Åbo Akademin teologiseen tiedekuntaan yhtenä vuonna oli kaksi tehtävää:
Tehtävä 1. Piti selittää ruotsiksi mitä sisältää lukion uskonnon (ortodoksi tai ev.lut.) pakolliset kurssit tai elämänkatsomus tiedon pakolliset kurssit
ja
2. Piti analysoida ruotsinkielistä uskonnolista aineistoa.
Ja sitten tietty läpäistä ruotsin kielikoe. Eli ruotsinkielellä sisään. Helsingin yliopistoon piti opiskella 2 kirjaa, joista molemmista kysymys ja aineistokoe. Åbo Akademiin pääsi aika helpolla jos osasi ruotsia.
Tehtävä 1. Piti selittää ruotsiksi mitä sisältää lukion uskonnon (ortodoksi tai ev.lut.) pakolliset kurssit tai elämänkatsomus tiedon pakolliset kurssit
ja
2. Piti analysoida ruotsinkielistä uskonnolista aineistoa.
Ja sitten tietty läpäistä ruotsin kielikoe. Eli ruotsinkielellä sisään. Helsingin yliopistoon piti opiskella 2 kirjaa, joista molemmista kysymys ja aineistokoe. Åbo Akademiin pääsi aika helpolla jos osasi ruotsia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No, tässähän yhdistyy kaksi helpottavaa tekijää eli teologinen ja ruotsinkielinen yliopisto. Sisäänpääsyprosentin yksinkertaisesti täytyy olla korkea. Jos kerta Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan pääsi vuonna 2009 noin 50% (en tiedä miten tänä vuonna), niin Åbo Akademiin täytyy olla jotain luokkaa 70-90%. Toisaalta kuka haluaa opiskella teologiaa ruotsiksi?? (Ellei siis ole ruotsinkielinen) Ehkä se menee paremman puutteessa..
ÅAn suomenkielinen uskontotieteilijä ja sen huomasi, opetuksen tasossa. ;-D
Miten kukaan ei puutu siihen epäsuhtaan, miten paljon helpommin saat yliopisto-opiskelupaikan, jos äidinkielesi on ruotsi? kun aloituspaikkoja on suhteessa enemmän kuin suomenkielisille.
Siihen ei puututa samasta syystä kuin nykyiseen tilanteeseen on päädytty.
Meikäläinen täysin suomenkielinen, asun kaupungissa, jossa suomenkielisiä on 99% otin ja opiskelin ruotsia lukiossa ja lukion jälkeen omaehtoisesti. Hain ÅA:han ja pääsin kielikokeesta toisella kertaa läpi. Aiemmin osaksi suoritettujan perusopintojen perusteella pääsin opiskelijaksi. Valmistuin maisteristi Åbo Akademista tänä keväänä. Sisään pääsy oli ehkäpä helpompaa, mutta opiskelu oli haastavaa. Osa opiskelijoista jätti sielläkin opinnot kesken. Kannattaa tarttua härkää sarvista ja avata kirjat, joko ruotsin kielioppi tai pääsykoekirjat. Töitä on hyvin tarjolla, kun osaa molempia kotimaisia. Työmahdollisuuksia löytyy ympäri pohjoismaita:)
Opiskelijoiden "kiintiöpaikat" (tässä tapauksessa oma yliopisto) on sekundaruotsalaisten historian viimeisimpiä saarekkeita joista pidetään kiinni viimeisen hengenvetoon, sekikset kun katsovat että suomen historia mukaan heille kuuluu kaikki hyvä tässä maassa, vastuu ja velvollisuus kuuluu perssuomalaisille.
Tuo pöyristyttävän törkeä häpeätahra (sekisten oma yliopisto) tullaan poistamaan tod.näk n.sadan vuoden päästä ja jälkeenpäin sukupolvet naureskelevat kuinka tuota häpeätahraa eivät lampaat poistaneet aiemmin. Siihenkin tarvitaan muuttoliike jolla suomessa asuvien ulkomaalaisten määrä nousee prosenttuaalisesti riittävän korkealle jotta nämä ulkomaalaistaustaiset massamääräisesti tulevat lampaiden paikalle päättämään infrastruktuurisen rakenteen peruspalikoista.
Kyllähän ruotsi auttamatta menettää enemmän ja enemmän merkitystä Suomessa ja samalla monet epäoikeudenmukaisuudet poistuvat, tosin melko hitaasti. Merkittävin syy on se, että ruotsinkielisistä yhä useammat ovat kaksikielisiä (siis kaksikielisestä perheestä). Vaikka heidät olisi rekisteröity ruotsinkielisiksi, ei ruotsi välttämättä ole edes se vahvempi kieli. Tällaisilla henkilöillä ei ole yhtä vahvaa sidettä ruotsiin kielenä, se on vain kieli siinä missä suomikin. Tämä johtaa taas siihen, että he eivät koe edes välttämättä tarpeellisena saada mitään palvelua ruotsiksi. Kieliympäristö kun on Suomessa erittäin suomenkielinen jo valmiiksi, niin tämä tulee jatkossa suomenkielistämään Suomea vielä enemmän.
Toinen merkittävä seikka on lainsäädäntö ja eduskunnan päätökset. Niin kauan kun valtaa pitävät ruotsinmieliset mielistelijät, ei mikään tule muuttumaan. Juuri vastikään Jyrki Katainen ehti ohittaa koko puolueensa kannan hylkäämällä enemmistön tuen saaneen aloitteen poistaa pakkoruotsi. Kaikki jäi siis kiinni yhdestä henkilöstä. Toivon pilkahduksena on tämän hetken nuoret ja nuoret aikuiset. Ne nimittäin vihaavat ruotsia niin paljon, pitävät sitä täysin tarpeettomana, että haluavat sen ennemmin tai myöhemmin poistaa.
Suomi ei ole kaksikielinen, vaan Suomi on jaettu kahteen osaan, suomenkieliseen ja ruotsinkieliseen. Jako ei ole maantieteellinen, vaan se perustuu kieleen ja kielen mukanaan tuomiin erikoisetuihin. Jako ei ole noussut tavallisten ihmisten piiristä, vaan se on toteutettu ylhäältä päin ruotsalaisjohtoisesti.
Suomen itsenäistyessä ja suomalaisuuden noustessa ruotsinkieliset halusivat pitää oman koululaitoksensa aina yliopistoja myöten. Jo olemassa olevien järjestöjen rinnalla oli ruotsinkielisille tarkoitetut rinnakkaisjärjestöt ja kaksikielisiä aatteellisia yhteisöjä ruotsinkieliset välttelivät niin silloin kuin nytkin. (Tuore esimerkki: Turun työväenopistojen yhdistämishankkeet). Tarkoituksena oli ja on edelleen, että ruotsinkieliset voivat elää kehdosta hautaan omalla äidinkielellään Suomessa.
On siis kaksi Suomea, mutta se pienempi ei enää tunnu jaksavan 264.000 ihmisen varassa, vaan ruotsinkieliset haluavat tulla rajan yli, ja vaativat muilta ruotsin taitoa. Toki viranomaisissa ja tuomioistuimissa he voivat käyttää lain perusteella äidinkieltään, jos haluavat, mutta trendinä on ainakin oikeusistuimissa, että asiat käsitellään suomeksi. Ruotsin kielellä koulutetut juristit eivät juuri oikeuslaitoksen palvelukseen viitsi tulla.
Ruotsinkielisemme on ilmeisesti tottuneet siihen, että he saavat tulla valmiiksi katettuun pöytään, joten he eivät ole osanneet eivätkä vieläkään osaa arvioida tilanteita ja omia mahdollisuuksiaan. He haluavat kaiken omalla kielellään ja sen lisäksi kaikkeen aina ruotsinkielisten erityisoikeudet (esim. yliopistojen suuret kielikiintiöt), mutta se vaatii suomenkielisiltä liiallista periksi antamista. Tämän he kuittaavat vain sanomalla "minulla on oikeus". No juu, etevä lakimiehemme Jakob Södermankin on hairahtunut samaan populismiin ja valittaa siitä, että ei saa ravintolassa tilata pihviä ruotsiksi. Sitä ei takaa mikään laki, ja isokenkäisen on hassua kompastella lillukanvarsiin.
Jos suomenruotsalaisilla ei ole omia ravintoloita vaan he joutuvat tulemaan muiden pariin, heidän tulisi noudattaa kohteliaisuussääntöjä, joita opitaan muualta kuin lakikirjasta. Jos tarjoilija ei puhu ruotsia niin Helsingissä kuin Brysselissä, on ruotsinkielisen asiakkaan pärjättävä oman neuvokkuutensa ja mahdollisen kielitaitonsa varassa, eikä annettava myrtyneitä haastatteluja lehtiin. Tietenkin Anna-Maja Henriksson Folktingetista ja Stefan Wallin Rkp:sta voivat kannustaa ruotsinkielisiä naisia tarjoilijattariksi, niin tämäkin marina loppuisi.