mitäs naiset/miehet sanoo epileptikosta?

se on mikään lopetuskriteeri seurustelulle! Itseäni ei ainakaan haittaisi ollenkaan :)

sehän on sairaus siinä kuin itselläni migreeni.P.s ensimmäinen poikaystäväni oli MS-tautia sairastava,mutta ei seurustelumme siihen kaatunut;vaan "uskottomuuteen" puolin ja toisin,silloin 17-kesäisinä.Mieheni kuoli 8 vuotta sitten syöpään,enkä koskaan miettinyt,että sairauden takia jättäisin hänet.
Eli summa summarum:jos olisin nuorempi kuin 36v,sinkku ja vastaani tulisi ihana mies,ei epilepsia haittaisi seurustelua,mutta asiasta olisi hyvä tietää siinä mielessä,jos toinen sairastaa hankalaa epilepsiaa,ja vaikka saisi epilepsiakohtauksen,niin osaisin toimia oikein ja tietäisin syyn,mistä kohtaus johtuu.Äh,tulipa pitkästi ja monella pilkulla...

...itselleni ei ainakaan tulisi mieleen kertoa vasta isketylle miehelle epilepsiastani...Jos homma jatkuu niin sittenhän siitä on hyvä kertoa, mutta en kyllä heti ekana menisi pamauttamaan...

mulla ei ainakaan kukaan ole lähtenyt pakoon kun olen kertonut sairastavani epilepsiaa, tuskin kukaan lähtiskään, ainakaan ennen kun on kuullut mikä kyseinen sairaus on, mut jos joku lähtee niin saa sit mun puolesta mennä, eikä tarvi ikinä tulla takas...

Suoraan osa sanoo, että ei halua "heikkoa" miestä. Jotkut sanovat vähemmän suoraan ja osa väittää, että ei ole oikeasti sairas ja oikeutan vammallani ilkeyttäni ja sanoo sen oleman oikea syy jättämiseen. Yleensä voisin sanoa, että se johtuu ihmisen luonteesta, että miten hän suhtautuu vammmoihin. Jotkut haluavat "pelkkää pintaa" ja se olkoon heidän vammansa ja voin sanoa sen, että se nainen, joka menee kanssani naimisiin saa aikamoisen riipan itselleen. Kukapa nyt kivirekeä haluaisi vetää naisena, kun naiset ovat vielä heikkoja?

*Lähtee kaljalle nyt ja toivottavasti näkee kivan näköisiä naisia*.

Itse sairastan epilepsiaa ja kerroin siitä jätkäkaverilleni melkeen heti kun aloimme seurustella, hän vain sanoi että asia ok ja kyseli mitä pitää tehdä jos saan kohtauksen..eli suhtautui hyvin.

En lähtenyt kävelemään, kun mieheni ilmoitti minulle seurustelusuhteen alussa sairastavansa epilepsiaa. Juu...olemme onnellisesti naimisissa olleet jo 11 vuotta ja kolme mukavaa muksua. Kohtauksia on tullut vuosien mittaan mutta ei se elämää haittaa.