Lastensuojelu katsoo oikeudekseen sijoittaa lapsia vuosikausiksi vankilaakin pahempiin valvomattomiin laitoksiin. Vaikka olisi saanut elinkautisen, ensikertalainen joutuu viettämään vankilassa vain viisi-kuusi vuotta ja hyväkäytöksinen pääsee aiemmin pois. Lastensuojelun huostaamat lapset sensijaan joutuvat lusimaan laitoksissaan pahimmillaan lähes parikymmentä vuotta vailla mahdollisuutta tuomion purkuun. Erityisesti Pelastakaa Lapset ry:n juristithan ovat kunnostautuneet huostien pidentämisissä koko lapsuuden mittaisiksi.
Vankilassa saa sentään opiskella, tavata läheisiään ja toimiva valitustie viranomaisten ihmisoikeusloukkaksillekin löytyy- toisin kuin sijaishuollon laitoksissa.
Epäilenpä, että moni lapsi haluaisi mielummin vankilaan- mutta heidän mielipidettäänhän ei tunnetusti kysytä.
Vankilassa saa sentään opiskella, tavata läheisiään ja toimiva valitustie viranomaisten ihmisoikeusloukkaksillekin löytyy- toisin kuin sijaishuollon laitoksissa.
Epäilenpä, että moni lapsi haluaisi mielummin vankilaan- mutta heidän mielipidettäänhän ei tunnetusti kysytä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen tismalleeen samaa mieltä. Järkyttävintä on se, ettei näiden rahastuslaitosten toiminnan valvominen tunnu kiinnostavan ketään viranomaista. Onko oikeasti näin, että huostaanotetut ovat sitä kaikkein alinta kastia, mistä ei tarvitse välittää mitään. Voisi kuvitella, että jos lapsi täytyy "pelastaa" omasta kodistaan lastensuojelun hampaisiin, niin hänestä pidettäisiin hyvää huolta, onhan hän huostaanotto päätöksen mukaan varmaankin jo valmiiksi "kärsinyt ja ollut laiminlyöty". Tästä edellisestä lauseesta ei kenenkään pidä loukkaantua, tiedän tasan tarkkaan kuinka järjettömillä syillä lapsia huostataan mitä uskomattomampiin lääviin. Meillä on omakohtainen kokemus kiusaamisesta ja rikoksen uhrkiksi joutumisesta ja sitä kautta huostaan ammatilliseen perhekotiin, joka oli maanpäällinen helvetti kaikkine laiminlyönteineen... jopa perusterveydenhuolto laiminlyötiin, puhumattakaan muista epäkohdista. Sanoinkin silloin sossuille, ettei yhdenkään vangin tarvitse suomalaisissa vankiloissa elää vastaavissa olosuhteissa. Jos vankien oloissa on jotain huomauttamista, he nousevat kapinaan ja valittavat asioista. Miksi ei tosiaan näillä lapsiparoilla ole samoja oikeuksia?
"Jos vankien oloissa on jotain huomauttamista, he nousevat kapinaan ja valittavat asioista. Miksi ei tosiaan näillä lapsiparoilla ole samoja oikeuksia?"
Sen takia, koska lastensuojelua käytetään aikuisten itsekkyyden ja vallankäytön välineenä.
Poliitikkojen motiivit ovat hyvin itsekkäät, oma maine ja kunnia, omat hyvät ansiot ovat lähtökohta ja liikkeellä pitävä voima. Eduskunnalla olisi mahdollisuus halutessaan laittaa kuntapoliitikot ojennukseen lastensuojelulakien rikkomisesta, mutta kuntatalous on tärkeämpää kuin lasten todellinen hyvinvointi, se mahdollistaa kaiken laittomuuden, joka suuntautuu lastensuojelussa lapsiin.
Eiväthän lastensuojelurikokset olisi mahdollisia, jos työn tärkein motiivi olisi aidosti lapsen etu! Siksi on mahdollista, että sijaishuollon edustajat puhuvat palstoilla "lapsijätteestä" ja esim. siitä, "miten sijoitettava lapsiaines on hyvin valehtelevaa" kun lapset kertovat esim. pahoinpitelyistä, vähättelystä ja muusta henkisestä julmuudesta, jonka kohteeksi joutuvat.
Valtiovalta on antoi pahalle pikkusormen kun salli kuntien laittomat säästöt esim. lasten terveydenhuollossa ja kouluissa ja siinä, että lainmukaiset avohuollon tuet on lakkautettu monissa kunnissa ja vaihdettu perhetyön muodossa annettuun lumetukeen. Paha ruokkii pahaa ja niin avattiin ovet sille, että räjähdysmäisesti kasvanutta sijaishuoltoa ei ole välitetty valvoa. Sehän tulisi maksamaan yhteiskunnalle! Lääninhallituksen edustaja myönsi jo vuosia sitten tv-haastattelussa, että laitoslupia annettujen taustoja ei ole tutkittu riittävästi ja lasten olosuhteita ei todellisuudessa valvo kukaan.
Kaikki on valhetta valheen päälle ja yleistä mielipidettä yrittävät tietämättömät tolvanat, sairaat ilkeilijät ja tietysti kaikki, joiden ansiot ovat jotenkin rikollisesta ls-systeemistä riippuvaisia, pitää yllä netissä sen kuin kerkiävät. Sairas hokema kuuluu "aina on jokin syy huostaanotolle". Niin on, mutta lapsen edun mukaistako on sallia täysin laittomatkin syyt?
Lapsen edun mukaistako on leimata lapset valehtelijoiksi, että rikollisia ei saataisi vastuuseen?
Lapsen edun mukaistako on antaa lapsille sijaishuollossa lumehoitoa tai jättää heidät ilman terveydenhoitoa?
Niin tapahtuu ainakin hoidollisissa huostaanotoissa ja muutenkin.
Mitä hyötyä lapselle on tulla sijaishuollossa henkisesti kaltoinkohdelluksi?
Lapsen etuko on tulla huostaanotetuksi esim. siksi, että hänen hyviä vanhempiaan voidaan syyttää rikoksesta lasta vastaan ilman näyttöä rikoksesta?
Lapsen etuko on se, että sijaishoitajan rikoksista tarvitaan näyttöä, ilman niitä ei rikostutkintaa aloiteta? jne. j
Vaikka lapsen mielipide kysytään, sitä ei olla kuulevinaan, sillä ei ole mitään merkitystä päätöksenteossa. Siksi on niin surkuhupaisaa ollut tänäkin kesänä lukea julkisuudessa kuultavaa toitotusta, miten "uusi laki velvoittaa lapsen mielipiteen huomioimiseen yhä enemmän".
Mitä hiton merkitystä tuolla tai muillakaan lainkohdilla on silloin, kun niitä ei noudateta?
Kun lakia ei noudateta, on koko laki pelkkää idiotismia, jota käytetään lasta vastaan. Kyllä monet lapset vankiloihin päätyvätkin kun oikein yhteiskunta heille ensin opettaa vuosien ajan, että lait on tehty vain rikottaviksi. Ei ole sijoitettujen vankilatilastoissakaan tapahtunut mitään muutoksia, vaikka Perhehoitoliiton ajama käsite 'aina ja aina aikaisemmin tehtävistä huostaanotoista' on ollut käytössä jo milleniumista lähtien. Kummallista...
on kyllä törkein slogan (perhehoitoliiton projekti) mitä olen nähnyt, koti tarkoittaa sijaishuoltoa.
ja maalaamista rakastavan lapsen iloisen väriset työt muuttuivat sijaishuollossa nopeasti sävyiltään tummiksi. Aurinkoiset perhos- ja kukkaniityt vaihtuivat mustiksi linnoiksi, joiden kalteri-ikkunoiden välistä näkyi itkeviä lasten kasvoja. Kun varovasti ihmettelin sitä, lapsi tokaisi: "No, tämähän on vankila! Tämä on lapsivankila, ei täällä hoideta lapsia, täällä vain kidutetaan ja kiusataan. Tämä on lapsivankila."
Lukittujen ovien takana lapsia säilytettiinkin, henkilökunnalla ei ollut aikaa lasten ulkoiluttamiseen, edes lähettäneiden lääkäreiden hoito-ohjeita ei huomioitu, omia vanhempia mitätöitiin lapsille "Sinun äidistäsi ja hänen puheistaan ei tarvitse välittää yhtään mitään". Jos lapsi ei ymmärtänyt heti, mitä häneltä vaadittiin, häntä tönittiin, läimäyteltiin, peloteltiin ja uhkailtiin. Kun kysyin asiallisesti hoitajalta, miksi hän on vihainen lapselle, jos hän menee huoneensa vaatekaappiin hoitajaa piiloon edes jostain turvaa saakseen, huusi hoitaja minullekin: "Minulla on oikeus komentaa lapsi kasvokkain kanssani, kun puhuttelen häntä!"
Kyse on suuresta etelä-suomalaisesta yleistä arvostusta nauttivasta ja vuosikymmeniä toimineesta lastensuojelulaitoksesta, jonne keskussairaalan lääkärit kirjoittavat lapsille hoitolähetteitä psykiatrisille osastoille. Hoito sovitaan 2 vuotta kestäväksi intensiivihoidoksi, mutta meille laitoksen oma psykiatri myönsi, että edes intensiivihoidon periaatteita ei lapseni kohdalla noudatettu. Oli kyse hoitovirheestä ja vaikka laitos on sekä lastensuojelu- että terveydenhoitolain alainen, heidän kirjauksensa ovat niukat ja puutteelliset. Edes tuosta lääkärin myöntämästä hoitovirheestä ei löydy mitään merkintää heidän papereistaan, itse asiassa koko tapaamista ei ole kirjattu ollenkaan.
Se oli sellaista psykiatrista hoitoa, että osastolla ei ollut yhtään psykiatrisen koulutuksen saanutta henkilöä ja lääkärin lapsi sai tavata kahden kesken vasta, kun oli ollut laitoksessa jo yli 3 kk ja nostin asiasta metelin. Yhteiskunnalta laitos peri vuonna 2006 sosiaalityöntekijöiden kertoman mukaan 450 euroa päivässä joka lapsesta. Lapsen vointi romahti nopeasti ja järkyttyneet sosiaalityöntekijät purkivat vaatimuksestani huostaanoton muutamassa kuukaudessa. Surkuhupaisinta tai törkeintä koko operaatiossa on se, että lapsi ei olisi ollutkaan psykiatrinen potilas, vaan hänen oikea kuntoutuksensa saatiin neurologian puolelta.
Edellä kuvatulla tavalla kohdellut lapset ovat yhteiskunnassamme täysin vailla lain suojaa ja ihmisoikeuksia. He ovat niitä hiljaisiksi vaiennettuja olentoja, joiden ääntä ei haluta kuulla missään. He ovat piikki poliitikkojen, lastensuojelun vastuuhenkilöiden ja ilmaisesti myös sijaishuollon lihassa ja siksi edellä mainitut ryhmät hyökkäävät heidän olemassa oloaan vastaan, heidät mitätöidään. Heitä ei haluta nähdä, eikä kuulla, koska heidän olemassa olonsa loukkaa eräiden ryhmien vallanhalua ja itsekästä arvomaailmaa.
Eläkkeellä oleva hovioikeuden presidentti, Erkki Rintala, kirjoitti HS:ssa 6.8.2010:
"Pahinta EIT:n tuomitsemissa hyvityssakoissa ei ole, että ne suistavat maatamme oikeusvaltioiden takariviin. Suurimpia kärsijöitä ovat ihmiset, joiden oikeutta on loukattu. Loukkauksella voi olla vakavia henkisiä tai aineellisia vaikutuksia koko loppuelämään."
Ei tarvitse olla hovioikeuden presidentti tuon ymmärtämiseen. Koska tavallaan yhtä vakava rikos on sekin, jos lapsen elämään ei puututu mitenkään, vaikka koko hänen ympäristönsä näkee hänen olevan avun tarpeessa, on eittämättä selvää, että lastensuojelumme toimintatavat tarvitsevat pikemmiten tarkkaa ja puolueetonta tutkimusta. Kuntien on varattava lastensuojeluun, lasten terveydenhoitoon (neurologia ja psykiatria) ja peruskouluun riittävät taloudelliset resurssit, että lakien noudattaminen kaikkien lasten kohdalla on mahdollista.
Meillä on kai elinkautinen 12 v, minusta tosi törkeillä tapauksilla se saisi olla eliniän, kuten jenkeissä.
Sinne vain jonon jatkoksi kaikki laittomista huostaanotoista henkilökohtaista hyötyä saaneet kriminaalit ja rikoksella hankittu omaisuus on tuomittava valtiolle menetetyksi, tietysti.
Omituista on myös sossujen haluttomuus huostaanottojen purkamiseen vaikka huostaanoton syyt ovat poistuneet. Sukupuu ry: n mukaan huostaprosessin purku on vanhempien harteilla ja sossut roikottavat lapsia keskimäärin 1,5- 3, 5 vankeudessa huostasyiden poistuttua ( otanta tehty varmaankin järjestönjäsenten omien lasten kokemuksista). Jossain vielä pidempään.
Helsingin Sanomat. Sunnuntaidebetti 14.9.2008.
Sijoitettujen lasten määrä on häpeä. Milloin lapsi on sijoitettava kodin ulkopuolelle?
Suomessa oli vuonna 1987 8000 kodin ulkopuolelle sijoitettua lasta.
Viimeisimpien tietojen mukaan heitä on jo yli 16.000. Sijoitettujen määrä on kasvanut Suomessa joka vuosi 20 vuoden ajan.
-Sijoittamisen välitön tehtävä on turvata lapsen elämänmahdollisuudet.
On hämmästyttävää, ettei sijoitettujen lasten myöhempää elämää tutkita Suomessa enempää. Sijoitettujen lasten mahdollisuudet ovat kuitenkin ratkaisevasti heikommat kuin biologisessa perheessään lapsuutensa viettäneiden lasten.
Toisinsanoen sijoittaminen ei turvaa lasten tulevaisuutta niin kuin se voisi tehdä. Se merkitsee lapsen syrjäytymistä vanhemmistaan ja mahdollisesti sukulaisistaan, ystävistään, koulustaan ja harrastuksistaan.
Ruotsissa sijoitettujen lasten elämää on seurattu monin tutkimuksin. Tulosten mukaan käytöshäiriöiden vuoksi sijoitettujen poikien kuolleisuus on lähes kymmenkertainen muihin poikiin varrattuna.
Jotkut väittävät, että sijoittaminen on yleistynyt siksi, että lasten ongelmiin puututaan aikaisemmin.
Lue lisää Helsingin Sanomista,. Lue kommentit.
Kirjoittaja on Diakonia ammattikorkekoulun yksikönjohtaja Heikki Hiilamo.
http://www.hs.fi/keskustelu/&%2334%3BSijoitettujen+lasten+m%E4%E4r%E4+on+h%E4pe%E4&%2334%3B/thread.jspa?threadID=139202&tstart=0
--
Hesari nimeää Turun laitoskaupungiksi ja palvelujohtaja Sirpa Kuronen kertoo, miten sijaisvanhemmat UUPUVAT!
Käsittämätöntä, että hekin uupuvat, koska ydinperheessä vanhempien uupumus on huostaanottoperuste.
Sijareiden uupumisen takia on heidän lomaetuuksiaan ainakin Turussa nostettu, ja ydinperheille ei ole varaa tarjota edes lain vaatimia avohuollon tukia, oikein kohdennettuja sellaisia. Lastensuojelun tarjoama perhetyönkijä kun ei mitenkään uupumusta vähennä, voi jopa pahentaakin sitä.
EI PELKKÄ PERHEHOIDON LISÄÄMINEN POISTA LAITTOMUUKSIA!!!
Perhehoitoa ei edes tarvitsisi lisätä, kun eduskunta pakottaisi vaiikka uhkasakkokäytännöllä kunnat lakien noudattamiseen, niin laittomista ja turhista huostaanotoista päästäisiin eroon. Silloin perhehoidon osuus asettuisi automaattisesti oikeisiin mittasuhteisiin.
Se, että osa lasten peruspalveluista vaihdettiin huostaanottoihin, sille tielle ei olisi ikinä pitänyt lähteä!
Eihän erikoissairaanhoitoa tarvitsevaa aikuistakaan eristetä mihinkään vankilamaisiin olosuhteisiin, ei tulisi kuuloonkaan, vaan hän pääsee sairaalaan. Poliitikoilta on törkeää sallia ja peitellä näin törkeitä ihmisoikeusrikoksia lasten kohdalla! Törkeitä ne ovat ja siksi vastuuhenkilöt suoltavat ulkoa opeteltuja valheliturgioita sen kuin kerkiävät. Mitä huonompi sijaishuollon paikka on kyseessä, sitä innokkaammin sen edustajat lähtevät valheisiin mukaan, ja lisäksi joukossa on aina tietämättömiä tolvanoita ja sairaita ilkeilijöitä, jotka eivät lasten asialla olekaan, vaan omallaan.