sinulle kapu! Kiva, kun jaksat aina olla kannustava.
Olympiaadeja minäkin...

Sehän olisikin hieno tavoite, johon kannattaa täällä toinen toistaan kannustaa.

Kukaanhan ei tiedä "aikaa ja hetkeä", jolloin on lähdettävä, - eivät nuoretkaan - ,
mutta iloinen ja toivorikas mieli tekee matkanteon miellyttävämmäksi meille kaikille.

Kiitokseni Isoäidille* ja CC:lle! - Teillä on iloa ja toivoa jaettavaksi muillekin!

Hyvää kesäpäivää!

susmorsian kirjoitti:

eikä rodullista alkuperää.
Ramadan, muslimien pyhä kuukausi alkoi tänään. Nimiähän ei yleensä täällä mainita, mutta kun tällä minun Kosovon 16-vuotiaalla albaaniystävälläni on sama nimi kuin tällä paastokuukaudella,niin kerron...Ramadan.
Taas pistäytyi tässä katsomassa ennen kouluun lähtöä, mitä minulle kuuluu. Huolehtii, kun omilla lastenlapsillani ei ole mahdollisuutta varsinkaan nyt käydä.
Olen niin hyvilläni, kun koko kesän jaksoi töissä käydä, vuokratalojen pihojen kunnossapitotöissä, kitkemishommia. Sanoi itsekin saaneensa itsevarmuutta tästä sinnikkyydestä. Ensimmäinen työtodistus on tärkeä, ja Ramadan lupasi yrittää ahertaa myös koulussa tämän viimeisen peruskoulun yläasteen luokan.

Lue lisää

Keskustelu alkoi jaksamisesta.. Minusta on ihanaa,kun tulee syksy.. Minä ainakin olen energisempi ja hyvällä mielellä heti,kun ilmat viilenevät ja kääntyy kohti syksyisiä säitä..
Kuumalla on aivan veto pois,ei oikein huvita tehdä mitään..Vähän tulee tätä konetta räplättyä kuitenkin ja pelattua pelejä,että aivot edes saa toimintaa..Pidän lukemisesta,joten siihen aina
kulutan aikaani..Nyt on menossa, John Irvingin kirja "Viimeinen yö Twisted Riverillä".Hän on hyvä kertoja ja aiheet ovat aina mielenkiintoisia..Lukeminen on hyvää terapiaa.. Olen huomannut lapsuudesta asti,kun on liikaa huolia ja ongelmia,niin ne unohtuvat kirjan parissa..
Käyn kerran viikossa siskolleni kauppa-asiat toimittamassa ja olen kiitollinen ,joka päivä siitä,että vielä pystyn itse huolehtimaan asioistani..Tämä ikä tuo rajoituksia elämiseen..mutta elämme sen mukaan ,miten voimat antavat myöten..Tämä kesä on todella rasittanut elimistöä..Minullakin ovat jalkaterät olleet kuin limput..tulee juotua paljon,joten nestetasapaino heittelee.. Pitää vaan muistaa pitää jalat korkeamma välillä..Eiköhän kaikki taas järjesty,ilmojen myötä..Tuosta jaksamisesta..olen aina ollut kuuntelijana..ihmisten on helppoa kertoa ongelmistaan minulle..Joskus tuntuu,että olen loppuun puserrettu,mutta jos siitä on ollut apua,niin se on hyvä..Olen sellainen rauhallinen ihminen...saan toisenkin rauhallisemmalle mielelle..Ihmiset ovat kovin yksinäisiä,vaikka elämme ihmisten keskellä..
Yksinäisyys on aikamme ongelma ja se alkaa jo lapsena..Ei enää lapsetkaan leiki mitään yhdessä..Monet lapsetkin viettävät aikaansa tietokoneella.. Sellaiseksi tämä tekninen maailma on mennyt..Meille ikä-ihmisille, tämä on kyllä hyvä tapa, viettää aikaa..pysyy kirjoitustaito ja aivotkin saavat voimistelua..Nyt lopetan tämän rupattelun.. Mukavaa päivää kaikille! t.Irkku

susmorsian kirjoitti:

tään turpoamisjutun, turpoo täs ittekullakii.
Vähän miettimään sai minutkin heinäkuussa jalkaterien turpoaminen, kun ei koskaan aiemmin ollut tapahtunut. No en rynnännyt lääkärille, aikani kunnolla jalkojani jumpattuani soitin lääkärineuvontaan, oli tälleen aamuyöaikaa. Jotain hyvää sentään joskus, kun on tällainen neuvontapaikka täällä, saa myös neuvoja, onko ambulanssin tarve. Siellä miellyttävä-ääninen mieshenkilö selitti, mistä voi johtua...juuri noin, kuten sanoit sinäkin. Ilmeisesti minulla nestetasapaino heittelehti, ei ole vielä mitään noita elimellisiä sairauksia. Mahan kohan turpoomiset onkii eri juttu, on helteitten takia liikkuminen jäänyt entistä vähemmällä. Vaa´assa en ees käy, näkkyyhän tuo jo uloskiipäi, ei onneks näissä i´issä kuiteskaan gravidiks tartte eppäillä!
Mikähän se sellanen niskalenkki on, miehet tuntuu sellasesta puhuvan...pitäs kai ottaa itteesä niskasta kii ja toppuutella tätä ruokahalluu. Rupesin tässä selkääni venyttelemään ja ryhtiäin kohentammaan, onneks viel tuntuu taipuvan käetki ristii tonne niskan taa....sekös se niskalenkki!

Lue lisää

Mahan turpoamisesta jotain tekee mieli sanoa. Karkeasti ottaen tulee mieleen muutama syy, ensiksi yleisin: 1) läski, se kertyy meillä useimmalla keskivartalon seudulle vatsaan, sekä sisä että ulkopuolelle, 2) ilma, ruoansulatushäiriöiselle mm laktoosi-intoleranssissa, 3) neste vatsaontelossa onkin sitten jo vakava oire sairaudesta mm sydämen vajaatoiminta, carsinoma, maksakirroosi. Mekanismi vaihtelee näissä eri syissä.

Maksa on kyllä tärkeä elin, sillä kaikki veri alaruumiista siilautuu sen läpi. Jos se ei toimi laskimoihin tulee painetta, joka aiheuttaa laskimopullistumia, vaarallisin ruokatorven alaosassa. Kun veren virtaus takaisin sydämeen hidastuu, tihkuu vrisuonista nestettä myös vatsaonteloon.

Tuo taitaa olla rutiinitutkimus nykyään tk:issa nuo maksakokeet, varsinkin kun alkoholi maistuu vähän liikaakin monelle.

3333¤ kirjoitti:

kymmenestä vuodesta, mutta kyllä kriikkiäkin pitää voida esittää näillä palstoilla! Minäkin ystävyydellä näen näin. Se meitä kehittää huomaamaan, missä olemme sokeutuneet. Itsekukin joskus.

Lue lisää

"Jos on tuollainen ystävä, mihin tarvitaan vihamiehiä?"
Tuo seuraava noista hampaista on myös yksi ilkeistä valheistasi, sillä kukaan ei ole tuollaista täällä väittänyt.
Mutta toisaalta: ei hammasharja tai Oxygenol-tahna monta penniä silloin maksaneet, ehkä 10 penniä yhteensä, joten ehkä kysymys olikin ajatuksen puutteesta. Ja jos ei aina sitä Oxygenoliakaan ollut, niin suolaa ainakin oli joka kodissa. Ajatuksia vain tarvittiin.

Kaikessa ystävyydessä autan huomaamaan tämän tosiasian.

Hih!

irkku-37 kirjoitti:

Keskustelu alkoi jaksamisesta.. Minusta on ihanaa,kun tulee syksy.. Minä ainakin olen energisempi ja hyvällä mielellä heti,kun ilmat viilenevät ja kääntyy kohti syksyisiä säitä..
Kuumalla on aivan veto pois,ei oikein huvita tehdä mitään..Vähän tulee tätä konetta räplättyä kuitenkin ja pelattua pelejä,että aivot edes saa toimintaa..Pidän lukemisesta,joten siihen aina
kulutan aikaani..Nyt on menossa, John Irvingin kirja "Viimeinen yö Twisted Riverillä".Hän on hyvä kertoja ja aiheet ovat aina mielenkiintoisia..Lukeminen on hyvää terapiaa.. Olen huomannut lapsuudesta asti,kun on liikaa huolia ja ongelmia,niin ne unohtuvat kirjan parissa..
Käyn kerran viikossa siskolleni kauppa-asiat toimittamassa ja olen kiitollinen ,joka päivä siitä,että vielä pystyn itse huolehtimaan asioistani..Tämä ikä tuo rajoituksia elämiseen..mutta elämme sen mukaan ,miten voimat antavat myöten..Tämä kesä on todella rasittanut elimistöä..Minullakin ovat jalkaterät olleet kuin limput..tulee juotua paljon,joten nestetasapaino heittelee.. Pitää vaan muistaa pitää jalat korkeamma välillä..Eiköhän kaikki taas järjesty,ilmojen myötä..Tuosta jaksamisesta..olen aina ollut kuuntelijana..ihmisten on helppoa kertoa ongelmistaan minulle..Joskus tuntuu,että olen loppuun puserrettu,mutta jos siitä on ollut apua,niin se on hyvä..Olen sellainen rauhallinen ihminen...saan toisenkin rauhallisemmalle mielelle..Ihmiset ovat kovin yksinäisiä,vaikka elämme ihmisten keskellä..
Yksinäisyys on aikamme ongelma ja se alkaa jo lapsena..Ei enää lapsetkaan leiki mitään yhdessä..Monet lapsetkin viettävät aikaansa tietokoneella.. Sellaiseksi tämä tekninen maailma on mennyt..Meille ikä-ihmisille, tämä on kyllä hyvä tapa, viettää aikaa..pysyy kirjoitustaito ja aivotkin saavat voimistelua..Nyt lopetan tämän rupattelun.. Mukavaa päivää kaikille! t.Irkku

Lue lisää

sama täällä.Odotan oikein syksyä,että saan ottaa sukankutimen taikka hyvän kirjan ja laiskotella,sukeltaa seikkailuiden ja romantiikanmaailmaan.
Remonttikesän jälkeen,voi että kaiketi lepohetki olis paikallaan.Nyt jo tosin koivunlehdet kellastuu ja varisee kuivuuden kourissa.Tuleekohan ruskaa lainkaan,entä sieniä.
Samoileminen syksyisessä metsässä,onko se kauasjäänyt muisto vain,jos toi hellekausi vie meiltä sienisadon.
Jollei sieniä niin,keltaiset lehdet maan kuiteskin peittää ja niitä haravoimaan pääsemme.
Tänään jatkoin laituria,uskomatonta elokuussa,rantaviiva karkaa ihan käsistä ja vesiraja siirtyy yhä kauemmaksi.
Pian ruikutan rannalla taas yksin,rengastettu selkälokki jättää maiseman,Jämsänäijä.
On se niin surullista,mutta uutta kevättä ja jälleennäkemiseniloa sen eläimen kanssa ei kukaan voi ymmärtää,kuin samanlainen höppänä luontoihminen.
Tulee mieleen Junnun laulelma Miikulaisesta Saimaannorpasta.Kyyneleitä tulee,kun lokkia karaokessa laulan,lokkiin katse kahlitun kulkee,laivankannella silloi myöskin kaipaamaan jään..
Kaiketi se Äitykän laiva jolla hän oli laivaemäntänä ja jolla sain olla vain kerran mukana seilatessamme Lontooseen tuo sen tuskan ja eron,niin lokista kuin Äidistäkin aikoinaan.
Oli se aikaa.Aiti tuli käymään:kasvattiemo sanoi,tule sanomaan Äitilles päivää,niiata niksautin ventovieraalle ihmiselle.Se ventovieras ihminen oli taas lähdössä:kasvattiäiti sanoi,tule sanomaan Äitilles hyvästi ja taas niijaukset,ei syliinottoa ei hellyyttä.
Pois koko vieras ihminen.Se kiviraunio jaka oli navetantakana kenkkupellolla kätki ne katkerat kyyneleet,nyt minulla ei ole Äitiä.
Sorry nyt meni tunteiluksi,ehkä liikaa töitä tullut paiskittua,muuten ihan normaali Ama

Katsoin MTV3 aamulähetystä jossa isä Mitro Repo toi esiin mielenkiintoisia ajatuksia elämänmenosta. Osittain ne ovat jokaisen tiedossa ehkä unohtuneinakin. Hän totesi, on hyvä elää menneisyydessä, tässä päivässä ja suunnata ajatukset tulevaisuuteen. Kun tätä ketjua selailee näinhän sitä elämää monelta kantilta pohdiskellaan, saa uusia nä'köaloja tähän päivään. Ei ole vain yksi oikea näkemys vaan kokonaisuus muodostuu useammasta nnnäkökulmasta. Totesin, taitaapi Mitrokin olla opissa kuin variksen poika tuulessa EU:n päätöksien pohdinnoissa ja tuoda oman näkemyksensä asioihin sekä pysyä komission tekemissä päätöksissä.

Palvotko "mahaasi" Mitro heitti ilmaan ajatuksen? Sitähän myönnän tekeväni, eilenkin valmistin hyvän kaalipiirakan eestiläisen ohjeen mukaan. Siitä sai maha makuelämyksen ja nauttija kosolti itseluottamusta, että vielä osaan tehdä näin suunmukaisen piirakan jota illan teevieraat kehuivat. Tiedä sitten, keskustelimme pitkään Eestin ruokakulttuurista.

Usein luen aamuisin tätä palstaa, samalla mietin kirjoittajien viestin sisältöä, aina niistä joku tiedon jyvänen löytyy, voi itse muodostaa omat ajatukset asiasta kun asiasta. Sanon rehellisesti, en roikkuisi 70 palstalla ellen saisi usein uutta puhtia ajatuksiini. Isä Mitron puheet antavat aivoille virikkeellistä toimintaa ja johtavat usein perimmäisten kysymysten äärelle, itsensä tutkiskeluun ja yhteiskunnassa vallitsevien näkemysten arviointiin. Hän ilmaisee asiat niinkuin hän oikeaksi näkee, kokee johdattaa kuulijan miettimään elämän kokonaisuutta, ei puhu munkkilatinaa.

heti sen "Häiritsenkö?"- kysymyksen jälken, koska lapseni ovat työssä.
Ymmärrän sen, että kun ihminen tekee töitään, ei hän ehdi ottaa yhteyttä kovin usein. Yritän välttää töihin soittamista, mutta kieltoa siihen eivät lapseni ole antaneet, eivät myöskään puolisonsa. Joten silloin tällöin soittelen kysyäkseni: "Mitä sinulle kuuluu?"

Kyllä minäkin ilolla tervehdin länsi- ja lounatuulta, joka puhalsi pois sen tunkkaisen savusumun. Ihanalta tuntui pieni virkistävä viileyskin iholla pyöräillessäni eilen.

Satu* kirjoitti:

heti sen "Häiritsenkö?"- kysymyksen jälken, koska lapseni ovat työssä.
Ymmärrän sen, että kun ihminen tekee töitään, ei hän ehdi ottaa yhteyttä kovin usein. Yritän välttää töihin soittamista, mutta kieltoa siihen eivät lapseni ole antaneet, eivät myöskään puolisonsa. Joten silloin tällöin soittelen kysyäkseni: "Mitä sinulle kuuluu?"

Kyllä minäkin ilolla tervehdin länsi- ja lounatuulta, joka puhalsi pois sen tunkkaisen savusumun. Ihanalta tuntui pieni virkistävä viileyskin iholla pyöräillessäni eilen.

Lue lisää

Toistaiseksi pärjäilen,
- ja tuota auttamishommaa, mistä Irkku kerroit, olen minäkin eläessäni paljon tehnyt. Ja sen olen kokenut, että vanha ihminen, kuten kummitätini viimeisinä vuosinaan varsinkin, on tosi kiitollinen ja iloinen yhteydenotosta. Kummitätini oli minua 30 vuotta vanhempi, mutta oli silti kaksinkertainen serkkuni, sillä myöskin äitini veli ja isäni sisko olivat olleet aviopari jo pitkään ennen äitiäni ja isääni, ja kummitätini oli heidän esikoistyttärensä.
Hän oli niin samanlainen kuin minäkin, molemmat sieltä maalta ilman perintöjä Helsinkiin muuttaneet, ja sitten elämänikäisellä ahkeruudella ja säästäväisyydellä kuitenkin oman paikan täällä saaneet ja lapsensa kasvattaneet.

Kaksinkertainen serkku varmaan voi saada enemmänkin samoja geenejä kuin joku sisarista.

Näiden poismenneiden luona ussein ajatukset vielä ovat, heidän hyvyytensä ei unohdu koskaan.

palstalle! Tervetuloa!

Sanotaan suu puhuu sydämem kyllyydestä vai miten senyt menikään. On paikallaan kysäistä myös, mitä mieltä olette valehtelusta tai ns valkoisista valheista?
Ap:llä sain puhelinsoiton jossa tuttavani puhui täyttä palturia asiasta jonka tiedän vuorenvarmasti olevan toisin. Eihän se nyt maita mullista, mutta miksi ei voi puhua niinkuin asiat ovat, tai sitten jättää kertomatta koko asia.
Valhe tulee aina esille, samalla luottamus valheen puhujaa kohtaan häviää. Kuuluuko valheet tähän ikäkauteen vai onko nuorempien ikäryhmien yleinen ajattelutapa, no ton ikäisille voi puhua ihan mitä vaan, kyllä he kuitenkin kaikki uskovat.

Luottamus on kuitenkin merkittävä pääoma josta kannattaa pitää kiinni, jos sen menettää sitä on vaikea saada takaisin. Kysynkin, saako vai voiko valehdella?

Lorena* kirjoitti:

Sanotaan suu puhuu sydämem kyllyydestä vai miten senyt menikään. On paikallaan kysäistä myös, mitä mieltä olette valehtelusta tai ns valkoisista valheista?
Ap:llä sain puhelinsoiton jossa tuttavani puhui täyttä palturia asiasta jonka tiedän vuorenvarmasti olevan toisin. Eihän se nyt maita mullista, mutta miksi ei voi puhua niinkuin asiat ovat, tai sitten jättää kertomatta koko asia.
Valhe tulee aina esille, samalla luottamus valheen puhujaa kohtaan häviää. Kuuluuko valheet tähän ikäkauteen vai onko nuorempien ikäryhmien yleinen ajattelutapa, no ton ikäisille voi puhua ihan mitä vaan, kyllä he kuitenkin kaikki uskovat.

Luottamus on kuitenkin merkittävä pääoma josta kannattaa pitää kiinni, jos sen menettää sitä on vaikea saada takaisin. Kysynkin, saako vai voiko valehdella?

Lue lisää

että tiesikö hän asian oikean laidan?
Kerroitko miten se on?

Mummeliini 1 kirjoitti:

että tiesikö hän asian oikean laidan?
Kerroitko miten se on?

Olen senverran vieraskoree etten halua nolata puhujaa. Hän tiesi asian oikean laidan oletti etten tiedä. Yritin kuitenkin kyseenalaistaa asian, kysymällä miten sinä asian nyt näin näet. Ei vastausta. Tapauksen jälkeen mietin, pitikö puhuja todella kuulijaa niin vanhana ja hölmönä että hänelle voi puhua mitä vaan uskoo hän kuitenkin. NO, olen kait "tosikko" kun en ymmärrä tämänkaltaista jutustelua.

Ei tämä suinkaan ole ainut kerta, vastaani on tullut ainakin valkoisia valheita,todennut niitä olevan liikkeellä.

Lorena* kirjoitti:

Olen senverran vieraskoree etten halua nolata puhujaa. Hän tiesi asian oikean laidan oletti etten tiedä. Yritin kuitenkin kyseenalaistaa asian, kysymällä miten sinä asian nyt näin näet. Ei vastausta. Tapauksen jälkeen mietin, pitikö puhuja todella kuulijaa niin vanhana ja hölmönä että hänelle voi puhua mitä vaan uskoo hän kuitenkin. NO, olen kait "tosikko" kun en ymmärrä tämänkaltaista jutustelua.

Ei tämä suinkaan ole ainut kerta, vastaani on tullut ainakin valkoisia valheita,todennut niitä olevan liikkeellä.

Lue lisää

on paljon mahdollista, että ystävyys loppuu siihen.

"Ei saa kaikkea kertoa, että ittekin jotakin tietää!" sanoi yksi aika tyhmä naapurin poika aikoinaan.
Mutta ystävyyssuhteet ovat erikseen, niissä salailu ja valehtelu alkaa mättää.

Siitä asti, kun ystävä alkaa sen linjan, ettei kaikkea sovi kertoa, alkaa luottamuspula lisääntyä vähitellen, kunnes kuilu on niin leveä, ettei sen yli enää kanssakäymistä ole.

Lorena* kirjoitti:

Olen senverran vieraskoree etten halua nolata puhujaa. Hän tiesi asian oikean laidan oletti etten tiedä. Yritin kuitenkin kyseenalaistaa asian, kysymällä miten sinä asian nyt näin näet. Ei vastausta. Tapauksen jälkeen mietin, pitikö puhuja todella kuulijaa niin vanhana ja hölmönä että hänelle voi puhua mitä vaan uskoo hän kuitenkin. NO, olen kait "tosikko" kun en ymmärrä tämänkaltaista jutustelua.

Ei tämä suinkaan ole ainut kerta, vastaani on tullut ainakin valkoisia valheita,todennut niitä olevan liikkeellä.

Lue lisää

vastaan, koska se on aina ollut tärkeimpiä asioita elämässä, rehellisyys. Miten ihminen voi elää valheittensa kanssa, sehän on mahdotonta. En varmaan osaa oikeita sanoja käyttää, mitä tarkoitan. Olen aina sanonut lapsille ja nuorille, että olkaa rehellisiä, vaikka tietäisitte saavanne ns. turpiinne. Ja sen, että valheet tulevat aina ilmi, tavalla tai toisella. Kerron pari esimerkkiä...tämä ottotyttärein oli ihan pienestä saakka oppinut olemaan kaikissa asioissa rehellinen niin, että häntä jopa koulukiusattiin, ja hän sai ns. kärsiä siitä. Olen kyllä ehkä epätavallisen paljon antanut lasteni päättää omista asioistaan ihan nuoresta, vaikka oppia ihan kantapään kautta asioita.Tukena olen kyllä ollut joka tilanteessa, aina saa tulla kotiin, tekipä mitä hyvänsä.
Toinen esimerkki on tämä albaanipoika Ramadan. En toden totta ollut tiennyt sellaista epärehellisyyttä olevankaan...minua sinisilmäistä petkutettiin monet kerrat. Mutta sitten oivalsin itse, että se oli, on heillä aivankuin geeneissä, heistä se on ihan "normaalia." Koska meistä on tullut vähän kerrassaan hyviä ystäviä, hän on oppinut vasta nyt ymmärtämään, että valheella on lyhyet jäljet. Ikävä kyllä en silti voi luottaa häneen ilmeisesti koskaan, mutten enää anna itse tilaisuutta varastamiseenKaikella tällä tarkoitan, että on oltava rehellinen oman itsensä suhteen, muutenhan on mahdotonta elää.Onhan sekin välillä ihan rankkaa, kun pitää todeta luopumisenkin pakko oman rehellisyytensä takia, esimerkiksi juuri tunteissa.

Toinen asia on sitten kertomisen rehellisyys, se on eri asia. Ei ole pakko...no on tietysti siinäkin tilanteita, että on pakko, kertoa jollekin ihmiselle joittenkin asioitten oikeaa laitaa, jos tietää sen tiedon vahingoittavan häntä syvästi. Mutta ei koskaan valehdella suoraan asioita.Onko ne niitä valkoisia valheita.
Tavallaan niinkuin suojella ihmistä, kun siitä ei suoranaisesti ole hänelle vahinkoa.

Voi,voi....varmaan kirjoitin taas ihan sekavasti ja turhan pitkään, mutta kun tämä on hyvin tärkeä asia, kuten huomaa.

susmorsian ek. kirjoitti:

vastaan, koska se on aina ollut tärkeimpiä asioita elämässä, rehellisyys. Miten ihminen voi elää valheittensa kanssa, sehän on mahdotonta. En varmaan osaa oikeita sanoja käyttää, mitä tarkoitan. Olen aina sanonut lapsille ja nuorille, että olkaa rehellisiä, vaikka tietäisitte saavanne ns. turpiinne. Ja sen, että valheet tulevat aina ilmi, tavalla tai toisella. Kerron pari esimerkkiä...tämä ottotyttärein oli ihan pienestä saakka oppinut olemaan kaikissa asioissa rehellinen niin, että häntä jopa koulukiusattiin, ja hän sai ns. kärsiä siitä. Olen kyllä ehkä epätavallisen paljon antanut lasteni päättää omista asioistaan ihan nuoresta, vaikka oppia ihan kantapään kautta asioita.Tukena olen kyllä ollut joka tilanteessa, aina saa tulla kotiin, tekipä mitä hyvänsä.
Toinen esimerkki on tämä albaanipoika Ramadan. En toden totta ollut tiennyt sellaista epärehellisyyttä olevankaan...minua sinisilmäistä petkutettiin monet kerrat. Mutta sitten oivalsin itse, että se oli, on heillä aivankuin geeneissä, heistä se on ihan "normaalia." Koska meistä on tullut vähän kerrassaan hyviä ystäviä, hän on oppinut vasta nyt ymmärtämään, että valheella on lyhyet jäljet. Ikävä kyllä en silti voi luottaa häneen ilmeisesti koskaan, mutten enää anna itse tilaisuutta varastamiseenKaikella tällä tarkoitan, että on oltava rehellinen oman itsensä suhteen, muutenhan on mahdotonta elää.Onhan sekin välillä ihan rankkaa, kun pitää todeta luopumisenkin pakko oman rehellisyytensä takia, esimerkiksi juuri tunteissa.

Toinen asia on sitten kertomisen rehellisyys, se on eri asia. Ei ole pakko...no on tietysti siinäkin tilanteita, että on pakko, kertoa jollekin ihmiselle joittenkin asioitten oikeaa laitaa, jos tietää sen tiedon vahingoittavan häntä syvästi. Mutta ei koskaan valehdella suoraan asioita.Onko ne niitä valkoisia valheita.
Tavallaan niinkuin suojella ihmistä, kun siitä ei suoranaisesti ole hänelle vahinkoa.

Voi,voi....varmaan kirjoitin taas ihan sekavasti ja turhan pitkään, mutta kun tämä on hyvin tärkeä asia, kuten huomaa.

Lue lisää

onko oikein ettei aikuinen tytär tiedä niistä mitään, että hänelle on valehdeltu koko ikänsä. Hän kovasti rakastaa isäänsä paljon enemmän kuin äitiään, vaikka isä on vanha kaljupää, mutta että tytär on "vuiety valon taa" niin ettei hän oikeasti tunne isäänsä, ei peliongelmaisuuttakaan, onko oikein mielestänne?
Eikö se ole valehtelua?

1+17 kirjoitti:

onko oikein ettei aikuinen tytär tiedä niistä mitään, että hänelle on valehdeltu koko ikänsä. Hän kovasti rakastaa isäänsä paljon enemmän kuin äitiään, vaikka isä on vanha kaljupää, mutta että tytär on "vuiety valon taa" niin ettei hän oikeasti tunne isäänsä, ei peliongelmaisuuttakaan, onko oikein mielestänne?
Eikö se ole valehtelua?

Lue lisää

on opiskellutkin muualla jo ihan nuoresta.

susmorsian ek. kirjoitti:

vastaan, koska se on aina ollut tärkeimpiä asioita elämässä, rehellisyys. Miten ihminen voi elää valheittensa kanssa, sehän on mahdotonta. En varmaan osaa oikeita sanoja käyttää, mitä tarkoitan. Olen aina sanonut lapsille ja nuorille, että olkaa rehellisiä, vaikka tietäisitte saavanne ns. turpiinne. Ja sen, että valheet tulevat aina ilmi, tavalla tai toisella. Kerron pari esimerkkiä...tämä ottotyttärein oli ihan pienestä saakka oppinut olemaan kaikissa asioissa rehellinen niin, että häntä jopa koulukiusattiin, ja hän sai ns. kärsiä siitä. Olen kyllä ehkä epätavallisen paljon antanut lasteni päättää omista asioistaan ihan nuoresta, vaikka oppia ihan kantapään kautta asioita.Tukena olen kyllä ollut joka tilanteessa, aina saa tulla kotiin, tekipä mitä hyvänsä.
Toinen esimerkki on tämä albaanipoika Ramadan. En toden totta ollut tiennyt sellaista epärehellisyyttä olevankaan...minua sinisilmäistä petkutettiin monet kerrat. Mutta sitten oivalsin itse, että se oli, on heillä aivankuin geeneissä, heistä se on ihan "normaalia." Koska meistä on tullut vähän kerrassaan hyviä ystäviä, hän on oppinut vasta nyt ymmärtämään, että valheella on lyhyet jäljet. Ikävä kyllä en silti voi luottaa häneen ilmeisesti koskaan, mutten enää anna itse tilaisuutta varastamiseenKaikella tällä tarkoitan, että on oltava rehellinen oman itsensä suhteen, muutenhan on mahdotonta elää.Onhan sekin välillä ihan rankkaa, kun pitää todeta luopumisenkin pakko oman rehellisyytensä takia, esimerkiksi juuri tunteissa.

Toinen asia on sitten kertomisen rehellisyys, se on eri asia. Ei ole pakko...no on tietysti siinäkin tilanteita, että on pakko, kertoa jollekin ihmiselle joittenkin asioitten oikeaa laitaa, jos tietää sen tiedon vahingoittavan häntä syvästi. Mutta ei koskaan valehdella suoraan asioita.Onko ne niitä valkoisia valheita.
Tavallaan niinkuin suojella ihmistä, kun siitä ei suoranaisesti ole hänelle vahinkoa.

Voi,voi....varmaan kirjoitin taas ihan sekavasti ja turhan pitkään, mutta kun tämä on hyvin tärkeä asia, kuten huomaa.

Lue lisää

pettää minua, valehtelee tai esittää asiat vääristellysti, silloin on ehdottomasti tuttavuutemme heti loppu.

susm. kirjoitti:

pettää minua, valehtelee tai esittää asiat vääristellysti, silloin on ehdottomasti tuttavuutemme heti loppu.

ihan samaa mieltä

kanssasisar kirjoitti:

ihan samaa mieltä

samaa mieltä. Ei saa valehdella. Se on rumaa.

minä myös kirjoitti:

samaa mieltä. Ei saa valehdella. Se on rumaa.

oikeata tietoa vanhemmistaan,
eihän hän muuten edes tunne sukuaan, siis ihan lähintä sukulaistaan.
Mitähän ajattelee kun saa tietää.
Valheet paljastuvat aina kuitenkin.

11+15 kirjoitti:

oikeata tietoa vanhemmistaan,
eihän hän muuten edes tunne sukuaan, siis ihan lähintä sukulaistaan.
Mitähän ajattelee kun saa tietää.
Valheet paljastuvat aina kuitenkin.

Lue lisää

mitään.Äitini vaikeni kuin muuri.Lekurit kysyy suvun sairauksia ja minähän en tiedä isän puolelta,vaikka kitsofreniaa olis,muuten ihan normaalilta tuntuu olotila. Ama

...TAIKKA kirjoitti:

on paljon mahdollista, että ystävyys loppuu siihen.

"Ei saa kaikkea kertoa, että ittekin jotakin tietää!" sanoi yksi aika tyhmä naapurin poika aikoinaan.
Mutta ystävyyssuhteet ovat erikseen, niissä salailu ja valehtelu alkaa mättää.

Siitä asti, kun ystävä alkaa sen linjan, ettei kaikkea sovi kertoa, alkaa luottamuspula lisääntyä vähitellen, kunnes kuilu on niin leveä, ettei sen yli enää kanssakäymistä ole.

Lue lisää

se ystävyys katoaa. Vähän säälikin, menee pitkä aika hankkia vanhoja hyviä ystäviä.

How do you mean?

***** kirjoitti:

How do you mean?

sus ollut opettaja, niin muistelen. Lukukausi on se ajan mittari kouluväellä.

***** kirjoitti:

How do you mean?

Epähieno kysymys kuuluu; hakkaatko puolisoasi ehkä päivittäinkin...ainakin ulkonäön perusteella.