En ole vielä hankkimassa lapsia, mutta tämä asia on mietityttänyt minua jo pitemmän aikaa.
Eli olen itse vain 150cm pitkä niin kuinka näin lyhyeltä naiselta voi onnistua synnytys ja raskaus ylipäätänsä ?
Miehenikään ei ole kovin pitkä, noin 170cm, eli voivatko lapsemme jäädä jopa lyhyemmiksi kun vaikka minä ? Olen miettinyt näitä asioita paljon, koska minulle pituuteni on arka asia enkä halua että vaikka tulevat lapseni jotkuvat kärsimään samasta kuin minä.
Kiitos jo valmiiksi teille joilta saan asiallisia vastauksia :)
Eli olen itse vain 150cm pitkä niin kuinka näin lyhyeltä naiselta voi onnistua synnytys ja raskaus ylipäätänsä ?
Miehenikään ei ole kovin pitkä, noin 170cm, eli voivatko lapsemme jäädä jopa lyhyemmiksi kun vaikka minä ? Olen miettinyt näitä asioita paljon, koska minulle pituuteni on arka asia enkä halua että vaikka tulevat lapseni jotkuvat kärsimään samasta kuin minä.
Kiitos jo valmiiksi teille joilta saan asiallisia vastauksia :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihmisen koko ei määritä sitä pystyykö synnyttämään vaan lantion tilavuus ja muoto. Jos olet itsekin ollut syntyessä pieni luultavasti omakin lapsesi saattaa olla pieni.
Jos suvussanne on ketään pidempiä, niin lapselle voi tulla pituusgeenejä sieltäkin.. :) Tosin tuntuu, että lyhyen äidin tytöt ovat myös lyhyehköjä (mutu-tuntumalla ei tieteellisesti todistettu).
Itse olen 155 cm ja hyvin ainakin esikoinen syntyi. Synnytys kesti 12 tuntia ekoista supistuksista ja ponnistus oli vain 5 minuuttia. Oma äitini on 153 cm ja kolme lasta suhteellisen helpolla synnyttänyt. Mummoni taasen on 140cm vain ja hänkin kolme lasta synnyttänyt. Nelikiloisen esikoisen kanssa tosin oli jotain ongelmaa synnytyksessä tullut, mutta esim oma esikoiseni oli samanpainoinen ja 52 cm pitkä ja hyvinhän tuo mahtui syntymään.
Tosiaan pituudella ei ole merkitystä vaan lantion tilavuudella ja luiden joustavuudella. Miettii esim aasialaisia, jotka ovat melko pientä väkeä, niin hyvin nuo silti näyttävät onnistuvan lisääntymään. Serkkuni thaimaalainen vaimo (148cm) synnytti ongelmitta päälle nelikiloisen pojan juuri muutama vko sitten =)
"Olen miettinyt näitä asioita paljon, koska minulle pituuteni on arka asia enkä halua että vaikka tulevat lapseni jotkuvat kärsimään samasta kuin minä."
-Miksi ihmeessä mietit moista? Pieni on kaunista! Ala-asteella muistan, että harmitti kun joka paikkaan mentiin pituusjärjestyksessä, mutta eipä tuo oma pituus ole pitkään aikaan mietityttänyt...Pojilla tietty lyhyys ehkä enemmän harmittaa, mutta oma veljeni on 170 cm ja hyvin tyytyväinen elämäänsä tuntuu olevan ja hyvin pyyhkii muutenkin.
juu asiaa voi kokeilla sukupuolisen kehityksen jo tietysti alettua, kuten parrankasvu, siemensyöksy, menstraatio, sukupuolielinten karvoitus... vaikka rantapallolla massun päällä. Eteen ajateltavat asiat ovatkin usein vaikeita ajatella ja kontrolloida, kuten onnellisuuskin.